Artikkelit

Aika harva tulee Italianreissulta pari kiloa keveämpänä kuin sinne mennessä. Sen saavuttaa kun kävelee n. 30 000 askelta joka päivä. Padova ja Venetsia ovat kummatkin niin täynnä kauneutta, että se ei edes tunnu missään. Ja siihen päälle ikisuosikkini Pearl Jamin paras näkemäni konsertti koskaan vei äänemmekin kahdeksi päiväksi. Jos mietit näitä kohteita, tässä muutama kuva ja video päätöksesi tueksi. Mene!

Padova, Italia

Olimme nähneet Pearl Jamin jo Berliinissä (parikin kertaa) sekä Prahassa. Nyt halusimme intohimoisena keikkayleisönä tunnettujen italiaanojen sekaan, mutta emme halunneet Roomaan tai Milanoon, joissa olemme käyneet, joten valitsimme Padovan. Ja onneksi.

Padova on rento yliopistokaupunki, jossa on todella kaunista ja hulvaton määrä pyöräilijöitä. Oli hienoa nähdä, kun businessihmisetkin ajoivat hienot puvut päällään fillareilla eikä millään katumaastureilla. Kaupungissa oli hyvä fiba.

Kävimme katsomassa mm. Giotton kuuluisat freskot Cappella Degli Scrovegnissa. Giotto maalasi ne ryhmänsä kanssa vuosina 1303-1305 (yli 200 vuotta ennen Michelangeloa). Maalauksissa oli ensimmäisenä maailmassa syvyyttä ja kasvojen ilmeitä. Kappeli on tarkoin ilmastoitu, joten sinne pääsee kerralla vain pieni ryhmä. Kannattaa ottaa Padovakortit 48 tunniksi. Niillä pääsette ilmaiseksi katsomaan Giottot ja kulkemaan busseilla sekä raitiovaunuilla kaupungissa.

Aloitimme hotellista läheltä stadionia, Hotel Al Casonista. Se ei ole parhaalla paikalla, joten jollet mene keikalle, älä varaa hotellia sieltä osasta kaupunkia. Keikan jälkeen siirrymmekin parhaaksi arvioituun boutique-hotelliin, Belludi 37:aan, joka olikin palvelultaan paras koskaan vierailemamme. Hotelli sijaitsee vanhan kaupungin sydämessä, Basilica di Sant’Antonion vieressä.

Kuvia

 

Pearl Jam, Stadio Euganeo 24.6.2018

Minulla oli bonusmissio Pearl Jamin keikalle. Suuresti arvostamani yritys, The Other Danish Guy, joka tekee maailman parhaat alushousut ja vielä merimuovista, antoi matkaamme parit bokserit annettavaksi Eddie Vedderille.

Keikan jälkeen sainkin kiinni bändin securitykaverin, joka lähti paketteja Eddielle kuskaamaan. Toivottavasti tämä suunnitelmamme vaihe 1 toteutui? Lisää on luvassa.

Keikka oli paras koskaan näkemämme. Lähes kolme tuntia pelkkää yhteislaulua ja loistavaa soittoa täydellisessä kesäsäässä (+23C).

Silti suurin anti tälläkin reissulla olivat uudet ystävämme Saksasta ja Romaniasta. Pearl Jamin Ten Club (faniklubi) on tiivein ja yhteishengeltään huippua.

Olen tutustunut sen kautta moniin saman henkisiin ihmisiin ympäri maailman. 10CC -faniklubi järjestikin edellisenä iltana Old England Pubissa, joka oli valtava laitos, suuren fanitapaamisen, jossa tutustuimme Mirceaan, Corinneaan, Katyyn ja Mikeen. Heidän kanssaan vietimmekin sitten seuraavat päivät rokaten, jutellen, juoden ja hyvin syöden. Nyt olemme heidän kanssaan yhteydessä viikottain, Messegerin ja Whatsupin kautta. Pala sydämestä lähti heidän mukanaan Romaniaan ja Rostockiin.

   

Konsertti

 

Band introductions

Pearl Jam, Padova 2018 – Band introductions and a short story from Viidakkorumpu 2.0 on Vimeo.

Animal

Pearl Jam, Padova 2018 – Animal from Viidakkorumpu 2.0 on Vimeo.

Given to fly (snippet)

Pearl Jam, Padova 2018 – Given to fly (snippet) from Viidakkorumpu 2.0 on Vimeo.

Elderly woman … (snippet)

Pearl Jam, Padova 2018 – Daughter (snippet) from Viidakkorumpu 2.0 on Vimeo.

