Artikkelit

Kaupunkikotimme on pieni, joten meillä on alusta asti ollut sääntö, että yksi uusi tavara tai vaate vie vähintään yhden pois (mielummin enemmän).

Kun sitten hommattiin maaseututorppa, vannoimme ettei sinne kerätä varastoa, kuten monille muille oli käynyt. Nyt neljä vuotta myöhemmin on sanottava, että taistelemme joka viikko varastovaihdetta vastaan. Halusi tai ei, vanhat vaatteet ja tavarat kerääntyvät torpalle ja sen lukuisiin säilytysvajoihin kuin magneettisina. ”En raaski heittää tätä pois, kyllä sille mökillä käyttöä löytyy”. Ei löydy.

Itsellä on täällä pieni vaatekaapillinen vaatteita. Niistä käytän vajaata 10%:a. Ne kuitenkin ovat niin hyväkuntoisia, etten viitsi niitä poiskaan heittää, joten olkoot nyt toistaiseksi.

Työkaluvajamme on pieni, mutta tehokas. Vaan silti sen lattiapinta täyttyy koko ajan tavarasta. On imuria, jalkapumppua, painepesuria, kumisaappaita, ikea-kasseja, jne. jne.

Ihan oikeasti emme saisi ostaa mitään muutamaan vuoteen. Joka paikka tursuaa turhaa jo nyt. Miksi sitä sitten ostaa?

Oma hypoteesini on se, että kun meidät opetetaan kuluttamaan, ostamaan ja hamstraamaan koko ikämme, niin siitä pois opettelu vie aikaa. Vaikka olemme tienneet dilemman jo vuosia, silti tulee ostettua edelleen turhiakin.

Toinen osa koskee sitä, että halusimme tai emme, olemme hedonisteja. Jos täällä vain kerran taaplataan, saahan siitä nauttiakin. Nautintoa ovat elämää rikastuttavat asiat. Yksittäinen tavara ei niinkään, mutta toisenlainen asunto maalla tai purjevene muuttaa jo elämää paremmaksi.

Kolmas osa hypoteesista liittyy teknologiaan. Kun elämme enemmän ruutujen kimpussa kuin toistemme, eräänlainen tyhjiö sisällämme kasvaa. Sitä tyhjiötä täytämme sitten ostamalla siitä ruudusta laastariksi tavaraa. Jokainen uusi ostos tuo hetkellisen onnen tunteen, muttei yksikään korvaa kumppanin halausta tai kavereiden kanssa vietettyä iltaa.

Me tarvitsemme enemmän toistemme seuraa.

Valtio ja sen tulevaisuus

Laajemmalti kysymys on seuraavanlainen:

Miten käy valtion, kun sen kansalaisista valtaosa saavuttaa saman tilanteen? Kun iso osa kansasta ei enää ostakaan kuin tarpeeseen, ostaa käytettyä tai lainaa. Väitän, että se osa on jo suuri ja kasvaa koko ajan.

Jonkun olisi syytä pohtia vakavasti yhteiskuntajärjestelmää, joka ei perustu enää kuluttamiseen. Suomalaisella tavalla elää tarvittaisiin lähes neljä maapalloa.

Ehkä meillä olisi jotain perustavanlaatuista korjattavaa? Mutta josko aloittaisi itse siitä, että halaisi puolisoaan hieman enemmän kuin tuijottaisi ruutua. Kavereiden kanssakin on kiva keskustella ihan naamatusten. Samaa selitin vuosi sitten, mutten tilannetta paljoakaan parantanut. Josko jo?

Keski-ikäisellä miehellä pitää usein olla aito tarve vaateostoksilleen – tai edes laimea. Keski-ikäinen mies harvemmin enää ostaa vain halustaan – toki hän siihenkin joskus sortuu. Käyttäytyminen juuri näin johtuu siitä, että yleensä keski-ikäinen mies on jo elämäänsä vakiintunut ja evolutionäärisen tehtävänsä ihmiskunnalle hoitanut tai päättänyt olla sen hoitamatta. Lisäksi hän ottaa vaatekaapistaan aina pinon päälimmäiset kappaleet päälleen.

Joka tapauksessa hän ostaa pääosin kolmella eri tapaa.

Kun keski-ikäinen mies vaateshoppailee, hän voi käyttää ”monimediakanava-lähestymistä”

  • Hän katsoo netistä suosimansa hyvälaatuisen valmistajan valikoimia.
  • Tarkimmat yhdistävät sen jälkeen liikunnan ja ostoksen varmuuden kävelemällä liikkeeseen, joka myy ko. valmistajan tuotteita. Liikkeessä hän koittaa tuotteita ja toteaa ne osin sopiviksi, osin ehkä ei-sopiviksi.
  • Kotona hän käynnistää esimerkiksi verkkosivuston ja/tai applikaation nimeltään Shopalike (kuva alla).

