Artikkelit

Aloitin yrittämisen vuonna 2006. Nyt, runsaat 12 vuotta myöhemmin mietin, miten yrittämistä voisi parantaa täällä?

Muistan vieläkin alun paniikit, jotka kestivät muutaman vuoden. Kaikki pelotti, kun kaikki piti oppia kantapäiden läpi. Taloudellinen huoli tulevaisuudesta oli aina kova, kun olin vastuullinen töistä ja palkoista. Sama huoli on säilynyt tänne asti, tosin jo paljon kevyempänä.

Muistan myös sen, ettei juuri mistään saanut apua. Liityin aika pian Turun Yrittäjiinkin, jossa olin hallituksessa asti. Sielläkään yrittämistä ei voi kehittää, koska koko systeemi on rakennettu kolmiportaiseksi: Maa – maakunta – kaupunki. Vasta maatasolla voi edes jotain tuoda esiin.

Suomea olen oppinut pitämään meille pienyrittäjille jopa vihamielisenä. Mitään ei tueta, missään ei auteta. Yksinkertaisesti ketään ei kiinnosta pienyrittäjä. Suuryrityksiä paapovat niin Kokoomus, EK kuin Suomen Yrittäjätkin, joka on käsittämätöntä.

Yrityksistä alle 10 työntekijän yrityksiä on 264 519 eli 93,3 prosenttia. Pienyrityksiä on 15 725 (5,5 %), keskisuuria 2 728 (1,0 %) ja suuryrityksiä 591 (0,2 %). Ja kukaan ei halua ääniämme?

Ohessa runsaan vuoden vanha blogijuttu, jossa kerron oman mielipiteeni asioista miten meidän asemaamme voisi parantaa tänäkin Yrittäjän päivänä.

Sain kunnian olla kuvattavana mahdolliseen videoinserttiin, joka esitetään vaikutusvaltaisille ihmisille Porin Suomi-Areenalla. Aiheena on yleisesti työmarkkinoiden toimimattomuus. Halusin puhua mikroyrittäjyyden näkökulmasta. Se mitä kerroin oli seuraavaa:

1. Suomen työmarkkinat eivät toimi: 60-luvun säännöillä ei pärjätä 2020-luvulla.

  • Meillä on edelleen täysin joustamattomat työmarkkinat. Ihmisen pitäisi voida olla työtön, yrittäjä, palkansaaja ja opiskelija ”napin painalluksena”. Taustalla olisi aina jonkinlainen turva, ei kyykytys- ja 3. asteen kuulustelusysteemi. Nykyiset lait ja säännöt perustuvat jo kuolleeseen maailmaan, jossa opiskeltiin ammatti ja oltiin siinä eläkkeelle tai kuolemaan asti.
  • Lähes 94% Suomen yrityksistä on pieniä yrityksiä. Meitä, yli miljoonaa ihmistä ei kuuntele kukaan, meidän ongelmia ei kukaan ratkaise. Täysin käsittämätöntä. Parantamalla mahdollisuutta palkata edes yksi ihminen, saataisiin puolesta miljoonasta työttömästä varmaan satatuhatta töihin.

2. Yrittäjäksi lähtöä pitää helpottaa kahdella asialla:

  • Tarjota epäonnistumisen sattuessa sama turva kuin palkansaajillakin.
  • Tehdä uudet, 2020-luvun yritysjaot, joiden avulla kuluja voidaan porrastaa niin, että alussa pärjää pienemmillä kuluilla: Miksi jollakin tsiljoonahenkisellä Koneella tai Nokialla on samat säännöt ja maksut, kuin 1-2 hengen mikroyrityksellä?
Perustulo ratkaisisi tosin näistä jo muutaman pääkohdan nimenomaan siksi, että olisi helpompi koittaa yrittäjän siipiään, ja jos ne palavat, saisi edes jonkinmoisen turvan, patjan josta ponnistaa seuraavaan. Ei sinne patjalle makaamaan halua jäädä yhtään sen useampi mitä nytkään.
Koska puolueet käyttävät suuren osan ajastaan paikkansa varmistamiseen nykyisen vaalisyklin takia, ei suuria lakiuudistuksia ehditä tekemään, kuten nyt nähdään soteista ja muista. Torsoja kiidätetään koko ajan ambulanssilla elvytykseenKoko työmarkkina ja siihen liittyvät lait pitäisi päivittää 2020-luvulle ja siihen ei tällä järjestelmällä aika riitä.
En tiedä onko muutenkaan kovin hedelmällinen järjestelmä sellainen, jossa toinen puoli vie poliittisen vaa´an toiseen laitaan ja kun se toinen sakki saapuu paikalle, vaaka viedään taas toiseen laitaan. Koska mennään eteenpäin?
Ehdottaisin, että jätettäisiin parit vaalit välistä ja koottaisiin laajempi joukko tutkijoita, yrittäjiä, virkamiehiä ja (ehkä) poliitikoita, jotka sitten lähtisivät luomaan meille työmarkkinauudistusta tulevaisuutta varten.
Olemme ainakin 10 vuotta jo myöhässä. Se on nähty, etteivät poliitikot, virkamiehet ja työmarkkinajärjestöt siihen pysty. Ohessa video.

Apurissa kirjoitamme myös yrittäjyydestä laajasti. Se tarkoittaa kritisoivia blogipostauksia enemmän kuin positiivisia, koska yritämme osaltamme levittää sanaa asioista, jotka ovat aivan päin seiniä pienyrittäjyydessä. Meillä kun ei Suomessa ole ketään etujamme valvovaa järjestöä. Suomen Yrittäjät ovat isojen asialla – pikku EK.

Eilinenkin juttu on saanut isot lukijamäärät jo vuorokaudessa ja se on kritiikin tehtävä: Kertoa mitä Suomessa on vialla. Mutta kuten huomaatte, tarjoamme myös korjauskeinoja, muuten negatiiviset jutut olisivat pelkkää vali(s)tusta.

Totuushan on se, että pienyrittäjä elää kaupoista. Kun on työtä ja saa laskuttaa, tämä on paras työ maailmassa (jos työstään pitää).

Pienyrittäminen on maanis-depressiivistä työtä

Koko sen 10 vuotta mitä itse tätä olen tehnyt, ei ole montaa tasaista hetkeä. Menee ylihyvin tai työtä on liian vähän. Kun tulee depressioaikoja, käytän aikaa yrityksen ja itseni kehittämiseen, jotta jatkossa taas kauppa kävisi. Melko luonnollista.

