Artikkelit

Olipas upea vuosi!

Terveys säilynyt edelleen ja sen lisäksi heinäkuussa molemmat jättivät tupakanpolton pois. Saimme sen myötä lisää kuntoa, jota sitten tarvittiinkin.

Saatiin ottaa näitä ”omakuvia” tänä vuonna Taivassalon torpan ja Aurajokivarren lisäksi satumaisen upealta Kolilta, Kreetalta rakkaiden ystävien kera, Pearl Jamin keikalta Padovasta – uusien ystävien kera -, Venetsiasta ja tietenkin loppuhuipennuksena kuukauden visiitiltä Teneriffalta.

Viimeisen jouluotoksen piirsi Piuski juuri äsken.

Sen myötä kaikille meidän kamuille ja kivoille Pikku Apurin asiakkaille mukavaa vuotta 2019 – ja tätä joulurauhaa sitä ennen.

———

What an amazing year!

Got to be healthy and both quit smoking on July.

We were lucky enough to take these ”our pics” in various places this year: In a beautiful winter landscape of Koli, Finland, from Crete with dear friends, from Pearl Jam gig in Padova with a bunch of new friends, from Venice and finally, the whole month in Tenerife.

The last pic was drawn by Pia just now.

With that we like to wish an amazing year 2019 to all our friends across this globe and some christmas peace before that.

Päivien rutiiniksi täällä muotoutuu seuraavanlainen:

  • Aamuherätys klo 6 aikoihin ja nopeat työjutut hoidetaan heti silloin.
  • Aamiainen klo 8 maissa ja
  • aamukävelylle klo 9 aikaan.
  • Kävelyltä uimaan klo 12,
  • ja sitten UV-arvojen huidellessa 4-6 välillä työtauko klo 12-16 välissä.
  • Iltalenkki klo 16-19 ja joku kiva ruokailu.
  • Klo 20 drinksut parvekkeella ja kirjan pariin sänkyyn (tai kiiretyöjuttuja).
  • Lights out klo 22-00.

La Orotava – eräs kauneimmista kaupungeista

Eilisen aamulenkki kulki banaaniviljelmien läpi Atlannin rantaa Bollullon biitsille. Siitä tulee n. 10 000 askeleen reissu.

Tänään lähdettiin kiipeämään La Orotavan vanhaan kaupunkiin, jonne hotelliltamme on n. 4km suoraa nousua. Tämä siis EI ole mikään huonojalkaisen tai -kuntoisen paikka.

Kun tuntia myöhemmin saavuimme Orotavaan, jouduin t-paitaostoksille. Päällä ollut oli litimärkä, kun aurinko porotti vielä nousun seuraksi koko matkan.

Kiertelimme upeaa vanhaa kaupunkia runsaan tunnin ja sitten laskeuduimme takaisin hotellille ja työn pariin. Askeleita tälle reissulle tuli n. 15 000, joista ei yhtään tasaisella maalla 🙂

Mutta hei, katsokaa mikä paikka:

 

Muutama edelleen kyselee, miksi ja miten voimme lomailla ulkomailla pitkiäkin aikoja. Lyhyt vastaus on: ei mitenkään. Pidempi alla.

Olemme Pian kanssa aina sietäneet huonosti Etelä-Suomen marras- ja joulukuita. Pimeää, märkää, väritöntä, ihmiset mörököllittävät jne. Turun tasalla ainakin se joulukaupunkius on kaukana.

Pyrimme työuran aikana saamaan asiat siihen pisteeseen, että jonakin päivänä meille ei fyysisellä työpaikalla olisi enää väliä. 1,5 vuotta sitten saimme Piankin taidoiltaan mukaan ja nyt pieni perhemainostoimistomme voi tehdä työnsä missä vain.

Toisilla unelma on kasvattaa yrityksensä isoksi ja kuitata rikkauksia ulos. Meillä oli muita unelmia.

Kesäkauden teemme työmme Taivassalon torpalta, talvet Turusta ja jos oikein hyvin käy, kuukauden marras-joulukuun aikoihin esim. täältä Teneriffalta.

Sijoitimme nytkin säästöistämme 5000€ siihen, että voimme tehdä työmme täältä Teiden juurelta.

Sen sijaan, että kävelisimme Aurajoen rantamia tai Meri-Teijon maisemia, kävelemme täällä vuorilla ja Atlannin rannalla. Mutta se maksaa meiltä 5000€.

Moni sijoittaa moisen summan parempaan autoon tai huonekaluihin. Me sijoitamme sen henkiseen hyvinvointiimme.

Missä ja mitä?

Olimme viikon Los Gigantesissa, jossa oli 2 vapaata päivää (pe ja la). Muut olivat työpäiviä.

Kun on mikrokoon yritys, työtä tehdään aina kun sitä on. Kun ei ole, vaelletaan ja harrastetaan ulkoilua.

Meille on ihan turha tulla höpisemään joistain työajoista, saatika 1900-luvun alun KiKy-sopimuksista.

Toimistonäkymää huoneesta. Teide häämöttää parvekkeen taustalta.

