Artikkelit

Koitettiin Nupun ja Ranin kanssa päästä yhdessä Samariaan, kun he olivat täällä kanssamme viitisen päivää, mutta silloin oli niin epävakaiset säät vuorilla, ettei päästy. Päätimme kuitenkin Piuskin kanssa mennä vielä kerran tämän lempivaelluksemme läpi. Viimevuotisen reissumme kuvat ja juttu tästä.

Tällä kertaa otimme matkan Elafonissos travelin kautta, joka hoitikin homman hienosti. Matka maksaa 25€/ henkilö plus 10€ lauttamaksu päätepisteestä (Agia Roumelin kylästä) Sougiaan sekä 5€ luonnonpuistomaksu. Eli siis 40 eurolla pääset kokemaan jotain ainutlaatuista.

Vaelluksen aikataulu

Herätys on aamusta kello 4.30-5.00, koska bussi noutaa sinut n. 5.30 läheltä hotelliasi.

Omaloksen kylässä olette n. klo 7 jälkeen, jossa voit kahvilasta ostaa tuorepuristettua tuoremehua, kahvia ja purtavaa reissulle. Me ostamme edellispäivänä kaupasta aina suolapähkinöitä, tuc-keksejä, makeita keksejä jne. Lähdevettähän saat tankattua rotkossa mielin määrin.

Vaellus alkaa n. klo 8. Suurempia välipysäkkejä on kolme kappaletta, joista löytyy myös alkeelliset wc:t (reikä lattiassa): 4 km:n jälkeen (Agios Nikolaos), 7 km:n kohdalla (vanha Samarian kylä) sekä n. 11+ km:n paikkeilla (Christos). Lisäksi on pienempiä vedentankkausstoppeja.

Olemme kävelleet reitin rauhassa läpi n. 5-6 tuntiin. Se ei ole kisa. Tahtimme on keskimääräistä tasoa. Silloin voi pysähdellä ottamaan kuvia ja nauttimaan Euroopan upeimmista luontomaisemista.

Olemme siis Agia Roumelin vanhassa kalastajakylässä yleensä n. klo 14 maissa. Siellä ei oikeastaan tehdä muuta kuin uidaan Libyanmeressä, otetaan aurinkoa/ varjoa, syödään ja juodaan.

Lautta noutaa sinut Sougiaan n. klo 17.30. Merimatka kestää 45 minuuttia.

Bussi ajaa väsyneet vaeltajat n. parissa tunnissa takaisin hotellille, joten yhteensä matkaan menee 16-17 tuntia.

Tässä nyt vinkkejä kaikille, ketkä myös haluaisivat Euroopan pisimmän rotkon läpi tarpoa

Reissu on raskas ja maasto erittäin haastava. Rotkossa sattuu lukuisia nilkannyrjähdyksiä, -vääntymisiä ja -murtumiakin, kun 80% matkasta taivalletaan erikokoisten kivien päällä.

Ensimmäinen mietittävä on se, jaksatko oikeasti matkan läpi? Jos olet ylipainoinen, huonokuntoinen, -jalkainen, -selkäinen, diabetestä tai sydänsairautta sairastava – älä tee. Matka on 16km pitkä ja siitä helppoa tai tasaisempaa kulkua on ehkä 500 metriä!

Voit testata kykyäsi täällä Kreetalla esim. kävelemällä päiväkuumalla 10 km matkan ja kerro se 3-5:llä, niin pääset lähelle sitä, mitä Samaria vaatii.

Toinen vaatimus on tukevat vaelluskengät. Meillä ei tällä reissulla ollut niitä, mutta päätimme kulkea matkan kevyillä citylenkkareilla, kun kuulimme, että matkanjärjestäjältä saa 3€/hlö -hintaan vuokrata kunnolliset kävelysauvat, joissa on terävät päät. Yksi sauva per henkilö riittää. Sen avulla pääset vaikeimmat kohdat hienosti läpi.

Jos olet perus- tai hyväkuntoinen, olet nukkunut edelliset yöt hyvin, pääset kyllä matkan loppuun. Samarian kuuluisat puujalat tulevat kokeneemmallekin vaeltajalle 1-2 päivän perästä 🙂

Meille tämä viides kerta taisi olla viimeinen vähään aikaan. Maaston, reitin ja näkymät osaa jo ulkoa, vaikka ne salpaavatkin aina hengen. Seuraavaksi keskitymme Teiden tulivuoren ympäristön tutkimiseen.