Kun kauppa käy ja saa tehdä työtään, maailma glitteroi vaalenapunaista pölyä joka nurkastaan.

Harva pienyrittäjä silti uskaltaa avata näppäimistöään, suutaan kyllä. Pelätään että asiakkaat juoksevat karkuun, jos kirjoitetaan julki mitä oikeasti ajatellaan. Itse en ole koskaan välittänyt suodattimista ja olen siksi saanutkin asiakkaita, joiden kanssa on luontevaa tehdä työtä. Ei tarvitse feikata. Ja työhakemuksia tulee joka viikko 🙂

Palkansaajan pitää välttää negatiivisuutta – hymy korviin vaikka väkisin

Kun olet muilla töissä, joko johto- tai rivitekijänä, negatiivisuutta tai kriittistä linjaa vältetään loppuun asti. Se tahraa julkisivun, aiheuttaa poispotkimisen uhan ja ei näytä omistajille tsempiltä.

Siksi et juuri koskaan näe suuremmilta yrityksiltä läpinäkyvyyttä (muuta kuin sanoissa). Katsopa valtaosan tiedottamista: Vain hyviä asioita kerrotaan ulos. Kehitettävää, kritiikkiä tai suoria mokia ei koskaan. Naminamia vaan jokaiselle.

Väitän Ellun Kanojen kanssa, että ne yritykset, jotka uskaltavat olla läpinäkyviä kaikissa toimissaan, voittavat markkinoilla. Ne saavat parhaat tekijät ja tulevaisuuden asiakkaat.

Evoluutio jatkaa siten väsymätöntä jauhamistaan kohti oikeudenmukaisempaa maailmaa. Kuten tohtori King joskus hienosti sanoi:

“The arc of the moral universe is long, but it bends towards justice.”

Alf kirjoittaa asiasta, josta itsekin olen kirjoitellut vuosia – tuloksetta.

Olisin valmis kapinajoukkoihin heti. Olen vaatinut kauan, että pienyrittäjien turvaverkko sekä eläkemaksut pitäisi saattaa EDES palkansaajien tasolle. Kuka lähtee kanssani linnaan siitä vakaumuksesta?

YRITTÄJIEN KAPINA

Jopa meidän kovin monimutkaisessa maailmassa on asioita, jotka ovat varsin yksinkertaisia. Kuten se, että jos kesä on lämmin, kuluu enemmän jätskiä ja kaljaa. Tai se, että jos maassa on paljon nuoria ilman töitä tai tulevaisuudennäkymiä, siitä ei hyvää seuraa. Niin, tai se, että talous ilman yrittäjiä ei kovin kauaa pyöri.

Kaikki kaikkialla tietävät, että yrittäjät ovat keskeisiä jokaisen maan taloudelle. Tosiasia on, että jopa Pohjois-Koreassa, maassa, jossa vähän aikaa sitten kävin opettamassa luovuutta ja innovaatio-ajattelua, tämä on sisäistetty. Maailman sulkeutunein maa, jossa vieläkin uskotaan puhtaaseen kommunismiin ja suuren johtajan jumaluuteen, on tänään valmis hyväksymään, että yrittäjyys on tarpeellinen osa talouden toimintaa. Juu, rajoituksin ja valvottuna, mutta silti. Aikamoista.

Kun tätä miettii ja keskustelua kuuntelee, voisi kuvitella, että esimerkiksi Suomessa yrittäjyys olisi jo varsin kunnioitettu toimi – sellainen, jota viranomaiset kovasti yrittävät suojata ongelmilta ja vaivalta, jopa sellainen, joka on saavuttanut yhteiskunnassa erityisaseman. Silti tämä ei ole nyky-Suomen yrittäjän kokemus.

Puhuessani yrittäjien kanssa he puhuvat ennemmin turvattomuudesta, viranomaisten kyykyttämisestä, siitä, miten yrityksen velat voivat jäädä yrittäjän riippakiveksi vuosikymmeniksi. Välillä keskustelu käy suorastaan katkeraksi. Kapinastakin puhutaan.

Tämä viimeinen onkin aika jännä. Yrittäjien kapina, eli se, että riskejä ottamalla arvoa ja työpaikkoja luovat nousisivat puolustamaan oikeuksiaan tai suorastaan kieltäytyisivät osallistumasta yhteiskunnan toimiin, on kutkuttava idea, jolla on pitkä historia. Ja me pidämme kapinahengistä, aidosti pidämme. Vallankumosromantiikka voi olla lapsellista, mutta silti…

Kysymys kuuluu: Miksei tätä ole jo tapahtunut? Mikseivät yrittäjät kapinoi kyykyttämistä ja kyttäämistä vastaan? Mikseivät yrittäjät ole onnistuneet muodostamaan aidosti vahvaa yhteistä liikettä?

Nyt joku sanonee, että onhan noita. EK, EVA, Suomen Yrittäjät, muun muassa. Näiden kiinnostuksen kohteina on harvemmin ollut ylivelkaantunut pienyrittäjä tai muut rivijäsenet. Ja juuri tässä piilee yrittäjyyden kapinan pulma.

Kapinaan vaaditaan ryhmä, joka kapinoi, ja tämä ryhmä tarvitsee kokemuksen siitä, että he ovat samalla asialla. Vaikka puhumme yrittäjistä yhtenä ryhmänä, heidän kokemuksensa ovat laidasta laitaan ja heidän asemansa varsin moninaiset. Jos haluaa lainata Marxia, ja miksikäs ei, yrittäjillä ei ole luokkatietoisuutta.

Monet yrittäjät pärjäävät tänäänkin Suomessa varsin hyvin. He eivät kapinaa kaipaa, ja tästä syystä he harvemmin taistelevat vähemmän menestyneiden puolesta, eivätkä jälkimmäiset koe, että heillä olisi yhteistä rintamaa menestyjien kanssa. Tälläisessä tilanteessa kapina on varsin vaikeasti toteutettavissa.

Tämä on sääli, koska yrittäjien kapina, sellainen, joka ajaisi ennen kaikkea näistä heikoimpien asemaa eteenpäin, olisi varsin hieno asia. Tänään Suomessa pelkkä Y-tunnus voi viedä työttömyysturvan, pelkkä toive mahdollisuudelle tehdä elämälleen jotain sosiaaliturvan. Eikä tämä ole oikein.

Meillä on liikaa yrittäjiä elinikäisessä velkavankeudessa. Meillä on liikaa nuoria, jotka syrjäytyvät, koska heidän vanhempansa yrittäjyys ajaa heidät heikompaan asemaan. Meillä on liikaa kauniita tarinoita menestyneistä yrittäjistä ja liian vähän ymmärrystä yrittäjyyden kurjia kohtaan.

