Artikkelit

Olen 11 vuoden ajan suoltanut yli 2000 kirjoitusta ja varmaan toisen mokoman vapaata laskettelua erilaisissa blogeissa, lehdissä ja somekanavissa. Ihan tarkoituksella olen kokeillut niin vapaata linjaa kuin olen uskaltanut. En ole välttänyt, päinvastoin, puhetta edes uskonnoista tai politiikasta. Olen provosoinutkin ja provosoitunut. Olenkin ihmetellyt, kuinka vähän on tullut negatiivista palautetta vuosien varrella, mutta nyt tuli – läheltä.

Aika moni toimiani seurannut ei tajua sitä, että kirjoitukseni tekevät edelleen sen saman, miksi aloitin kirjoittamisen, palkkaa 3-6 henkilölle kahdessa eri yrityksessä. Siksi aihevalinnat ovat olleet niin laajat. Laajalla verkolla saa kalaa myös rannasta. Kun pistää perseensä penkkiin, tai omassa tapauksessani kun seison työpisteellä, siihen hieman pöydänpinnan alapuolelle, säästää aika paljon maksetussa mainonnassa. Olemme mainontaan investoineet varmasti alle 1000 euroa vuosien saatossa juuri siksi.

Nyt kuitenkin yksi kavereistani oli suoraselkäinen ja soitti. Kertoi, että olenko huomannut kuinka ristiriitaisia osa kirjoituksistani on? Kun tyylilaji on vapaa, en ollut tiedostanut asiaa, huomannut ehkä. Se oli hyvä herätys. Olin, nyt tovin analysoituani, vähän kadottanut itseni yleisen markkinoinnin sisään. Mikä oli omaa ja mikä yrityksen viestiä? Ei ollut rajoja enää, kuten ei ole työtuntejakaan tai kellonaikoja.

Arvostan kaverini soittoa suuresti. Monet muutkin varmaan huomanneet saman, mutta olivat hiljaa.

Syy myös Facebookin

Olen kyllä sitä mieltä, että iso syy on myös Facebookin algoritmin. Jaan kaikki blogijuttunikin Facebookin eri sivuille: henkilökohtaisiin ja yrityssivuihin. Megayrityksen kasvutarve ja omistajien osinkonälkä on tuttu mantra kaikille pörssiyrityksille. Siksipä Facebookissakin sen alkuperäinen toimivuus ja suosion syy on jäänyt raharattaiden alle. Hyvä juttu siitä tässä.

Nyt ruuvataan algoritmiä tiukemmaksi tulokoneeksi. Kaverisi postitukset joko eivät näy lainkaan tai niistä näkyy vain murto-osa. Juuri tuon epäillään tutkimuksissakin herättävän vain eripuraa paitsi meidän ihmisten, jopa valtioiden välillä. Klikkijournalismi siirtyi myös kavereiden väliseen kommunikaatioon.

Vaimentimet päälle

Minun on mahdotonta jättäytyä pois Facebookista, koska teen sinne asiakkaitteni töitä, mutta voin vähentää henkilökohtaista näkyvyyttä ja vaimentaa ”vapaatyyliäni”, kun se osaa harmittaa. Sen aion nyt tehdä ja tarkentaa muutenkin rooliani kahden mikroyrityksen ja ”Jarin” välillä. Isäni varoitti minua liian vapaasti tyylistä jo 2006, mutta tyhmä ei uskonut vanhempaansa silloinkaan 😉

Blogit ovat eri asia, koska yksittäiseen kirjoitukseen merkitään ko. jutun avainsanat. Hakukoneeseen ko. sanoja kirjoittava ihminen haluaakin nähdä aiheesta artikkeleita.

Juuri siksi mm. kirjoitan paljon matka-aiheisia blogijuttuja. Niitä luetaan paljon ja toivon jonkun lukijoista siirtyvän joskus myös tarjouspyyntö -kohtaan sivuillamme. En siis kirjoita pröystäilytarkoituksessa.

Oikeastaan ongelma on tällä hetkellä vain Facebook.

