Artikkelit

Olen ahminut taas liikaa ilmastonmuutosta, robotisaatiota, digitalisaatiota, väestöräjähdystä, eläinhävitystä sekä pakolaisongelmia. Jaoin vielä lukemani, aivan kuin se helpottaisi että muillekin tulee paha olo? Jaettu tieto ei helpota tuskaa. Se lisää sitä.

Olen tehnyt tuota kauan. Pelolla ja valheilla maailmaa pyöritetään, mutta pääseekö niiden alta pois?

Päässäni on nytkin aivan liikaa knoppitietoa kaikesta pahasta. Siksi tekeekin hyvää lukea mm. Hans Roslingin Faktojen maailma -tyyppistä kirjaa, jossa palautetaan meille lukijoille usko maailmaan, ihmiseen. Helpottavaa meille on myös oleilu ulkona, luonnossa. Olo maaseudulla kesäisin on kevyempää henkisesti, koska se on palkitsevampaa fyysisesti. Ahdistukseen helpotusta tuovat myös kävelyt sekä pidempi vaeltaminen luonnossa.

Luonto parantaa sen minkä nykyahdistus sairastuttaa.

Koneet inhimillistyvät ja ihmiset koneellistuvat. Pitää aidosti taistella tuota välttääkseen. Pekka Vahvasen loistavassa artikkelissa Mielekkyyden kuolema (alla ote, Image 10/2018) kerrotaan lisää aiheesta. Tilasin Pekan kirjan aiheesta. Siinä oli osuvasti kerrottu, että:

Kaikissa asioissa pitää olla haaastetta jotta niistä nauttii. Liian helpolla saatu ei toimi. Pitää paikkansa. Kirjanlukuhetki, kaksi osaa hyvää sarjaa Prime Videosta tai hyvä ruoka maistuvat paremmalta, kun on niitä ennen tehnyt jotakin fyysisesti palkitsevaa.

Professori Minna Halme kertoo olennaisen

Yksilötasolla ei ole paljoa mitä voimme tehdä. Jos tiputtaa Suomessa hiilijalanjälkensä kohtuutasolle, siinäpä se sitten onkin.

Nyt kaikki teot odottavat poliitikkoja ympäri maailman: Esimerkiksi hiilidioksidivero pitäisi saada heti käyttöön kaikkialla. Aalto-yliopsiton vastuullisen liiketoiminnan professori Minna Halme puhui artikkelissaan muutakin erittäin viisasta.

Tutkimusten mukaan yritykset, jotka toimivat kestävästi niin sosiaalisesti kuin ympäristön kannalta, menestyvät keskimäärin paremmin. Miksi suuri osa yrityksistä ei silti edelleenkään panosta kestäviin ratkaisuihin?

Yrityksiä johdetaan nykyisin hyvin lyhyen aikavälin mittareilla. Pitkällä aikavälillä kestävän kehityksen mukaiset ratkaisut – ekologisesti järkevät ja yleensä myös yhteiskunnallisesti järkevät – ovat taloudellisesti fiksuja ratkaisuja. Mutta jos halutaan rahastaa maksimaalisesti, syntyy ongelmia, joissa sosiaaliset ja ekologiset kestävyyden tavoitteet törmäävät lyhytaikaiseen taloudelliseen intressiin. Tuotteista tehdään helposti hajoavia ja ne valmistetaan maissa, joissa työolosuhteet ja lainsäädäntö mahdollistavat halvan työvoiman. Suomen ja monien muiden maiden osakeyhtiölaki mahdollistaa hyvin lyhytjänteisen voitontavoittelun, jota nykyinen sijoittamisajattelu suosii.

Mistä kehitys johtuu?

Se on 1930-luvun alun suuren Yhdysvaltain laman seurausta. Hehkulamppu oli ensimmäinen tuote, jonka kohdalla alettiin tehdä niin sanottua suunniteltua vanhenemista. Tuottajat alkoivat keskenään sopia kartelleista, joiden mukaan yksi hehkulamppu ei saa kestää kuin tietyn ajan, vaikka teknisesti olisi ollut mahdollista tehdä kaksi kertaa kauemmin kestäviä lamppuja. Samanaikaisesti mietittiin, miten Yhdysvalloissa tulevaisuudessa estetään suuri lama. Silloin syntyi ajatus, että ihmiset pitäisi saada kuluttamaan enemmän. Me olemme edelleen samalla tiellä. Silloin ympäristövaikutuksia ei vain vielä tiedostettu.

Viime vuosina vähäpäästöisiin tuotteisiin on kuitenkin panostettu paljonkin?

Suhteellisesti onnistutaan tekemään vähemmän bensaa käyttäviä autoja ja vähemmän vettä ja sähköä käyttäviä pesukoneita, mutta luonto ei kysy, onko tämä suhteellisesti tehokkaammin tehty, vaan absoluutit ratkaisevat. Kun katsotaan maapallon resursseja ekologisen jalanjälkimittarin mukaan, ne on Suomen osalta käytetty huhtikuussa, koko maailman osalta elokuussa.

Miksi emme reagoi, vaikka tieto maapallon kantokyvyn ehtymisestä on ollut olemassa vuosikymmeniä?

Kun systeemistä on rakennettu tietynlainen tai kun se on rakentunut tietynlaiseksi, sen muuttaminen tarkoittaa, että jouduttaisiin toimimaan hyvin eri tavalla. Tämä ei palvele kaikkien tahojen lyhyen aikavälin intressejä.

Miten tämä näkyy käytännössä?

Koko viime talvi Suomessa yritettiin yritystukipurkua. Etujärjestöt puolustivat status quota, saavutettuja etuja. Vuodesta 2013 saakka tässä maassa on ollut käytettävissä ympäristöministeriön selvitys siitä, että ympäristölle haitallisia yritystukia maksetaan noin kolme miljardia euroa. Se on suunnilleen sama summa kuin yritykset maksavat yhteisöverona. Esimerkiksi teollisuus maksaa käyttämästään energiasta veroja ja niitä palautetaan takaisin.

Onko jotain tehtävissä?

Esimerkiksi aurinkoenergiatoimijoiden asemaa auttoi paljon, kun perustettiin Lähienergialiitto, joka ajaa kestävän, hajautetun energian asemaa. Uusien, vielä pienien yritysten pitäisi järjestäytyä paremmin, vaikka Lähienergialiiton esimerkin mukaisesti, niin ne saavat äänensä kuuluviin päätöksenteossa. Lisäksi isojen jo toimialalla olevien yrityksien pitäisi olla niin fiksuja, että ne alkaisivat vanhan rinnalla tehdä uutta. Wärtsilä on hyvä esimerkki: siellä tulevaisuus nähdään niin, että se on menossa aurinko- ja tuulienergiaan ja muuhun vastaavaan, ja panostetaan siihen. He ovat tänä kesänä ottaneet sellaisen kannan, että tuulivoima on taloudellisesti järkevämpi ratkaisu kuin ydinvoima.

