Artikkelit

Tämä on oikeastaan jatkoartikkeli pariinkin juttuun, mm. tähän.

Olen ollut markkinointialalla nyt 20 vuotta ja sitäkin ennen myynnissä ja markkinoinnissa melkein 10 vuotta. Olen siis nähnyt ja kuullut aikamoisia väittämiä, tehnyt itse monia ja ollut mukana sadoissa. Nyt on tietynlaisiin mitta täysi.

Tekopirteät yritykset

Eniten itseä ärsyttää yritysmaailmassa tekopirteys. Henkilöt, joilla tuntuu aina olevan aurinko nousussa ja kaikki hyvin kaikkialla. Viestintä, joka väittää yrityksellä olevan samoin. Pelkkää bullshittia siis.

En tiedä sitten toimiiko tuo silti useimpiin. Viestintä ja media on muutenkin niin täynnä negatiivisuutta, että jos maailmaa päättää katsoa tsemppikokoomuslaisin lasein, ehkä se menee läpi?

Itseä kiinnostaa eniten ihmiset ja yritykset, jotka näyttävät olevansa – ihmisiä. Välillä nauravia, itkeviä, asiakkaita menettäineitä, surullisia. Eläviä.

Esim. tosi monet peittävät isotkin YT-neuvottelut ja asiakasmenetykset. Aina menee lujaa! Jos nekin kertoisi fiksusti ulos, voisi yritys saada uudenlaista tartuntapintaa. Rosoa.

Taisi olla Duke Ellington, joka määräsi pianonsa aina viritettävän hieman väärin juuri rosoa saadakseen?

Meillä oli hirveä viikko, kun kaupunkielämään taas totutellessa ei saatu nukuttua kuin 1-4 tuntia/ yö. Ei jaksanut mennä ulos, nipin napin toimistolle. Työssä sitten pussit silmien alla ja harmaa sumu iiriksissä hoidettiin kuitenkin viisi asiakaspalaveria sisulla läpi, joista silti kaikista taitaa tulla kauppaa kotiin.

Apuri puki syksyyn

Elämää eri kirjoissaan pyrimme tuomaan entistä rohkeammin sekä tänne Pikku Apuriin että Viidakkorumpuun. Jollei kiinnosta, ei kiinnosta meitäkään. Lukijamääristä päätellen yhä useampia kiinnostaa.

Kyllä mekin tyyliä silti pyrimme vaalimaan, kuten nyt syysilmeemmekin kera. Mun kuvassa ei edes silmäpussit näy 🙂

 

Vaihtelevaa syksyä,

Jari ja Pia

 

Yksi iso ajatus minkä tulen aina muistamaan on:

Mikään merkittävä ja laajempi muutos tässä maailmassa ei ole alkanut valtion hallinnosta tai virkamiehiltä vaan tavalliselta ihmiseltä.

Tässäkin blogissa esitetään välillä ajatuksia ja huomioita, jotka eivät todellakaan kolise kaikille. Olen pitkään jo pohtinut sitä, että olisinko vaan hiljaa tai edes hiljempaa ajatuksistani, mutta toistaiseksi olen sen onnistunut välttämään sillä, että tekstejäni lukee kuitenkin tuhannet joka kuukausi.

Onko avoin viestintä yrittäjälle riski vai mahdollisuus?

Mitä olet itse mieltä? Kannattaako ajatuksia viestiä rohkeasti myös muille?

Varsinkin näin tuplamikroyrittäjänä se on aina myös riski. Konservatiivisempi asiakas voi lopettaa, tai ei edes aloita asiakkuutta, mikäli yrittäjä viestii liian rohkeasti. Toisaalta tällä linjalla on saanut todella mielenkiintoisia asiakkaita.

Kaikki neuvovat nyt täyteen avoimuuteen, mutta sitä tekee oikeasti vain promille yrityksistä. Jos asiakaskunta on vain Suomesta, olemme kuitenkin sellainen harmaahko perunakansa, ettei kenenkään sopisi erottua joukosta.

Mieluiten mentäisiin vaan metsässä mätsäävissä verkkareissa. Lenkin jälkeen ruskeaa kastiketta ja pottua naamaan ja tv:n ääreen katsomaan Maikkarin viihdetarjontaa.

Kuulen usein, että miten uskallat noin avoimesti kertoa asioistasi? Yksinkertaista: Luovut osasta yksityisyydestäsi tai et luovu. Älä kerro jos rohkeutesi ei riitä, tai et halua muiden tietävän asioistasi. Jos ystävä tekee, sinun ei tosiaan tarvitse!

Olen valintani tehnyt jo kauan sitten. Tiedän kyllä, että jos oikeasti haluaisi pärjätä Suomessa, olisi  ”ikitsemppaava Kokoomuslainen, isänmaallinen ja siisti sekä viisas”. Olen minä välillä niitäkin. Usein en.

Kun en vaan välitä tai kuulu mihinkään puolueeseen, en välitä myöskään enää siitä, mitä asiakkaat minusta henkilökohtaisesti ajattelevat. Todennäköisesti jäisin työtä vaille, mikäli työni olisi vain paikallista. Ihmiset ovat usein hyvinkin pintapuolisia. Ei uskalleta tai viitsitä katsoa ihon alle. Tuomitaan yhdessä.

Me2014

Tiedän hyvin kuuluvani Suomessa pieneen vähemmistöön, luultavasti alle 10% osaan.

Olen liberaali maailmankansalainen, joka on kohdannut vuosien saatossa laajaalta skaalaalta ihmisiä. Kiitos siitä, sillä sieltä ovat tulleet ne suurimmat opit.

En totta vieköön ole parempi. Olen masennukseen taipuvainen ja usein laiska nautiskelija. Saamatonkin. Olen vähemmistö, jota on kautta historian aina pidetty … vähemmistönä. Tunnen sen kyllä, varsinkin liiike-elämän pyörteissä. Kun ei vaan jaksa pitää naamaria enää.

En toivo muuta kuin sitä, että kuunnelkaa joskus sitä, kuka on hiljaisin palavereissa ja ulkona. Arvostakaa kaikkia ihmisiä. Antakaa kaikille sama ihmisarvo. Eläkää elämän ihanuudessa. Itsekin yritän, usein epäonnistuen.

Pikku Apuri