Poikkeus: Hurjimmat keski-ikäiset miehet skippaavat keskimmäisen liikuntakäynnin ja ostavat ns. puolisian säkissä.

shopalike

Ko. rahareikä skannaa 160 verkkokauppaa keski-ikäisen miehen puolesta ja keski-ikäinen mies klikkaakin applikaatiosta löytyvän ALE -ruksin päälle jo valmiiksi, sillä keski-ikäinen mies ei juuri osta mitään, ellei tuotteella ole -50% lätkä ”persuksissaan”. Lisäksi hän merkkaa sivupalkista olevansa mies, eikä nainen (joku voi tosin liikkua harmaallakin alueella?).

Lähestyminen vaateshoppailuun voi olla myös herätemäistä

Keski-ikäisen miehen (vaate)ostos voi tapahtua myös ns. herätealoitteesta. Silloin hän käynnistää Zalando Lounge -nimisen sivuston/ applikaation, koska sen hän on jo aiemmin tilannut joka-aamuiseksi sähköpostikiusakseen. Jos ko. aamun ”herätteessä” lukee vaikka edellä mainittu Patagonia ja perässä paljon kutsuva -75% -lätkyräinen (kuva alla), klikkaus on lähellä tapahtua.

patagonia-sale

Tämän jälkeen syntyy kauppaa tahi ei, mutta se on verkkologistiikkaa ja talousrealiteettia.

Kolmas tapa on satunnainen bongaus alekoreista

Keski-ikäistä miestä vie ns. tavalliseen kauppaan enää kumppani tai tylsistyminen. Molemmissa tapauksissa hänen käteensä saattaa jäädä tuote, jolle myönnetään -50% – 99% alennus. Usein se on vaatteen sijaan jakoavainsarja, Blu-ray -levyke tai WD-40 -sprayöljykepullo. Jokaisessa niistä keski-ikäinen mies kuitenkin kokee olevansa voittanut markkinakoneiston ja samalla saanut vähällä reaalivaluuttamäärällä maksimaalisen tyydytyksen.

Kuten olen jo monesti todennut, tämän maan nykyhallitus ei ole minua varten, eikä montaa muutakaan. Sitä saa oikeasti hävetä.

Olen vakuuttunut siitä, että jokainen meistä voi parhaiten vaikuttaa politiikkaan sillä miten ja mihin kulutamme.

Kulutettu raha VS. tuntipalkka + tuntimäärä

Yksi hyvä mittari mitata kuluttamista on miettiä myös tavaran tai palvelun tarpeellisuutta suhteessa sen vaatimaan työmäärään.

Oletetaan minun saavan käteen 2000€:n kuukausittaisen rahamäärän, ja tekevän sen eteen keskimäärin 120 tuntia töitä. Siitä seuraa nettotuntipalkka n. 17€.

Kun törmään houkuttelevaan tavaraan tai palveluun, tutkin sen:

  • eettisyyden, eli missä valmistettu, kuka valmistanut/ myy jne.
  • laadun sekä
  • aidon tarpeellisuuden: tarvitsenko oikeasti tätä?

Jos se menee seulasta läpi, voin vielä miettiä ostoa työmäärän mukaan. Suuntaviivoja ovat mm.:

  • Dieselin farkut = n. 10 tuntia töitä
  • Pari vuotta vanha, edullisempi hybridiauto = vajaa 1200 työtuntia (!!!)
  • Ilmalämpöpumppu = 120 työtuntia
  • Tunnin niska- ja selkähieronta = Kuusi työtuntia

Kun tavaran asettaa työmäärää vasten, voipi olla, että sen tarpeellisuus vähenee. Haluanko oikeasti tuhlata tuollaisen määrän työtä?

POLITIIKKAA ESIM. VERONKIERTÄJIEN VÄLTTÄMISELLÄ

Mittarit ja seulat ohjaavat politiikkaa.

Koitan välttää ostamista esim. yrityksiltä, jotka kiertävät veroja sivutyökseen. Lisäksi sanonta: köyhän ei ole varaa ostaa paskaa -on myös toimiva. Ostan tarpeeseen, parempaa ja harvemmin.

Wikipediasta:

Suomessa yhtiöiden raportointivelvollisuuksia säätelevät lait eivät velvoita julkaisemaan listausta mahdollisista tytäryhtiöistä. Verohallinto on arvioinut, että suuryritysten verosuunnittelu vie Suomen valtiolta verotuloja vuosittain 320 miljoonaa euroa. Suomen 20liikevaihdoltaan suurimmalla yrityksellä olikin vuonna 2013 yhteensä 225 tytäryhtiö]]tä veroparatiiseissa. Kaikilla suomalaisyrityksillä on veroparatiiseissa yhteensä 438 tytäryhtiötä. Noin puolet tytäryhtiöistä sijaitsee Alankomaissa tai Belgiassa. Toiminnan laajuutta kuvaa esimerkiksi se, että lähes 90 prosenttia Suomesta Alankomaihin tehdyistä suorista sijoituksista on tehty sinne rekisteröityihin tytäryhtiöihin.

