Artikkelit

Ilmastonmuutos on totta. Meitä on liikaa. Hukumme muoviin. Tarvitsemme nopeasti laboratorioissa tuotettua ruokaa, jotta edes joku puu jäisi pystyyn. Jotain pitäisi kaikkien tehdä. Keräsin muutaman ratkaisevan kysymyksen.

Jokaisen pitäisi siirtyä lihattomaan ja maitotuotteettomaan ruokavalioon. Se on suurin keino ehkäistä ilmastonmuutosta.

Olemme muutaman vuoden siirtyneet kohti lihattomaa ruokavaliota, esim. punaista lihaa emme enää syö, mutta kokonaan ilman lihaa emme ole osanneet olla vieläkään. Possua, kanaa, leikkeleitä ja makkaraa menee vähän edelleen, vaikka tiedämme tämän olevan se tärkein kysymys.

Olisiko esim. hintojen rankka nosto ilmastolle kriittisissä tuotteissa keino hillitä niiden kulutusta? Maitolitra maksaisi 5€ ja kilo lihaa 50€? Meiltä loppuisi. Emme niin paljoa maitotuotteita tai lihaa rakasta.

Liikennepäästöjä pitää vähentää heti, erityisesti lentoliikenteestä. Lomat pois?

Jos lentoliikenteen kasvu jatkuu nykyistä tahtia eikä lentämisen hiilidioksidipäästöjä onnistuta rajoittamaan, vuonna 2050 jo neljännes koko Euroopan päästöistä tulee lentämisestä.

Niin. Olemmeko valmiita lopettamaan lentolomat? Ei enää talvireissua Teneriffalle tai kesämatkaa Kreikkaan? Lähellä ollaan, sillä olemme jo matkustaneet paljon (eli saastuttaneet ilmaa jo rajusti!). Tässä hedonismi silti voittaa, koska lennot ovat halpoja ja päänuppi voi niiiiiiin paljon paremmin muualla. Sama lääke tepsisi: Lentohinnat moninkertaisiksi?

Pitää tosin mainita, että matkailussa mielellään puhutaan vain haitoista. Hyödyt ovat myös kiistattomat. En ole missään oppinut niin paljon kuin puhumalla muunmaalaisille ja muunlaisille ihmisille ympäri maailman.

“Travel is fatal to prejudice, bigotry, and narrow-mindedness, and many of our people need it sorely on these accounts. Broad, wholesome, charitable views of people and things cannot be acquired by vegetating in one little corner of the earth all one’s lifetime.”—Mr. Mark Twain

Kulutusyhteiskunta alas ja kierrätys- & jakamisyhteiskunta tilalle tai joku muu?

Thomas Piketty argumentoi kirjassaan Pääoma 2000-luvulla, että ensimmäistä kertaa ensimmäisen maailmansodan jälkeen pääoman tuottavuus on ylittänyt reaalisen talouskasvun, mikä johtaa tulevaisuudessa tuloerojen räjähdysmäiseen kasvuun ja uhkaa koko länsimaisen demokratian olemassaoloa.

Ongelmien torjumiseksi Piketty ehdottaa globaalia progressiivista varallisuusveroa. Oxfamin mukaan yksi prosentti maailman väestöstä omistaa yhtä paljon kuin loput 99 prosenttia yhteensä. 62 rikkainta ihmistä omistaa yhtä paljon kuin köyhimmät 50 prosenttia.

Hukumme länsimaissa turhaan tavaraan samalla kuin tuloerot räjähtävät maailmanlaajuisesti. Mutta missä välissä ja kuka muuttaisi kuluttamiseen perustuvat yhteiskuntajärjestelmät?

?

Niin kauan kuin pidämme kiinni saavutetuista eduistamme ja annamme hedonismin voittaa, maapallo ja me kaikki kärsimme. Voit toki olla teknologiauskovainen, jolloin odotat vaan kaiken pahan ratkeavan uusien keinojen tullessa käyttöön. Juuri nyt tilastot osoittavat meidän menevän kohti pahaa tuhoa.