Kirjoittaja on liiketaloustieteen professori Åbo Akademissa.

Tässä päätoimittaja Teija Uitton pyynnöstä kirjoitettu artikkeli Turkulaiseen 26.9.2015. Pyyntö sisälsi ehdotuksen yhteen muutokseen, joka vaikuttaisi mahdollisimman laajalti ja positiivisesti Suomen työelämään.

Kaikki ovat lukeneet ja kuulleet liikaakin Suomen tilanteesta.

Kun pyydettiin, suostuin silti kirjoittamaan mikroyrittäjän näkökulmasta yhden muutosehdotuksen. Valitsin sellaisen, mikä mielestäni vaikuttaisi eniten, positiivisella tavalla, koko Suomen tilanteeseen.

Julkinen keskustelu ja näkökulma tuskaan on liian kapea: Tökitään yksittäisiä etuja ja keinoja. Jos otetaankin askel taaksepäin ja katsotaan laajempaa kuvaa?

Nopeutuva ja reaaliajassa muuttuva maailma on musertanut hitaan poliittisen ja virkamieskeskeisen päätöskoneiston ja säännöstöt, kaikilla tasoilla, jokaisessa kehittyneessä maassa. Seurauksena on mm. työttömyyden ja velkojen kasvua.

Mikä olisi siis mahdollisimman suuren positiivisen muutoksen aikaansaava uudistus?

  • Fakta: Tulevaisuuden työ on sirpaleista, yrittäjä- ja osaamislähtöistä.
  • Fakta: Se tapahtuu robotisaation ja digitalisaation rinnalla, koko ajan automatisoituvassa ja rajattomammassa maailmassa.
  • Fakta: Jokainen ihminen joutuu opiskelemaan jatkuvasti, ja tekemään hyvin erilaisia töitä koko elämänsä.
  • Fakta: Työ- ja vapaa-aika on jo sekoittunut monella alalla ja ilmiö laajenee koko ajan lisää.

Kuitenkin työelämämme luokittelu, artiklat ja säännöt perustuvat kärjistetysti maailmankuvaan, jossa käytiin koulua, oltiin samoissa töissä koko elämä ja lopuksi jäätiin eläkkeelle.

Nyt tarvitsemme yhteiskunnan ja pelisäännöt, jossa jokaisella meistä on mahdollisuus vaihtaa opiskelijasta työttömään, yrittäjään, työntekijään tai työnantajaan sekä takaisin – muutamalla hiiren painalluksella.

Sillä sitä elämämme nyt jo on – jatkuvaa ja nopeaa muutosta.

Tarvitsemme siis asennemuutoksen

Meidän pitäisi antaa ihmiselle mahdollisuus elää ja liikkua hurjasti muuttuvan maailman mukana ilman, että jokaista nöyryytetään ja kohdellaan kaltoin menneen maailman varjoissa.

Tarvitsemme kaiken tuen, kannustuksen ja avun, jotta ”sen jokapäiväisen leipänsä” saisi pöytään.

Emme halua, emmekä tarvitse nykyisenlaista Suomea, jossa itse asiassa estetään ihmisen kehittyminen eikä kannusteta siihen.

Jari Liitola,

leikkaus

Kyllä herätti taas tämä idioottimaisuuden huipentuma. Mikäli tämä pitää paikkaansa, on pienyrittäjien sosiaaliturvaparannusten sijaan tapaturman sattuessa tulossa niihin jopa 50% leikkaus!

Olen kysellyt asiaa nyt kansanedustaja Ville Niinistöltä sekä Outi Alanko-Kahiluodolta ja Suomen Yrittäjistä. Katsotaan mitä vastaavat ja mitä uutisesta seuraa?

YEL-lakko?

Olen myös miettinyt millä pienyrittäjän äänen saisi kuuluviin. Yksi tehokas keino voisi olla laajamittainen YEL-maksulakko.

Maksamme näemmä suuria summia joka kuukausi saamatta siitä koskaan mitä vastinetta. Eikö silloin kannattaisi lopettaa maksut?

Meitä on ainakin 250 000. Jos edes 10% lopettaisi maksamisen, olisi vankilasta löydyttävä tilaa 25 000 henkilölle. Sillä siihen maksujen lopetus kai lopulta johtaisi. Silti se olisi sen väärti.

Pikku Apuri

EDIT: Kuten kaveri vinkkasi, se mitä Suomi nyt oikeasti tarvitsisi, olisi pienyrittäjien oma puolue. Yrittäjäpuolue ajaisi ainoastaan ja vain 250 000 yrittäjän asioita.

 

Olen viime ajat kirjoittanut paljon yli 200 000 suomalaisesta työläisestä. Itsensä työllistäjien ja pienyrittäjien määrä kasvaa koko ajan, kun yritykset ulkoistavat palkkakulujaan yksityiselle ihmiselle.

Koitan pitää metakkaa, että tämä yli 200 000 päinen joukko hyväksyttäisiin osaksi muita työläisiä.

Meillä olisi sama sosiaaliturva kuin muillakin työläisillä, ja bonuksena pakollisia maksuja porrastettaisiin yrityskoon mukaan. Utopiaa sen sijaan lienee se, että Suomessa työmarkkinat saataisiin joustamaan kunkin tarpeen mukaisesti.

Syy on ainakin täysin vanhentuneen päättäjäelimen (kolmikanta) ja tietysti päävastuullisen, eli sosiaali- ja terveysministeriön, jota johtaa Laura Räty.

Huomasin muuten, että kolmikantakaaviossa on mainittuna myös Yrittäjät. Voisiko joku nyt kertoa miten? En ainakaan tässä listassa näe yhtään yrittäjätahoa?

Suomen suurimmasta yrittäjäjärjestöstä, eli Suomen Yrittäjistä sanotaan aina, että on niin vaikeaa päästä neuvottelupöytään. Onko SY siis vaan huono? Lainaan muuten tässä SY:n ”pääartiklaa”: Suomen Yrittäjät haluaa parantaa yrittäjien asemaa, yrittämisen edellytyksiä sekä rakentaa parempaa yrittäjyyden yhteiskuntaa.”

Homma seisoo

Professori Koistisen osuva artikkeli YLE:ssa kertonee samaa viestiä:

Professorin syyttävä sormi osoittaakin muun muassa perinteisiä ammattiyhdistysliikkeitä.