Itsellä meinasi tällä kertaa bensa loppua. 1-2 tunnin unet ja alkava flunssa veivät täysin tehot ja ilman mukana ollutta disperiiniä sekä magnesiumia olisi matka jäänyt kesken.

Kuvasatoa tämänvuotiselta vaellukselta

 

Olemme aina olleet Kreikkafaneja. Mukavia ihmisiä, mahtavan hyvää ruokaa ja hyvät ulkoilu-/ harrastusmahdollisuudet. Vaikka hinnat nousevatkin koko ajan, Kreikka kohtelee meitä edelleen hyvin.

Odysseus -huoneistot Agia Marinassa.

Saavuimme eilen Kreetalle, joka on Kreikkakohteista meille rakkain. Täällä, Agia Marinassa, asuvat ja pitävät pientä perhehotelliaan (Odysseusta) myös paikalliset ystävämme, Krasoudakin perhe. Siksi tulemme aina tänne. Ja siksi, että vaelluskohteiden kuningas, Samaria, löytyy täältä.

Työnteko UV-arvojen mukaan, Taivassalossa ja Kreetalla

Yli 5 ja äkkiä sisään tai varjoon!

Minulta leikattiin kaksi vuotta sitten pintamelanooma. Se muutti elämäni UV-arvojen mukaiseksi. Itse asiassa kaikkien pitäisi kesäaikaan seurata UV-arvoja, ei perussäätä. Sunburnmap on yksi hyvä sivusto seurata UV:ta.

Taivassalossa touhuamme pihatöitä aamut, teemme tietokonehommia kovat UV-ajat, eli klo 12-15, ja viihdettä saa olla sen jälkeen.

Ihan sama rytmi on täällä Kreetalla, vaan UV-arvot ovat tuplat verrattuna Taivassaloon.

  • Heräämme n. klo 7 maissa ja menemme aamiaiselle. Olemme nyt toista vuotta täällä Alexia Beach Hotellissa, joka on hinta-laatu -suhteeltaan paras kokemamme.

Biitsikävelylle oiva ranta. Aivan kuin Hua Hinin vastaava.

  • Aamiaisen jälkeen ampaisemme 10km pitkälle rannalle kävelylle. Sellaiset rapiat 10 000 askelta ripeästi kasaan.

Aamiainen ja uima-allasaluetta Alexiassa.

  • Kello 11 UV nousee, pilvettömänä hellepäivänä, jo seiskaan. Äkkiä sisään tai varjoon. Yleensä kävelyn jälkeen pulahdamme Alexian uima-altaaseen, jossa muutama kunnon veto.
  • Sen jälkeen parvekekahvit ja tietokoneelle töihin. Töitä saakin tehdä ihan kello 16 saakka, jolloin UV alkaa laskea siedettäväksi.

Mythos – Gyros -yhdistelmä on pakollinen.

  • Ilta on sitten viihteen ja rientojen aikaa, josta on parempi olla kertomatta. Mythos jos toinenkin voi kulua.
  • Ja aamusta kaikki taas uudelleen.

Hinnat nousevat Kreetallakin

Kyllä sen joka vuosi huomaa, miten hinnat nousevat täällä. Kaupassakin moni asia on jo Suomea kalliimpaa! Toki syöminen ja juominen ravintolassa, tai juomat kaupassa, ovat vielä kaukana Suomen vastaavista.

95-bensahinta heiluu täällä nyt 1,6-1,7€/ litrahinnoissa. ”Kasipakki” Mythos -olutta kaupassa maksaa alle seitsemän euroa, mutta juusto jo tuplan suomihintoihin.

Löysinpä minäkin jotain ostettavaa täältä, käsityönä tehtyjen nahkatarvikkeiden lisäksi. Vaan ei ollut myytävänä 🙂

Hondan cafe racer.

 

 

 

Jee, hommia paiskittu siihen malliin, että on aika katsella vähän muutakin. Isoin juttu meille Pian kanssa on nyt se, että olemme Apurin kanssa omavaraisia.

