Artikkelit

On elämä kummaa. Kouluttaudutaan ja tehdään hulluna töitä. Iso osa rahasta pistetään kulutukseen, koska luullaan että niin kuuluu tehdä. Sitten eräänä päivänä ymmärtää (tai ei ymmärrä), että mikään tavara ei tuonutkaan mitään, kokemukset toivat.

Työpäivän päätteeksi innostuimme Piuskin kanssa tyhjentämään yläkertamme ”hobittikolon”. Ajateltiin ottaa sekin parempaan käyttöön siirtämällä Piuskin työpiste sinne. Kun molemmat työskentelemme samassa ”kuutiossa”, niin molemmat saavat siten hieman rauhaa.

Tuntien raijaamisen tuloksena lähtee Priuksellinen kamaa torpalle, samanmoinen roskiin ja lahjoitukseen. Mistä tuota rompetta riittää?

Nykyään tulee paras olo siitä, kun voi luopua tavaroistaan. Vielä paremman olon saa, kun voi antaa hyvää, mutta itselle turhaa tavaraa sellaiselle, joka aidosti sitä tarvitsee ja jopa innostuu moisesta. Nörttikielellä sanottuna olo on yhtä puhdas kuin kovalevyn defragmennoinnin jälkeen.

Muuten, Torista löytyy siivoamisen jälkeen myös muutamia parempia romppeita (taulu, leviksiä, Sennheiserin langattomat kuulokkeetPatagonian takki jne.), jos kiinnostaa?

T-paidat kiertoon myös

Emme halua torpallekaan turhaa rojua, joten aina kun sinne jotain vie, sieltä pitää lähteä lahjoitukseen ja kaatikselle vähintään sama määrä.

Tällä kertaa teen vielä niin, että otan torpalle kuskaamistani t-paidoista – miehillä niitä riittää – kasan mukaani joulukuun vaellusreissulle. Ne ovat jo ns. worn wear -mallia. Reissun päätteeksi voi sitten kipata paidat roskakoriin, ennen lentoa takaisin.

Sipilän hallitukselle kysymys

Vain kasvu voi meidät pelastaa -porukalle haluaisin esittää lopuksi yhden kysymyksen:

Mitä meidän pitäisi ostaa, jotta kulutusyhteiskunta jatkaisi pyörimistään ja ikuisen kasvun oxymoron nykisi vielä inan eteenpäin, kun kaikkea on jo nyt aivan liikaa?

Eikö olisi parempi kehittää kestävämpi yhteiskuntamalli?

 

 

muumit

Olen ajanut itseni politiikan ulkopuolelle. En kestä enää nykyistä. Olen saanut totaalisen ummetuksen asiaan (kiitos kuvasta Jukka!).

En tajua missä kohtaa mopo ajoi pöpelikköön jos sanotaan avoimesti, että elämme ”kilpailuyhteiskunnassa”?

En minä ainakaan elä. Minä elän omaa elämääni läheisten rakkaitten ihmisten ja eläinten kanssa. Toivon että saisin elää hyvän elämän, rakastettuna, rakastavana ja mahdollisimman terveenä. Ja toivon samaa muillekin.

img_8417

Tekstiä ei löydy vielä Imagen verkkosivuilta, joten …

Uudessa Imagessa oli taas loistavan Reeta Rädyn kirjoitus, Kivat ja tehokkaat, jossa viitattiin laajaan, Googlen työntekijöistä tehtyyn tutkimukseen. Siinä selvisi, että:

Parasta tulosta tekivät kivat, toisiaan kuuntelevat ja ymmärtävät ihmiset.

Ei kovin vaikeaa uskoa. Ei siinäkään höpisty kilpailusta sanaakaan. Jos ihmiset kohtelevat toisiaan hyvin ja ystävällisesti, kuuntelevat erilaisiakin mielipiteitä, syntyy hyvää – työtäkin.

Kun katsoo uutisia, oman ja muiden maiden johtoa, on selvää, ettemme kulje enää samaa tietä, emme edes samassa läänissä. Taidankin kelata taustamusiikistani uudelleen kohtaan 6:10, josta alkaa upea nousu (Metallican Halo on Fire).