– Voimakkaiden järjestöjen pitäisi kyllä pystyä puolustamaan myös heikommassa asemassa olevien oikeuksia – olivat he sitten jäseniä tai eivät.

Esimerkiksi mikroyrittäjät, freelancerit, taiteilijat ja vapaaehtoistyöntekijät voivat tällä hetkellä vain haaveilla sellaisesta turvasta, josta säännöllistä palkkatyötätekevät nauttivat, Pertti Koistinen sanoo.

– Aina sanotaan, että niiden, joita tällainen asia koskee, pitäisi järjestäytyä. Mutta ihmettelen kyllä suuresti esimerkiksi yrittäjäjärjestöjä, jotka puhuvat yrittämisen vapaudesta ja sääntelyn purkamisesta. Miksi ne eivät puhu omien jäsentensä sosiaaliturvasta?

Olemme muutaman sadan aktiivin kanssa saaneet asiaa kuitenkin eteenpäin. Saimme sen niin pitkälle, että kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluoto otti asian esille jo työministeri Lauri Ihalaisen edessä.

Laurin vastauksesta näkyy, paitsi hänen pitkä taustansa yhden työmarkkinajärjestön johdossa, myös täydellinen avuttomuus ”poteroituneen koneiston” edessä. ”Järjestää työ- ja sosiaaliturva, JOS TAKANA EI OLE TYÖSUHDETTA”. Mitä se Lauri puhelee?

Outi

 

Mistä me maksamme?

Tuli sellainen mieleeni, että maksamme jäseninä ja pakosta työmarkkinajärjestöläisten elämän. Maksamme myös verojen kautta kansanedustajien elämän. Me SY:n jäsenet maksamme myös Suomen Yrittäjien työntekijöille siitä, että kaikkien yrittäjien etuja ajetaan tehokkaasti tässä maassa. Huom! Iso osa SY:stä tekee työnsä esim. hallituksessa toki vapaaehtoisesti, mistä kiitos.

Kuitenkaan emme ole saaneet juuri mitään parannuksia pienempien yrittäjien asemaan – vuosikausiin.

Pitääkö siis vaihtaa maksukohdetta, ihmisiä vai lopettaa maksaminen. SY:n kohdalla olen valmis lopettamaan vastuuttoman jäsenmaksuni, mutta koitapa tehdä se eläkemaksuissa tai veroissa? Linnassa olet. Toisaalta siellä kyllä saa kolme ateriaa päivässä, toisin kuin työttömänä yrittäjänä.

Pikku Apuri

On kuulemma yrittäjien päivä. Hieno homma. En arvosta mitään ammattia niin paljon kuin yrittäjää.

Yrittäminen on ainakin itselle myös ainoa tapa tehdä työtä. Pääni vaatii työvapauden.

En ymmärrä sitä, että palkkaa vastaan suoritetaan työaikaa eikä -suoritusta.

Yrittäjänä kontrolloin itse työ- ja vapaa-ajan. Käytännössä päivistä tulee palkanasaajien päivää pidempiä, mutta välissä on myös muuta kuin ”palkkatyötä”. Eilenkin sisälautojen repimistä, puutöitä ja auton pesua.

Ihmettelen aina välillä, että kuka on niin hullu, että lähtee Suomessa yrittäjäksi? Suomi ei nimittäin yrittäjää arvosta. Tai arvostaa se huimasti kasvavia ja kasvuhaluisia start-up -yrittäjiä ja suuryrityksiä, joiden taskuissa päättäjät mussuttavat.

Jos Suomi olisi opettaja, se siis huomioisi vain pitkät ja kauniit oppilaat.

Valtiovalta on niin tyhmä, ettei se ymmärrä sitä, että jos yrittämisen aloittamista ja sen ensimmäisiä vuosia tuettaisiin vahvasti esim. vero- ja eläke- sekä muin maksualennuksin, pieniä ituja tulisi hurjasti lisää. Ja kun ihmismieli on millainen on, osa iduista haluaisi kuitenkin kasvaa ja työllistää muita ihmisiä.

Työllistäminen on se toinen ongelma. Mekään emme voi palkata lisää väkeä, koska työntekijän hinta on aivan älytön sivukuluineen.

Suurin ongelma kuitenkin on laatikosto. Suomessa työmarkkinat eivät jousta yhtään! Nykymaailma vaatisi lähes 100%:sta joustoa. Voisit siis olla työtön, pätkätyöläinen, opiskelija ja samalla kuitenkin yrittäjä. Vaan ei. Jos olet ollut yrittäjä edes tovin, sinuun lyödään sellainen stigma, ettet kuulu enää muuhun yhteiskuntaan. Olet hylkiö.

Eli kaikille yrittäjille mahtavaa yrittäjän päivää. Valtiolle sanon vain: Hävetkää!

Pikku Apuri

EDIT: Vihreiden Outi Kahiluoto-Alanko on käsittääkseni ainoa päättäjä, kuka ajaa tällä hetkellä pienyrittäjien asiaa. Osallistu siis twitterissä tagilla #‎YRITTÄJÄRAUHA (termistä tosin en ole kovin vaikuttunut).

Hyvää yrittäjän päivää! HAASTAMME kaikki suomalaiset kertomaan, miten yrittämistä Suomessa voisi helpottaa. Kerro meille ajatuksesi käyttämällä tunnistetta‪#‎YRITTÄJÄRAUHA‬. Kansanedustajamme tutustuvat kaikkiin ajatuksiin ja ehdotuksiin eduskuntaryhmän puheenjohtajan Outi Alanko-Kahiluodon johdolla.

Vihreät haluavat taata yrittäjärauhan poistamalla byrokratiaa sekä parantamalla yrittäjien sosiaaliturvaa. Työrauha on saatava myös itsensä työllistäjille. Itsensä työllistäjät ovat nopeimmin kasvava työntekijäjoukko, mutta työmarkkinoilla itsensä työllistäjät ovat heikoimmassa asemassa vailla työttömyys- ja eläketurvaa. Itsensä työllistäjiä löytyy rakennusmiehistä konsultteihin ja toimittajista parturi-kampaajiin.

HAASTA mukaan vielä kolme yrittämisestä kiinnostunutta ystävääsi. Yrittäminen on kovaa työtä, ja haasteista ja mahdollisuuksista pitää keskustella.

Moni kyselee miksi jaksan tai viitsin ”sählätä sen politiikan kanssa”. Vastaus on aika pitkä, mutta lyhyempi kuuluu näin:

En ole enää aikoihin ymmärtänyt, miksi sinkku, pariskunta, perhe, kunta tai valtio ylipäätään juoksee talouskasvun perässä. Se on selvää, että se tie on nähty. Ei vielä kaikkialla, mutta täällä länsimaissa ainakin.