Se alkaa myös minun kohdallani osoittamaan lopun merkkejä. Jo vuosi sitten alkoi näkymään, että ns. somehuuma on ohi. Seurasi arki, tylsistyminen ja nälviminenkin. Niin kävi aikoinaan yleisille keskustelupalstoillekin.

Siksipä yritän levittää tästä edes enemmän positiivista ja hyvää, omaan päähäni ja muillekin. Eikö muuten ole metkaa, että ruoasta on ziljoona sääntöä mitä syödä ja välttää, mutta omaan päähän saa kaataa ihan mitä vaan – vatikaupalla?

Hyvää ja kivaa vuotta 2018. Kissa- ja koiravideot on aina hyvää kamaa!

P.S. Väitteisiin selvityksiä:

Ilmastonmuutos

Vaikka välitän paljon juttuja liittyen ilmastonmuutokseen, tarkoitus ei koskaan ole ollut paasata, vaan levittää arvokkainta mahdollista tietoa.

Olen ihan yhtä paska hiilijalkojen kanssa kuin naapurikin. Sitran testi antoi nolon lukeman 6300kg vuodessa ja Sykkeen laskuri 7222kg, koska iso syntimme Piuskin kanssa on 1-2 Euroopan alueen lentomatkaa vuodessa sekä jatkossa yksi Kanarialle. Niistä tulee 25% tuosta lukemasta. Lisäksi meillä on mökki kesäajan ja ruokapuolellakin saisi mm. enemmän syödä kasviksia.

Politiikka

Jos jollekin jäänyt epäselvyyksiä, niin en kannata mitään yhtä puoluetta. Minusta koko järjestelmä on aikansa elänyt ja pitäisi kiireesti muuttaa. Mm. iso syy on se, ettei neljän vuoden hallitusaikana saa läpi edes yhtä isoa muutosta, kun jo pitää varmistaa oma tulos seuraavissa vaaleissa, vrt. SOTE. Ja sitten tuleekin vasta-aalto, joka vie puntarin janan toiseen päähän. Harvoin kehitytään, ja jos niin tehdään, aivan liian hitaasti.

Uskonto

Uskon, mutten kuulu uskontoihin. Arvostan buddhalaisuuden elämäntapaoppeja ja tykkään kirkkojen hiljaisuudesta. Sen sijaan raamattu on minulle yksi kirja muiden joukossa.

 

Olen vihdoin päättänyt, ettei aroistakaan aiheista kannata pantata tässä henkisesti vapautuneessa ja asiallisen keskustelukulttuurin ympäröimässä Some-Suomessa mielipidettään. Siksi tulen nyt kaapista mm. näissä asioissa:

  • Esimerkiksi nyt tapetilla olevasta maahanmuuttolinjasta olen jyrkästi mielipiteettä.
  • Samoin uskontoja pidän henkilökohtaisesti mielipidäkkeettöminä.
  • Hallituksen poikkeuksellisen kovasta linjasta olen selkeästi mieli täysin pitämättömänä.
  • Mitä tulee sukupuolikysymyksiin, annan mielelläni piteettömän linjani viitoittaa tietä.
  • Puolueita ei moni erota enää toisistaan. Itse olen ehdottomasti keskiharmaahkolla alueella hiljaa – mieliperänpitäjänä.
  • Eriarvoisuus kasvaa, koska köyhät köyhtyvät ja rikkaat rikastuvat. Niin kauan kun itse pysyn pienyrittäjänä, mikään yhteiskunnan tilanne ei sinällään minua koske, koska pienyrittäjä on käytännössä pakotettu mielipitäytymiseen.

Mielenpitämättömät voisi olla muuten hyvä puolue, tai ainakin akustisen yhtyeen siitä saisi. Se soittaisi tietysti hiljaisia instrumentaalipitämättömiä klassikoita.

Yhtäkkiä se taas iski, hirveä syyllisyys. Katsoimme torpalla 170€:n käytetyltä leffatykiltä tanskalais-saksalais-belgialaista The Team -sarjaa.