Nyt toista päivää yhdessä lempipaikoistamme, Puerto Cruzin yläkaupungissa (kuva toimistostamme). Ja nytkin näyttää taas pahalta vaeltamisten suhteen. Työtä on – onneksi. Siitä olemme ikikiitollisia, sillä se mahdollistaa 5000€:n investoinnin henkiseen hyvään.

 

 

Olimme viime Joulunaikaan Teneriffalla 1. kertaa ja tykästyimme kovasti. Paikka on kaunis ja täynnä hienoja vaellusreittejä. Tarinaa siitä tässä. Tiistaina lennämme jatkamaan siitä mihin viime Jouluna jäimme.

Koska olemme tehneet lujaa ja paljon töitä, pitää pitää digiloma. Ei tv:ta ja rajoitetusti kaikkea sähköistä. Aiomme pitää työlomaa 20.11.-1.12. – paitsi joudun hoitamaan parin vuosisopimusasiakkaan työt silloinkin.

Joulukuussa teemme Teneriffalla normisti töitä, kun nyt EU-sääntöjen mukaan data- ja puhelinkulutkin ovat kotimaan luokassa. Työnteon lisäksi aiomme vaeltaa n. 2-3 reissua joka viikko. Ensimmäinen viikko ollaan merellä, Los Gigantesissa, mutta sitten kohti Teiden vaellusmatkoja.

Takaisin tulemme Jouluksi, ettei äiti joudu olemaan yksin.

Suurempi tarkoitus on tulla takaisin terveempänä ja 4-5 kg:aa kevyempänä, koska molemmille on tullut hieman lisää 4kk sitten lopetetusta tupakoinnista. Kunto- ja työreissu siis. Hyvää Joulunajan säätöä tänne kaikille. Koittakaa jaksaa.

 

Paljon ollaan reissattu, mutta viimeaikojen ihastuminen vaeltamiseen valikoi kohteeksemme 1. kertaa Kanariansaaret ja Teneriffan pohjoisosan. Onneksi.

Thaimaassa on hankalampaa liikkua luonnossa, sillä 90% ötököistä on myrkyllisiä ja kuumuus on kova (sekä UV:t julmat). Kreikassa puuttuvat reittien ohjeet ja kaupallistaminen, olit sitten pohjoisen Pargassa tai etelän Kreetalla, samoin Portugalissa. Irlannissa on hyvät reitit ja kivat maisemat. Nyt löytyi onneksi Teneriffa, joka on vaeltajien huippua – ja Joulukuussa melanoomaystävällinen (UV maksimissaan 4).

Majoituimme kahden viikon ajaksi Puerto De La Cruzin Masaru -hotelliin, josta löytyi kiva yksiö, josta näkymät olivat vehreisiin palmuihin ja niiden yllä kuikuileviin Teiden huippuihin. Huone oli toimiva ja hiljainen, jota rankkojenkin reissujen jälkeen arvostaa.

Tilasin ennakkoon hyvän Teneriffan retkeilyopas -kirjan mukaan ja tutustuin huolella Mikko Mannosen ylläpitämään sivustoon.

Atlannin ranta

Paikan päällä selvisi, että Atlannin rantaa voi ihan vapaasti käppäillä Puertosta sekä itään että länteen. Kääntyy sitten takaisin kun väsyttää tai tulee edullisella bussilla. Maisemat ovat huimat kun kulkee banaaniviljelmien läpi ja jyrkkien rantakallioiden päällä. Suosikkimme taukokohteena oli upea Bollullon ranta, josta löytää pienen baarin/ravintolan.

Mascan rotko

Rankkuudessaan Mascan rotko oli vaativin. Se EI todellakaan sovi huonojalkaisille tai -kuntoisille. Jos Samarian rotko Kreetalla, jonka olemme kulkeneet viidesti, on Rivendel, on Masca Mordor.

Vaikkei pituutta ole kuin runsas seitsemän kilometriä, on maasto niin kallioista ja louhikkoa, että korkeuseroja ja vaikeaa kivikkoa riittää. Lopussa aidosti kiipeilimme kallioilla, koska ryhmämme oli niin hyväkuntoinen. Normaaliryhmät kulkevat rotkon pohjalla loppuun saakka.

Mascaan oli kätevää ja edullista ottaa paketti huippuhyvältä Grigorius -firmalta, josta löysimmekin oppaan meidän makuumme. Luonto- ja eräoppaaksi opiskeleva italiaanoneito Quenta oli huipputaitava ja infoa tuli koko ajan: Historiasta, kasveista, eläimistä jne. Quenta oli perheineen tullut saarelle 16-vuotiaana ja nyt, vähän päälle parikymppisenä löytänyt unelmatyönsä ja kodin.

Pakettiväni haki meidät aamusta hotellilta ja ajoimme Mascan kylään, josta vaellus alkoi. Yritys tarjosi vaelluskenkiä ja -keppejä heille, kenellä oli puutteellinen varustus. Huom! Tarvitset Mascaan yhden tukikepin ja parhaat mahdolliset vaelluskengät! Tossuilla ja loma-asenteella olet kolme vuorokautta todella kipeä jälkeenpäin. Muista myös magnesiumit ja elektrolyytit ennen ja jälkeen – sekä venyttelyt!