Mielestäni maalina pitäisi olla onnellisempi elämä, yksittäisestä ihmisestä koko maapalloon.

Voin todistaa, että onni tulee ihan muusta kuin talouskasvusta. Olemme eläneet sen polun 18-36-vuotiaina. Sitten muutimme tähtäystä.

Aloitin tämänkin aamun vastailemalla Ville Niinistölle yrittäjien kolmen kohdan parantamisesta (Ville Palmun hieno kiteytys). Tiedän etteivät ne edes ole vaikeita muuttaa. Eivätkä edes maksa juuri mitään. Ville vahvisti asian. Helppo muutos – ja järkevä. Asia viedään eteenpäin.

Testi suomalaiselle politiikalle ja demokratialle

Jos saamme tuon listan läpi, tuhansien pienyrittäjien elämä onnellistuu, koska kriittinen kassatilanne paranee. Idioottimaiset ennakkomaksut ja ”ennakkoveroveikkaukset” jäävät pois. Se tekee omankin tilanteen paremmaksi, ja siten elämämme onnellisemmaksi. Jos moni muukin viitsisi vaan nähdä hieman vaivaa, niin idioottimaisuudet vähentyisivät.

Saa nähdä muuttuuko mikään? Itselle tämä on kynnyskysymys.

Mikäli kolmen kohdan listaa ei saa muutettua, lopetan äänestämisen ja politikoinnin kokonaan.

Uskoni suomalaiseen demokratiaan on häilynyt muutenkin jo vuosia. Nyt politiikkojen on todistettava, että heihin voi uskoa ja että systeemi toimii ainakin osittain.

Sitä en ymmärrä, miksi esim. Suomen Yrittäjät eivät ole saaneet tuota edellä mainittua listaa korjattua kymmenissä vuosissa, jos muutaman sadan aktiivin joukko saa sen tehtyä muutamassa kuukaudessa?

”Ei tää oo niin vaikeeta, hei” (Hannu Jortikka).

Pikku Apuri

Olisiko aika, että pienempiäkin yrittäjiä kohdeltaisi vihdoin kuten muitakin työläisiä?

Olisiko aika, että pienempiäkin yrittäjiä kohdeltaisi vihdoin kuten muitakin työläisiä?

Facebookiin on avattu kaksi ryhmää, Yrittäjä ilman turvaa sekä Yrittäjä = (on yhtä kuin), joissa olemme jakaneet yrittäjien tarinoita, valtion käsittämättömiä, aina vaan kiristyviä lakeja, vero- ja maksu-uutisia. Meitä on jo kohta 500 ”jäsentä” ja lisää tarvitaan, sillä:

Yrittäjien, varsinkin pien-, itsenäisten- ja mikroyrittäjien asema vaan huononee. Jotain pitää oikeasti tehdä heti.

Nyt olemme yhdistämässä joukot ja tekemässä aitoa voimaa. Kiinnostaisiko olla mukana siinä porukassa?

Olemme suunnittelemassa isompaa verkkotukikohtaa ja -foorumia, johon kutsumme kansanedustajia suoraan kontaktiin.

Mukana ovat jo kansanedustajat Outi Alanko-Kahiluoto, joka on jo ottanut ryhmän vinkkejä hienosti vastaan ja vie niitä eteenpäin sekä Ville Niinistö.

Sen lisäksi suunnitelmissa on luoda erilainen vaalikone vuoden 2015 eduskuntavaaleihin, jonka avulla saisimme nostettua täysjärkisiä yrittäjätaustaisia ehdokkaita paremmin esiin. Ja muillekin tiukkaa painetta yrittäjien puolelta.

Myös Mesenaatin rahoitusta hankkeelle harkitaan. Ties vaikka tästä tulisi uudenlainen, toimiva 2010-luvun yrittäjävoima?

Tuetko voimaa ja tärkeämpää: Tuletko mukaan?

Nyt aluksi voit tulla vaan tykkäämään jommasta kummasta FB-ryhmästä. Ja uudelle liikkeelle keksitään parempi nimi, joten sitäkin voit jo ehdottaa kumpaan tahansa ryhmään 🙂

Pikku Apuri

Oli helppo nähdä mihin Suomikin menee lähivuosina, kun kävimme taas moikkaamassa tuttuja pienyrittäjiä Kreikassa. Siellä pienyrittäjien kulut ovat nousseet jopa 50% vuodesta 2008, mutta tulot ovat pienentyneet.

Suomi käyttää tismalleen samanlaisia kuristusotteita. Köysi kiristyy, kunnes kaulat napsuvat.

MITÄ PIENYRITTÄJÄLLE JÄÄ RAHAA?

 

Kuva siis vuoden 2011 tilaneteen mukaan. (Suomen Yrittäjät)

Kuva: Suomen Yrittäjät. Koko dokumentti löytyy täältä: http://www.yrittajat.fi/File/ca75080e-d8d4-4e26-a40b-66745625a841/Yrittajan_tulot_verot_2013.pdf

Suomessakin on jo nyt aivan kestämätön kulurakenne pienyrittäjälle. Ja ajatelkaas vielä kamalammassa köydessä roikkuvaa jengiä, pakkotyöllistettyjä: Arvioiden mukaan jo 170 000 työntekijää on pakotettu ”yrittäjiksi”, vailla mitään turvaverkostoa. No, pienyrittäjälläkään ei moista juuri ole.

TULOT JA MENOT

Raotetaanpa pienyrittäjän käteen jäävää tuloa hieman:

  • Itse saan/nostan päätoimesta palkkaa keskimäärin 1500€/kk.
  • Veroja maksan moisesta 25-30% välissä (ei asuntolainoja ymv.)
  • Jää: 1050€-1150€
  • Jos tuosta maksaa vuonna 2015 alkavan pakollisen minimi-YEL -vakuutuksen, se on luokkaa 400€.
  • Jää 650€-750€
  • Päälle tulee autolla suoritetuista asiakakäynneistä päivärahoja ja km-korvauksia keskimäärin 100€-300€/kk
  • Lopputulema on n. 750€-1050€/kk käteen.

Jos minulla olisi lainoja, joita onneksi ei ole, normaalien laskujen ja menojen jälkeen ei voi jäädä juuri mitään säästöön. Ja kaikkia kuluja pitää miettiä tarkasti.