On elämä kummaa. Kouluttaudutaan ja tehdään hulluna töitä. Iso osa rahasta pistetään kulutukseen, koska luullaan että niin kuuluu tehdä. Sitten eräänä päivänä ymmärtää (tai ei ymmärrä), että mikään tavara ei tuonutkaan mitään, kokemukset toivat.

Työpäivän päätteeksi innostuimme Piuskin kanssa tyhjentämään yläkertamme ”hobittikolon”. Ajateltiin ottaa sekin parempaan käyttöön siirtämällä Piuskin työpiste sinne. Kun molemmat työskentelemme samassa ”kuutiossa”, niin molemmat saavat siten hieman rauhaa.

Tuntien raijaamisen tuloksena lähtee Priuksellinen kamaa torpalle, samanmoinen roskiin ja lahjoitukseen. Mistä tuota rompetta riittää?

Nykyään tulee paras olo siitä, kun voi luopua tavaroistaan. Vielä paremman olon saa, kun voi antaa hyvää, mutta itselle turhaa tavaraa sellaiselle, joka aidosti sitä tarvitsee ja jopa innostuu moisesta. Nörttikielellä sanottuna olo on yhtä puhdas kuin kovalevyn defragmennoinnin jälkeen.

Muuten, Torista löytyy siivoamisen jälkeen myös muutamia parempia romppeita (taulu, leviksiä, Sennheiserin langattomat kuulokkeetPatagonian takki jne.), jos kiinnostaa?

T-paidat kiertoon myös

Emme halua torpallekaan turhaa rojua, joten aina kun sinne jotain vie, sieltä pitää lähteä lahjoitukseen ja kaatikselle vähintään sama määrä.

Tällä kertaa teen vielä niin, että otan torpalle kuskaamistani t-paidoista – miehillä niitä riittää – kasan mukaani joulukuun vaellusreissulle. Ne ovat jo ns. worn wear -mallia. Reissun päätteeksi voi sitten kipata paidat roskakoriin, ennen lentoa takaisin.

Sipilän hallitukselle kysymys

Vain kasvu voi meidät pelastaa -porukalle haluaisin esittää lopuksi yhden kysymyksen:

Mitä meidän pitäisi ostaa, jotta kulutusyhteiskunta jatkaisi pyörimistään ja ikuisen kasvun oxymoron nykisi vielä inan eteenpäin, kun kaikkea on jo nyt aivan liikaa?

Eikö olisi parempi kehittää kestävämpi yhteiskuntamalli?

 

 

Olemme ystävien kanssa jutelleet viime vuosina, että kukaan meistä ei juurikaan osta enää kulutustavaroita uutena, ja jos ostaa, ne ostetaan aina -50% -laarista. Lisäksi kaikki tuo tehdään toistuvammin verkkokaupasta, suomalaisesta tai useammin – ulkomaisesta (tämän takia eComGrowth -hankekin on niin tärkeä).

On myös hyvin tavallista viedä oikeaa roskaa kaatopaikalle, ja tulla sieltä suuremman kuorman kanssa takaisin, sillä ihmiset heittävät esim. huippuluokan umpipuisia huonekaluja menemään. Tavaroiden elektroniikkavioistakin 90% on korjattavissa 20 sentin hintaisen kondensaattorin vaihdolla. Vaan ei, heitetään pois.

Ei tarvitse olla kovinkaan nopea aivokuoren välkkeissään ymmärtääkseen, että kun tällainen tapa elää vain leviää, tälle yhteiskuntamoottorille ei käy hyvin.

Olemme toki aina kuuluneet vähemmistöön. Mielipiteet, arvot ja asennekaan ei välttämättä ole koskaan Suomeen sopineet. Nyt, republikaanien vallassa ja ammattijärjestöjen itsepäisyyden takia (meidän silmin) Suomi taantuu lisävauhtia.