Better man

Pearl Jam, Padova 2018 – Better man from Viidakkorumpu 2.0 on Vimeo.

A funny story, Alive and Baba O Riley (The Who)

Pearl Jam, Padova 2018 – A funny story, Alive and Baba O’Riley (The Who) from Viidakkorumpu 2.0 on Vimeo.

 

Venetsia

Venetsiassa olimme vain yhden päivän ja yön, koska lentomme kotiin oli aamusella.

Toki olimme kuulleet sen olevan turisteja (jenkkejä) täynnä ja ettei siellä viihtyisi kuin muutaman tunnin. Paskapuhetta. Olihan ”ne kuuluisat paikat” täynnä, mutta Venetsia on yllättävän suuri paikka, josta löytyy kyllä rauhallisiakin paikkoja kun vaan jaksaa taaplata.

Vielä jäi paljon näkemättä, joten sinne on pakko päästä takaisin. Upein kaupunki ehkä missä ollaan käyty – ja yllättävän edukas, kun tietää missä syö ja juo. Kannattaa visiteerata ennen kuin se uppoaa.

Kuvat

 

Kiitos Italia!

Italiassa on helppo kulkea busseilla ja junilla. Ne ovat hyviä, nopeita ja halpoja. Marco Polon kentältä Venetsiasta ensin 8,5€:lla Padovaan. Padovan juna-asemalta 3,40€:lla Venetsian Mestreen ja Venetsian Mestrestä 8€:lla Marco Polon lentokentälle.

Muista että monessa paikassa englantia ei juurikaan osattu, joten kannattaa ottaa haltuun edes peruslauseita ennen matkaa. Itse tallennan aina puhelimeen ne yleisimmät sanonnat, jotka on sieltä helppo tankata päähänsä.

Arrivederci! Traduzione italiano.

Koitettiin Nupun ja Ranin kanssa päästä yhdessä Samariaan, kun he olivat täällä kanssamme viitisen päivää, mutta silloin oli niin epävakaiset säät vuorilla, ettei päästy. Päätimme kuitenkin Piuskin kanssa mennä vielä kerran tämän lempivaelluksemme läpi. Viimevuotisen reissumme kuvat ja juttu tästä.

Tällä kertaa otimme matkan Elafonissos travelin kautta, joka hoitikin homman hienosti. Matka maksaa 25€/ henkilö plus 10€ lauttamaksu päätepisteestä (Agia Roumelin kylästä) Sougiaan sekä 5€ luonnonpuistomaksu. Eli siis 40 eurolla pääset kokemaan jotain ainutlaatuista.

Vaelluksen aikataulu

Herätys on aamusta kello 4.30-5.00, koska bussi noutaa sinut n. 5.30 läheltä hotelliasi.

Omaloksen kylässä olette n. klo 7 jälkeen, jossa voit kahvilasta ostaa tuorepuristettua tuoremehua, kahvia ja purtavaa reissulle. Me ostamme edellispäivänä kaupasta aina suolapähkinöitä, tuc-keksejä, makeita keksejä jne. Lähdevettähän saat tankattua rotkossa mielin määrin.

Vaellus alkaa n. klo 8. Suurempia välipysäkkejä on kolme kappaletta, joista löytyy myös alkeelliset wc:t (reikä lattiassa): 4 km:n jälkeen (Agios Nikolaos), 7 km:n kohdalla (vanha Samarian kylä) sekä n. 11+ km:n paikkeilla (Christos). Lisäksi on pienempiä vedentankkausstoppeja.

Olemme kävelleet reitin rauhassa läpi n. 5-6 tuntiin. Se ei ole kisa. Tahtimme on keskimääräistä tasoa. Silloin voi pysähdellä ottamaan kuvia ja nauttimaan Euroopan upeimmista luontomaisemista.

Olemme siis Agia Roumelin vanhassa kalastajakylässä yleensä n. klo 14 maissa. Siellä ei oikeastaan tehdä muuta kuin uidaan Libyanmeressä, otetaan aurinkoa/ varjoa, syödään ja juodaan.

Lautta noutaa sinut Sougiaan n. klo 17.30. Merimatka kestää 45 minuuttia.

Bussi ajaa väsyneet vaeltajat n. parissa tunnissa takaisin hotellille, joten yhteensä matkaan menee 16-17 tuntia.

