Artikkelit

Kolumni Turkulaiseen 4.1.2017

Kolumni Turkulaiseen 4.1.2017

Aiempina vuosina olemme vaimon kanssa saaneet viettää 1-2 kuukauden jaksoja Thaimaassa. Siellä työskennellessä ja ollessa huomasi hyvin, kuinka kamalan negatiivisia suomalaiset ovat talvisin. Media pursui valitusta, joka sai lisävoimansa pimeistä ja märistä keleistä. Ei sieltä kaukaa tehnyt mieli edes lukea Suomen asioista, ja vannoi, ettei lähde turhaan marisemiseen mukaan kun tulee takaisin. Vaan aina lähti.

Olemme Jekyll ja Hyde -kansaa, koska vuodenaikamme niin ohjaavat. Huhtikuusta syyskuulle räjähtelemme ilosta, naurusta, valosta ja vapaudesta. Lokakuusta tammikuulle marmatamme pimeissä koloissamme maailman pahuutta. Talven muutama kuukausi, ainakin Turun leveyspiirillä, on sellaista kohti parempaa -aikaa.

Tosiasiat ovat toisin. Meitä paremmin asiat maailmassa on vain naapureillamme lännessä. Kaikilla muilla on huonommin tai ihan oikeasti yhtä helvettiä.

Kaksi tärppiä

Nyt pimeän ajan väistyessä voisin suositella tuleviin raskaisiin kuukausiin kahta teosta, jotka vaikuttivat ainakin itseeni vahvasti.

Unna Lehtipuu oli saanut Timanttipesula -kirjaansa sopivan mikstuuran historiaa, tunnetta, järkeä ja ajatuksia herättäviä kohtia. Jokaisen kappaleen jälkeen tuli Linkous -kohta, jossa lukija saa tehdä tai ajatella lukemaansa itsensä kautta. Yksi pysähdyttävimmistä oli Suzy Welshin kysymyspatteristo, jonka avulla selvitetään mihin käytät jäljellä olevan aikasi? Eli kun mietit muutosta, pohdi sitä seuraavien kysymysten kautta:

  • Mitä vaikutuksia/ seurauksia päätökselläni on: 10 minuutin, 10 kuukauden tai 10 vuoden päästä?
  • Mikä asia saa sinut itkemään katumuksesta 75-vuotissyntymäpäivänäsi?
  • Mitä haluat ihmisten sanovan sinusta, kun et ole huoneessa?
  • Mitä rakastit/ vihasit lapsuudessasi?
  • Prosenttitesti. Arvio prosentteina paljonko käytät aikaa/ energiaa seuraaviin (yhteissumma tulisi olla 100%): a) Läheisiin käytetty aika/ energia, b) työhön käytetty aika/ energia, c) itsestä huolehtimiseen käytetty aika/ energia?

Olen aina pitänyt Yann Arthus-Bertrandin valokuvista. Nyt hän teki dokumenttielokuvan, joka pysäytti. Yli kolmituntinen Human on vaikuttava kokemus, joka löytyy YLE Areenasta vielä runsaat kaksi kuukautta. Siitä saat itsellesi perspektiiviä Suomen arkeen. Onko täällä sittenkään asiat kovinkaan huonosti?

Yann kertoi, että lähestyttyään 70 ikävuotta, hänen oli pakko tehdä elokuva siitä mitä hän vuosikymmeniä on kuvitellut päässään, kun on kuvannut helikopterista maailman ihmisten aherrusta.

Aivojakin voi treenauttaa

Kuten lihaksia, myös aivoja voi treenauttaa. Lue, ole empaattinen ja utelias myös muista ihmisistä. Avarra maailmaasi.

Neljän seinän sisällä, samojen ihmisten parissa, pienessä Pohjolan maassa on helppo löytää käsijarru aivoistakin. Päästä se vapaalle, mutta lue kaikki mediakriittisesti. Kaikki mikä lukee lehdessä tai internetissä ei ole valetta, vain 99,9% on.

Jari Liitola (Pikku Apuri ja elämän opiskelija)

positiivinen-na%cc%88yte

Turkulaisen kolumni.

Olen 10 vuotta mekastanut netissä. Nyt viimeisen vuoden olen kyseenalaistanut molempien, mekastamisen ja netin, voimaa.

Tiedän toki saaneeni työtä ja lukijoita 2500 blogikirjoituksen ja ziljoonan muun jutun takia, mutta kaikki ”hallitus on huono” ja ”tämäkin on paskaa” -kirjoittelun jakaminen vaan musertaa.

Suomimedia tosin ON aidosti masentava. Kun Suomi kokeilee sovituskopissa ahdistuspaitaa ja masennushousuja, kaikki koot sopivat valettuna. Osaamme kieriä ja nauttia piikkihöyhenistä ja huonosta tervasta. Ja täällä Turussa jopa aloitamme monet lauseet kieltosanalla, ”Et sää mittä mihinkä lähtis?”.

Päätyseinä vilahti – aivot kilahti

Kesän loputtua saatu ja poistettu melanooma muutti miestä. Arvot olivat jo aiemmin hakeutuneet kohdilleen, mutta nyt ne naksuivat lukkoon. Ei elämää oikeasti kannata käyttää murehtimiseen vaan lähimmäisiin, rakastamiseen, iloon ja nautintoon.

Itse asiassa en edes tiedä mitä tästä vielä seuraa, mutta tunnen kuinka aivot päivittyvät ruksutellen ja mieli työstää uutta elämänvaihetta. En vain vielä saa/ osaa pukea uutta minää päälleni. Olen hiljaa ja hiljainen, koska ”käyn”. Tuleeko kuinka vahva seos, sen näkee sitten joskus?

Sekin on muuttanut kaupunkilaista, että vanhalla torpalla saa asua kesät. Nautinto vyöryy yli, kun vain seuraa luonnon ja sen eläinten menoa, touhuaa puutöitä tai rupsuttelee maata. Kuin ihmeen kautta maa antaa vielä ruokaakin pöytään.

Ilon kautta

En silti ihan pahimpaan start-up -pöhinä-positiivisuuteen meinaa sortua. Kuten muutamat niissä piireissä touhuavat kaverini ovat sanoneet: ”Siellä kyllä pidetään kauheetä fiilistä yllä, suunnitellaan ja strategioidaan, mutta aika harva oikeasti tekee mitään”.

Opettelen pikku hiljaa ajattelemaan positiivisia asioita heti aamusta. Elinikäisen uteliaalle uutisnarkkarille se jo on iso prosessi, josta voi vain hiljaa oppia pois. Ensin pitää katsoa mistä uutisensa meinaa lukea tai katsoa. Sitten varovasti kurkkia konepellin alle. Sosiaalisen median rajoitin on pakko laittaa päälle. Facebookin algoritmi pitää automaattisesti seinävirrastani pois ne, jotka eivät sen mielestä sinne sovi.

Kun muistaisi joka päivä sen, että täällä (ainakin vielä) kelpaa elellä. Meitä ei ammuta mistään, maa ei järise alta eikä tulivuori ryömi päälle. Diktaattori ei kahmi rahoja ja hakkaa vääräpäisiä. Ja ainakin päiväsaikaan uskaltaa vielä kävellä melkein missä vaan.

Kai se viisastuminen hiipii liberaalimmankin kaverin ihon alle? Vaikka sitten pakkopysähtymisen kautta. Veikko Lavin sanoin:

”Ota löysin rantein, älä jännitä,

ota vastaan mitä tarjoo elämä.

Eihän suremalla maailmasta

mitään saa

päivä päivältä vaan lähestyypi maa.

Ota löysin rantein, älä jännitä,

ota vastaan elämä!”

Jari Liitola, pikkuapuri ja elämän opiskelija

Mikä_on_tärkeää

Työrupeaman päätyttyä, loman alkuun päässeenä, se tulee aina kuin ohjus: Muistutus siitä, mikä meille on tärkeintä maailmassa.

Se ei ole hallituksen haukkuminen, vaikka se erittäin kylmä nyt onkin. Se ei ole digitalisaation ja koneiden voiman jatkuva julistaminen jokaisessa mediassa. Se ei ole muiden ihmisten mollaaminen tai suoranainen kiusaaminen, vaikka ihminen on erilainen kuin sinä.

Ainakin itselle tärkeintä maailmassa olisi näyttää rakkaimmilleni, kuinka paljon heistä välitän. Sitä ominaisuutta olen opetellut jo vuosikausia, ja edelleen olen siinä melko huono. Miksi pitäisi odottaa jotain pahaa tapahtuvaksi, että saisi useimmin ja paremmin sanottua sekä näytettyä, etten koskaan haluaisi sinusta pois? Mikä saa meidät aina jäämään automaattiarkivaihteelle? Mikä saa meidät keskittymään täysin epäolennaisiin asioihin?