Mitä poliitikkojen pitäisi tehdä yritystukien uudistamisen lisäksi?

Pitäisi säätää hiilidioksidipohjainen arvonlisävero. Liha voisi olla ensimmäinen kokeilukategoria. Ylipäätään pitäisi pohtia, millä tavalla työn verotuksesta saataisiin painopistettä ekologisen haitan verottamiseen. On myös haitallista sääntelyä: esimerkiksi puolet taloyhtiöiden asukkaista olisi valmiita harkitsemaan taloyhtiön tuottamaa aurinkosähköä, mutta tämä ei lainsäädännöllisesti ole mahdollista.

Onko nykyistä markkinatalousjärjestelmää mahdollista yhdistää ympäristön ja yhteiskunnan kannalta kestävään toimintaan?

Yksi ideaali olisi, että ympäristövaikutukset voitaisiin kytkeä irti talouskasvusta, mutta sellaista ei ole saatu aikaiseksi. Monet vannovat tämän ideaalin nimeen, mutta ei sellaisesta ole näyttöä eikä todisteita siitä, että niin tulisi tapahtumaan. Älyllisesti rehellinen näkemykseni on, että on siirryttävä kohti kohtuullisuutta siinä, kuinka paljon kulutetaan, mutta sen ei tarvitse tulla elämän laadun kustannuksella. Meillä on vielä köyhyydenpelkolähtöinen tapa suhtautua materiaan. Ajatellaan, että materia tuo onnea, mikä ei tutkimusten mukaan ole totta sen jälkeen, kun perustarpeet on tyydytetty.

Mistä uusi malli löytyy?

Sosiaalisten liikkeiden kyky tuottaa ideologista murrosta on asia, johon meidän pitäisi panostaa enemmän. Itse kunkin yksilönä. Pidän demokratiaa, puoluejärjestelmää ja vahvaa valtiota hirveän hyvinä asioina, mutta nyt ollaan tilanteessa, jossa valtiot ja poliitikot näyttävät halvaantuneilta. On tärkeää, että et myös ne, jotka uskovat tasa-arvoon, hyvinvoinnin tärkeyteen ja luonnon säilyttämiseen, puhuvat vahvasti omansa puolesta. Usein se voidaan mieltää naiiviksi; on helppo olla kyyninen ja kriittinen. Kriittisyys voi olla alkuenergia, mutta kriittisen ihmisen pitäisi myös ehdottaa uutta. Kyynisyys ei ole ratkaisu. Se on moraalitonta.

Vaalit lähestyvät, joten päätin suorittaa aamukahvin seuraksi poliittisen itseanalyysin. Osasyy oli myös julkinen kuva. En halua asemoida itseäni epäsuotuisasti niin, että se vaikuttaisi mahdolliseen liikevaihtokehitykseeni mikrokoon Pikku Apurina. Olen potentiaalisesti kaikkien nelikenttälaitakulkijoiden käytettävissä 

Pikku Apurin poliittinen sijainti

Olen vasemmalla enemmän kuin oikealla. En kuitenkaan ole Vasemmistossa. Löydän itseni välillä myös läheltä keskustaa mutta kaukana Keskustasta. Eniten olen yrittäjä ja vieläpä mikrokokoinen Pikku Apuri, joten Oikealla olevat ajavat asioitaan useasti ohitseni ja ylitseni. Iän myötä en ole enää myöskään ihan vihreä, mutta Viitteitä vihreydestä kyllä löytyy. Pidän myös enemmän Marsuista kuin Persuista, enkä niistäkään paljoa. Uskonnon jätin jo kouluaikoina mutta pidin itselläni uskon. RKP on kirjainyhdistelmänä ihan yhtä osuva kuin KRP. Ja jos katsoo asemointia kolmiulotteisesti, en kaadu enkä kadu taakse vaan nojaan joskus iloisen hiprakkaisesti eteenpäin.

Vaikka historian suuressa kaaressa asiat menevätkin parempaan, ei voi olla masentumatta nykymaailmasta. Media suoltaa ikävää, omat poliitikot ovat etääntyneet lopullisesti kansasta ja pelaavat omia valtapelejään. Ison maailman johtajat ovat joko hulluja, narsisteja tai sosiopaatteja. Tarvitsemme nyt vastavoimaa.

Yksi sellainen elää tuossa aika vieressä. On ollut mahtavaa seurata sivusta Anna Saivosalmen matkaa itsensä löytämiseen. Teoriaopettajasta tuli toisenlainen opettaja. Nyt Anna opettaa ja tartuttaa positiivisuutta meihin muihin liikunnan ja oman kehon tuntemisen kautta, omalla ehtymättömällä energiallaan, joka kumpuaa puhtaasta intohimosta. Hän kirjaimellisesti – ja kirjallisesti – elää nyt unelmaansa.

”Tarvittavat taidot voi opettaa, mutta luonnetta ja henkilö- tai sosiaalisia taitoja (character) et.”

Pelisilmä

Tuon nostolauseen on aika moni sanonut.

Itse lisäisin listaan vielä taidon, joka niputtaa nuo kaikki: Pelisilmän. Ihailin jo nuorena jalkapalloilijana ja jääkiekkoilijana pelaajia, jotka epäitsekkäästi tarjoilivat mitä uskomattomampia syöttöjä pelikavereilleen. Ihailen vieläkin. Maalipyssyt siinä vierellä voittivat tilastoja, kun taas pelin aivot pysyttelivät aina siellä taaempana. Kaikki pelistä tietävät kyllä ymmärsivät miksi homma toimi.

Myöhemmin olen huomannut pelisilmän toimivan, ja kyllä, tiedän että itselläni se on, myös muussa elämässä. Siellä se laajentuu ns. elämäntaito-opiksi. Miten osaat toimia aikuisena yhteiskunnassa niin, että pärjäät: saat ruokaa, katon pääsi päälle, ehkä toisenkin katon sekä mukavia ystäviä niitä jakamaan. Yrittäjänä pärjääminen jo edellyttää kymmeniä taitoja, jotta homma pelaa myös samaan perheeseen kuuluvilla tai vieruskavereilla.

Miksei elämäntaito-oppia opeteta koulussa!!!?!?

Positiivisuus

Olen taipuvainen melankoliaan ja jopa synkkyyteen. Mietiskelen ja luen paljon, joten masennuksen torjunta on ollut osa minua jo nuoresta saakka. Osaan kyllä olla positiivinen ja energinen, mutta mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän sitä jaksan. Nyt joudun jättämään tiettyjä uutisia tietoisesti välistä, suojellakseni päätäni.

Annaa ja muita positiivareita seuraamalla saan energiaa. Hyvä tarttuu. Jaksan taas lähteä edistämään omia oikeita mielenkiinnon kohteitani ja en tyydy pelkästään vain rutiinien hoitamiseen.

Joten kiitos teille energiapaneeleille. Tässä torppapöydän toisella puolen on onneksi se itselle tärkein patteri, jonka tarmo tarttuu joka päivä niin, että löydän itsenikin kaivamasta syreeneille kuoppia tai kirjoittamassa käsikirjoituksia sellaisiin mainoksiin ja viesteihin, joita itse maailmassa nyt kaipaan.

Taidot voi opettaa, mutta vierelle tarvitaan energiapattereita, jotta mikään tässä maailmassa valmistuu, voisi olla uusi viisaus.

Olen 11 vuoden ajan suoltanut yli 2000 kirjoitusta ja varmaan toisen mokoman vapaata laskettelua erilaisissa blogeissa, lehdissä ja somekanavissa. Ihan tarkoituksella olen kokeillut niin vapaata linjaa kuin olen uskaltanut. En ole välttänyt, päinvastoin, puhetta edes uskonnoista tai politiikasta. Olen provosoinutkin ja provosoitunut. Olenkin ihmetellyt, kuinka vähän on tullut negatiivista palautetta vuosien varrella, mutta nyt tuli – läheltä.

Aika moni toimiani seurannut ei tajua sitä, että kirjoitukseni tekevät edelleen sen saman, miksi aloitin kirjoittamisen, palkkaa 3-6 henkilölle kahdessa eri yrityksessä. Siksi aihevalinnat ovat olleet niin laajat. Laajalla verkolla saa kalaa myös rannasta. Kun pistää perseensä penkkiin, tai omassa tapauksessani kun seison työpisteellä, siihen hieman pöydänpinnan alapuolelle, säästää aika paljon maksetussa mainonnassa. Olemme mainontaan investoineet varmasti alle 1000 euroa vuosien saatossa juuri siksi.

Nyt kuitenkin yksi kavereistani oli suoraselkäinen ja soitti. Kertoi, että olenko huomannut kuinka ristiriitaisia osa kirjoituksistani on? Kun tyylilaji on vapaa, en ollut tiedostanut asiaa, huomannut ehkä. Se oli hyvä herätys. Olin, nyt tovin analysoituani, vähän kadottanut itseni yleisen markkinoinnin sisään. Mikä oli omaa ja mikä yrityksen viestiä? Ei ollut rajoja enää, kuten ei ole työtuntejakaan tai kellonaikoja.

Arvostan kaverini soittoa suuresti. Monet muutkin varmaan huomanneet saman, mutta olivat hiljaa.

Syy myös Facebookin

Olen kyllä sitä mieltä, että iso syy on myös Facebookin algoritmin. Jaan kaikki blogijuttunikin Facebookin eri sivuille: henkilökohtaisiin ja yrityssivuihin. Megayrityksen kasvutarve ja omistajien osinkonälkä on tuttu mantra kaikille pörssiyrityksille. Siksipä Facebookissakin sen alkuperäinen toimivuus ja suosion syy on jäänyt raharattaiden alle. Hyvä juttu siitä tässä.

Nyt ruuvataan algoritmiä tiukemmaksi tulokoneeksi. Kaverisi postitukset joko eivät näy lainkaan tai niistä näkyy vain murto-osa. Juuri tuon epäillään tutkimuksissakin herättävän vain eripuraa paitsi meidän ihmisten, jopa valtioiden välillä. Klikkijournalismi siirtyi myös kavereiden väliseen kommunikaatioon.

Vaimentimet päälle

Minun on mahdotonta jättäytyä pois Facebookista, koska teen sinne asiakkaitteni töitä, mutta voin vähentää henkilökohtaista näkyvyyttä ja vaimentaa ”vapaatyyliäni”, kun se osaa harmittaa. Sen aion nyt tehdä ja tarkentaa muutenkin rooliani kahden mikroyrityksen ja ”Jarin” välillä. Isäni varoitti minua liian vapaasti tyylistä jo 2006, mutta tyhmä ei uskonut vanhempaansa silloinkaan 😉

Blogit ovat eri asia, koska yksittäiseen kirjoitukseen merkitään ko. jutun avainsanat. Hakukoneeseen ko. sanoja kirjoittava ihminen haluaakin nähdä aiheesta artikkeleita.

Juuri siksi mm. kirjoitan paljon matka-aiheisia blogijuttuja. Niitä luetaan paljon ja toivon jonkun lukijoista siirtyvän joskus myös tarjouspyyntö -kohtaan sivuillamme. En siis kirjoita pröystäilytarkoituksessa.

Oikeastaan ongelma on tällä hetkellä vain Facebook.

Se alkaa myös minun kohdallani osoittamaan lopun merkkejä. Jo vuosi sitten alkoi näkymään, että ns. somehuuma on ohi. Seurasi arki, tylsistyminen ja nälviminenkin. Niin kävi aikoinaan yleisille keskustelupalstoillekin.

Siksipä yritän levittää tästä edes enemmän positiivista ja hyvää, omaan päähäni ja muillekin. Eikö muuten ole metkaa, että ruoasta on ziljoona sääntöä mitä syödä ja välttää, mutta omaan päähän saa kaataa ihan mitä vaan – vatikaupalla?

Hyvää ja kivaa vuotta 2018. Kissa- ja koiravideot on aina hyvää kamaa!

P.S. Väitteisiin selvityksiä:

Ilmastonmuutos

Vaikka välitän paljon juttuja liittyen ilmastonmuutokseen, tarkoitus ei koskaan ole ollut paasata, vaan levittää arvokkainta mahdollista tietoa.

Olen ihan yhtä paska hiilijalkojen kanssa kuin naapurikin. Sitran testi antoi nolon lukeman 6300kg vuodessa ja Sykkeen laskuri 7222kg, koska iso syntimme Piuskin kanssa on 1-2 Euroopan alueen lentomatkaa vuodessa sekä jatkossa yksi Kanarialle. Niistä tulee 25% tuosta lukemasta. Lisäksi meillä on mökki kesäajan ja ruokapuolellakin saisi mm. enemmän syödä kasviksia.

Politiikka

Jos jollekin jäänyt epäselvyyksiä, niin en kannata mitään yhtä puoluetta. Minusta koko järjestelmä on aikansa elänyt ja pitäisi kiireesti muuttaa. Mm. iso syy on se, ettei neljän vuoden hallitusaikana saa läpi edes yhtä isoa muutosta, kun jo pitää varmistaa oma tulos seuraavissa vaaleissa, vrt. SOTE. Ja sitten tuleekin vasta-aalto, joka vie puntarin janan toiseen päähän. Harvoin kehitytään, ja jos niin tehdään, aivan liian hitaasti.

Uskonto

Uskon, mutten kuulu uskontoihin. Arvostan buddhalaisuuden elämäntapaoppeja ja tykkään kirkkojen hiljaisuudesta. Sen sijaan raamattu on minulle yksi kirja muiden joukossa.

 

Olen viimeaikoina herännyt tunteeseen, että juurikaan mikään ei voisi olla paremmin. 47+ vuotta se kesti huomata.

Ajatelkaas nyt jo isoa kuvaa: Jos Suomessa jättää lukematta negamediat, niin täällä on aidosti maailman 1.-4.ksi parasta elää (näkökannasta riippuen Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa voi elää vielä paremmin).

Meitä eivät uhkaa suuret luonnonkatastrofit eivätkä sodat. Täällä suurimmat pelot ovat turpaan saaminen öisellä nakkarilla ja hirvikolarit.

Meitä suojellaan valtion taholta monin seikoin. Emme juurikaan törmää myrkyllisiin tai haitallisiin ruokiin. Sähkölaitteemmekaan ei aiheuta tulipaloja, kiitos Tukesin. Saamme edelleen ilmaisen koulutuksen ja loistavan terveydenhoidon (sen voi tosin täysin sekaisin oleva sote romuttaa, ”kiitos” Kokoomuksen ja Keskustan setädiilin).

Yhä useammin tuntuu siltä, että meillä on kaikki niin hyvin, että keksimme tylsyyttämme nahisteltavaa.

Pienemmässä kuvassa sitten on eroja. Toisilla menee sikahyvin, toisilla todella huonosti. Valtaosa vaeltaa maanantaista sunnuntaihin autozombeina, kunnes viikko kelataan taas alkuun.

Tiedän että Suomessa, varsinkaan täällä Varsinaisessa Suomessa, ei saisi kertoa olevansa tyytyväinen. Se juna suistui raiteiltani jo vuonna 2006, kun aloitin yrittäjyyden.

Olen vain pikku hiljaa huomannut, etten oikein saa elämästäni enää tuunattua parempaa. Kaikki on juuri nyt paremmin kuin hyvin. Ainoa uhka on terveys. Nytkin odottelen taas labratulosta yhdestä poisleikatusta luomesta.

Kun sain vaimoni Pian mukaan Apuriin, kaikki naksahti kohdalleen.

Voimme nyt toimia yritysten markkinointiapurina mistä vain.

Työtä on tähän saakka tullut tasaisesti ja niitä on kivaa tehdä. Eli kiitos asiakkaamme, Apurin ja Rummun!

Huomaa hyvä

Arkeen on helppo hukkua. Päivät seuraavat toisiaan ja tuntuu ettei mikään muutu. Vaan huomaatko ne pienet asiat, joista tulee yhdessä suuri?

Nytkin nautin täällä tyhjässä Manillan toimistossa työstäni. Kuuntelen Black Crowesia ja teen asiakkaiden verkkosivuja. Nyt on paljon työtä. Hyvä taloudellinen tilanne on tärkeä, voi elää ilman painetta rinnassa. Eikä siihen tarvitse raharikkautta. Turvan tuo tieto siitä, että kävi mitä tahansa, läheiset pärjäävät silti. Heillä on turva pitkälle tulevaisuuteen.

Olen aina toitottanut sitä, että jos aamulla ei jaksaisi nousta sängystä, joku asia on varmaan huonosti. Onko se työ, liian vähäinen vapaa-aika, parisuhde vai joku muu? Elämän pitää olla tasapainossa, jotta siitä voi nauttia.

Arjen korjaaminen on kaikille mahdollista. Ainoa este sille olet sinä. Rohkeissa hypyissä tuntemattomaan on se hyvä puoli, että vaikkei se hyppy tavoittaisikaan sitä rotkon toista reunaa, olet ainakin koittanut. Nyt lopetan, ennen kuin Paolo Coelho tulee ja halaa.

Itse asiassa kaveri juuri nimitteli Facessa allekirjoittanutta ”digimaailman Esa Saariseksi”. Siitä on oltava ylpeä – kai? Kyllä tälläkin raapustuksella taas nakarilla turpaansa ottaa, on enemmän varsinaissuomalainen aavistus.

Ja kuten sanoin, tätä kirjoittaessa soi the Black Crowesin ne vähän tuntemattomat tsipaleet:

Olen vihdoin päättänyt, ettei aroistakaan aiheista kannata pantata tässä henkisesti vapautuneessa ja asiallisen keskustelukulttuurin ympäröimässä Some-Suomessa mielipidettään. Siksi tulen nyt kaapista mm. näissä asioissa:

  • Esimerkiksi nyt tapetilla olevasta maahanmuuttolinjasta olen jyrkästi mielipiteettä.
  • Samoin uskontoja pidän henkilökohtaisesti mielipidäkkeettöminä.
  • Hallituksen poikkeuksellisen kovasta linjasta olen selkeästi mieli täysin pitämättömänä.
  • Mitä tulee sukupuolikysymyksiin, annan mielelläni piteettömän linjani viitoittaa tietä.
  • Puolueita ei moni erota enää toisistaan. Itse olen ehdottomasti keskiharmaahkolla alueella hiljaa – mieliperänpitäjänä.
  • Eriarvoisuus kasvaa, koska köyhät köyhtyvät ja rikkaat rikastuvat. Niin kauan kun itse pysyn pienyrittäjänä, mikään yhteiskunnan tilanne ei sinällään minua koske, koska pienyrittäjä on käytännössä pakotettu mielipitäytymiseen.

Mielenpitämättömät voisi olla muuten hyvä puolue, tai ainakin akustisen yhtyeen siitä saisi. Se soittaisi tietysti hiljaisia instrumentaalipitämättömiä klassikoita.

Jatkoartikkeli haastatteluuni Vakka-Suomen Sanomissa. Kuva Pawel Kuczynski.

Nyt kaikkea mitä teen määrittää se, etten tiedä kuinka kauan täällä pääosin ihanassa maailmassa saan viettää. Se tarkoittaa, että pyrin edelleen vähentämään niitä asioita elämästäni, jotka masentavat ja syövät energiaani hyvistä jutuista. Mm. Taantunut setäpolitiikka Suomessa ja maailmalla, väärät ihmiset, ei-kiinnostavat asiat ja projektit jne. saavat jäädä ilman minua.

Kollega Janne kirjoitti muutama päivä sitten hyvän listauksen, miten voit vähentää häiriötekijöitä (työ)elämästäsi. Itse ehdotan simppeliä ajatuskikkaa.

Elämätyö

Lopetetaan puhuminen ja suunnitteleminen työelämä -sanajohdannaisen ympärillä. Käännetään se elämätyöksi, jolloin ensin tulee aina se muu kuin työ. Minä ainakaan en ole täällä vain tekemässä vaikutusta johonkin kaukaiseksi jäävään ihmiseen, joka ei koskaan käy meillä, emmekä me hällä.

Luuletko vanhuuden päiväsi olevan autuaammat, kun juoksit robottina vastoin tahtoasi?

Ota siis elämä omaan haltuusi, vaikka se toki tuntuu pelottavalta. Ei sinun tarvitse juosta velkapyörässä, koska sen vauhti alkaa olla jo mahdotonta. Kaikki muutkin isot asiat ovat nyt murenemassa. Twitterissä n. kolmekymppinen freelancer-toimittaja sanoi parhaiten:

”Poliitikot ihmettelevät, miksei nuoret osta asuntoja? Olen hieman päälle 30:nen ja nyt minulla on ensi kertaa varaa omaan, uuteen sänkyyn.”

Tekisikin sedille hyvää jutella 20-30 -vuotiaiden kanssa työurista, kun kaikki romuttuu alta. Luottamus ei ole kovin vahva kuin itseen, minkä voi lukea mm. tässä Hesarin jutussa.

Omistamisen tilalle tulee vuokra-, vaihto- ja jakamistalous, muttei vain ekologisista syistä, vaan siksi ettei useimmilla ole koskaan varaa muuhun.

Lainaan April Rinnettä, joka on toiminut jakamistalous- ja kehityskonsulttina:

Suuret ikäluokat kasvoivat yhteiskunnassa, jossa omaisuus määritti ihmisen yhteiskunnallisen aseman. Talo, loma-asunto, kaksi tai kolme autoa ja autotalli – näillä asioilla olemme osoittaneet olevamme kelpo ihmisiä, jotka pystyvät huolehtimaan perheestään.”

Tämä elämänkatsomus ruokkii velanottoa ja johtaa ympäristölle tuhoisaan resurssien tuhlaukseen. Pakkomielteisellä omistamisella on myös sosiaaliset vaikutuksensa, Rinne väittää. Tuloksena on aika yksinäinen yhteiskunta.”

”Ilmeisin esimerkki tästä on bruttokansantuote. Ei sen pitänyt olla mikään taloustieteen Graalin malja eikä varsinkaan hyvinvoinnin yleismittari ja poliittisen päätöksenteon perusta.”

Kansantalouden tuotannon arvoa mittaava bkt levisi maailmalle toisen maailmansodan jälkeen pidetyn Bretton Woods -kokouksen myötä. Samalla syntynsä saivat Kansainvälinen valuuttarahasto IMF ja Maailmanpankki, jotka seuraavat silmä kovana maiden talouskuntoa juuri bkt:n avulla.

”Ekonomisteja ilmiö hämmentää. Oletuksena on, että terve kansantalous perustuu tuottavuudelle, kulutukselle, omistajuudelle ja työllisyydelle. Nämä neljä peruspilaria ovat myllerryksen keskellä.”

Vähillä rahoilla kaikki irti – vaikka sitten muualla

Eli nyt kaiken romuuttuessa (!) meidän ja varsinkin nuorempien on pakko ottaa elämästä kaikki irti vähemmällä rahalla. Pätkä- ja satunnaistyötä tekevien osuus kasvaa koko ajan ja epävarmuudesta tuli default-tila.

Ainoa keino vähentää pelkoa on menojen rankan karsimisen lisäksi joku perustulomalli. Se tulee väistämättä, mutta siihen asti, kunnes sedät asian ymmärtävät (tai kuolevat ymmärtämättä), pyristellään pelossa.

Vaikka Suomi on yksi maailman parhaista maista monella mittarilla, ymmärrän kyllä hyvin niitä nuoria ja vähän vanhempiakin, jotka muuttavat pysyvästi maihin, joissa a) yrittäminen on positiivinen asia eikä rikos ja b) elämisen peruskustannukset ovat 30%-50% sikakalliin Suomen vastaavasta.

Kun nyt katsoo tärkeintä valtiollista mittaria, Suomen tulevaa huoltosuhdetta, syytä pelkoon on meillä kaikilla, ellemme muuta nopeaan ja rankasti koko sosiaalijärjestelmäämme. Mutta silti: Elämä ennen työtä.

Kaikki blogilukijamme tietävätkin mitä kaikkea olemme muuttaneet viimeisen 10 vuoden aikana. Seuraava pysyvä muutos koskee työmaatamme, internettiä. Sen käyttö muuttuu seuraavaksi.

Louis CK muuten lopetti kokonaan netissä hyörimisen (samoista syistä kuin alla). Nyt jos hän haluaa tietää jotain jostakin, hän kysyy joltakin ihmiseltä 😉

Niinhän se menee, että jos haen verkosta tietoa siitä, mistä kannattaisi ostaa esim. pakoputken takapönttö Yaris Versoon, päädyn usein vapaisiin keskusteluihin, joiden kaari menee suunnilleen näin:

  • Mistä saisi edukkaasti Yaris Verson pakoputken takapöntön?
  • Ensimmäinen vastaus on aina Tojota suxx, aja Bemarilla -tyyppinen
  • Ketju päättyy yleensä siihen, että omakotitaloasukkina voi kuitenkin elää paljon vapaammin kuin kerrostalossa

Facebookin ”uutisvirta” on 99% tuubaa, meiltä ja maailmalta. Trumppinismia, oman kotimaan politiikkamme negakierrettä ja päättömyyttä, huuhaamainontaa, meidän juupas-eipäs -politiittisen tai taloudellisen maailman parannusta jne.

Meillä on kultakalan muisti, johon ei saisi luottaa. Se muokkaa itseään valheista, unista ja mielen kuvista. Kuitenkin muistiymmärrykseen vedotaan aika monessa väittelyssä.

Rajoitin päälle

  • Keskitymme postittelemaan positiivisia juttuja, kuvia ja fiiliksiä. Niitä on kiva itsekin lukea.
  • Luemme itselle mielenkiintoisia juttuja.
  • Politiikka saa mennä menojaan, koska en ole uskonut nykyjärjestelmään enää vuosiin.
  • Talouselämä saa mennä menojaan, koska en ole uskonut nykyjärjestelmään enää vuosiin.
  • Puhelimesta siivotaan ylimääräiset appsit pois. Laskin juuri, että tarvitsen niistä ehkä viittä.

Tarvitsemme kaikki lisää hyvää mieltä.

Pääpointti lienee se, että keskittyy omiin tekoihin, ei muiden teksteihin 😉

1,5 viikkoa vasta oltu Hua Hinissa ja Koh Taolla (Thaimaassa). Olen aiemmilta vuosiltani reissujen päältä aina kirjoittanut raporttia ja tämä noudattaa jo nyt samaa kaavaa.

  • Totaalikielto Suomen mediaan toimii. Luen vain Jatkoajan jääkiekkoaiheiset uutiset ja tulokset, en mitään muuta. Ja kappas: Mikään ei vituta enää.
  • Huomaa, ettei ainakaan täällä ketään tunnu kiinnostavan esim. 24/7 uutisointi jostain nippelinäpertely-yhteiskuntasopimuksesta. Me tarvitsemme demokratia 2.0:n, jotta asiat muuttuisivat riittävästi. Yrittäjänäkökulmastakin ay-liikkeen ja hallituksen välinen vääntö on niin naurettavaa, että se lähinnä säälittää.
  • Ihmiset ovat täällä iloisia ja ystävällisiä toisilleen, riippumatta kansallisuudesta, väristä tai puhekielestä.
  • Kukaan ei juurikaan ”elä Facebookissa”, vaan ihan livenä.
  • Vieraiden tervehtiminenkin on kivaa.
  • TV-kielto toimii myös hienosti. Nukahtaakin paremmin, kun nukahtaa kirjan ääreen.
  • Maiseman vaihtaminen on kallista. Kun hyppii hotellista toiseen, kaupungista saarille jne., valtaosa matkabudjetista menee majoitusmaksuihin. Keskihyvä hotelli (Suomessa ei edes loistava ole keskihyvä täällä, toim. huom.) aamiaisineen kahdelle maksaa jo Thaimaassakin 30-70€/yö.
  • Nettiyhteydet eivät ole riittävän hyviä saarilla työn tekemiseen. Onko se sitten hyvä vai huono asia? Nytkin pitää odottaa vielä viikon päähän, että Hua Hinista voi tehdä tarvittavat työt.
  • Katuvaloja, toimivia putkistoja, eli infraa yleensä arvostaa vasta kun niitä ei ole, kuten huomataan monasti mm. täällä Thaimaassa.
  • Ei täälläkään enää superhalvalla elä, vaikka me pidämmekin kohtuullisen niukkaa budjettia. Keskimäärin meillä kuluu yhteensä 800-1200 bahtia/ päivä majoitusten ulkopuolista rahaa, eli n. 20-28 euroa. Suomessa elämme halvemmalla. Toki täällä syö ulkona tajuttoman hyvää ja terveellistä ruokaa 1-2 kertaa päivässä tuolla summalla.
  • Täällä on edelleen ”se toinen elämä, kavereineen ja perheineen”. Sekin vaihtelu rikastuttaa elämää suunnattomasti. Tutuista tuli vuosien myötä ystäviä.
  • Kaiken kaikkiaan sitä on äärettömän kiitollinen tästä elämästä, vaikka itsehän tämä tilanne tehty onkin.

Sama yleishavainto siis, kuin aiemmin: Kun Suomesta pääsee pois, jatkuvan valittamisen aiheuttama tuska hellittää heti. Kun sinne palaa, imeytyy itsekin mukaan taas, vaikkei haluaisi.

P.S. Työtä voi tehdä myös hyvällä mielellä, vaikka papukaija olkapäällään, kuten tämä ihastuttava Pinnacle Resortin puutarhuri täällä Koh Taolla 🙂

gardener

”ET IKINÄ USKO, MUTTA SE SANOI MUN NIMEN!”

Kyselyt ja tutkimukset vahvistavat, että nykytöitä tehdään tyhmällä ahkeruudella.

Vääryden aiheuttaa paikoilleen jämähtänyt virkamies- ja asiantuntijalauma, joiden lausumilla päättäjiämme ohjataan.

Lausumat puolestaan nojaavat sata+ -vuotta vanhoihin dogmeihin, joissa tehdyt tunnit määrittivät alkuteollisen ajan ahkeruuden ja antoivat taivaspaikan.

Nyt uskonnot ovat saaneet väistyä johtopalleiltaan ja työn mittareiksi pitäisi määrittää ihan muu kuin tuntien määrä.

Nykytyötä on hirmu määrä erilaista ja variaatiot vain laajenevat. Meillä pitäisi olla sama määrä myös erilaista (ja parempaa) työn johtamista ja sen seurantaa.

Mitä meidän pitäisi pohtia?

Kirjailija Kaarina Davis teki listan kysymyksistä, joiden vastauksia meidän pitäisi nyt soveltaa työn tekemisen sääntöihin:

  • Olemmeko ahkeria oikeissa asioissa?
  • Pitääkö meidän jatkuvasti kilpailla ja kasvaa?
  • Mitä on menestys?
  • Miten meillä on varaa tällaiseen elämäntapaan?
  • Millainen työ on ahertamisen arvoista?
  • Pitääkö meidän ahkerasti tuhota maapalloa vai ahkerasti olla tuhoamatta?

Noiden rinnalla ajatus työajan lisäämisestä aiheuttaa vain myötähäpeää ja säälittää. Vertailun vuoksi: Fiksumpi naapurimme, Ruotsi, kokeilee nyt laajemmin työajan lyhentämistä.

Kasvavan työttömyyden aikana ja köyhien sekä rikkaiden kuilun kasvaessa meidän pitäisi tehdä fiksummin kaikkea työtä.

Meidän pitäisi tehdä myös vähemmän työtä, jotta työtä olisi muillekin jaettavaksi ja kaikille riittäisi parempi sekä kiireettömämpi elämä.

Olemme unohtaneet ihmisyyden. Meistä tuli kiirevammaisina tyhmiä työkoneita. Emme mieti miksi teemme mitä teemme, teemme vain tunnit täyteen aivottomina, koska joku niin käski.

Unohdimme myös työn merkityksen. Jokainen haluaa tehdä merkityksellistä työtä, niin että joku huomaa.

Tarina

Kuulin Yle Puheelta hyvän tarinan.

Siinä isä oli taas kerran hakemassa nuorta poikaansa jääkiekkotreeneistä. Harrastus ei ollut lähtenyt hyvin käyntiin.

Muutamalla ensikerralla poika oli harjoitusten jälkeen heittänyt varustekassinsa auton takalootaan ja tuhissut kiukusta takapenkillä.