MITÄ PITÄÄ TEHDÄ?

Miten jatkossa kun kaikki maksut vain nousevat, mutta asiakkaat viilaavat kulujaan entistä jyrkemmin?

Jokaisen yrittäjän pitää olla parempi, jotta edes ne pienet tulot säilyvät. Se tarkoittaa toiminnan järkeistämistä, jatkuvaa kouluttautumista – jopa erikoistumista. Valtion viikatemies korjaa ”ne, jotka toimivat kuten ennenkin”.

Siksi paasaan asiakkailleni liiketoiminnan – HUOM, ei mainonnan! – viemisestä digitaaliseksi. Vielä kerran:

Kaikki toiminnat, jotka voivat digitalisoitua, tekevät sen.

En juurikaan odota parannusta tilanteeseen hallitukselta, enkä ainakaan Yrittäjäjärjestöiltä. Eihän sellaisia ole tehty tähänkään asti? Vaikka vaalimainonnassa asiat aina nostetaankin esille! Ainoa vaihtoehto on siis kehittää omaa yritystoimintaansa paremmaksi ja tehokkaammaksi. Tai sitten osa meistä ”menee töihin”?

Pikku Apuri

Pinna ei enää kestä hallituksen ja eduskunnan touhuja. Yrittäjät ovat nyt aidosti avainasemassa jos Suomi halutaan nostaa suosta. Mutta mitä tapahtuu? Päättäjät vain kiristävät lisää yrittäjien ennestäänkin tukalaa tilannetta. Yrittäjää kohdellaan täällä epätasa-arvoisesti. Yrittäjillä ei ole oikeaa turvaverkkoa eikä mahdollisuuksia joustavaan liikkumiseen akselilla: työtön – palkansaaja – yrittäjä.

Nyt tarvitaan täyskäännös: Joustoja, maksuporrastuksia, mahdollisuuksia.

Aloitetaan kansanliike. Kutsutaan sitä nimellä ”Yrittäjä on yhtä kuin”.

yrittäjä=_logo

Kansaliikkeen päätavoitteita ovat ainakin:

  • Työttömästä yrittäjäksi -polun helpottaminen
  • Aloittavan yrittäjän toimintaedellytysten parantaminen
  • Yrittäjän ja palkansaajan aseman tasaaminen
  • Yrittäjästä työttömäksi esteiden poistaminen
  • Yritysmaksujen ja verojen porrastaminen liikevaihdon tmv. konkreettisen mittarin mukaisesti

Mitä muita?

Yrittäjä= on liike, jonka viestit viedään päättäjille. Nyt tarvitaan 100 000 jäsentä ja iso ääni.

Listaamme yhdessä tekoja, jotka mahdollistavat paremman yrittämisen Suomessa. Käytetään uusia medioita ja uusia keinoja, koska vanhoista ei ole avuksi. Emme pyydä jäsenmaksuja vaan teemme tämän sydämestä.

Tule siis heti mukaan Facebook-sivujemme kautta: https://www.facebook.com/yrittajaonyhtakuin

Levitä sana kaikille. Tarvitaan iso työ, jotta pikku tönäisystä tulee koko kansan oma liike. Liikkeen varsinaisia verkkosivuja aletaan suunnittelemaan ja tekemään myös hetimiten.

Keulille tarvitsisimme heitä kenen ääni kantaa ja arvot sopivat sakkiin? Arman Alizad, Madventuresmiehet, Ville Tolvanen & Digitalistit, Sarasvuo, Taivas + Helvetti -kirjaporukka jne. jne.

ÄÄNTÄ!

Pikku Apuri

Tolvasen Ville on maan kuuluin yksittäinen mediahub. Ja kuten kaikille onnistujille, Villellekin löytyy ironinen vittuilija, Tolle Vilvanen.

Ville suoltaakin ihan uskomatonta tahtia ajatuksensa ulos muiden iloksi ja haasteeksi. Villehän toivoi myös vastakarvaan silitystä, niin käytän mahdollisuuden siihen.

Tykkään Villen energiasta ja ajatuksista, mutta olen sitä mieltä, että meidän uudistajien pitäisi keskittää tarmomme koko maan yrityselämän ja sen sääntöjen korjaamiseen. Siten vaikuttaisimme kaikkiin tuleviinkin yrittäjiin, start-uppeihin ja muihin.

Uusimmassa Ville nimittäin narisee narisijoista:

Voit valita valittajien ja välittäjien väliltä. Mieti kenen joukoissa seisot. Vaikka elämäntuska itsellänikin tiivistyy usein turhautuneiksi paskapalleroiksi, lupaan yrittää seisoa valon joukoissa. Totuus en sitten kuitenkin se, ettei valittamalla ja narisemalla mitään rakenneta. Maailman perivät ne, jotka sitä jaksavat tukea, auttaa ja ylistää.

Yrittäjien asema Suomessa on kuin nykyinen silta Aurajoen yli. Sulaa alta, mutta yli on mentävä.

Yrittäjien asema Suomessa on kuin nykyinen kävelysilta Aurajoen yli. Sulaa alta, mutta yli on mentävä.

En itsekään pidä valittajista kenellä ei ole esittää ratkaisuja. Se on pelkkää energioiden syömistä, omien ja muiden. Harmaan sävyjä pitää silti olla eikä pelkkää mustavalkoista. Totta on, että tuskaa täällä pallolla riittää, mutta suurimpia sankareita ovat ne, ketkä oikeasti muuttavat sen sääntöjä ja lakeja parempaan. Kun pohjat ovat paremmalla tolalla, kaikki kykenevät parempaan elämään.

Kivijalat huojuvat, rossipohja on taipunut ja tuuletusaukot jo ummessa. Nyt tarvitaan korjaajia.

Vaan mitä väylää etenisimme?

Osa jopa pakotetaan nyt yrittäjäksi, jotta työnantaja säästäisi sosiaali- ja muut kulut. Silti meillä yrittäjillä ei ole ketään virallisissa neuvotteluissa! Suomen Yrittäjät, suurin yritysjärjestö on hampaaton sekin.

Yrittäjät tarvitsevat nyt uuden keskuksen, yrittäjien digitaalisen keskustorin, josta ammentaa yhdessä uusia malleja päättäjille.

Uudessa maailmassa pitää olla uudet säännöt, mutta mahdollistavalle pohjalle rakennettuna.

Ilon kautta rakentamaan perustaa.

Pikku Apuri

Vuodesta toiseen sitä pienyrittäjänä seuraa tällaisia uutisia, joissa kerrotaan asemamme lisäpolkemisesta (kannattaa lukea myös kommentit). ”Voi himputti!”, ja jatkan töitäni.