Toivotaan, että EU lopettaa lupaustensa mukaan veronkierron mahdollisuuden (pystyykö?).

Toki lipsuuhan näilläkin kaavoilla, koska mielihalut, mutta pyrkimys on parempaan 🙂

Pikku Apuri

Taloustilanne puhuttaa. Olen jutellut monen pienemmän ja suuremman yrittäjän kanssa Suomen nykylamasta. Yhteinen näkemys on todella pelottava:

Kaikki myyvät, mutta kukaan ei osta.

Puhelimeeni soitetaan kymmeniä kertoja päivässä. 90% soittajista myy pankki-, vakuutus-, ja muita palveluita. Vastaan puheluun ja sanon: ”Kiitos, en tule toimistoonne kuuntelemaan tunniksi, että voisit myydä minulle jotakin”. Mikseivät tule asiakkaalle myymään, jos jotakin haluavat myydä? Eikö niin tee muutkin myyjät?

Suomi pysähtyi äkkiä

On luonnollista ja järkevääkin, että perheet ja yritykset tiukentavat kukkarojaan lama-aikana, mutta nyt huomaa ensi kertaa täydellisen pysähdyksen. Asiakkaat peruvat jo tilattuja töitään, eivät pysty ajallaan maksamaan tehtyjä ja tarjouspyyntöpuoli kuihtuu.

Nyt viimeistään yritysten pitäisi siirtää markkinointiaan omavaraiseksi!

Yritysten pitää rakentaa sivuistaan kotipesä ja mediahub, josta sitten ohjataan viestejä lukuisiin eri kanaviin. Oppia sisäisesti uudenlaiset prosessit ja varata oppimiseen aikaa. Ja ennen kaikkea: Teot pitää mitata ja parantaa mittareiden kertomana jatkotoimia!

Meitä ammattilaisia voi käyttää opettamaan ja suunnittelemaan nuo toimet.

Koska valtiolta parannuksia?

Totuus on, että kaikki vaan pahenee loppuvuotta kohden.

Nyt puolueet alkavat vaalitaistonsa, tuon aikuisten SM-liigan. Sen jälkeen seuraa hallitusneuvottelut ja kuukausien kesälomat. Parannuksia on odotettavissa aikaisintaan vuodeksi 2016.

Siihen asti yritykset saavat jatkaa kaatumistaan ja taisteluaan yksin.

 

 

Viikonloppuna tuli sadepäivän takia katseltua monta dokkaria. Yksi niistä oli No impact man, jonkalaisia nyt on lähivuosina tehty pisin maailmaa, mm. John Webster perheineen piti vuoden breikin kaikista öljyperäisistä tuotteista.

Nythän ilmastonmuutos ei ole enää muotia, eikä median ykkösjuttuja. Itse asiassa uusimmat raportit kertovat koko pallon ajautuvan kohti tuhoa, koska valtiot valitsevat mielummin talouden kuin elämän. Samoin massasukupuutot kasvavat. Eli hyvin meillä muuten menee, mutta se janan isoin pää tulee nyt vain nopeammin vastaan.

Olemme vaimon karsineet vuosien saatossa paljon kulutustamme, mutta tuli mieleen ihan omakin prokkis: Josko koittaisi elää loppuvuoden seuraavan säännön mukaisesti:

Mitään uutta tavaraa ei saa ostaa.

En usko että tavarastoppi on edes vaikeaa (kierrätyskamaa vain käytettynä). Jahka se toimii, voisi miettiä seuraavaa siihen päälle, esim. saisi syödä vain lähiruokaa?

Ja kaikille kulutusvetoisen yhteiskunnan kannattajille, jotka eivät moisesta tykkää:

Keksitään parempi systeemi – tämä ei todistetusti enää toimi.

post-11635-We-buy-things-we-don-t-need-wi-M1AN

Pikku Apuri

Ethos_3D_HRAika monen päätöskoneiston maailmassa on sanottu jo olevan suuryritysten vallassa. Ethos -niminen dokumentti taustoittaa miksi näin on – ja entäs sitten?

Yksilötasolla voi vaikuttaa ainakin omalla kuluttamisellaan: Se mitä ostat vaikuttaa siihen mitä yritykset myyvät ja mistä ”aineksista” ne tuotteensa sekä palvelunsa tekevät. Yritys ei varmasti jatka enää sellaisen tuotteen tai palvelun tarjoamista mikä ei myy. Ja päinvastoin.

Kannattaa siis tutustua tavaroita ja palveluita valmistaviin yrityksiin ja niiden taustoihin. Suosia lähituottajia sekä pienempiä toimijoita, vaikka niiden tuotteet maksaisivatkin enemmän. ”Läpinäkyvä yritys” on aina paras.

Vaikka alla oleva dokumentti keskittyykin amerikkaan, on sen loppupuolen neuvot globaaleja. Dokumentin tarjoamat lääkkeet liittyvät löyhästi termiin Social Credit, josta Wikipediassa kattava selostus (englanniksi tosin).

Pikku Apuri