VIIMEINEN KUUKAUSI ELÄMÄSSÄ?

Jos saisit kuukauden elinaikaa, et varmaan seuraisi Facebookin uutisvirtaa? Siivoaisi työpöydältä keskeneräisiä? Vähät varmaan välittäisit absurdeista päätöksistäkään, kuten Sote, Kiky tai muu sekamelska. Et käyttäisi – tai no, itse voisin jopa käyttää muutaman sanan sellaisille henkilölle, joihin minulla on ohut yhdyslanka. Kertoisin suoraan mitä ko. henkilön kannattaisi parantaa ja miksi. Syviä arpia raaputtelisin varovasti betadinella.

Sen jälkeen järjestäisin kaikille rakkaimmille ja muutamalle muullekin iiiiiiiisot päiviä kestävät juhlat, jossa viini virtaisi, laulu sekä soitto raikaisi ja puheet olisivat hetken vapaita. Siitä toivottuamme lähtisimme rakkaani kanssa kauniiseen paikkaan olemaan kaksin yksi. Siinä se. Voisin kuolla sen jälkeen.

KLISHEE

Klisheistä on sanottava ympyrä: Niistä tulee sellaisia pakosta. Elä kuin viimeistä päivää, Carpe Diem, taitaa olla niistä kulunein. Puolet maapallon väestöstä kuolisi tai tapettaisiin, jos kaikki 7,5 miljardia eläisi sen opin mukaan. Maapallolle se olisi hyväksi, mutta ihmisille ei.

Aion itse ottaa nyt toisen klisheen käyttöön: Miten syödään elefantti? Pala kerrallaan.

Määrään itselleni kaksi päivää viikossa, milloin huomioin vain rakkaimpaani, samalla toki toivoen, että hän valitsee toiset kaksi päivää ;). Teemme asioita yhdessä, nautimme elämästä ja toisistamme. Teemme sen ilman shoppailua, joka aiheuttaa kuluttamisnarkkareille vain hetken fiksin.

Lopuksi käsky myös lukijoille. Pussatkaa heti rakkaimpianne. Rutistakaa niin että kylkiluut ryskyvät. Kesä hoitaa loput.

Jari Liitola, Pikku Apuri ja elämän opiskelija.

 

3,8 miljardia vuotta sitten: Maapallon peittää kokonaan alkumeri, jossa ihmeelliset ”bakteerikasat” edustavat ainoaa elämää.

Eräs suurimpia sattumia koskaan tapahtui seuraavaksi: Kaksi ns. esitumaista bakteeria törmäsivät, aivan vahingossa, ja syntyi ensimmäinen ns. aitotumainen (eykarootti) eliö. Se on kaikkien kasvien, eläinten ja meidän ihmisten yhteinen esi-isä.

Se oli eräs suurimpia sattumia, joka johtui pääasiassa vielä suuremmasta sattumasta, siitä, että maapallomme kiersi aurinkoa juuri oikean välimitan päässä. Siksi vesi esiintyy meillä kolmessa olomuodossa, höyrynä, jäänä ja elämälle välttämättömänä, nestemäisenä.

ONKO MUITAKIN?

Draken kaavan mukaan maapallon tapaisia, juuri oikean välimatkan päässä aurinkoaan kiertäviä planeettoja on miljardeja. Jos joissakin niistä on käynyt samanlaisia sattumia kuin meillä, juuri oikeassa rytmissä, on suuri mahdollisuus siihen, että jossakin kauempana on myös elämää, eri asteisina. Ehdimmekö viestimään heidän kanssaan, on se suuri kysymys?

UNOHDETTU KUNNIOITUS ELÄMÄÄN

Maailmaamme näyttää nyt johtavan ahneus ja tyhmyys. Kärjistettynä: Valkoihoiset miehet, jotka ovat jääneet narsistiselle aikakaudelleen teini-ikään, kahmivat kaiken mitä saavat.

On totta, että lähes kaikilla mittareilla olemme tähän asti parantaneet elinolosuhteitamme. Mutta kestääkö maapallomme enää tämän lisääntymisen, raiskaamisen ja rikastumisen?

Itse kukin meistä lienee joko unohtanut, tai ei tiedä sitä äärettömän pientä todennäköisyyttä, että saamme edes nauttia elämästä. Tulevista kirkkaista kesäöistä, jolloin tähtiä voi kahmia ilmasta. Narskuvasta lumesta. Rakkaudesta toiseen aitotumalliseen.

