Artikkelit

Konjaritusta

On elämä kummaa. Kouluttaudutaan ja tehdään hulluna töitä. Iso osa rahasta pistetään kulutukseen, koska luullaan että niin kuuluu tehdä. Sitten eräänä päivänä ymmärtää (tai ei ymmärrä), että mikään tavara ei tuonutkaan mitään, kokemukset toivat.

Työpäivän päätteeksi innostuimme Piuskin kanssa tyhjentämään yläkertamme ”hobittikolon”. Ajateltiin ottaa sekin parempaan käyttöön siirtämällä Piuskin työpiste sinne. Kun molemmat työskentelemme samassa ”kuutiossa”, niin molemmat saavat siten hieman rauhaa.

Tuntien raijaamisen tuloksena lähtee Priuksellinen kamaa torpalle, samanmoinen roskiin ja lahjoitukseen. Mistä tuota rompetta riittää?

Nykyään tulee paras olo siitä, kun voi luopua tavaroistaan. Vielä paremman olon saa, kun voi antaa hyvää, mutta itselle turhaa tavaraa sellaiselle, joka aidosti sitä tarvitsee ja jopa innostuu moisesta. Nörttikielellä sanottuna olo on yhtä puhdas kuin kovalevyn defragmennoinnin jälkeen.

Muuten, Torista löytyy siivoamisen jälkeen myös muutamia parempia romppeita (taulu, leviksiä, Sennheiserin langattomat kuulokkeet, Patagonian takki jne.), jos kiinnostaa?

T-paidat kiertoon myös

Emme halua torpallekaan turhaa rojua, joten aina kun sinne jotain vie, sieltä pitää lähteä lahjoitukseen ja kaatikselle vähintään sama määrä.

Tällä kertaa teen vielä niin, että otan torpalle kuskaamistani t-paidoista – miehillä niitä riittää – kasan mukaani joulukuun vaellusreissulle. Ne ovat jo ns. worn wear -mallia. Reissun päätteeksi voi sitten kipata paidat roskakoriin, ennen lentoa takaisin.

Sipilän hallitukselle kysymys

Vain kasvu voi meidät pelastaa -porukalle haluaisin esittää lopuksi yhden kysymyksen:

Mitä meidän pitäisi ostaa, jotta kulutusyhteiskunta jatkaisi pyörimistään ja ikuisen kasvun oxymoron nykisi vielä inan eteenpäin, kun kaikkea on jo nyt aivan liikaa?

Eikö olisi parempi kehittää kestävämpi yhteiskuntamalli?

 

 

/0 Kommentit/by

Valaistunut tai ainakin vähemmän himmeä

Syksyn sairastelut ovat takana ja mieli alkaa kohentua.Vakava sairaus lyö maahan, mutta sen jälkeen asiat ovat entistä lujempaa järjestyksessä. Aivot juoksevat jo, ja nyt vaan synapsien vauhtiin pitäisi saada kädetkin.

Ensimmäinen uusi tuleminen oli emoyhtiöni Viidakkorummun jo perinteeksi muodostunut ”erilainen Jouluviesti”, josta myös tämän artikkelin kuva tulee. Tällä kertaa se liittyy paitsi Sipilään (ei Terrafamegateen) myös muiden auttamiseen. Siitä sain vauhtia, ja nyt teen Viidakkorummulle täysin uutta tapaa toimia, joka alkaa heti alkuvuodesta 1.1.2017.

Tekesin kanssa meillä on vielä neuvottelut kesken globaalista uudesta tuoteryhmästä. Siitä en voi vielä enempää hiiskua, sillä mitään muuta kuin ideat ei vielä ole, mutta työnä se olisi aivan huippua päästä tekemään.

Entistä tärkeämmäksi tuleekin se, mitä teet työksesi. Auta niin saat.

Ja hei, n. 3 viikkoa talvipäivän tasaukseen. Silloin painovoimainen kalenterini siirtyy jo kevyemmälle puolelle, kohti kevättä. Eläminen on kiva asia.

/0 Kommentit/by

Päättäjät elävät ”kilpailuyhteiskunnassa”, me muut vain elämme

muumit

Olen ajanut itseni politiikan ulkopuolelle. En kestä enää nykyistä. Olen saanut totaalisen ummetuksen asiaan (kiitos kuvasta Jukka!).

En tajua missä kohtaa mopo ajoi pöpelikköön jos sanotaan avoimesti, että elämme ”kilpailuyhteiskunnassa”?