Syyllisyys tuli siitä, että oli maanantai ja kello vasta 14.25. Olimme koko päivän raianneet n. 2200kg sepeliä terassin pohjustukseksi, ja pesun jälkeen oli aika (pakko) relata. Mietin, että siellä 60% tekee vielä sitä ”kunnollista työtä”.

LUTERILAINEN TEHDASTYÖSYYLLISYYS

Meitä seuraa historiasta harmaa varjo – syyllisyys. Kansaamme syyllisyys sopii, sillä suomalainen odottaa kadunkulmassa punaisen vaihtumista vihreäksi, vaikkei koko kylässä olisi kuin yksi auto – ja sekin tallissa.

Samalla kaavalla, historian mukaisesti, meidän pitää elää kuten aiemmatkin polvet: Tehdä työtä enemmän kuin kroppa tai pää kestää, parisuhteutua parikin kertaa, ryypätä saatu viha ulos, tehdä (pakko)lapset, käydä kerran vuodessa kirkossa olemassa hiljaa mustia, kerran viidessä vuodessa Teneriffalla haukkumassa paikallisten tienrakennustaidot, jäädä samoista töistä kunniakkaalle eläkkeelle, suorittaa yliaktiivisena eläkeikäkin ja kuolla asiat kunnossa.

Olen nyt ollut 10,07 vuotta yrittäjänä. Teen töitä hyvin vaihtelevasti, n. 10-50 tuntia viikossa. Nyt kesällä se on ollut lähempänä 10:tä. Emme pidä varsinaista lomaa, emmekä edes ymmärrä kun muut puhuvat lomarahoista. Aivan käsittämätön Carrington (pääsuku Dynastia -tv-sarjasta) -luokan jäänne 80-luvulta.

Tykkään työstäni, mutta ensinnäkin lasken työksi myös muut kuin sen mistä palkka tulee: Torpan kunnostaminen on kulttuurisesti arvokasta työtä, kaverin auttaminen on ystävän oikeus -työtä, jne. Toiseksi elämä rakkaan ja ystävien kesken on minulle tärkeämpää kuin työni. Niin se on kuolevien ajatuksia kuunnelleiden sairaanhoitajien mukaan heillekin.

Tällainen työelämä ja arvojärjestys ruokkii syyllisyyttä. Jos kerron pitkän yrittäjäuran tehneelle isälleni arvoistani (esim. elämä > työ), hän ei edes ymmärrä. Edes ajatus ei osu. ”Tuossa iässä on suuri ILO tehdä työtään”. On toki, mutta on paljon ILOisempiakin asioita kuin työ.

Ja jos ei meitä elämä ennen työtä -yrittäjiä syyllistetä, niin sitten kadehditaan. Miksen minäkin? Siitä vaan, kuka estää? Vapautuminen on upeaa, kuten Inna-Pirjetta Lahtikin kertoo.

Koulutus ja elämän mittainen opiskelu (uteliaisuus) ovat ainoita keinoja maailman peloista parantumiseen. Kun lukee, tietää, että olemme samasta taikinasta, mutta kehitymme erilaisiksi.

Ihminen kuuluu ihmisapinoiden (Hominoidea) yläheimoon ja isojen ihmisapinoiden (Hominidae) heimoon. Ihminen on yksi varsinaisten apinoiden itäapinoiden ryhmään kuuluva ihmisapinalaji. Ihmisten lähimmät elossa olevat sukulaiset ovat suuret ihmisapinat.

Kaikki erot nykyisten lajien välillä ovat syntyneet sen jälkeen kun niillä oli viimeinen yhteinen kantamuoto.

Joten ollaanpa hiljaa siellä luokan perällä, eikä kirjoitella niitä Matchboxeja, Metallicoita ja muita niihin pulpetteihin. Tulevaisuudessa sekaannumme koneisiin, joten mietitäänpä mielummin sitä: Kumpi taluttaa kumpaa?

oneness – the quality of being one; singleness.