Artikkelit

Vaikka historian suuressa kaaressa asiat menevätkin parempaan, ei voi olla masentumatta nykymaailmasta. Media suoltaa ikävää, omat poliitikot ovat etääntyneet lopullisesti kansasta ja pelaavat omia valtapelejään. Ison maailman johtajat ovat joko hulluja, narsisteja tai sosiopaatteja. Tarvitsemme nyt vastavoimaa.

Yksi sellainen elää tuossa aika vieressä. On ollut mahtavaa seurata sivusta Anna Saivosalmen matkaa itsensä löytämiseen. Teoriaopettajasta tuli toisenlainen opettaja. Nyt Anna opettaa ja tartuttaa positiivisuutta meihin muihin liikunnan ja oman kehon tuntemisen kautta, omalla ehtymättömällä energiallaan, joka kumpuaa puhtaasta intohimosta. Hän kirjaimellisesti – ja kirjallisesti – elää nyt unelmaansa.

”Tarvittavat taidot voi opettaa, mutta luonnetta ja henkilö- tai sosiaalisia taitoja (character) et.”

Pelisilmä

Tuon nostolauseen on aika moni sanonut.

Itse lisäisin listaan vielä taidon, joka niputtaa nuo kaikki: Pelisilmän. Ihailin jo nuorena jalkapalloilijana ja jääkiekkoilijana pelaajia, jotka epäitsekkäästi tarjoilivat mitä uskomattomampia syöttöjä pelikavereilleen. Ihailen vieläkin. Maalipyssyt siinä vierellä voittivat tilastoja, kun taas pelin aivot pysyttelivät aina siellä taaempana. Kaikki pelistä tietävät kyllä ymmärsivät miksi homma toimi.

Myöhemmin olen huomannut pelisilmän toimivan, ja kyllä, tiedän että itselläni se on, myös muussa elämässä. Siellä se laajentuu ns. elämäntaito-opiksi. Miten osaat toimia aikuisena yhteiskunnassa niin, että pärjäät: saat ruokaa, katon pääsi päälle, ehkä toisenkin katon sekä mukavia ystäviä niitä jakamaan. Yrittäjänä pärjääminen jo edellyttää kymmeniä taitoja, jotta homma pelaa myös samaan perheeseen kuuluvilla tai vieruskavereilla.

Miksei elämäntaito-oppia opeteta koulussa!!!?!?

Positiivisuus

Olen taipuvainen melankoliaan ja jopa synkkyyteen. Mietiskelen ja luen paljon, joten masennuksen torjunta on ollut osa minua jo nuoresta saakka. Osaan kyllä olla positiivinen ja energinen, mutta mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän sitä jaksan. Nyt joudun jättämään tiettyjä uutisia tietoisesti välistä, suojellakseni päätäni.

Annaa ja muita positiivareita seuraamalla saan energiaa. Hyvä tarttuu. Jaksan taas lähteä edistämään omia oikeita mielenkiinnon kohteitani ja en tyydy pelkästään vain rutiinien hoitamiseen.

Joten kiitos teille energiapaneeleille. Tässä torppapöydän toisella puolen on onneksi se itselle tärkein patteri, jonka tarmo tarttuu joka päivä niin, että löydän itsenikin kaivamasta syreeneille kuoppia tai kirjoittamassa käsikirjoituksia sellaisiin mainoksiin ja viesteihin, joita itse maailmassa nyt kaipaan.

Taidot voi opettaa, mutta vierelle tarvitaan energiapattereita, jotta mikään tässä maailmassa valmistuu, voisi olla uusi viisaus.

Näinä yhdeksänä vuonna kun on tullut oltua aktiivinen blogosfäärissä ja sosiaalisessa mediassa, yksi totuus on paljastunut:

Liika verkkoelo hajottaa päätä ja kaventaa todellista ystävyyttä.

Yle ansiokkaasti nostikin lapset ruudulle, mutta itse huomaan aikuistenkin yksinäistyvän ja apatisoituvan ruutujensa ääreen.

Omassakaan kodissamme ei enää laulu eikä viini virtaa kuten ennen, emmekä tanssi muidenkaan lattioilla. Toki vanhempi kroppa sekä aivo hylkii jo luonnostaan ajatusta seuraavan päivän totaalisesta menettämisestä, mutta kaipaa silti niitä ystäviä.

Pitänee ottaa rajat käyttöön. Työni takia käytän digilaitteita koko ajan, joka paikassa. Vapaalla pitää tehdä muutakin, kuten esim. nähdä livenä muita ihmisiä.

Maaliskuun pidän kokonaan lomaa SoMesta, sillä huomaan taas ajautuneeni suomimedian negatiivisen uutisvirran kuljettamaksi.

Toinen havainto on se, että suomimediassa puhutaan 99% työstä ja taloudesta. Miksi?

Elämä on ulkona. Saa suorittaa.

Pikku Apuri

Taas sen huomaa – perspektiivin. Suomesta on mahtavaa olla pois, edes hetki. Sitä valituksen määrää!

  • Älä lue päivittäisuutisia – ne tekevät sinulle vain huonoa
  • Lue hyvistä medioista vain sinua kiinnostavat uutiset, tai älä lue lainkaan
  • Äläkä kuuntele kaikkea tosissasi
Mitä sitten vaikka sähköt ovat vähän sinnepäin. Ne kuitenkin kukkivat.

Mitä sitten vaikka sähköt ovat vähän sinnepäin. Ne kuitenkin kukkivat.

Sorrun itsekin aina vanhaan ansaan Suomessa. Luen ja kuuntelen murheita. Täällä Thaimaassa on lähes kaikki asiat huonommin kuin kotona, mutta asenteessa nämä pesevät meidät ihan 100-0. Ihmiset eivät huolehdi huomisesta, koska tässäkin päivässä on tekemistä. Ja nukutaan, nautitaan ja xxx:taan aina kun aikaa.

Suomi on maailman ykkösmaa monella mittarilla, mutta asenneilmapiirissä varmaan viimeisten joukossa. Emme nauti enää juuri mistään. Teemme vain työtä, luemme talouden jokapäiväisistä alamäistä ja hoidamme perheitä. Emme ehdi enää elää. Talous, talous, talous, business, business, business.

Ihan mahtavaa tehdä täältä töitä (vaikka niitä nyt onkin liikaa). Samaa taistelua se on kuin sielläkin, mutta pääsee sentään pois sulkemalla hetkeksi koneensa ja menemällä ulos.

Olemme onnekkaita.

Pikku Apuri

Luovuin vihdoin HS:n ja TS:n viikonlopputilauksistakin. Hesarin sunnuntaiosio oli ainut syy, että jaksoin tännekin asti.

Viime viikolla kokeilin Scoopinionia, uutta ”oppivaa sähköistä lehteä”, ja jäin heti kiinni, sillä se tuntuu toimivan. Luen nyt aamulehteni jollakin sähköisellä laitteella (toimii vaikka iPhonellakin) sieltä. Hienoa kehitystyötä ja onnea jatkoon!

Siihen yhdistettynä Twitterin irtouutiset, niin aamun tiedonnälkäni on täytetty.

Yhtenä irtouutisena näin eilen, että TS etsii ”Tarmo -nimiseen kehitysryhmäänsä alle 30-vuotiaita innovoimaan uusia lukukokemuksia ja ideoita”. Ihan kiva idea, jos se olisi pidetty 90-luvun lopussa – tai säännöllisesti aina.

Pikku Apuri