En minä ainakaan elä. Minä elän omaa elämääni läheisten rakkaitten ihmisten ja eläinten kanssa. Toivon että saisin elää hyvän elämän, rakastettuna, rakastavana ja mahdollisimman terveenä. Ja toivon samaa muillekin.

img_8417

Tekstiä ei löydy vielä Imagen verkkosivuilta, joten …

Uudessa Imagessa oli taas loistavan Reeta Rädyn kirjoitus, Kivat ja tehokkaat, jossa viitattiin laajaan, Googlen työntekijöistä tehtyyn tutkimukseen. Siinä selvisi, että:

Parasta tulosta tekivät kivat, toisiaan kuuntelevat ja ymmärtävät ihmiset.

Ei kovin vaikeaa uskoa. Ei siinäkään höpisty kilpailusta sanaakaan. Jos ihmiset kohtelevat toisiaan hyvin ja ystävällisesti, kuuntelevat erilaisiakin mielipiteitä, syntyy hyvää – työtäkin.

Kun katsoo uutisia, oman ja muiden maiden johtoa, on selvää, ettemme kulje enää samaa tietä, emme edes samassa läänissä. Taidankin kelata taustamusiikistani uudelleen kohtaan 6:10, josta alkaa upea nousu (Metallican Halo on Fire).

/0 Kommentit/by

Yli päivän tasaajan – miten tässä motivoi itsensä?

45 -vuotta lähenee. Näillä geeneillä ja elämäntavoilla olen reippaasti yli puolenvälin. Olen puolieläkeläinen ilman eläkeikää. Onnistunut – lapseton – onnellinen – valkoinen – mies. 99,99977665%:lla maapallon asukeista on asiat huonommin. Silti on motivaatiot vähissä, koska:

Meidät opetetaan kuluttamaan ja elämään velaksi. Velalla ja kulutusrahoilla rajattu alueemme nimeltä valtio pyörii. Ilman velkoja ja kulutusta se ei pyöri. Niin se nyt vaan on rakennettu. Kysykää miksi, niin kukaan ei osaa vastata.

Vaan meillä täällä Pohjolassa on pitkään olleet asiat niin hyvin, että yhä suureneva joukko havahtuu kolmeen asiaan: a) kaikkea on jo liikaakin, b) asunto, kulkuvälineet jne. voivat olla maltillisempiakin ja c) ei sille naapurille, sukulaiselle tai tutulle kannatakaan kehuskella.

Mitä moisesta sitten seuraa? Motivaatio ottaa lisävelkaa tai halu kiivetä urarappusia, jotta saisi aina vain enemmän ja parempaa, katoaa. Vuosikymmeniä rakennetut portaat olivatkin sokerista, ne eivät enää kanna.

Sitten alkaa valtiokin piiputtaa, kuten se juuri nyt tekee.

Nyt seuraa oudoin ja sairain apteekkikäynti. Nimittäin lääkkeiksi määrättiin lisäveroja ja raippaa sekä enemmän työtunteja????!!

Seuraa seuraavaa: 1700 km/h:ssa pyörivällä planeetalla, juuri merestä kömpinyt ihminen on ihmeissään.

Onko siinä mitään mieltä, että rakennetaan lujempaa vauhtia niitä sokerisia portaita? Jos rakennetaan niin lujaa, että kun kaksi askelmaa saadaan valmiiksi, vain yksi sulaisi? Niinkö tässä pitäisi nyt toimia?

Samaan aikaan, tyhmyytemme seurauksena, jalkojemme alla oleva maa oirehtii. Ihminen tukehduttaa sen tyhmyydellään. Se alkaa jo oireilla. Ja jos se haluaa, voi se pyyhkäistä KAIKEN tieltään hetkessä.

On se niin ennenkin tehnyt. Ja taas se hetki lähestyy.

MIKSI?

Kuluttaminen ei ole monelle meistä enää verbi eikä arki, eikä velka ole enää motivaattori. Mitä nyt? Mitä enää? Pitääkö tässä teeskennellä loput 1-50 vuotta? Kantaa valoa säkillä pimeyteen. Tappaa maa?

Suomalainen kasvaa, opiskelee ammattiin, aikuistuu, kuluttaa, (monistuu), velkaistuu, maksaa velkansa, hiihtää lapissa, ryyppää auringossa ja kuolee.

Harva kysyy, tai miettii toviakaan: Miksi?

/0 Kommentit/by

Kyllä maalla on mukavaa

Ei tiennyt tämä mies, että Finntrioa olisi joskus pitänyt uskoa.

Elämä täällä Taivassalon torpalla on pirun kivaa. Poissa on heti kaikki mullemullemullebusiness-säätökiireahdistus. Työ työnä, mutta vapaus on jotain ihan muuta kuin loppuväsynyttä television tuijottelua.

Sipilän poppoo leikkaa kaikilta ja ihmiset mesovat pitkin nettiä. Jos tulee maksuja, maksetaan jos ja kun voidaan. Jos tulee tuloja, kerätään tämän päivän varalle, koska ilmeisesti kauhian pahat päivät on nyt.