Eikö meidän pitäisi olla sananmukaisesti sivilisaatio? Toimia yhdessä, toisiaan auttaen? Kuulimme hetki sitten taas John Lennonin naivin mutta kauniin Imaginen Chris Cornellin upeana esityksenä (Finlandia-talossa). Kuten Chriskin sanoi, sen sanoma on nyt ajankohtaisempi kuin 1970-luvulla.

Imagine there’s no countries
It isn’t hard to do
Nothing to kill or die for
And no religion too
Imagine all the people
Living life in peace…

Olisi ehkä hyvä, jos käyttäisimme ajastamme edes tovin, jotta taas muistaisimme sekä ymmärtäisimme, kuinka hauraasti tänne saavuimme, ja kuinka julmasti sitä haurautta nyt kohtelemme.

Jari Liitola, Pikku Apuri ja elämän opettelija

 

Olen mukana kehittämässä MIHI-nimistä konseptia Varsinais-Suomessa. Tämän jutun kirjoitin Turkulaiseen osana Mihiä.

IMG_0604


Turku ja lähikunnat tarjoavat myös ilmaista liikuntaa

Olemme turkulaisina saaneet viime vuodet nauttia erityisesti Aurajokirannan komistamisesta sekä upeasta kirjastosta ja sen jatkeesta, kirjastosillasta. Vielä kun se kauppatori …
Vilkkaana matkailijana voi sanoa, että keskusta-alueen jokivarsi aina Halistenkoskelle asti on upeaa kokea, liikkua ja aistia. Se voittaa monet Euroopan metropolit.

Monelle ei ole selvää, että Turku ja sen lähikunnat tarjoavat myös ilmaisia liikuntamahdollisuuksia

Olen itse vahvasti mukana tekemässä eritoten nuorten liikuntapalveluita tutummaksi. Vanha Poweraction -nimellä kulkenut kokonaisuus sai turkulaisemman nimen Mihi. Mihi.fi -osoitteen kautta jo kohta 500 Mihipassin hakenutta turkulaista ja lähikuntien 13-19 -vuotiasta nuorta pääsee päivittäin kokemaan, millaista olisi harrastaa erilaisia urheilulajeja. Tarjolla on kaikkea vesiksestä kuplafutiksen kautta boulderkiipeilyyn. Ja kaikki tarjotaan ilmaiseksi.
Tällaisen yltäkylläisyyden keskellä on vaikeaa hahmottaa, että moinen ei todellakaan ole kaikkien herkkua maailmassa. Verojakin maksaa mielellään, kun saa konkreettisia palveluita ja hyötyjä vastineeksi.
Tällä hetkellä mihi-sivuilla ja sen sosiaalisen median palveluissa vierailee jo kymmenen tuhatta kävijää kuukaudessa.

Vastapaino koneiden tuijottamiselle

Turku sekä lähikunnat siis tarjoavat nuorille konkreettisen vaihtoehdon ja vastapainon yhä koneistuvalle elämälle. Tietokone on itsellekin pääasiallinen työväline. Sen vastapainoksi olen vuosia kävellyt ja urheillut Turunkin mahtavissa ympäristöissä. Aivoläski palaa, pää saa happea ja ajatuksetkin kulkevat taas vapaammin.
Pyydämmekin: Rohkaise lastasi ja tuttuja nuoria kokemaan liikunnan ilot ja yhteishenki, vielä kun se on mahdollista ilman suuria kuluja.
Ja käypä kysymässä mitä mahdollisuuksia Turun Liikuntapalvelukeskuksessa on myös itsellesi. Kävelet vaan sisälle Veritas-stadionin päätyovesta, niin huomaat elämänilosi nousevan ja kunnon kohenevan – heti.

Jari Liitola


Mihi-poppoon yksi palanen ja liikkumisen fani

Tässä päätoimittaja Teija Uitton pyynnöstä kirjoitettu artikkeli Turkulaiseen 26.9.2015. Pyyntö sisälsi ehdotuksen yhteen muutokseen, joka vaikuttaisi mahdollisimman laajalti ja positiivisesti Suomen työelämään.

Kaikki ovat lukeneet ja kuulleet liikaakin Suomen tilanteesta.

Kun pyydettiin, suostuin silti kirjoittamaan mikroyrittäjän näkökulmasta yhden muutosehdotuksen. Valitsin sellaisen, mikä mielestäni vaikuttaisi eniten, positiivisella tavalla, koko Suomen tilanteeseen.

Julkinen keskustelu ja näkökulma tuskaan on liian kapea: Tökitään yksittäisiä etuja ja keinoja. Jos otetaankin askel taaksepäin ja katsotaan laajempaa kuvaa?

Nopeutuva ja reaaliajassa muuttuva maailma on musertanut hitaan poliittisen ja virkamieskeskeisen päätöskoneiston ja säännöstöt, kaikilla tasoilla, jokaisessa kehittyneessä maassa. Seurauksena on mm. työttömyyden ja velkojen kasvua.

Mikä olisi siis mahdollisimman suuren positiivisen muutoksen aikaansaava uudistus?

  • Fakta: Tulevaisuuden työ on sirpaleista, yrittäjä- ja osaamislähtöistä.
  • Fakta: Se tapahtuu robotisaation ja digitalisaation rinnalla, koko ajan automatisoituvassa ja rajattomammassa maailmassa.
  • Fakta: Jokainen ihminen joutuu opiskelemaan jatkuvasti, ja tekemään hyvin erilaisia töitä koko elämänsä.
  • Fakta: Työ- ja vapaa-aika on jo sekoittunut monella alalla ja ilmiö laajenee koko ajan lisää.

Kuitenkin työelämämme luokittelu, artiklat ja säännöt perustuvat kärjistetysti maailmankuvaan, jossa käytiin koulua, oltiin samoissa töissä koko elämä ja lopuksi jäätiin eläkkeelle.

Nyt tarvitsemme yhteiskunnan ja pelisäännöt, jossa jokaisella meistä on mahdollisuus vaihtaa opiskelijasta työttömään, yrittäjään, työntekijään tai työnantajaan sekä takaisin – muutamalla hiiren painalluksella.

Sillä sitä elämämme nyt jo on – jatkuvaa ja nopeaa muutosta.

Tarvitsemme siis asennemuutoksen

Meidän pitäisi antaa ihmiselle mahdollisuus elää ja liikkua hurjasti muuttuvan maailman mukana ilman, että jokaista nöyryytetään ja kohdellaan kaltoin menneen maailman varjoissa.

Tarvitsemme kaiken tuen, kannustuksen ja avun, jotta ”sen jokapäiväisen leipänsä” saisi pöytään.

Emme halua, emmekä tarvitse nykyisenlaista Suomea, jossa itse asiassa estetään ihmisen kehittyminen eikä kannusteta siihen.

Jari Liitola,

Juhani Tamminen vihaa meitä. Tietäjiä ilman luistimia. Ja ilman C-lappua. Ilman työtä tietämisen eteen. Pitkäaikaisen fanin oikeudella tätä kirjoitetaankin. Juhani saa 5000€ kun avaa suunsa, minä kovan ruisleivän juustolla ja kurkkupaloilla.

HC TPS on löytänyt itsensä, vaikkei se sitä ehkä ymmärräkään

Olen vuosien saatossa, fanin oikeudella, kritisoinut, oikeutetusti, HC TPS:n toimintaa. Useasti. Nyt on pakko kehua.

Pikkarainen + junnut + mestispelaajat on juuri se oikea yhdistelmä Liigaan. Kohtele isää, kuten Isä on Sinua kohdellut.

Älä mene HC TPS palkkaamaan kalliita pelaajia. Säästä rahasi. Pienellä Saipa-liikkeellä teet sitä lisää, koska: Liigan johto oli niin tyhmä, että teki sarjasta suljetun. Pelejäkin on kaikkien mielestä 30% liikaa. Jos olet yritteliäs, muttet rikas, kansa tulee. Muuten olet Jokerit. Taistelet miljoonilla 6:sta sijasta. Rahalla on parempi mennä Venäjälle.

Rahan haju on aina tyhmille liigaa.

Turkulainen fani on yksinkertainen. Maalainen. Kun se näkee yritteliään joukkueen, se kuluttaa rahaa. Sitä se ei ole nähnyt sitten vuoden 2010. Panokset on toki poissa, kiitos liigan, mutta joukkue on nyt – J:llä. Hieno TPS, matsista matsiin. Rantaselle patsas ja muille puutarhatontut!

Mutta pelkään jo kesää. TPS ilmoittaa, että takaisin on tulossa se ja se. JJJJJoukkue hajoaa. Rahalla ei saa Turussa rahaa. Se pitäisi ymmärtää. Yrittämisellä saa. Kuuntele HC TPS, pitkästä aikaa, sydämesi ääntä. Joukkue olette Te.

 

Kirjoitin uusimpaan Turkulaiseen näkemyksen kreikkalaisten ystäviemme arjesta:

Kreikka

Kreikkalaisen yrittäjän arkea

Olemme vaimon kanssa käyneet lomallamme muutamia kertoja vaeltamassa Kreetalla, Kreikassa. Paikka on huikea luontokohde jopa 2,5km:iin nousevine vuorineen ja rotkoineen.

Kesän reissulla tutustuimme Agia Marinassa Odysseus Hotellia pitävään Krasoudakin perheeseen, joiden kanssa vietimme loman viimeiset päivät.

Juttu kääntyi luonnollisesti Kreikan ja Suomen taloudelliseen tilanteeseen sekä yrittäjäarjen haasteisiin molemissa maissa.

Krasoudakin perheyritys

Vaimo Katerina hoitaa hotellia ja sen rantabaaria miehensä Giannisin kanssa. Krasoudakin (nimi tarkoittaa viinintekijää) suku sai rantatontin itselleen n. 200 vuotta sitten. Silloin tontti katsottiin Kreetalla ”jämämaaksi”, koska siellä ei voinut kasvattaa esim. oliiveja. Nyt perhe saa huimia tarjouksia ulkomaisilta hotelliketjuilta, jotka himoavat rantatontteja saarelta. Vaan eivätpä suostu myymään.

Nykyhotelli rakennuksineen tehtiin 1986 ja saneerattiin 2006. Suurperhe asuu isossa talossaan samalla tontilla, joten keskipäivän hiljaisina hetkinä voi piipahtaa kotiinsa vaikka ”tupluureille”.

Aitoon perheyritystyyliin myös tyttäret ja vanha mummu Yaya jelppivät arjen askareissa kun ehtivät. Mummulta muuten saa loistavaa yrttitietoutta, jos kreetalainen, maailman terveellisimmäksi todettu ruoka kiinnostaa.

Katerina itse on asunut pitkiä aikoja mm. Kanadassa, ja omaa loistavan palveluasenteen sekä englannin kielen taidon. He todella osaavat pitää vieraistaan huolen.

Perheen tyttäret Nina ja Antonia opiskelevat. Vanhempi tytär (Nina) Heraklionin yliopistossa, jossa viime vuoden henkilökunnasta lähes kaikki on irtisanottu. Valmistuminen on kuusi kurssia vajaa, mutta 87 opettajasta enää neljä on jäljellä ja yliopistoa uhkaa lopetus. Missä siis valmistua? Opinnot ovat maksaneet perheelle paljon ja neljän vuoden opiskeluajan lisäksi melkomoinen summa rahaa on vaarassa valua hukkaan.

Kreikan tilanne

Kreikka onkin Krasoudakien mukaan jo vararikossa. Lisäksi aivovuoto nuorissa, alle 25-vuotiaissa, on hurjaa: Useita satoja nuoria muuttaa muualle elämäänsä rakentamaan – joka päivä!

Rankka taloustilanne näkyi siinäkin, että kaikki kulutus on kotimaista sekä tuotteissa että palveluissa. Ollaan käännytty sisään päin ja tuontihanat ovat tiukassa.

Kaupungeissa järjestetään usein pienimuotoisia työnseisauksia, mielenosotuksia sekä lakkoja mm. kansainvälisten yritysten ovien eteen. Niissäkin plakaateissa kehotetaan suosimaan paikallisia tuotteita. Saarilla, missä turisteja vielä riittää, tilanne on manner-Kreikkaa parempi.

Odysseus Hotellin verkkosivut löytyvät osoitteesta: http://www.odysseusapartments.gr/. Jos varaatte heiltä huoneen, kertokaa terkkuja, saatatte saada Turkulaisen kaverialennuksen.

Jari Liitola, yrittäjä itsekin

HuaHinUusimassa Turkulaisessa on tekemäni juttu tutuista suomalaisyrittäjistä Hua Hinissa.

Harmi kun ei ollut kuin 3000 merkin tila, mutta saa siitä peruskäsityksen. Näet jutun tarkemmin näköislehden sivuilla 12.

EDIT: Tässä juttu tekstinä:

HUA HINISSA YRITTÄJÄ SAA ARVOSTUSTA

Haastattelin ja vietin aikaa kolmen suomalaisyrittäjän kanssa, kun tammi-helmikuussa kävimme toisessa kotikaupungissamme, Hua Hinissa, Thaimaassa. Kaupunki sijaitsee 230 kilometriä pääkaupunki Bangkokista etelään.

Hua Hin Golf Shop

Kari Männikkö on perustanut kaupunkiin Hua Hin Golf Shop -nimisen yrityksen. Asiakkaina hänellä ovat luonnollisesti kaikki golfista kiinnostuneet ja sitä harrastavat ihmiset.

Miten Kari päädyit yrittämään Thaimaahan ja Hua Hiniin?

”Muutin Hua-Hiniin vuonna 2004 tietämättä mitä teen! Golf on lähellä sydäntäni, joten luontainen ratkaisu oli perustaa golfkauppa. Saatuani Titleistin ja FootJoyn edustukset, ovat visiot tulevaisuutta varten selvät. Koitamme kehittää palveluitamme asiakkaiden tarpeiden mukaan, mutta ilman turhia paineita. Täytyyhän itsekin päästä pelaamaan!”, Kari naurahtaa.

I Rice

Marko Laine ja vaimonsa Tassanee Laine ovat pitäneet I Rice -ravintolaansa Hua Hinissa nyt kohta neljä vuotta. Ravintolan suosio on kasvanut koko ajan ja nyt ruuhka-aikaan alkavat pöytätilat loppua kesken.

Alkuvaiheessa yritys levitti sanaa läheisen Tira Tiraa -condon asukkaiden avulla. Sana levisi ja nyt I Ricesta on muodostunut ns. vakiolomailijoiden ja -asukkaiden ”olohuone”, jossa vietetään aikaa hyvän ruuan, juoman sekä tietysti ystävien kanssa. Vakiovieraita ovat paikalliset thait, englantilaiset, suomalaiset, tanskalaiset ja ruotsalaiset.

Miten päädyitte yrittäjiksi?

”No itse olen viikot töissä Nokia Siemens Networksilla Bangkokissa, joten vaimoni kaipasi tekemistä. Ja koska hän on ikänsä toiminut ravintolakokkina, oli ravintola luonnollinen valinta”, Marko kertoo.

”Rahoitin alkupääoman, ja ravintola startattiin liikkeelle. Vaimoni yksinkertainen motto menestymiseen oli: kun teen hyvää ruokaa, ihmiset tulevat kyllä sitä syömään. Ja oikeassahan hän oli!”.

I Rice tekee myös hurjasti ns. sosiaalista hyvää työllistämällä suuren joukon sukulaisia, sekä jakamalla ruokaa ja apua sitä tarvitseville, mm. asunnottomille paikallisille. Kaikissa teoissa näkyykin buddhalaisuuden auttava ydin.

Sabai Sabai Golfpalvelut

Heikki ja vaimonsa Apple (suomalaisille Omppu), ovat yrittämisen konkareita Hua Hinissa. Kohta lähestytään jo kymmenettä vuotta golfmatkojen järjestäjänä.Yritys on kovalla työllä rakennettu menestys ja jos golfkenttiä pullollaan oleva Hua Hinin seutu kiinnostaa, todennäköisesti sinäkin varaat pelireissut ja ehkä majoituksenkin heidän kauttaan. Saat vielä 19. reiällä juodaksesi suomalaista lonkeroa.

Helpolla homma ei pyöri, vaan työpäivät ovat 2-3 hiljaisempaa kesäkuukautta lukuunottamatta 15-17 tuntisia. Varsinkin enemmän perustoiminnan pyörittämisestä vastuuta ottanut Omppu venyy hurjiin työsuorituksiin.

”Minun pitää tarkistaa kaikki – koko ajan. Onko klo 5.30 sovittu asiakashaku ajallaan ja kuski tehtäviensä tasalla? Tietääkö x ja y, pelaavatko he tänään 18 vai 27 tai 36 reikää? Ei ole päivää, jolloin kaikki vaan rullaisivat automaattisesti maaliin, ilman tiukkaa valvontaa”, Omppu sanoo.

Summaus

Yrittäminen on Thaimaassa arvostetuin ammatti. Jos työnnät hedelmäkärryjä kadulla, olet paikallisten silmissä arvostetumpi, kuin läheisen Hilton-hotellin johtotehtävissä oleva henkilö. Yrittäminen Hua Hinissa on myös pitkiä päiviä, jopa tuplasti suomiyrittäjiä pidempiä.

