Artikkelit

Kesti se 10+ vuotta. Oli kiva seurata sosiaalisen median kuninkaan nousua valtaan, tehdä siellä satoja markkinointitempauksia asiakkaille, kommentoida juttuja ja elää uudessa mukana. Nyt riittää.

Olen viime kuukausina huomannut oman Facebook-seinäni täyttyvän aivan käsittämättömästä (amerikkalaisesta) paskasta. Jos Facebookin takana pitäisi olla hyvä algoritmi, se ei toimi.

Ja lisäksi Facebookissa eläminen on oikeasti addiktio muiden joukossa. Kun pidin taukoja sieltä, oloni parani, joten miksi jatkoin? Addiktio.

Facebook antaa nykyään pahaa enemmän kuin hyvää ja se riittää syyksi hylätä olo siellä.

Olen päättänyt karsia elämästäni muutenkin negatiivisia asioita ja ihmisiä, joten henkilökohtainen Facebook-luovutus lienee helpoimmasta päästä.

Teen edelleen asiakkaille Facebook-sivuja ja -kampanjoita. Aion myös edelleen jatkaa blogien kirjoittamista ja niiden jakamista myös Facebookin kautta, koska pienet yritykseni saavat uusasiakkaista 50% sen toiminnan kautta, mutta oma esiintyminen ja olo siellä saa painua minimiin.

Niin siinä sitten kävi, kun vuonna 1990 tartuin ensimmäiseen asiakaspuheluuni tietokoneen opetus- ja auttamistehtävissä. 25 vuotta myöhemmin jatkan samaa, mutta nyt verkko- ja digitalkkarina.

Olen auttanut asiakkaitani jo vuosia yritysten sisältömarkkinoinnissa, mutta kesällä tuotteistin palvelun ja sen johdosta hoidan nyt muutaman yrityksen verkko- ja sosiaalisen median tilejä kk-maksulla.

Autan siis asiakkaita muuttumaan monologeja suoltavasta, kasvottomasta tahosta kohti aitoa keskustelua omien asiakkaidensa kanssa käyvää somesähikäistä.

Palveluidea tuli asiakkailta. He eivät vaan saaneet aikaiseksi mitään verkkosivuilleen, saatika some-tileilleen. Virallinen selitys oli se, ettei ollut aikaa, mutta todellinen syy on osaamisen ja rohkeuden puute.

Yllättävän moni suomalainen yritys vieläkin jopa häpeää olemassaoloaan. Ja se on melkoinen ongelma maailmassa, jossa rajat ovat hävinneet ja aitoa dialogia pitäisi käydä globaalisti.

Sitten ihmetellään, miksi asiakasvirrat kuihtuvat, vaikkemme edelleenkään tee mitään?

Alla esimerkkipaketteja palveluistamme. Otahan yhteyttä niin aloitetaan kanssasi.

Jotta palvelu olisi tehokasta ja toimivaa, en ota kuin muutaman lisäasiakkuuden enää.

VERKKOTALKKARIPALVELUT

Kotisivujen kunnossapitopaketti, alk. 300€/kk

  • n. 5-10 työtuntia kuukaudessa
  • käsittää vanhojen tietojen päivitystä, uusien esille ruoskimista ja graafista parannustyötä

Verkkotalkkari, alk. 1000€/kk

  • (edellisen kotisivu -tason lisäksi) monitoroi yrityksen SoMe-kanavia ja vastaa viesteihin
  • Tunti/ päivä -monitorointi jaettuna aamupäiviin ja iltapäiviin (yhteensä 20 tuntia/kk)

Päätoimittaja, alk. 2000€/kk

  • (edellisten lisäksi) tuottaa sisältöä kaikkiin yrityksen verkkokanaviin yrityksen vastuuhenkilön ohjauksella
  • Sisällöntuotantoon 2-3 tuntia/viikko, eli 8-12 tuntia/kk

Tai räätälöitynä esim. vain Twitter- ja Facebook-tilien monitorointi ja ohjaaminen jne.

Pääsy pois suomalaisesta hengettömyydestä on ajanut ahdistuksen pois. Olen lopettanut lähes kokonaan suomalaisten ”uutisten” (lue: tuskartikkelit, uusi sana) tavaamisen ja vähentänyt (anti-) sosiaalisten medioiden käyttöä 90%.

Sen sijaan olemme työnteon ulkopuolisen ajan ihmisten ja toistemme kanssa livenä: Nauramme, kuntoilemme, syömme ja juomme. Elämä vaan on niin paljon positiivisempaa täällä. Suomiystäviä toki kaipaa.