Lähettämäni blogi Sipilälle meni perille, koska avustajansakin kiitti vinkistä. Taisi olla jo entuudestaan ongelmat tiedossa, koska heti viikon päästä iso yrittäjäprobleema ratkaistiin.

Jos on kauhalla annettu, voi lusikoilla vaatia, vai miten se nyt meni?

Suomessa sentään ei mannerlaatat liiku, eivätkä toistaiseksi hirmumyrskyt ja sykloonitkaan isosti uhkaa. Ottakaahan vähän rennommin, onhan meillä sentään kaikilla mittareilla 99,98% edelleenkin paremmin kuin muilla.

Lähden nyt saunan lämmitykseen ja nappaan kaapista Karhun kämmenelle. Viikonloppuja!

[alpine-phototile-for-instagram user=”pikkuapurijari” src=”user_recent” imgl=”instagram” style=”wall” row=”3″ size=”L” num=”30″ shadow=”1″ highlight=”1″ align=”center” max=”100″ nocredit=”1″]

/by

Yrityksiltä on rahat loppu – tarvitaan pienyrittäjälaki!

Loppuvuodesta 2014 näkyi jo merkkejä, mutta nyt se on todellakin totta: Yritykset eivät juuri enää investoi eivätkä osta markkinointia. Rahat on loppu ja väkeä vähennetään. Käperrytään.

Noin puolella pk-yrityksistä markkinointibudjetti on alle tuhat euroa tai yrittäjä ei osannut sanoa budjetin suuruutta. Yli 5 000 euroa vuodessa markkinointiin käyttää vajaa viidennes yrityksistä.

Jos pienyritysten liikevaihto laskee ja sisääntulevien laskujen maksuajat vaan pitenevät, ollaan heti pulassa ilman kassapuskuria.

Hätärahaa ei saa kuin epäisänmaallisella korolla. Varsinkin pankit käyttävät yritysten hätätilanteita laillisen ryöstön tilaisuutena.

HALLITUS NYSVÄÄ

Ja mitä hallitus tälle isolle ongelmalle on tehnyt? Muutoksen, joka ei juuri muuta mitään.

Laki kaupallisten sopimusten maksuehdoista muuttuu 1.5. lähtien siten, että maksuaika elinkeinonharjoittajien välisissä saatavissa saa ylittää 30 päivää vain, jos siitä on erikseen sovittu. Aiemmin raja oli 60 päivää.

Pienen yrityksen näkövinkkelistä muutos tarkoittaa tätä: Isommalle tehtäessä et voi mitään, jos iso sanoo maksuajaksi 90 päivää. Teet tai joku muu tekee! Eli muutos olisi pitänyt olla poikkeukseton! Jos siitä on erikseen sovittu -lause pois. Nyt 1,5 vuotta väännetty ja lobattu peruskorjauskin on yhtä tyhjän kanssa. Kysykää vaikka pienyrittäjiltä, jotka tekevät työtä suuremmille yrityksille.

MITÄ PITÄÄ TEHDÄ – EILEN!

Alv-huojennus pienille, reaaliaikainen alv-maksaminen, kohtuullisen koron hätärahoituskeinoja pienyrityksille, jne. Tärkein kaikista on summaus, pienyrittäjälaki, eli erillinen laki meille lähes 200 000:lle pienyrittäjälle. Miksei moista jo ole?

Suomessa on tällä hetkellä yli 300 000 yritystä, josta pk-sektorin osuus on noin 98 prosenttia eli noin 180 000 ammatinharjoittajaa ja yksin yrittäjää. Suomen Pienyrittäjien mukaan Suomeen tarvitaan pienyrittäjälaki heitä varten. Kysymys on yrittäjien oikeusturvasta.

– Haaste on se, että nämä noin 180 000 yrittäjää ovat Suomessa tällä hetkellä täydellisesti lainsuojattomia. Heillä ei ole sosiaaliturvaa eikä vastaavantasoista kuluttajansuojalakia kuten yksityishenkilöillä. Maassamme on toki pk-yrityksiä, jotka voivat hyvin, mutta verottajan tietojen mukaan yrittäjistä noin neljännes eli 40 000–45 000 yrittäjää elää kädestä suuhun: alta tonnin kuukaudessa olevilla tuloilla. Tämä on käsittämätön yhtälö: millä nämä ihmiset oikeasti elävät?

Niin, kerropa Sipilä, millä ihmiset elää?

Loppujen lopuksi ongelma on varsin simppeli:

Jos lakisääteiset maksut vain nousevat ja eivät jousta, mutta liikevaihdot supistuvat jopa 50%, edessä on konkurssi tai yrityksen toiminnan raju supistaminen – työntekijät ulos!

Pikku Apuri

 

 

/by