Pääsyyllisiä ovat tietenkin hallituksemme ja päättäjät.

Onko meillä itsellämme keinoa vaikuttaa korkeammalle? On.

Miksei yrittäjillä ole vieläkään omaa edunvalvontaa? Katse kääntyy väkisinkin Suomen Yrittäjiin ja muihin yrittäjäjärjestöihin. Ne ovat edunvalvojiamme. Mikseivät ne istu nyt työmarkkinapöydässä? Miksi teettävät näitä tutkimuksia, mutteivät vie niitä ylös?

Kauppalehteen pitää kirjautua, joten tässä koko juttu: 

Yrittäjällä kovemmat verot kuin palkansaajalla

Torstai 21.03.2013 klo 10:54


Yrittäjä maksaa keskimäärin noin viisi prosenttia enemmän veroa kuin palkansaaja.
Yrittäjä maksaa keskimäärin noin viisi prosenttia enemmän veroa kuin palkansaaja.

Yrittäjät maksavat keskimäärin selvästi enemmän veroa kuin palkansaajat.

Yrittäjän veroaste on 4,8 prosenttiyksikköä korkeampi kuin palkansaajan, jolla on sama tulotaso, ilmenee Suomen Yrittäjien laatimasta Yrittäjien tulot ja verot -selvityksestä. Se perustuu verohallinnon keräämiin tietoihin YEL-vakuutettujen yrittäjien ja palkansaajien tuloista ja veroista vuoden 2011 verotuksessa.

Tulokseen päädytään, kun otetaan huomioon ansio- ja pääomatuloista maksettavat verot sekä lakisääteiset vakuutusmaksut. Tulotasona on käytetty yrittäjien keskimääräisiä veronalaisia tuloja, jotka olivat 45 061 euroa vuonna 2011.

Tällä tulotasolla yrittäjän veroaste oli 33,0 prosenttia ja palkansaajan 28,2 prosenttia.

”Lopputulokseen vaikuttavat muun muassa tulojen rakenne ja erot sosiaaliturvamaksuissa”, ekonomisti Petri Malinen Suomen Yrittäjistä sanoo.

Viime aikoina on herättänyt keskustelua listaamattomista yhtiöistä nostettujen osinkojen verokohtelu.

”Verokeskustelussa ei useinkaan tuoda esille yrittäjän tulojen verotuksen kokonaisuutta, vaan keskustelu rajataan kokonaisuuden hämärtämiseksi vain tiettyyn osaan tuloja”, Malinen huomauttaa.

Pk-yritykset maksoivat viiden viime vuoden (2007-2011) aikana yhteisöveroa lähes 13,5 miljardia, eli yli puolet koko yhteisöverokertymästä.

Yrittäjät reagoivat osinkoverotukseen

Vuoden 2012 alussa yhteen kertaan verotetun osingon enimmäismäärä laski 90 000 eurosta 60 000 euroon. Yrittäjät reagoivat tähän yrittäjyyden verokannustinten heikennykseen todella voimakkaasti. Vuoden 2011 puolella firmoista otettiin osinkoja ulos selvästi aikaisempaa enemmän. Yrittäjien osinkotulot listaamattomista yhtiöistä kasvoivat yli neljänneksellä edellisestä vuodesta ja olivat 1 384 miljoonaa eurolla vuonna 2011.

”Pahimmillaan tämä on saattanut merkitä yritysten vakavaraisuuden ja suhdannesietokyvyn romuttamista. Ainakin on selvää, että yrittäjyyden kannustinten heikentäminen näyttäisi vähentäneen monien pk-yritysten investointihalukkuutta”, Malinen sanoo.

Malisen mukaan vuonna 2012 osinkojen nosto romahtanee selvästi, sillä monella yrityksellä ei ole enää mitä jakaa.

Yrittäjä tienaa 45 000 euroa

Yrittäjien tulot nousivat vuonna 2011 toista vuotta peräkkäin ja olivat keskimäärin 45 061 euroa. Se on 10,9 prosenttia edellisvuotta enemmän. Nousu johtui suurelta osin yrittäjien reaktiosta osinkoverotuksen muutokseen vuoden 2012 alussa.

Palkansaajan keskimääräiset tulot vuonna 2011 olivat 32 798 euroa. Ne nousivat 3,7 prosenttia. Yrittäjien tulot olivat siten 35 prosenttia korkeammat kuin palkansaajilla. Tuloja verrattaessa on otettava huomioon, että yrittäjät tekivät noin neljänneksen pidempää työpäivää kuin palkansaajat.

Yrittäjien tulot eivät jakaudu tasaisesti. Reilusti yli viidenneksellä yrittäjistä tulot jäivät toissa vuonna alle 15 000 euroon, lähes kahdella kolmanneksella tulot jäivät alle keskipalkan ja vain vajaalla viidenneksellä tulot ylittivät 55 000 euroa. Alle 15 000 euroa vuodessa ansaitsevista yrittäjistä osa on sivutoimisia tai osapäiväisiä.

Hannu Vanhanen
hannu.vanhanen@kauppalehti.fi
+358-10-665 101

turun_yrittajat_logo_rgbIsot asiat ovat paitsi monitahoisia, myös hitaasti parannettavissa. Jätän kolmivuotisen (2010-2013) hallituspaikkani Turun Yrittäjissä.

Isäni käski aikoinaan hakea paikkaa, jos haluan asioita muuttaa. Nyt se on tehty ja nähty. Liuta asioita menikin eteenpäin tuolla kaudella. Suurimpana hankinta-asioiden kilpailuttamisen avaaminen.

Yrittäjien hallituksessa jatkaa hienoja ihmisiä parantamassa toimintaedellytyksiä Turun seudulla.

Hitaat muutokset ja kankeat organisaatiot

Muutosvauhti oli vain kaltaiselleni liian hidasta. Tiedän nyt, että poliitikkoakaan minusta ei saa.

Koin jääväni tällaisena nopealiikkeisenä uudistajana yksin. Vanhemmat kollegat tiesivät paremmin etteivät asiat muutu nopeasti.

Organisaationa Yrittäjäjärjestö on kolmiportainen: Ylimpänä Suomen Yrittäjät, joka jakaantuu seutukohtaisiin aluejärjestöihin, jotka puolestaan kunta-/kaupunkikohtaisiin alimpiin kasteihin.