Vaellus oli suoritettu n. viisi tuntia myöhemmin ja saimme lepuuttaa väsyneitä jäseniämme täysin kirkkaissa ja virkistävissä Atlannin aalloissa. Sieltä meidät noudettiin Katamaraaniin, jossa odotti maukas riisi-kana -lounas samalla kun kapteenisto yritti etsiä meille delfiinilaumoja katseltavaksi. Tällä kertaa emme niitä nähneet, mutta matka Los Gigantesin lomapaikkaan oli mahtava. Siellä hyppäsimme samaisiin väneihin ja meidät kuskattiin hotellin ovelle. Kaikki tuo maksoi vain 50€/hlö.

 

Teiden seutu

Teiden huippu kuikuilee 3718 metrin korkeudessa, mutta alueen laaja luonnonpuisto on runsaan 2000 metrin korkeudessa. Luuloista poiketen sinne on helppo ajaa vaikka pikkufiiullakin, kunhan upeakuntoiset tiet ovat sulat ja keli hyvä. Metsäalueilla voi lämpötila painua jopa lähelle nollaa ja allekin.

Otimme kuitenkin heti Mascan jälkeen reissun taas Grigoriukselta, kun kuulimme että Quenta vetäisi Teidenkin retken. Koska olimme eilen jyystänet Mascan, halusimme Teideltä helpon alkureissun, ikäänkuin Mascan jälkiverryttelyksi. Homboldt -reitti olikin sellainen, hieno ”sunnuntaikävely”, jossa kuitenkin oli korkeuseroja, eli aivan kökkökuntoinen ei tuotakaan jaksa. Maisemat olivat kuin kuusta tuliperäisen pohjan ja kraaterimuodostelmien takia.

Nyt tiedämme, että jatkossa Teidellä voi samoilla eri reittejä ihan ominkin päin, kunhan on lämpimästi kerrospukeutunut. Reitit ovat selkeästi merkittyjä ja niissä riittää jokaiselle jotakin. Upea kohde. Hintaa tuli 42€/hlö.

Puerto De La Cruz, Teneriffa

Kaiken kaikkiaan Teneriffan Pohjoisosa lumosi meidät. Hintataso ruualle ja juomille kaupassa on 1/3 -osa Suomen hinnoista. Miten se voi olla niin, EU ja kaikkea? Ravintoloissa kaksi syö n. 20€:lla hyvät pihvit tai pastat juomineen. Asuimme ns. yläkaupungissa, joten joka päivä sai jumpata alas rantaan ja takaisin muutaman sata metriä nousua.

Yhteensä kävelimme kahden viikon aikana ”vuoristoa ylös ja alas” Turusta Helsinkiin, n. vajaat 200 kilometriä. Siihen päälle muu liikunta.

Kunto nousi valtavasti, sopiva ”Suomen kesäsää” rusketti vähän kalpeaa ihoa ja nautimme muutenkin kaikin siemauksin. Emme kai muuten olisi heti kotiin tullessa varanneet samaa kohdetta ensi joulukuuksi – nyt jo kolmeksi viikoksi.

Teiden seudulla on sata kilometriä lisää tutkittavaa ja samoin Anagan upeat satumetsät jäävät ensi kertaan – ei makeaa mahan täydeltä.

 

Terkuin ja hyvää vuotta 2018 kaikille!

Pikkuapurilaiset, Jari ja Pia

 

 

 

 

 

Jee, hommia paiskittu siihen malliin, että on aika katsella vähän muutakin. Isoin juttu meille Pian kanssa on nyt se, että olemme Apurin kanssa omavaraisia.

Toki teemme veli-Ranin kanssa edelleen myös digikonkari Viidakkorummun nimellä verkkotöitä, mutta kesästä asti tehtäväni oli nostaa myös Pikku Apuri -perhemainostoimisto henkilökohtaisesta blogista Viidakkorummun rinnalle työtä syöttämään.

Lisäksi on mahtavaa, kun omista tutuista saa parin mikroyrityksen taustalle jatkuvaa tukea ja työntöapua.

Ja aina kun joku taho hiljenee, taustalta nousee uusia jotka muistavat meitä. En osaa tarpeeksi kiittää teitä tuestanne.

Nyt tilanne näyttää siltä, että seuraava vapaa tuotantoaika itselle on jossakin maaliskuun alkupuolella. Siksi tarvitaan vasta- ja vatsapainoa.

Työn touhussa unohtaa helposti taas sen mikä on tärkeää kun on terve – eläminen.

Vuosi eteenpäin muunkin kuin työn osalta näyttää myös kivalta. Tuosta puuttuu vielä mahdollinen kesän U2-keikka mahdollisesti meidän Helsingissä, eli Berliinissä, mikäli moisen vielä jaksaisi katsoa – n. 15 kerran?

Ja se mitä eniten odotamme on siirtyminen Taivassaloon torppariksi Toukokuusta, TTT.

 

Juttua kirjoitettaessa kuulokkeissa soi: