Artikkelit

Melanooman 1. puolivuositarkistus oli juuri. Vaikka mielestäni en ole asiasta huolehtinut, mieli oli toista mieltä. Olen käytännössä valvonut muutamaa yötä lukuunottamatta kaikki lähiyöt. Koko yön. Väsyttää, muttei nukuta. Ja vaimo vieressä tekee samaa.

Tuntuukin absurdilta vastailla sukulaisten ja asiakkaiden pyyntöihin ja käskyihin, kun pelottaa niin perkeleesti. Kai se on tämä minä-minä -maailmanvaihe.

Aika vähän ihmiset enää kysyvät toisiltaan kuinka voit?

Nimittäin vain se merkitsee. Piste (kuten Aurinkokuningas on opettanut). Vakavan sairauden pelko vie pois kaiken muun, halusit tai et. Sitä katselee itseään ja toimintaansa sivusta. Ihailee miten tuo kykenee toimimaan, kun oikea minä vieressä on 30%:a zombi.

IKÄKRIISI SAMAAN AIKAAN

Maija, aivan ihana lääkärimme, on viisas ja kokenut. Kertoi nähneensä satoja tapauksia, hyviä ja huonoja. Jokaisessa potilas joutuu rakentamaan elämänsä uudelleen. Jokaisessa.

Itsellä on meneillään tuplaurakka, koska lähenen 50 ikävuotta. Se on joskus ollut vanhan ihmisen ikä, nyt se on keski-ikää, mutteivät aivot ja geenini sitä muutosta näin nopeasti ymmärrä. Se on tapahtunut muutamassa vuosikymmenessä, kiitos lääketieteen, tiedon ja ruoan.

50-vuotiskorteissa alkavat näkymään pinkit ruusupuskat. Niin se vain on.

Tässä sitä siis ollaan. Rakennan itseäni uudelleen ja koitan ymmärtää, että edessä on paljon vähemmän kuin takana.

Niin, puolivuotistarkastus oli puhdas. Muutama rasvapatti oli, mutta ”niitä kuulemma tulee enemmän vaan”. Louis C.K. iän summasi jo aikoinaan hyvin. Kivaa kevättä!

Rakastan suomen kieltä ja kirjoittamista. Mutta nyt sanat eivät oikeasti enää riitä. Lennettiin yhdeksän tuntia sitten takaisin Suomeen, mutta sydän pakahtui ja jäi Hua Hiniin.

Niin tapahtui nyt ensi kertaa siellä viettäviemme 5-6 vuoden aikana. Ihmiset ottivat meidät tällä reissulla todellakin omakseen ja me heidät. Ollaan saatu 20 uutta upeaa ystävää, eri kolkista palloamme.

Skotlannista saatiin 4-5 upeaa kaveria ja yhtä monta kutsua sinne vierailemaan. Lisäksi Leedsiin pitää mennä jo kesällä. Ja Treaan Italiaankin pitäisi ehtiä, jahka saan siellä nykyisin asustavalle englantilaispariskunnalle verkkosivut tehtyä. Ja Tampereellekin pitää mennä heti kohta.

kuvaLähtöpäivänä kaikki nuo mahtavat ihmiset nousivat jopa kaamean flunssan kouristaan meitä halailemaan I Riceen, joka on muodostunut ”olohuoneeksemme” Hua Hinissa. Itkien lähdimme thaisiskomme Pomin kyydillä kohti Bangkokia.

kuva-1Ja tietysti Pom ja Marko perheineen. He ovat meille nyt oikeasti virallista perhettä ja me heille. Moisia aitoja lämpösydämiä ei tapaa eläessään kuin muutaman.

Mitä varten ja miten elämme?

Peruskysymys, johon jokaisella pitäisi olla vastaus. Se on kysymys, jota nyt pyöritämme tiuhaan. Otetaanko ensi vuonna iso loikka uuteen maahan, jossa aloittaa työt tosissaan, luvan kanssa.

Nyt jo tein alustustyötä, joka onnistui yli odotusten. Sain vahvaa viestiä, että meidänlaistamme yritystä todella tarvitaan siellä.

Siellä olisi siis mahdollisuus uuteen elämään. Sellaiseen, jonka kieltäytymisestä harmitellaan sitten kuolinvuoteilla.

Pikaisesti tein vertailua Hua Hinin ja Turun välillä. Kuka saa plussaa mistäkin:

Hua Hin:

  • Ihmiset
  • Ilmasto ympäri vuoden
  • Elämisen kustannukset
  • Ruoka ja ruuan raaka-aineet
  • Nauru/ ilo (siellä ei suoriteta koko ajan ylivakavasti kuten täällä)
  • Harrastusmahdollisuudet
  • Uuden elämän mahdollisuus

Turku:

  • Liikenne
  • Terveydenhuolto
  • Korruptoimattomuus (Poliisi jne. viranomaiset)
  • Kesä täällä /Vehmaalla.

Pikku Apuri