Näin tuon haasteellisena. Aikana, jolloin on perustettu mm. avoin ministeriö -tyyppisiä palveluita, päätöksien vieminen portaita ylöspäin oli itselleni outo. Sitä kannattaisi ehdottomasti suoraviivaistaa. Miksei esim. jokainen yrittäjä voisi halutessaan ehdottaa aloitetta suoraan järjestölle, avoimen ministeriön tapaan?

Erilaiset organisaatiot ovatkin osittain jääneet teknologisen kehityksen jalkoihin. On hyvä tavata ihmisiä kasvokkain, mutta mahdollisuuksia olisi vaikka minkälaisiin ratkaisuihin.

Kiitos

Olen silti kiitollinen mahdollisuudesta tutustua ja nähdä perinteistä hallitustyöskentelyä sekä tietysti mukavia, uusia ihmisiä. Opin paljon.

Kiitos siis toimiston ikihyrrälle Annelle, hyvälle puheenjohtajallemme Penalle sekä kaikille muille hallituskollegoille. Ehkäpä joskus vielä istumme samassa pöydässä?

Pikku Apuri

Mainonnalle tekisi hyvää ketokarppauskausi ja siten uusi elämä. Jos mainonta olisi ihminen, se olisi pienen ryhävalaan kokoinen keski-ikäinen mies.

Copywriterit, ad:t ja muut mainonnan suunnittelijat luovat työkseen taikapölyä. He kehittävät hokemia, kaksimielisiä heittoja, ja ennen kaikkea kuorruttavat asian sellaiseksi, että ihminen haluaa mainoksen kohteen vaikkei sitä tarvitsisikaan. Suomessa ja muualla Pohjoismaissa olemme tosin jo lähellä pistettä, jossa moni meistä ei tarvitse enää mitään. Pois pitäisi antaa. Mutta järjellä ja mainonnallahan on harvoin yhteyttä.

Tähän asti mainontaa on tehty taikapölyn lisäksi rahalla, eli ostamalla mahdollisimman paljon media-aikaa perinteisistä kanavista (TV, Radio, Lehdet), ja tykittämällä salakavala myyntipallo stressikoomassa löllyvän ihmispolon otsaan.

Uudet kanavat muuttavat läskiä hitaasti lihaksi

Uudet mediakanavat ovat tuoneet yhtälöön – lisää kanavia. Itse mainonta muuttuu läskistä sutjakkaammaksi hyvin hitaasti. Takana on niin paljon rahaa ja toimijoita, ettei perinteiden valtaa heti keikuteta. Sekään ei tunnu hidastavan esim. tv-mainontaa, että moni katsoo ohjelmansa nauhoitettuna, mainokset skipaten tai pikakelaten. Tai lataa kaiken katsomansa netistä ilman mainoksia.

Google tosin onnistui AdWords-palvelussaan tekemään ainakin itselleen miljardeja, koska ”kaikki menivät nettiin Googlen kautta”. Ne mainoksethan ovat muutaman kymmenen merkin mittaisia tekstimainoksia. Läskit mainokset eivät pääse edes ovesta. Nyt niidenkin voima alkaa hiipua, koska suuret toimijat ovat tykeillään vallanneet kärkipaikat.

Mitä jatkossa?

Uskon, että infopitoinen, kohdennettu, lokaali- sekä suosittelumainonta toimivat jatkossa parhaiten. Emoyhtiömme bloginkin ylivoimaisesti suurin lukijamäärä on tullut Amazon Kindle -laitteen testikirjoituksesta. Ja varmasti osa osti laitteen.

Twitter on oiva suosittelukanava Facebookin ohella. Lisäksi molemmat toimivat hyvin kavereiden välillä, ilman välikäsiä. Enpä minäkään olisi syönyt tänään loistavaa Jazzbrunssia ilman kollega Pauliinan Facebook-vinkkiä. Toki uusissa kanavissakin isot tykittävät isolla rahalla viestejään.

Tulevan Osula -palvelumme mainonta on pakosta sutjakkaan infopitoista, kohdennettua ja lokaalia, koska emme anna muulle mahdollisuutta.

Itse haluaisin sen kautta saada pienten erikoisliikkeiden mainontaa, joista muuten en tietäisi mitään. Portsan kivijalassa toimivalla ekopuodilla, tai Manilla tehtaan sisäpihalla olevalla designliikkeellä ei ole rahaa tykittää rahalla taikaansa. Niiden pitää luottaa suositteluun, omiin hoksottimiinsa ja hyvään laatuun. Osulan avulla sellaiset toimijat saavat toivottavasti ainakin yhden toimivan väylän asiakkaisiinsa, ja siten kykenevät toimimaan jatkossakin.

Muuten. Hyvä esimerkki selkeästä, infopitoisesta ja lokaalista mainoksesta on viime aikoina turkulaisten taksien takaikkunoista näkynyt Leipomo Rostenin mainos. Onnea asiakkaalle ja mainoksen suunnittelijalle siitä!

 

 

Yrittäjäjärjestöiltä start-upeille tukea?

Nyt juuri koodataan monessa pienessä kämpässä uusia keinoja. Autoja myydään ja vanhemmilta lainataan. Tekijät eivät kysele, vaan koittavat suoraan maailmalle omilla sovelluksillaan ja palveluillaan. Niistä parhaimmat seuloutuvat mainonnankin uusiksi keinoiksi.

Iso ongelma mahdollisen menestyksen tiellä on kotimaisten rahoituskeinojen jämähtäminen jonnekin Tekes-setien ja ahnaiden onnenonkijoiden (mistä helvetistä joku keksikin businessenkeli -termin??) väliin. Tekes-setä ei ymmärrä ja onnisedät haluaa heti kaiken.

Start-upit tarvitsevat nyt kipeästi ”reilun kaupan rahoituskeinoja”. Yritysjärjestöt, johon itsekin kuulun, voisivat ottaa tässä suuren roolin. Ne voisivat ryhtyä rahoittamaan start-uppeja kohtuullisin ehdoin, koska se on niiden julkilausuttu tehtävä (lyhennelmä alla)!

Suomen Yrittäjät haluaa parantaa yrittäjien asemaa, yrittämisen edellytyksiä sekä rakentaa parempaa yrittäjyyden yhteiskuntaa. Tavoitteena on, että menestyvien yritysten ja yrittäjien määrä lisääntyy ja yrittäjien taloudellinen ja sosiaalinen asema paranee. Järjestön oman toiminnan lähtökohtana ovat yrittäjyyden perusarvot; vapaus, vastuu ja luovuus. (Lisää täällä).

Pikku Apuri