Tässä nyt vinkkejä kaikille, ketkä myös haluaisivat Euroopan pisimmän rotkon läpi tarpoa

Reissu on raskas ja maasto erittäin haastava. Rotkossa sattuu lukuisia nilkannyrjähdyksiä, -vääntymisiä ja -murtumiakin, kun 80% matkasta taivalletaan erikokoisten kivien päällä.

Ensimmäinen mietittävä on se, jaksatko oikeasti matkan läpi? Jos olet ylipainoinen, huonokuntoinen, -jalkainen, -selkäinen, diabetestä tai sydänsairautta sairastava – älä tee. Matka on 16km pitkä ja siitä helppoa tai tasaisempaa kulkua on ehkä 500 metriä!

Voit testata kykyäsi täällä Kreetalla esim. kävelemällä päiväkuumalla 10 km matkan ja kerro se 3-5:llä, niin pääset lähelle sitä, mitä Samaria vaatii.

Toinen vaatimus on tukevat vaelluskengät. Meillä ei tällä reissulla ollut niitä, mutta päätimme kulkea matkan kevyillä citylenkkareilla, kun kuulimme, että matkanjärjestäjältä saa 3€/hlö -hintaan vuokrata kunnolliset kävelysauvat, joissa on terävät päät. Yksi sauva per henkilö riittää. Sen avulla pääset vaikeimmat kohdat hienosti läpi.

Jos olet perus- tai hyväkuntoinen, olet nukkunut edelliset yöt hyvin, pääset kyllä matkan loppuun. Samarian kuuluisat puujalat tulevat kokeneemmallekin vaeltajalle 1-2 päivän perästä 🙂

Meille tämä viides kerta taisi olla viimeinen vähään aikaan. Maaston, reitin ja näkymät osaa jo ulkoa, vaikka ne salpaavatkin aina hengen. Seuraavaksi keskitymme Teiden tulivuoren ympäristön tutkimiseen.

Itsellä meinasi tällä kertaa bensa loppua. 1-2 tunnin unet ja alkava flunssa veivät täysin tehot ja ilman mukana ollutta disperiiniä sekä magnesiumia olisi matka jäänyt kesken.

Kuvasatoa tämänvuotiselta vaellukselta

 

Ilmastonmuutos jarruttaa jokaisen matkailusta pitävän aivoissa, mutta pysäyttäjäksi ei sekään liene riittävä syy.

Kun 90-luvulla saimme töistämme sen verran ylimääräistä, että saimme asuntolainaerät ja muut velat kuitattua, ja jotain jäi säästöön, ampaisimme heti matkalle. Siitä lähtien reissasimme loma-ajat. Vuosien 2005 ja 2016 välillä mm. Thaimaa tuli tutuksi, koska ostimme sieltä velaksi pienen condonkin seitsemäksi vuodeksi. Nyttemmin matkojamme määrittävät pääosin UV-arvot.

Globaaliloton voittajat opiskelemassa muita kulttuureita

Suomalaiset kuuluvat maailmaloton top5:een. Sattuma synnytti meidät juuri tänne, eikä esim. junaradan varteen Mumbaissa tai länsimaisen elektroniikan polttajiksi Ghanaan. Useimmilla meistä on aikaa ja varaa matkustella, tutkia maailmaa. Sekin on hyvä pitää mielessä, kun valittaa Airbus 320:n ahtaista penkeistä.

Uusien paikkojen, ihmisten ja kulttuurien näkeminen sekä niihin sisälle kurkkaaminen on kasvattanut enemmän kuin kaikki käymäni koulut yhteensä.

Tärkeimpänä olen oppinut kuuntelemaan puhumisen sijaan. Perspektiivini tästä kohtuullisen pienestä planeetastamme ja sen asukkaista on parantunut huimasti. Tiedän paikkani, satumaisen onneni ja Suomeni paikan pallolla hyvin. Kiitollisuuskin lisääntyi. Sosiaaliset kykyni ovat parantuneet, kun on saanut viettää aikaansa useista eri maista olevien kanssa, oppien ja vertaillen. Ja tietysti olen opetellut nauttimaan elämästä. Minulle oman jalanjäljen jättäminen työn kautta maailmaan ei ollutkaan se oikea polku.

Ainoa mitä olen jäänyt kaipaamaan on parempi kielitaito. Englannilla pärjää, muttei espanjan-, ranskan-, italian-, thain- tai kreikankielen taidoista haittaakaan olisi. Vielä ehtii, vaikkei aivo enää niin sieni olekaan, maksa on.