SUOMI ON NYT TUSKAISA

Ei sitä huomaa kuin matkan päästä, miten tuskaisa maa Suomi juuri nyt on.

Kaikki on valittamista, uhkia ja epäonnistumisia. Harvat yrittävät luoda positiivistakin henkeä, mutta se on yhtä kuin yksittäisen linnun harjaaminen Exxonin öljyonnettomuudessa. Työssäkin kiitos ja iloisuus loistaa poissaolollaan. Puurretaan vain ilman merkitysten miettimistä. Ja kaikki – KAIKKI – pyörii rahan ja talouden ympärillä.

Ja sitten kruununa laiton, mutta valtion hyväksymä orjatyö. Sanattomaksi vetää.

Pahinta on se, että siellä asuessa ajautuu väkisinkin kierteeseen mukaan. Vaikka tekisi mitä ei-päätöksiä, huomaa kuitenkin kommentoivansa ja osallistuvansa tuskaan.

Koitamme nyt irtisanoutua tuskasta. Vienee pitkän ajan ja keinotkaan eivät ole vielä selvillä, mutta se on seuraavana tavoitteena. Sitä kautta saa vielä entistäkin paremman elämän. Sitä kun ei koskaan tiedä, koska se pois viedään.

Pikku Apuri

EDIT: Tuli muuten laskutoimituksena mieleen, että jos jättää kokonaan pois turhat tv:n toljottamiset sekä vielä turhemmat tietokoneen edessä nyhjöttämiset, jää päivään helposti 5-8 tuntia aikaa tehdä muuta. Sitä täällä tehdään 😉

 

Mielestäni se kiteytyy näissä kuvissa ja lauseissa. Lauseet on kirjoitettu muistiin päästä, erilaisista tilaisuuksista sekä SoMe-kanavista viimeisten kuukausien aikana. Suomessa johtavia alan tapahtumia pitää vain Digitalist Network.

Nämä totuudet johdattavat Pikku Apuriakin vuoteen 2015. Aion edelleen saarnata näistä jokaiselle asiakkaalle, vaikkeivät uskoisikaan… sillä tiedän asiakkaiden olevan väärässä 😉

Pikku Apuri

Kuvankaappaus 2014-10-14 kello 10.30.00

Kuvankaappaus 2014-10-14 kello 10.30.03

Kuvankaappaus 2014-10-14 kello 10.30.07

Kuulen tämän lauseen lähes jokaiselta asiakkaalta: ”Ei mulla ole aikaa markkinoida, kun pitää tehdä työtkin!”.

Kuten valtaosa tietää, koko markkinointi on kääntynyt 180-astetta (Viidakkorummulla on siihen tuotekin). Yritys on nyt itse markkinointinsa moottori. Ja sen totuuden edessä jähmetytään tai keksitään tekosyitä.

Ei tajuta, että yrityksen koko olemassaolo on uhattuna, ellei muututa. Uusi aika asettaa yritykset sen kovimman kysymyksen eteen? Miksi teemme mitä teemme?

Miksi? -on kysymyksistä raa’in. Se pakottaa peilin eteen ja paljastaa kaiken. Jos yrityksen tuotteet ja palvelut ovat olleet piilossa kermakakkumarkkinoinnin alla, nyt ne vedetään framille, kaikkien nähtäville. Valehtelu, kaunistelu ja sumutus ovat poistuneet. Vain ytimeltään terveet yritykset toimivat vielä muutamankin vuoden päästä. Muut voivat jo varata muistokirjoitustilaa sieltä lempisanomalehtensä sivuilta.

Kun on perattu kysymys miksi, voidaan miettiä mitä, miten ja missä markkinoidaan seuraavat vuodet. Sen jälkeen jaetaan ”markkinoinnin avaimet”, eli kuka tekee minkäkin osuuden/roolin/työn? Pikku Apuri toimii jo muutamalle asiakkaalleen mentorina näissä alun haasteissa. Katson perään ja neuvon miten edetään muutoksessa.

Somee

Ja ei, ei kannata avata kaikkia fantsuja uusia kanavia, jollei ole ensin mietitty kenelle puhutaan, miksi, miten ja missä (vrt. kuva yllä).

Kysy siis neuvoa tai ota yhteyttä, jos olet kalsarit jalassa peilin edessä, etkä tiedä ottaisitko oluen ja pistäisit pääsi tyynyjen väliin vai tartutko kiinni uuteen.

Pikku Apuri

Economistin jutusta: http://www.economist.com/news/business/21595412-brands-are-finding-it-hard-adapt-age-scepticism-we-want-be-your-friend?fsrc=scn/fb/wl/pe/wantobeyourfriend

Economistin jutusta:
http://www.economist.com/news/business/21595412-brands-are-finding-it-hard-adapt-age-scepticism-we-want-be-your-friend?fsrc=scn/fb/wl/pe/wantobeyourfriend

Ne yritykset, ketkä ymmärtävät meneillään olevaa huimaa muutosta, ovat ihmeissään mitä tehdä markkinointinsa kanssa. Ne ketkä eivät ymmärrä, jatkavat kuten ennenkin ovat tehneet.

Pääpointti on se, ettei ”mainos” enää toimi. Epätodellinen itsekehuviesti on tehottomampi kuin tyhjä ilmoitus. Ihmiset ovat lähtökohtaisesti skeptisiä, kuten hyvässä Economistin jutussa todetaan. Nyt word of mouth, eli Viidakkorumpu on kaikki kaikessa. Siten viestintä on noussut markkinoinnissa ohi mainonnan.

Yrityksellä pitää olla erikoishyvät tuotteet ja/tai erikoishyvä palvelu, jotta ihmiset levittävät sen ilosanomaa eteenpäin.

Avoimuus ja rehellisyys ovat tehokkaita. Pitää viestiä myös epäonnistumisista, sillä niitä yritykset ovat täynnä. Rehellisyydellä rakennetaan sympaattisuutta ja uskottavuutta.

Olen kahdeksan vuotta testannut erilaisia artikkeleita täällä Pikku Apurissa ja pääyrityksessäni, Viidakkorummussa. Nyt niitä on yli tuhat. Hyvä esimerkki tykätystä viestistä oli viime viikolla Viidakkorummun blogiin kirjoittamani: Joskus on hyvä ohjata asiakas kilpailijalle, josta tykättiin ja jota jaettiin tehokkaasti. Montako viestiä olet yritykseltä nähnyt, jossa kerrotaan moisesta? Et ehkä yhtään?

In Western societies particularly, respect for traditional voices of authority—from priests to political leaders—has eroded. So has their faith in brands. Havas Media, a big marketing agency, says trust in them has been declining for three decades. Last August it published the latest in a series of worldwide surveys, in which 134,000 consumers in 23 countries were asked what they thought of 700 brands. A majority of those taking part would not care if 73% of them just vanished. In Europe and America 92% would not be missed. Only in places like Asia and Latin America, with lots of newish consumers, is there a bit more attachment to brands, though Havas Media reports that it is declining there too.

Unohda siis kaikki mitä olet ennen tehnyt markkinoinnissa. Mieti mitä oikeasti säväyttävää voit yrityksestäsi kertoa?

Miksi olette olemassa ja miksi teet työtäsi on hyvä lähtökohta miettimiseen. Ja pistä nyt toki ensin tuotteesi ja palvelusi huippukuntoon, ennen viestimistä!

EDIT: Loistava esimerkki muutoksesta on tässä HS:n jutussa:

”Jos monia organisaatioita katsoo, ne ovat todella kasvottomia ja siloteltuja. Palonin tapauksessa tämä myytti rikkoontui. Viesti oli erittäin henkilökohtainen ja vetosi”, Autio arvioi.

Pikku Apuri

”95.1 percent of the Universe is made of stuff we cannot see, yet still affects us profoundly: dark energy and dark matter.”

arnade_prostitutes_telescope_920.jpg.CROP.original-original

Photo by Chris Arnade

Phil Plait on koonnut blogiinsa vuoden 2013 parhaat avaruus- ja astronomiakuvat. Tarinatkin kuvista ovat mahtavia. Itselleni jäi pyörimään aiemminkin kuulemani totuus: Universumimme rakennusaineista 4,9% on ymmärrettäviä palikoita, melkein kaikki on ”pimeää energiaa ja materiaa”.

PIMEÄ TURKU ENERGIA

Kuluva vuosi on tuonut taas roppakaupalla lisää pahaa karmaa tänne: Edelleen jatkuva Toriparkkihanke, HC TPS:n johdon sekoilut ja viimeisenä Turku Energian ”Jouluyllätys”, jossa 80-vuotias vanhus jätettiin Jouluksi ilman sähköä, vaikka ihmiset olisivat halunneet maksaa vanhuksen sähkölaskurästit. Lopulta valtavan SoMe-paineen alla yrityksen oli pakko palauttaa sähköt.

Yritysten täällä olisi viimeistään nyt hyvä tajuta, että Some-kanavien avaaminen vaatii niiden hoitoon sosiaalisesti taitavimman henkilön koko talossa!

Mietityttää vaan, että mikä ihmisiä Varsinais-Suomessa vaivaa? Se tylyys, sosiaalinen kyvyttömyys ja negatiivisuus mikä täällä velloo, saa miettimään muuttoa muualle, vaikka kuinka ympäröivästä (muusta) luonnosta täällä pitäisikin.

Onko historia muovannut geenimme pimeän energian lähettiläiksi?

Tämä vanha maan keskus on vuosisatojen kuluessa joutunut pokkuroimaan monille suuremmille. Onko pokkurointi jättänyt jälkensä meihin ja tehnyt meistä katkeria maailmaa kohtaan? Masentaako leveyspiirin sateet ja 6kk:n syksy varsinais-suomalaisen Suomen huonolaatuisimmaksi eliölajiksi? Hei, meitä kutsutaan Suomen persreiäksi.

VUOSI 2014 – MUUTOS?

Miten olisi, jos vuonna 2014 koitetettaisiin oikeasti tuoda muille myös hyviä uutisia ja ennen kaikkea – tekoja? Kaikki alkaa jokaisen omasta asenteesta: Jos kiitoslauseetkin aloitetaan kieltosanalla, ei maailman hyvää karmaa ole helppoa lisätä.

Täällä pitäisi nyt eritoten Kaupungin ja yritysten johdossa tajuta, että KAIKKI tieto saavuttaa ihmiset.

Kassakaappisopimusten ja pöydänaluspolitiikan aika jäi jo kauan sitten.

Viikko aikaa uuden vuoden alkuun. Viikko aikaa muuttaa toiminta positiivisemmaksi, ja todistaa, ettei 95,1% varsinais-suomalaisesta ole pimeää ainetta ja energiaa! … Vai onko sittenkin?

Pikku Apuri

Olen kauan jo elänyt sosiaalis-mediallista elämää: Onhan sen alan osaaminen ammattini yksi tärkeä osa. Koittanut lähes kaikkia tunnetuimpia palveluita, ja ollut erittäin aktiivinen monissa jo vuosia, josta todisteena mm. yli 1000 blogikirjoitusta Apurille ja Viidakkorumpuun.

Ja toisaalta, olen aina ollut surraripää=pääsurrari, eli uteliaana ahminut kaiken tiedon ja sitten ei aivot pysähdykään koskaan. Aina löytyy ”lisäkehitettävää”, eli enemmän työtä maailmasta.

resized_twitterfeed

Nyt alan huomata oikeasti digisurrarielämän haittapuolet: Levottomuus, keskittymiskyvyn puute, nopea kyllästyminen yhteen asiaan, jatkuva ”moniajon tarve”, rauhattomuus, unettomuus jne. Ts. Kahdeksan vuoden aktiivielämä SoMessa itseni ja asiakkaiden parissa on jo vammauttanut.

Eli asialle pitää tehdä jotain: Irtautua. Itse asiassa aloitin sen jo hetki sitten.

Vuosi 2014 tuleekin olemaan kannaltani julkisesti poissaolevampi. En ole niin aktiivinen täällä yhteisöllisessä sosiaalidemokratiassa eli ATK:ssa. Fyysisesti tulen myös oleilemaan paljon kaukomailla, koska sieltä työni tekeminen onnistuu yhtä lailla kuin koto-Suomestakin, mutta siitä sitten myöhemmin lisää.

Kyllä tässä jo on oppinut mitä, koska, missä ja miten asiakkaan kannattaa tiedottaa teoistaan. Ei siihen enää lisävammautumista tarvita.

Pikku Apuri

Ammattini takia olen aktiivinen sosiaalisen median kanavissa. Viime aikoina on tullut huomattua jonkinlainen trendi. Kun päämediat suoltavat ulos pelkkää pahaa oloa, eli negatiivista uutisointia, on osa ihmisistä alkanut postittamaan ja vaatimaan vain kivoja ja positiivisia juttuja. Voisiko trendiä sanoa Cheekismiksi?

Suuren veden takana vain positiivista uutisointia harjoittava Upworthy keräsi ensimmäisen vuotensa aikana huimat 22 miljoonaa lukijaa. Suomessa ei silti taida väkeä riittää vastaavaan palveluun?

Saavutan nyt 1000 blogipostin rajan.

Vuodesta 2005 aloitettu aktiivinen bloggaaminen on johtanut siihen, että meillä on omia asiakkaita. Google kun löytää noiden 1000 postin asiasanoja melko tehokkaasti. Valtaosa asiakkaistamme tuleekin verkosta. Mutta se siis vaati kahdeksan vuotta aktiivista kirjoittamista. Useimmat yritykset ohittavat oman markkinointityön rahalla – mainoksin.

Jos haluaa hyväksi golffariksi, ei tarvitse lyödä kuin miljoona palloa. (kaverimme ja golf pro, Mark Roast)

 

1470022_10152037360396605_1868391708_n

Olen myös tieteen seuraaja ja ystävä, ja sillä saralla ei helppoja vastauksia ole. On vain epäkohta tai väite, jota sitten aletaan vänkäämään suuntaansa. Prosessi on jatkuva, kunnes saavutetaan pitävä näyte useammasta lähteestä ja vertaistutkimuksin. Ja senkin jälkeen prosessi jatkuu.

Olen myös sitä mieltä, että kaikki epäkohdat pitää nostaa esiin, olkoonkin huonoja, koska siten ne oikenevat (vertaa case: KEVA juuri nyt). Negatiivisuus ilman ratkaisuehdotuksia on kuitenkin vain pahan olon rummutusta.

Välinpitämättömyyttä ja taputtajat

Työmme puolesta kirjoitan auki normaalisti arkoja ja piilossa pysyviäkin asioita, kuten esim. yrityksemme tulostietoja ja niiden taustoja. Ne keräävät hyvin paljon lukijoita, mutta vain murto-osa lukijoista kertoo niistä julkisesti pitävänsä (tykkäämiset), saatika kommentoi julkaisua.

Suurelle osalle vierusyritykseen liittyvät kirjoitukset vaativat henkisen kynnyksen ylitystä.

Kynnykset monistuvat ja alkaa kierre. En osallistu hänenkään yrityksensä asioihin, enkä tue – kuin alamäessä.

Välinpitämättömyys syö jokaisen tuloja.

Toisaalta, ihminen on juuri sellainen digimedian ulkopuolellakin. Naapurin auto-ostos vie talouttamme eteenpäin ja perheet vararikkoon.

Yleensä hyvää työtä tekevät saavat asiakkaita. Vaikkei niistä avoimesti kerrotakaan, niin tuleville asiakkaille kerskutaan niin, että Keynotet ja Powerpointit ovat haljeta liitoksistaan. Muistan hyvin vielä vanhaa työuraani. Yleisin lause taisi olla: ”Tehdään me yhdelle isolle matkapuhelinvalmistajallekin töitä. Nimeä emme vaan saa mainita”. Noin sanoivat kaikki media-alan yritykset 90- ja 00-luvulla. Ja töitä tuli, kunnes matkapuhelimet meni.

Pikku Apuri

mad-men-opener

Tupa-aakka, viina ja villit naiset (Mad Men)

Suomi on pysähtynyt ja lamaantunut. Ei ihme, sillä saamme siitä satoja viestejä aivoihimme joka päivä.

Omassa työssä olen kesän ympärillä tavannut kaikenlaisia asiakkaita:

  • Yrityksiä, jolla on loistava tuote, muttei tarpeeksi rohkeutta markkinoida sitä uudella tavalla,
  • kulttuurin parissa puurtavia, joilla on oikeasti mielenkiintoa saavuttaa suurempi yleisö,
  • aloittavia yrittäjiä, joilla on erilainen ja rohkea visio mihin tähdätä ja sitten
  • perusyrityksiä, jotka sulkevat kaiken kehityksen. Tyytyvät vain potkimaan ihmisiä ulos ja ”tehostamaan” toimiaan.

Nyt on aika ja paikka erottua. Perusmediat tappelevat Don Quijoten tavoin kuviteltuja vastustajia vastaan. Ainoastaan digitaaliset keinot kehittyvät ja kasvavat.

Olen aina kehottanut asiakkaitani muuttamaan yrityskulttuurinsa avoimeksi, sisään ja ulospäin. Se vaan on lähes kaikille liian suuri muutos. Haluamme edelleen bongata hyvän tuotteen tai palvelun hyvään hintaan, mutta aito kiinnostus siihen mitä ja miten yritys tekee työnsä on avain.

Pitäisi kertoa viikottain, elävin ja pysähtynein kuvin sekä tietysti kirjaimin, millaista on ollut. Pitää julkista päiväkirjaa yrityksestä ja sen ajatuksista.

Mutta tee nyt Matti Metsäläisestä runotyttö. Kummelin veljesyrityssketsin ”Mee sinä helvettihin siittä, ei tartte auttaa!” -on 99%:lle suomiyrityksistä osuvampaa:

Mad Men are no more

Evoluutio ja eroosio kyllä siivoavat kehittymättömät pois nurkista, samoin ylinälkäiset. Heitä ei Suomessa toimiminen kiinnostanut alunperinkään, vaan koko maailma.