Vaan yhtenä aamuna kassi lensi takapaksiin ja takapenkille pomppasikin ilosta soikeana oleva tenava. Isä kysyi heti, että mikä sai olon noin iloiseksi?

Poika vastasi: ”Et ikinä usko, mutta valmentaja sanoi mun nimen ääneen.”

Jari Liitola, Pikkuapuri ja elämisen opiskelija

(Kuva YLE: Tomi Hänninen)

TPS:n kapteeni Tomi Kallio vetosi eilisen 8-1 -voittopelin jälkeen ihmisiin:

− Olemme ammattilaisia, niin kaikilla pelaajilla pitää olla omat keinot päästä pelitilaan mieleltään ja kropaltaan. Tietysti se on harmittavaa, että katsojamäärät ovat mitä ovat. 

– Kannamme, jos suoraan saan sanoa, aiempien kausien p*skaa mukanamme ja varmaan aika moni katsoja on menettänyt hermonsa. Se on tietenkin meidän kannaltamme ikävää, koska meillä ei ole mitään tekemistä aikaisempien joukkueiden kanssa. Uusi valmennus ja uusia pelaajia yli puoli joukkuetta, niin on se harmillista, valitteli Kallio ja jatkoi aivan kuin vedotakseen turkulaisiin.

− Meillä on mielestäni aika mielenkiintoinen joukkue: paljon omia turkulaisia nuoria jätkiä, jotka pitäisivät kiinnostaa. Sitten on Petteri Nummelin, Henrik Tallinder ja minä, jotka olemme pelanneet joka puolella maailmaa ja olemme tuttuja pelaajia. Sitten on vielä erittäin hyvät ulkomaalaiset, niin mielestäni meillä on mielenkiintoinen tuote.

− Jotain lääkettä siihen pitäisi keksiä, että tulisi enemmän ihmisiä hallille.

Lääke

Vika on ahneen Liigan. Vuosia on vain nostettu sekä joukkueiden määrää että pelimääriä. Nyt tahkotaan 15 joukkueella 60 peliä jokainen, kun oikea määrä olisi luokkaa 10-12 joukkuetta ja 30 peliä.

Ketä kiinnostaa joka toisena päivänä tahkottu, aivan saatanan tylsä kiekkopeli junnu- ja mestisvetoisilla joukkueilla?

Olen katsonut lähivuosinakin lähes jokaisen TPS:n pelin – tosin TV:sta, josta maksan aika paljon per kuukausi (kyllä, joku myi tv-oikeudet :). 70% peleistä on täysin mitäänsanomatonta hiihtelyä, jonka jompi kumpi voittaa 2-1.

Eikä Liigan tilannetta auta se, että siellä nukutaan muutenkin. Hei, Liigaa pelattiin samoina päivinä kun nuoret raivasivat tietään maailmanmestaruuteen? Mestaruuden ratkettua ei liigaa pelattu?

Olisiko myös aika palata urheilullisuuteen?

Unohtakaa se rahan kerääminen. Palatkaa takaisin urheilullisuuteen, jolloin väkeä riitti ja joka pelissä oli panos. Viimeinen putoaa Mestikseen ja toiseksi viimeinen karsii paikastaan. Mestiksestä voittaja nousee ja kakkonen karsii.

Ei tää oo nii vaikeet, tää o vaa jääkiekkoo – Hannu Jortikka.

 

leijonat

Suunnannäyttäjät?

Voi eilistä. Voi edellispäivää. Voi koko turnausta.

Koko ikäni olen ollut jääkiekkofani, elänyt täysillä lajin mukana. Eilinen junnuleijonien mestaruus osui vielä paremmin Suomen koko kansaan kuin 1995 tullut legendaarinen miesten 1. MM-kulta.

Sillä kaikki tietävät kuinka asennevammainen Suomi juuri nyt on. Sedät vallassa tekevät kovaa oikeistolaista politiikkaa, joka ajaa kansaa vielä etäämmälle, vallasta ja toisistaan.

Moni voi ajatella, että nämä olivat ”vain jääkiekkokisat”, ja niinhän ne olivatkin, mutta olisiko meidän kaikkien syytä ottaa oppia nuorista leijonista?

SUOMI TARVITSEE THE VALMENTAJAN

Pikkuleijonien menestyksen portaat (pukuhuoneen seinältä).

Pikkuleijonien menestyksen portaat (pukuhuoneen seinältä).

Jukka Jalosen valmentajafilosofiaa pitäisi nyt soveltaa Suomeenkin. Aleksi Saarelan sanoin: ”

Saarela näkee Jalosen vaikutuksen positiivisena paitsi peleissä, myös niiden ulkopuolella.

− Huikea koutsi. Ei tullut yhtäkään erätaukoa tai vapaapäivää, että olisimme stressanneet jostakin.

Yksi tärkeimmistä valmentajan ominaisuuksista on sopeuttaa pelityyli joukkueen materiaaliin sopivaksi. Siinä Jalonen onnistui Saarelan mielestä

− Jukka tiesi, että meillä on hyökkäysvoimaa, eikä välttämättä pelit pääty aina 2−1. Hän antoi meidän olla sellaisia, kuin me olemme eikä yrittänyt korjata meitä puolustavaksi joukkueeksi. Sillä voitettiin sitten mestaruus.

UUSI SUOMI?

Ainakin itsestä tuntuu, että Suomea yritetään nyt väkisin tunkea tietynlaiseksi. Sellaiseksi mitä Suomi ei ole. Nyt täällä esim. estetään yrittäminen, ei tueta sitä. Valtaa pitävät suojelevat asemiaan ja itse valtaa.

Olisiko korkea aika antaa Suomenkin yrittää myös jääkiekon ulkopuolella, ja tukea meitä matkalla?

Jääkiekossa ja sen ulkopuolella menestytään joukkueena. Yksilöinä ei menesty, vaikka olisi maailman parhaat samassa kasassa. Nyt Suomessa halutaan yksilöitä (yksisarviset ja muita megamenestyjiä). Ei arvosteta muita.

Suomessa ei nähdä sitä, että isoja menestyksiä tulee vasta kun pohjatyöt on tehty hyvin. Nyt ei ole.

Kuva YLE: https://www.google.fi/imgres?imgurl=http://img.yle.fi/urheilu/jaakiekko/jaakiekon_nuorten_mm_2016/article8562511.ece/ALTERNATES/w960/Jesse%252520Puljuj%2525C3%2525A4rvi&imgrefurl=http://yle.fi/urheilu/nuorten_mm-kisojen_ex-pistelingolta_kova_povaus_puljujarvi_varataan_numeroilla_1-3/8564445&h=640&w=960&tbnid=8aiJsqOs1EIO9M:&docid=SOOj5jseSUaYXM&ei=qbiMVpP1DIX5yQPHo5jwCg&tbm=isch&ved=0ahUKEwjT7c_ly5TKAhWFfHIKHccRBq4QMwgfKAMwAw

(Kuva: YLE)

Katsokaa Puljujärveä, katsokaa tuota Joukkuetta! Iloa, riemua ja hyvää asennetta täynnä. Suomessa tekemisen riemu on tukahdutettu. Korjataanko se?