Ilmastonmuutos syyllistää lennot

Emme saisi lentää. Lentämisen hiilidioksidipäästöt ovat jotakuinkin 25-30% koko hiilijalanjäljestäni. Se on paljon. Ja se vaivaa, syyllistää. Pitäisi vain matkustaa kotimaassa, siitä kun jää ne verovaratkin, melkein aina, omaan maahan.

Ongelma on se, että suomalaiset eivät niin kiinnosta. Ulkomaillakin koitamme välttää paikkoja, jonne suomalaiset kerääntyvät yhteen. Kyllä meitä täällä näkee ihan tarpeeksi. Muiden maiden ihmisiä ja paikkoja on kivampi nähdä kun niissä on ainakin lupaus erilaisuudesta.

Enkä ole lainkaan niin varma siitä olisinko oppinut niin paljon joensuulaisilta, tamperelaisilta ja inarilaisilta? Eikä suomalaisissa mitään vikaa ole, mutta on meistä eksotiikka kaukana.

Mitä täällä tekee? Miksi olemme täällä?

Itselle matkailun tarve on nyt peruskysymys. Tässä iässä pohtii, varsinkin kerran melanooman jo saaneena, elämän perusjuttuja.

Mitä haluan vielä nähdä? Mihin käyttää se aika, mikä meille on annettu?

Emme saaneet tai tehneet lapsia. Se on monelle suuri elämän jakolinja. Olemme siis ”vapaampia” menemään ja liikkumaan kuin lapselliset. Siksi teimme 17 vuotta työtä sen eteen, että molemmat voisimme tehdä työmme kannettavalla tietokoneella. Nyt olemme kohta vuoden niin tehneet.

Siksi jatkossa tulemme tekemään työtämme hyvin erilaisista paikoista, Suomessa ja muualla. Miksi emme, jos siihen 17 vuotta yritimme?

Mietin kuolinvuodettani. Mietin kumpaa katuisin siellä: matkustamattomuutta ilmastonmuutoksen takia vai syyllisyyttä 2000 kg:n vuosittaisista CO2 -lentopäästöistä?

Valitsin hedonistisesti. Otan syyllisyyden mutta matkustan pääosin Euroopassa. Maissa, jossa UV-arvot sen sallivat. Ja teen sen ajan töitä sisällä kun UV helottaa pahasti.

Koitamme kompensoida pienissä teoissa ja tavoissa suurta syntiämme – kuten ihmiset kaiketi ovat tehneet jo vuosituhansia, ennen ensimmäistäkään polkupyörää saati lentävää konetta.

Vakio elokuinen postaus: Mitä uutta kivaa sitä nyt kehittäisi?

Vanha työelämä murtuu nyt alta. Eräs tuttu käytti hienoa vertauskuvaa digitaalisuudesta/ automaatiosta: Kiikkulautaa. Nyt kävelemme jo laudan keskustan alueella ja kohta se mäjähtää vauhdilla pohjaan. On tosiaan absurdia seurata, kuinka pihalla valtiomme vetäjät ovat ”tunnin työaikalisäyksineen”.

Kaksi toteuttamiskelpoista unelmaa

Itsellä on kova halu lähteä kehittämään jotakin hyödyllistä ja pitkäkestoisempaa projektia. Olen nyt yli 15 vuotta tehnyt lyhytkestoisia markkinointi- ja digiprojekteja, ja tekisi mieli saada työstään myös ns. arvolatausta, eli muutakin kuin rahaa 😉

Ideoita on laatikossa muutama hyväkin, ja odottelen nyt vahvistusta, josko eräs kaverini idea lähtisi liikkeelle piakkoin.

Eikä idean tarvitse olla aina applikaatio tai muu digitäräys. Niitäkin alkaa olla jo niin paljon, ettei meillä ole aikaa omaksua enää uusia, ainakaan massakuluttajapuolella.

Pelejä tekevät nyt kaikki, muttei se niin kiinnosta. Meillä on valtava määrä tarpeita vanhus-, nuoriso- ja arkipuolelta, joihin olisi kiva keksiä parannuksia: Asumiseen, kuolemiseen, elämiseen. Hyödyllistä, joka tarjoaa muutakin kuin vain viihdettä.

Toinen halu liittyy pitkään matkailuun: Voin toimia työssäni ns. Nomadtekijänä vaikka mistä päin maailmaa, joten se mistä päin tekisi mieli vielä terveenä nähdä, kun Suomi syöksyy 6-7kk:tta kestävään pimeyteen.

Siksi etsin nyt myös muutaman mukavan ja sellaisen yrityksen, jonka tuotteisiin ja palveluihin uskon, ja tarjoan itseni ammattilaisavuksi markkinointi-, some- ja sisältötuotantoon kuukausilaskutuksella.