Autan tuossa välissä yrittäviä. Kanavia on. Ideoita on. Rohkeita asiakkaita ei niinkään.

Onnistuminen vaatii yritystoiminnan muutoksen, lisäresurssin sen markkinoimiseen ja paljon omaakin työtä. Markkinoinnin ulkoistus jollekin toimistolle on mennyttä aikaa. Kaikki Mad Men -sarjan esikuvat kuolivat jo vuosia sitten päivittäin juomaansa viskiin, giniin ja kolmen askin tupakkavauhtiin.

Pikku Apuri

content-marketing-infographic-2013-trends

Mitkä uudet kanavat passaavat mihinkin tarkoitukseen?

Muutos on päällämme. Asiakkaat, eli yrityksen tuotteiden ja/tai palveluiden ostajat ovat jo siirtyneet seuraamaan digitaalisia kanavia, alalla kuin alalla. Silti monessa yrityksessä tehdään edelleen markkinointia, kun olisi ”nineteenninetynine”.

Muutos koskee yrityksen koko toimintatapaa

Ennen joku, eli sihteeri tai markkinointihemmo, hoiti sen sanottavan mitä toimitusjohtaja ovenraostaan käski. Se ”laskettiin ulos” ajankohtaista -palstalle, yrityksen omille kotisivuille. Siellä sitten lukee edelleen esim. ”Muista vaihtaa kesärenkaat – 2.3.2008″ tai ”Olimme messuilla ja väkeä riitti”.

Tuon lisäksi pannaan edelleen pari ilmoitusta paikallislehteen, käydään kerran siellä ”väkimessuilla” ja tuupataan yrityksen tiedot ”keltaisille sivuille”. Ja ihmetellään miksei jampat ja jampattaret osta?

Viime vuonna aloitti nousunsa sisältökeskeisen markkinoinnin aika. Nyt kaikkien tekijöiden pitäisi useasti viikossa viestiä ulos erilaisista kanavista, kanavien omin vahvuuksin. Miten moinen voisi edes olla mahdollista, kun monessa yrityksessä ”ollaan vain töissä”? Monelle on aivan se ja sama mitä yrityksen omistajat touhuavat, kunhan eivät häiritse minua.

Sitoutuminen on laman jälkeisessä yt-yritysmaailmassa romutettu – ja juuri nyt sitä tarvittaisiin!

Miten sitten toimia?

B2C-Content-Marketing-2013social-media-use

Suosituimmat uudet markkinointiväylät kuluttajamarkkinoinnissa.

Social-Media-Chart

Mihin ohjataan panostuksia jatkossa, eli rahaa.

Ensin kotipesä kuntoon. Mm. Viidakkorummussa teemme avoimen lähdekoodin WordPress-sivustoja, jotka toimivat kaikissa päätelaitteissa (puhelimet, tablettikoneet jne.), ja joihin saa kytkettyä uudet kanavat saumattomasti kiinni. Voi toki käyttää muitakin, mutta WP on monelle paras.

Alunperin blogialustasta kohti julkaisujärjestelmää noussut suosikki toimiikin erinomaisesti blogimoottorina. Kun kirjoitat artikkelin ja julkaiset sen, saadaan se automaattisesti ohjattua suosituimpiin sosiaalisen median kanaviin (Twitter, Facebook, jne.).

Lisäksi olen muutamien asiakkaidemme kanssa sopinut, että hoidan aluksi asiakkaan tiedotuksia suosituimmissa sosiaalisen media kanavissa ja toki verkkosivuillakin. Selitän ja opetan samalla heille miten toimitaan: reagoidaan erilaisiin jokapäiväisiin uutisiin, kerrotaan onnistumiset ja miksei välillä epäonnistumisetkin. Läpinäkyvyyttä, rehellisyyttä, arvopohjaa, iloa ja surua.

Pikkuhiljaa sieltä sitten on ilokseni alkanut asiakkaan omakin viestittely. Sitä lisää heti se että joku reagoi. Eli sisällön pitää olla kiinnostavaa. Content really is the king.

Mittarit

Mittaaminen on tärkeää kun alkutavoitteet on asetettuna. Lähde vaikka siitä liikkeelle, että pyri saamaan tietty määrä kommentoijia, ja vielä parempaa, jakajia, postituksillesi. Tarkastele kuukauden välein kontaktimääriä, ja muuta viestiesi sisältöä rohkeammaksi jos ei tavoitteet täyty.

Siitä se lähtee, oppimalla kuten kaikki muutkin asiat. Tärkeää on, että aloitat uudenlaisen markkinoinin viimeistään nyt. Siten et jää ihan jumboksi, vaikka juna jo kulkeekin kohisten ohi.