Itselle on selvää, että tarvitsemme uudenlaisen moottorin. Kulutuskeskeinen yhteiskunta ei toimi enää, koska tavaraa on kaikilla jo liikaa ja maapallo ei ole pitkään aikaan länsimaista kulutusta kestänyt.

Parlamentaari poteroissaan

Näen perustuloon perustuvan mallin ainoana järkevänä vaihtoehtona, nyt alkuun. Kun pitkäaikaistyöttömien määrä tulee vain kasvamaan kasvamistaan, tarvitaan perustoimeentulo, jonka päälle voidaan erinäisin silpputöin ja vapaamman yrittäjyyden keinoin tehdä sen verran lisätuloa, mitä kukin tarvitsee. Tulevaisuuden työtulo tulee yhä useammista puroista, ei yhdestä järvipahasesta.

Vaan meillä valtaosa ajattelee perustulon olevan maksua kotisohvalle jne., mm. Kokoomuslaiset ja Demarit kärjessä. Tuo näkökulma on vanhanaikainen sekä syyllistävä, mutta en oikein jaksa uskoa oppositiovallankaan toimivan.

Ongelma onkin istuttaa kaikenlaiset samaan pöytään ja löytää keskitie kuljettavaksi.

Niin kauan, kun istumme tiukasti omissa kuplissamme ja poteroissa, mikään ei muutu paremmaksi. Suomi on kuin USA – välillä vedetään toimet janan toiseen päähän, seuraavaksi taas takaisin toiseen, ja mikään ei kulje eteenpäin.

Niin kauan kuin emme tee yhteistyötä myöskään parlamentaarisella tasolla, on turha haaveilla paremmasta Suomesta.

Olen korviani myöten täynnä ”halpatuotantoa”. Ja sitä on 98% kaikesta tavarasta ja materiasta.

fight-club

Osta joku koje, niin se on tehty niin paskoista materiaaleista niin halvalla, että hyvä on, jos se kestää vuoden matkallaan kaatopaikalle.

Osta t-paita, niin jo sen mitat ovat aivan päin seiniä (koska hinta 2,90€): Olkapäitä ei ole, mutta yläkropan pituus pitäisi olla 1,70m, jotta paita sopisi hyvin päälle. Loputon lista paskaa.

Henkilökohtaisesti sanomme nyt lopullisen stopin. Emmekä näytä olevamme yksin:

Nykymaailmassa kuluttaminen on lähes välttämätöntä. Varsinkin laman aikana ihmisiä kehotetaan ostamaan, jotta saadaan kansantalouden polttoaine euro liikkumaan ja Suomi nousuun.

Monien länsimaista hyvinvointia kartoittaneiden tutkimusten mukaan varallisuus ei lisää onnellisuutta, kun tietty elintaso on saavutettu.

Uusi tavara ei enää ole välttämätöntä tai arkea helpottavaa, vaan useimmiten sen tuottama onnentunne katoaa parissa päivässä.

 

Kulutushysteria on kääntymässä apatiaksi. Uuden tavaran hankkiminen voi olla todella työlästä ja ostoksista seurata huono omatunto. Yhä useammalle ostaminen on välttämätön paha.

Ostosten eettisyys jää myös kalvamaan monia. Pirkko Talvion tutkimusaineistosta kävi ilmi, että ympäristöä kuluttavaa ja epäeettistä tuhlausta on alettu hävetä samalla tavalla kuin ylellisyystuotteisiin törsäämistä. Kaikenlaisesta ökyilystä ja turhasta kuluttamisesta on yhtäkkiä tullut paheksuttua.

Nuorissa aikuisissa onkin havaittavaissa uudenlaista kulutussuuntausta; sijoitetaan vähän kalliimpiin, mutta ympäristöystävällisiin ja kestävää kehitystä tukeviin tuotteisiin. Enää ei pröystäillä uusilla pelikonsoleilla tai autoilla.

Siinähän se kiteytettynä. Nyt vaan pitäisi kommunikoida ylemmäs, jotta osaavat varautua siihen, ettei kulutusvetoinen yhteiskuntamme enää toimi. Mitä tilalle?