Mikäli pitkämatkalaisuus toteutuu esim. ensi vuonna, aiomme vuokrata loft-asuntomme Aurajokirannasta siksi aikaa (5-6 kk:tta).

Matkailu avartaa mieltä, torjuu rutiinikuolemaa, opettaa nöyryyttää, arkiviisautta ja sosiaalisuutta. Miksei siis matkustaisi?

Eli:

  • Jos omaat idean, muttet tekijöitä, tai olet tekijä ilman ideaa, pukkaa viestiä alta.
  • Jos olet kiinnostunut tupsahtamaan Turun jokirantaan asumaan puoleksi vuodeksi vuokralle, pukkaa myös viestiä.
  • Jos yrityksesi haluaa palkata pääosin etänä toimivan markkinointi-, sisältö- ja someammattilaisen kuukausilaskutuksella (alk. 500€+alv.), pukkaa viestiä!

Onneksi appiukkorakas on ollut ”rajan miehiä”. Olemme nimittäin päässet merivartioston kerhon kanssa huimiin kohteisiin ulkosaaristossa.

Eilen lähdimme bussilla Turun linja-autoasemalta klo 7.30 ja palasimme sinne n. 20.15 illalla.

Matkamme vei meidät tällä kertaa vuoden alusta avatulle, entiselle sotilassaarelle, Öröseen. Saari tarjoaa muuten ilmaisen telttamajoituksen lisäksi lukuisia muitakin majoitusmahdollisuuksia, kerrossängyllisestä matkakodista isoihin taloihin. Iso plus!

Suunnitelmiin tuli viime hetken muutos, kun MS Inga-Lill ei pääsytkään katsastuksestaan läpi. Sen sijaan saimme ”allemme” vuosina 1997-2000 talkootyönä rakennetun, upean MS Eugenian, jota kipparoi ikinuori 80-vuotias Tor Sjölund.

Saari on ehdottomasti käynnin arvoinen, varsinkin kauniissa kesäsäässä. Eugenian reissuun kuuluu vielä ”maailman paras kalakeitto” sekä iltapäiväkahvit saaressa.

Takaisin tullessa koimme kuitenkin suurimman elämyksen, kun Rouva Eugenia nosti purjeensa ja seilasimme tuulessa seitsemää solmua kohti Kasnäsiä. Hienon reissun kuvasatoa alla:

 

 

 

Ensi viikonloppuna tunnustelemme jo muuttoa puoleksi vuodeksi Taivassalon torpalle. Tälle kaudelle luvassa on ainakin:

  • Peruna- ja kasvimaan suurentaminen (möyhennys nyt) ja taimien istuttaminen
  • Torpan, verstaan ja saunan peltikattojen huollot ja maalaus tumman harmaiksi
  • Salin lattian maalaus vaalean harmaaksi ja kirsikkapuutapetit seiniin
  • Salin uusien tuplaikkunoiden mittaus ja tekeminen
  • Pihan reunuspuskien istutus ympäri tontin
  • Vierasmajan/leikkimökin kuntoon laittaminen sisältä
  • Muiden pihaistutusalueiden suunnittelu ja teko
  • Aurinkokennovalojen asennuksia
Porin Mattikin saa lasiluukun, josta tulen näkee.

Porin Mattikin saa lasiluukun, josta tulen näkee.

Torpan peltikatto huolletaan ja maalataan tummaksi.

Torpan peltikatto huolletaan ja maalataan tummaksi.

Vierasmaja/ leikkimökki tarvitsee sisustuksen, sillä Piuski sai jo ulkopuolen viime kesänä kuntoon.

Vierasmaja/ leikkimökki tarvitsee sisustuksen, sillä Piuski sai jo ulkopuolen viime kesänä kuntoon.

Sali tarvitsee lattiamaalit ja tapetit seiniin.

Sali tarvitsee lattiamaalit ja tapetit seiniin.

 

Tuo kaikki olisi tarkoitus tehdä jo nyt keväällä, niin kesällä voi myös ottaa rennosti ja nauttia hiljaisuuden kauneudesta.

Työsaralla Viidakkorumpukin siis hajaantuu taasen Taivassalon, Turun ja Vehmaan alueille.

VAU2015_Viidakkorumpu

Oheinen ilmoitus julkaistiin juuri uudessa Uudenkaupungin matkailuopuksessa, joten kiva nähdä saadaanko lisää asiakkaita myös Lounais-Saariston alueelta 🙂

Pikku Apuri