Onnea koitokseen!

Pikku Apuri

sosmedHeitin eilen Viidakkorummun Facebook-seinälle tämän lainauksen (12/2012 Soundista):

”Puhutaan paljon, että viraaliin voi luottaa ja että sana kyllä leviää sosiaalisessa mediassa, mutta vitut se mitään leviä.” Timo Poijärvi, toimitusjohtaja, Hitlantis

Jatkoin, että olen kuullut monesta tuutista samaa viestiä. Keskustelun alettua ajattelin avata sitä lisää.

Taustaa

Mediassa on pauhattu, kuinka  ”sana kiirii” sosiaalisissa medioissa, ja SoMe (Sosiaalisen Median) -asiantuntijayrityksiä on pulpahdellut satoja yritysmaailmaan. Näin teet yrityksestäsi sosiaalisen. Näin voit säästää markkinointibudjetistasi 50%. Älä maksa enää turhasta!

Sosiaalisen mediakanavien tullessa jaoimme kaupallisia viestejä ja osallistuimme vaikka mihin. Se oli uutta silloin, vuosina 2006-2009. Jo pari vuotta sitten tietynlainen saturaatiopiste saavutettiin. Uutuudenviehätys katosi. Nyt enää he, ketkä eivät olleet vielä 1. aallossa mukana, osallistuvat jakotalkoisiin. Tosin se on se suurin kansanosa.

Siksi monet mainostoimistot luovat kiihtyvällä tahdilla asiakkailleen Facebook-kampanjoita, joissa osallistumalla voi voittaa omakotitalon tai purjeveneen. Ja saavatkin osallistujia … jotka haluavat sen omakotitalon tai purjeveneen. Jolleivät saa, jäävätkö ”faneiksi” jakamaan viestiä saippuasta tai lääkäripalveluista? Ei väliä, sillä isot rahat liikkuvat nyt – paitsi sille maksajayritykselle.

Ihmisestä tuli ensin kuluttaja ja sitten kuluttaja/markkinoija

Moni vihaa kulutus tai kuluttaja -sanaa. Meillä täällä luomakunnan kruunussa on asiat parhaiten. Suureneva osa ei enää kaipaa mitään. Ostamme vain tarpeeseen. Yhteiskuntarakenne, niin kuin olemme sen vuosikymmeniä tunteneet, ei ole enää sama.

Kuitenkin median sirpaloiduttua laajemmas kuin aamulehtiin, radioon ja kahteen mainos-tv kanavaan, keksittiin, että valjastetaan joka annu ja jannu markkinoijiksi. Ja nyt elämme sitä vaihetta. Sinun ja minun tiedot ovat korkeinta valuuttaa.

Meistä otetaan koko ajan digitaalisia verinäytteitä, kun liikumme verkossa.

Meistä tehtiin, paitsi kuluttajia, myös markkinoijia, samalla kuin olemme se kallein ”valuutta” markkinoijille, eli suurille amerikkalaisille jäteille sekä myös pienemmille markkinointitoimijoille.

Suostutko? Miten voit kieltäytyä?

Moni ei pidä siitä, että me olemme se hubi (keskipiste), joka jakaa ja antaa verinäytteitään samalla.  Siksi emme jaa kaupallisia viestejä.

Kaupalliset viestit ovat pahnanpohjimmaista viestintää.

Huumoripläjäykset, musiikki- ja kulttuuriviestit kulkevat. Samoin meidän omat, jakamisen arvoiset viestit. Kyse taitaa olla siis hiljaisesta kapinasta markkinavoimia vastaan? Sellaisesta, jolle voimme tehdä jotakin.

Nimittäin se, että kieltäytyisi sekä kuluttajan että markkinoijan roolista, on vaikeaa. Piuhat irti. Ei kännykkää. Linkolaksi.

Joustava tapa olla taas ihminen, on keskittyä vain ihmisiin.

Unohtaa kaupalliset viestit, niiden jako ja tykkääminen. Paitsi jos voi voittaa talon tai purjeveneen.

Pikku Apuri

EDIT: Ja heti perään hyvä esimerkki. Youtubevideoita ei kielletä, koska ne markkinoivat artistia. Eikö samaa tee myös vertaisverkkolevitys?

bulkfans.comin etusivu

Olen jo odotellutkin juttua ko. aiheesta, sillä sain jo muutaman yhteenoton Intiasta, missä olisi leegio ”tykkääjiä” istumassa betonitehtaan lattialla. Youtube, Facebook tai Twitter, ”we will make you special!”.

