Artikkelit

Siinähän se alla tönöttää. Jokaisen meidän suomalaisen seuraavan 10 vuoden päästötavoitelukema. Jokainen voi mitata lähtötasonsa Sitran sivuilla olevan testin avulla, vaikkei se nyt niin tarkkaan olekaan rakennettu. Saisiko Sitra siitä ns. advanced -version?

Tein testin ja se näyttää nyt paljon, koska kolme ulkomaan matkaa tänä vuonna.

 

Kaksi asiaa muuttuu: Lennot ulkomaille ja ruokavalio

Ulkomaan reissut on kohta tehtävän Teneriffan vaellus- ja työmatkan jälkeen vähäksi aikaa tehty. Sillä saamme 2-3000 hiilikiloa pois – molemmat. Olemme 15 viime vuoden aikana lentäneet ja matkustaneet paljon, ja siten paitsi sivistäneet itseämme hurjasti, myös kuormittaneet maapalloa liikaa.

Matkustaminen painottuu kotimaahan ja lähikohteisiin, jonne pääsee autolla tai junalla, vaikkakin kotimaan matkailu onkin todella kallista. (Katselin mm. viime viikolla Espoosta hotelliyötä. Halvin oli 179€. Järkyttävää).

Ruokavalio 80-90%:sti kasvispainotteiseksi

Minua on aina kasvisruokaohjeissa häirinnyt se, että ne on tehty pienille tai reseptiruoat ovat jotenkin ”höttöisiä”. Olen 193cm/ 100kg, joten kaipaan järeämpiä kasvisruokareseptejä. Nappailin nyt muutamia sellaisia kuvina Kasvisruokamaanantai -kirjastamme. Niitä otamme nyt arkisin käyttöön. Kana-/ kebab-/jauheliha jota syömme, syömme vain juhlaruokana viikonloppuisin, kunnes nekin voi jättää vähemmälle.

Maitotuotteet ovat se toinen paha (kannattaa lukea muuten tämä Guardianin juttu ruokavaliosta).

The new research shows that without meat and dairy consumption, global farmland use could be reduced by more than 75% – an area equivalent to the US, China, European Union and Australia combined – and still feed the world. Loss of wild areas to agriculture is the leading cause of the current mass extinction of wildlife.

 

 

Kasvisruokareseptejä kuvina:

 

 

 

  • Kaupungistuminen on teollisen ajan tuote. Eläminen kallistuu niin, että niissä voivat asua vain rikkaat.
  • Globalisaatiokehityksen huippu on kohta ohi, koska voimme tehdä tavarammekin itse.
  • Logistiikka ja kuljetukset robotisoituvat, joten jokainen voi asua kauempana kaupungeista.
  • Nykyiset tietotyötkään eivät vaadi enää fyysistä työpaikkaa.
  • Energiantuotannon voi jokainen hoitaa itse tai yhdessä.
  • Luonnon keskellä ihminen voi hyvin.

Siinä muutamia lähtökohtia, jotka johtavat ajatukseen, jota olen itsekin pyöritellyt viimeiset vuodet. Nyt törmäsin Karen Harrisiin, joka itse asiassa on puhunut asiasta saman ajan (täällä toinen artikkeli).

150 vuotta sitten alkaneelle teolliselle vallankumoukselle oli tärkeää, että saatiin mahdollisimman paljon ihmisiä samaan paikkaan, mutta nyt urbanisaation jatkumisen perusteet horjuvat.

Muutos on hänen mukaansa jo alkanut. Informaation liikkumisen hinta on jo romahtanut ja kahden seuraavan vuosikymmenen aikana romahtavat myös ihmisten ja tavaroiden liikuttamisen kustannukset.

New Village, eli Uusi kylämalli

Karen antoi mietinnöilleni otsikon, New villagen. Jos saisin päättää, mitä loppuelämäni tekisin, haluaisin luoda yhdestä Suomen kuolevasta kunnasta, joita muuten riittää, kohteen, jota tultaisiin katsomaan joka puolelta maailmaa. Keräisin ympärilleni innostuneita henkilöitä, jotka osaisivat katsoa asioita boksin ulkopuolelta.

”Miksi oletetaan yleisesti, että ihmiset jatkaisivat edelleen asumista ja työn tekemistä suurissa kaupungeissa, ahtaudesta ja asumisen kalliista kustannuksista huolimatta”, Harris kysyy. Hänen mukaansa muuttoliike ulos suurista kaupungeista on jo alkanut esimerkiksi USA:ssa, Ranskassa, Kanadassa ja Australiassa.

Omassa mielessäni uudenlainen kylämalli sisältäisi mm. seuraavia juttuja:

  • ”Kylänraitin”, jonne houkuttelisin ruokakauppaketjujen lisäksi erikoisliikkeitä ja yrittäjiä, joille raha ei olisi se ykkösjuttu, vaan hyvä ja tasapainoinen elämä.
  • Kylänraitin ulkopuolelle, halvan tonttimaan alueille, kehitämme jo itseasiassa talomallia, joka on ekologista sekä kustannustehokasta asumista parhaimmillaan.
  • Vanhusten-, eläinten- ja lastenhoidon keskittäisin samaan yksikköön, johonkin toimivaan ja hengittävään hirsitalo-kokonaisuuteen (isolla atriumpiha-alueella), jossa olisi mahdollisuus omaan aikaan (huone), mutta myös yhteisiin hetkiin, jossa lapset ilostuttaisivat vanhuksia ja vanhemmat voisivat opettaa lapsia. Eläimet toisivat molemmille seuraa, sympatiaa ja voimaa.
  • Koko uusi kylä saisi energiansa uusiutuvista energianlähteistä. Kylän asukkaat lisäksi omistaisivat itse sähköyhtiönsä, kuten Tanskan Samsössä, josta olen aiemmin kirjoittanut mm. täällä.
  • Yhteismalleja voisi olla muitakin, kuten yhteiset peltoalueet ruokatuotantoja varten, yhteiset kulkuneuvot ja työkalukeskukset jne. jne., menemättä kuitenkaan liian lähelle kommunismin ajoilta tuttuja kolhoosijuttuja 😉

En tiedä olisiko tällaisen jättiprojektin aloittamiseen intoa missään kunnassa? Voisi kuvitella, että tukea moiseen saisi vaikka EU:lta, SITRAlta, ehkä TEKESistäkin?

New villageissa asuminen on halvempaa kuin isoissa kaupungeissa, joten ihmisillä jää kuluttamiseen myös aiempaa enemmän rahaa. Harrisin mukaan hänen kuvaamalleen kehitykselle ovat otollisimmat olot juuri Pohjois-Euroopassa. Suomi, Ruotsi ja Norja ovat vauraita maita, jossa tilanpuute ei myöskään ole ongelma.