SUOMI ON ÖKYRIKAS KAIKILLA MITTAREILLA

Uudessa Image-lehdessä on niin hyvin kirjoitettu tutkija Janne Saarikiven Kohti parempaa -juttu, että sitä on pakko referoida, koska sitä ei (vielä) ole bittimaailmassa.

Meille nimittäin valehdellaan koko ajan, joka tuutista. Meidän pitäisi kilpailuloikata, tuottohypätä ja vaikka mitä. Palkat pitäisi alentaa ja töitä tehdä koko ajan lujempaa – vain siten pärjäämme maailmassa. Katsotaanpa miten pärjäisimme suomalaisen nykypolitiikan onnistuessa esim. singaporelaisia vastaan?

Katselin Singaporea sillalta. Edessä siinteli yksi maailman suurimmista satamista, alla kulki kahdeksankaistainen moottoritie, ympärillä kohosi kiiltäviä pankkimaailman temppeleitä. Ajattelin samaa kuin moni eurooppalainen tässä maisemassa: miten selviämme näiden suuruudenhullujen, 24/7 kasvua takovien talousihmeiden rinnalla? Sydämen syke nousee, kun vain katsoo tätä rahan, talentin, valon ja orjatyön määrää. Pitkää päivää, lyhyttä lomaa, jokaisella selkeä käsitys siitä, mihin valtionjohto uskoo, mitä tavoittelee, mitä siltä on turha odottaa.

Singapore on väkiluvultaan Suomen kokoinen kaupunkivaltio. Kuuntelin siellä ollessani pääministeri Lee Hsien Loongin kansallispäivän puheen (23.8.). Sitä saattoi seurata kiinaksi, englanniksi, tamiliksi, malaijiksi tai viittomakielellä. Tiivistettynä sanoma oli: kukaan muu ei ole vastuussa elannostasi, jokaisen on tehtävä kovasti työtä sekä yksilönä että ”Team Singaporen” jäsenenä, jotta menestys voi jatkua.

>Viesti ei ollut uutinen, vaan toteamus siitä, että kaikki on ennallaan. Singaporea johdetaan kuin yritystä. Sosiaaliturvaa ei juuri ole. Muuta ei ole luvattukaan.

Singaporelaiset ovat nousseet 50 vuodessa hökkelikylistä metropolin räikeään säihkeeseen. On ruokaa, asunnot, töitä pian kahdelle miljoonalle ulkomaalaisellekin. Työttömyysprosentti: 2. Kaksi!

Kehityksen hinta: autoritaarinen hallinto, valtavat tuloerot, kuolemantuomio, onneton sananvapaus, hiipivä pettymys siitä, että onni ei tullut rahan mukana eikä menestys kohdellut kaikkia samoin.

Lisää rahaa = Hyvinvointi pysyy? Ylittäessään tietyn perustulotason, ihmisen onnellisuus ei lisäänny vaan laskee.

Kuka on niin lapsellinen, että kysyy koko ajan kuka hyppää pisimmälle, korkeimmalle ja kellä on pisin? Yritysjohtajat ja poliitikot, ehkä yliopiston rehtoritkin.

TEE TOISIN JA TAISTELE SEN PUOLESTA

IMG_5745

Totuus.

Talous on globaali, politiikka ei ole. Se on systeemin suurin ongelma. Jos politiikka on merkityksellistä, se on globaalia tai paikallista politiikkaa.

Tärkein kysymys on, miten jäämme eloon ja miten edes muutama delfiinii, puu ja gorilla voisi jäädä eloon kanssamme?

Sitä ei voi päättää Suomen pääministeri.

IMG_5747

Mitä meille kerrotaan?

Globaali puolue

Hyvät ihmiset, perustakaa globaali puolue, joka ajaa samaa asiaa kaikissa maissa. Sen tulee vaatia

  • päättömän kasvun pysäyttämistä,
  • itsekkyyden lopettamista,
  • ihmisarvoa,
  • armeijoiden poistamista.

Sen tulee ajaa ihmisten, eläinten ja kasvien asiaa, ei yritysten ja talouden.

IMG_5753

 

Ulkolinjan loistava dokumentti: Espanjan nuoret ja vihaiset näytti, miten Suomellekin voi tällä tiellä käydä. Ei tarvitse olla meedio sen nähdäkseen. Se mikä dokumentissa nousi itselle esiin, oli täysin uudenlainen, läpinäkyvä puolue: Podemos.

Voit mm. katsoa puolueen sivuilta jokaikisen poliitikon tarkat tilinäkymät ja muutkin aktiviteetit. Tässä johtajan, Pablo Iglesiaksen. Siitä näkee mm. miehen 8000€:n palkan, josta hän mm. lahjoittaa puolet haluamalleen kansalaisjärjestölle.

Podemos

SUOMEEN PODEMOS?

Ajatelkaa, jos meillä olisi samanlainen puolue? Siihen vielä yhdistetysti kasvottomuus, eli joka asiaa äänestetään ja tulos ratkaisee – ei puhe tai naama. Oltaisiin lähellä ydintä. Kuka perustaa?

Olen väsynyt kommentoimaan, jakamaan ja kritisoimaan asioita, joihin en voi vaikuttaa. Enkä enää ole vuosiin uskonut vanhaan demokratiamalliimme, joten miksi siis käyttäisin energiaani sen tuottamiin typeryyksiin? Pitäkööt tunkkinsa, koska se tunkki hajoittaa liian monia päitä.

Olisi jo aiemmin pitänyt uskoa The Dudea.

TÄRKEINTÄ ON…

Olemme 10 vuotta onnistuneet omissa henkilökohtaisissa elämäntavoitteissamme, kun olemme seuranneet silloin valittua tietä. Jos kuolen ensi tiistaina, kuolen onnellisena. Seuraan täst´edes tiukemmin polkua, jonka aiheet versoavat omista mielenkiinnon kohteista sekä elämän tärkeimmistä asioista, ja jätän muut muille.

Aimmin nimittäin kyselimme elämän tärkeimpien asioiden perään. Tässä kyselyni tulokset siitä. Noista on hyvä lähteä seuraavaan päivään – tai kauemmaksikin.

elämän tärkeimmät asiat