Nyt HS:n Pekka Pekkala kirjoittaa:

Onko yrityksellänne liian vähän tykkääjiä Facebookissa? Eikö YouTubeen ladattu viraalivideo mene kaupaksi? Ei syytä huoleen: myös sosiaalista mainetta voi ostaa suoraan verkosta, näppärästi luottokortilla.

Esimerkiksi bulkfans.com myy sadalla dollarilla 2 000 Facebook-fania, toimitusaika alle viikko. Twitterissä sama määrä maksaa seuraajia vain 55 dollaria. Faneja voi ostaa myös tietystä maasta tai maailmanlaajuisesti, asiakkaan tarpeiden mukaan. YouTubeen saa 100 000 katsojaa muutamalla satasella.

Näitä palveluita käytetään jo joka puolella maailmaa, koska mainosraha on kulkeutunut sosiaalisen median palveluihin.

Nyt siis voidaan tehdä keskitason youtube-video pienellä rahalla, ja ostaa siihen 500€:lla 200 000 tykkääjää. Video Facebook-sivuille, jota markkinoidaan Twitter-tilillä. Molempiin niihinkin ostetaan fanit.

Kuka tarvitsee enää mainostoimistoa?

Pikku Apuri

Kun luennoin sosiaalisesta mediasta (tai pikemminkin uusista verkkokanavista), yleisin kysymys on: Miten käyttää sitä x, y tai z -tarkoituksessa?

Simppelin ratkaisu pulmaan on se, että korvaat sanaparin sosiaalinen media asiakaspalvelu-sanalla. Kyse on nimittäin vanhasta kunnon asiakaspalvelusta.

Muistatko vielä sellaisen? Ajattele jos soittamastasi numerosta vastaisi heti ihminen, ilman robottia ja odotusmusiikkia? Mitä jos tavoittelemasi henkilö vastaisi kirjallisesti Skypen tai muun pikaviestimen kautta heti, eikä 1,5 viikon kuluttua sähköpostilla, kun asia on jo unohtunut?

Eräs asiakas kertoi tosin pelästyneensä, kun surffaili amerikkalaisen verkkosivuja ylläpitävän yrityksen kotisivulle, ja yhtäkkiä hänen eteensä oli heti auennut videochat-ikkuna, jossa asiakaspalvelija toivotti tervetulleeksi, ja kysyi miten voisi palvella. Pitää ymmärtää myös ne rajat, kuinka pitkälle uudet palvelut kannattaa viedä. Äkillinen ”videopalvelija” voi pelästyttää ainakin monet ei-amerikkalaiset.

Uusien verkkokanavien kautta jokaisella on mahdollisuus hyvään JA nopeaan asiakaspalveluun. Tarttumiseen tarvitaan vain tahtoa ja muutamaa muuta asiaa. Nykyajan yrityksessä mahdollisimman hyvä palvelu on koko toiminnan kulmakivi. Sen uudenlainen toteuttaminen vaatii yritykseltä ja sen henkilöstöltä:

  • Uusien työkalujen opettelemista ja siihen varattua aikaa (vaikka työkalut ovat ilmaisia, niiden oikea käyttäminen pitää opetella)
  • Sosiaalisia ja psykologisia taitoja (ole pyskologisesti ”hereillä”, ystävällinen, rehellinen ja kohtelias)
  • Kykyä kirjoittaa joustaen ja sujuvasti (kirjoittaessa on liian helppoa olla liian suora, jopa töykeä, vaikkei sitä haluaisikaan. )

Tavaroiden ja palveluiden ostaminen on jo nyt siirtynyt verkkokauppoihin. Suomessa se on toteutettu yksipuoliseksi: esitteen tekstisisältö verkkosivulle ja viereen osta-painike.

Tuo on hyvästä palvelusta vain aloitus. Yritysten pitää kyetä myös nopeaan jatkopalveluun, koska vasta sen hyvin hoitaminen tuo asiakkaan takaisin  – kymmenen ystävänsä kera.

On ääliömäistä seisottaa ihmistä tunti puhelinplimputuksen päässä, tai juoksuttaa häntä etsimässä vastauksia netin keskustelufoorumeista, kun asia olisi ratkaistavissa heti.

Nytkin olen odottanut yli viikon Raision Gigantin huoltopäällikön soittoa. Hänen piti tehdä se heti kun tulee töihin. Ostamani Yamahan tv-kaiutinjärjestelmä oli syntyessään paska, kuten niin monet laitteet. Haluan kaupan purun laitteen oltua kolmasti happea saamassa huollossa.

Hyvä puoli ongelmassa on se, etten joudu kuuntelemaan hissimusaa kun kukaan ei edes viitsi soittaa.

Pikku Apuri