Suuri ero tulee kuitenkin tavassa tehdä työtä. Kun Suomessa rutistetaan mailaa naurettavuuksiin asti, Hua Hinissa yrittäminenkin otetaan löysin rantein. Työpäivää katkotaan rentoutumiskeinoin, eli elämästä nautitaan työssäkin. Siinäpä oppia Suomeen.

Jari Liitola

Pikku Apuri

Osula on tovin ollut seisokissa. Livenä oleva versio onkin vasta ensidemo, jota oli tarkoitus lähteä nopeasti jatkokehittämään.

Syksyllä eteemme kuitenkin tuli yllättävä henkilöstömuutos, ja nyt mukana on uusi, mobiiliteknologioihin erikoistunut partneri, jonka kanssa suunnittelemme Osulan ”loppuun”. Se projekti on juuri lähtemässä käyntiin.

Yhteistyöllä uusi myytävä tuote

19019790Samalla olemme syventäneet yhteistyötä Kaupunkilehti Turkulaisen ja Suomen Lehtiyhtymän kanssa. Jo aiemmin julkaistujen yhteistyötuotteiden lisäksi:

Nyt saat kauttamme myös advertoriaaleja, eli toimitettuja, mainosmaisia yritysesittelyitä. Ne ovat tarkoitettu syventäviksi jutuiksi yrityksistä, ja sopivat ehkä paremmin yrityksiltä yrityksille, kuin yrityksiltä kuluttajille -tarkoitukseen.

Vaihtoehto1: 

  • Printti-ilmoitus 1/4 sivu, koko 3 x 180mm (125x180mm).
  • Hinta 1428,24 +alv.
  • Sisältää printtimainoksen sovitussa lehden numerossa.
  • Voit lisäksi ostaa karusellimainoksen Turkulaisen nettisivuille hintaan + 100€.
  • Lisäksi voit saada mainoksesta version myös Osula.fi -palveluun.
  • Lehdessä julkaistava printti-ilmoitus julkaistaan netissä (www.turkulainen.fi -sivustolla) mainoskarusellissa. Mainos on verkossa esillä aina seuraavan lehden julkaisuun asti, eli 3-4pv ke-pe, la-ti)
  • Hinta sisältää loppuasiakkaalle kaikki kustannukset, suunnittelun, tuotannon ja julkaisun.

Vaihtoehto 2:

  • Printti-ilmoitus 1/6 sivu, koko 3 x 120mm (125x120mm).
  • Hinta 846,80 +alv.
  • Sisältää printtimainoksen sovitussa lehden numerossa.
  • Voit lisäksi ostaa karusellimainoksen Turkulaisen nettisivuille hintaan + 50€.
  • Lisäksi voit saada mainoksesta version myös Osula.fi -palveluun.
  • Lehdessä julkaistava printti-ilmoitus julkaistaan netissä (www.turkulainen.fi -sivustolla) mainoskarusellissa. Mainos on verkossa esillä aina seuraavan lehden julkaisuun asti, eli 3-4pv ke-pe, la-ti)
  • Hinta sisältää loppuasiakkaalle kaikki kustannukset, suunnittelun, tuotannon ja julkaisun.

Varaa siis omasi tuleviin kaupunkilehtiin, tai vaikkapa koko Suomen alueelle Lehtiyhtymän kautta:

Pikku Apuri

Osula.fi aukeaa kohta (syyskuussa), ja nyt meillä on tarjota mahtavia paketteja Varsinais-Suomalaisille yrityksille yhdessä kaupunkilehti Turkulaisen kanssa!

Alla varsinainen tiedote, jonka löydät PDF:nä tästäkin: Osula ja Turkulainen yhteistyöhön (22082012).

Lisäksi alta löytyy uusi Osulan mediahinnasto, jonka PDF tässä: Osula_Turkulainen_mediakortti_mail_01

 

Ensimmäisen Turkulaisen pääkirjoitus, vuodelta 1953.

Kävin tänään Osulan yhteistyöstä, lanseeraamisesta ja kaikesta muustakin turisemassa Turkulaisessa (lehti). Siellä kustannusjohtajaa odotellessani luin seinällä olleen ensimmäisen Turkulaisen pääkirjoituksen.

Kun sen lukee, tajuaa ettei tässä mitään uutta tehdä. Edelleen tehdään mainosrahoitteisia medioita, tai sitten jäsenmaksullisia kuten Osula. Niistä suuri osa on vaan digitaalisia, ei enää paperille painettuja. ”Same shit, different day”.

Pikku Apuri