Toki teemme veli-Ranin kanssa edelleen myös digikonkari Viidakkorummun nimellä verkkotöitä, mutta kesästä asti tehtäväni oli nostaa myös Pikku Apuri -perhemainostoimisto henkilökohtaisesta blogista Viidakkorummun rinnalle työtä syöttämään.

Lisäksi on mahtavaa, kun omista tutuista saa parin mikroyrityksen taustalle jatkuvaa tukea ja työntöapua.

Ja aina kun joku taho hiljenee, taustalta nousee uusia jotka muistavat meitä. En osaa tarpeeksi kiittää teitä tuestanne.

Nyt tilanne näyttää siltä, että seuraava vapaa tuotantoaika itselle on jossakin maaliskuun alkupuolella. Siksi tarvitaan vasta- ja vatsapainoa.

Työn touhussa unohtaa helposti taas sen mikä on tärkeää kun on terve – eläminen.

Vuosi eteenpäin muunkin kuin työn osalta näyttää myös kivalta. Tuosta puuttuu vielä mahdollinen kesän U2-keikka mahdollisesti meidän Helsingissä, eli Berliinissä, mikäli moisen vielä jaksaisi katsoa – n. 15 kerran?

Ja se mitä eniten odotamme on siirtyminen Taivassaloon torppariksi Toukokuusta, TTT.

 

Juttua kirjoitettaessa kuulokkeissa soi:

Aina kun tulemme Kreetalle, on pakko päästä Samariaan. Meille tämä oli jo neljäs kerta.

Samarian rotko on Euroopan pisin ja varsinkin touko-kesäkuussa kauneimmillaan. Kukat loistavat mitä ihmeellisimmissä väreissä, kirkasvetiset purot ja kosket rytmittävät vaellustasi. Olet yli 2000 -metristen vuorten ympäröimänä ja vieressäsi saattaa seistä yli 2000 -vuotias entti (puu), jonka olettaa koska tahansa päästävän syvän ”burrurrum” -äänen ja jytistelevän tiehensä.

Kustannus

Olemme ottaneet reissun aina matkanjärjestäjältä. Vaellus maksaa 38€/hlö, ja siihen päälle vielä luonnonpuistomaksu 5€/hlö sekä laivamatka 10€/hlö.

Takaamme, ettet saa tuolla hintaa pysäyttävämpää luontokokemusta missään.

Bussi noutaa sinut klo 5-6 hotellilta ja matka kestää 1,5 tuntia Omaloksen tasangolle, jossa on 20 minuutin aamupala- sekä wc-tauko. Siitä 5 minuuttia ja olet Samarian portilla.

Vaellus loppuu Agia Roumelin kylään, josta ei pääse kuin laivalla pois. Laiva kulkee n. 45 minuuttia upealla Libyan merellä ja saapuu Sougian satamaan, josta on taas n. 1,5 tunnin upea bussimatka vuoriston yli ja sivuitse takaisin Etelä-Kreetalle.

Muista nämä

  1. Hyvät kengät. Jollei sinulla ole vaelluskenkiä, käytä hyväpohjaisia lenkkitossuja. Reitti on kivinen ja irtokiviä kivien päällä.
  2. Aamuaikaisella (klo 7-8) kun aloitat, ehdit kulkea n. 50% varjoissa, mutta loppupää on aina paahteinen. Muista 50+ -aurinkorasvat!
  3. Ota mukaan suolaista ja makeaa jotka ei sula. Iso vesipullo riittää, koska voit täyttää sitä lähdevedellä koko matkan ajan.
  4. Me otamme edellisiltana magnesiumtabletit ja myös matkan jälkeen. Kuuluisat Samarian puujalat saat, ellet ole tottunut kävelemään pitkiä matkoja. Osalla voi olla vaikeaa kävellä 2-3 päivää reissun jälkeen.
  5. Laita pitkähihaiset paidat, suojaavat hatut ja aurinkorasvaa siis näkyvä iho.

Reitti

1. Xylóskalo (35°18′29″N, 23°55′06″E )

Xylóskalo (”Puuportaat”) on saanut nimensä paikalla aiemmin olleista, alas rotkoon laskeutuneista puisista portaista. Nykyisin porrastus on kivetty ja siinä on puiset kaiteet. Xylóskalo on kansallispuiston pohjoinen portti ja vaellusreitin alkupiste useimmille kävijöille. Siellä on mm. kahvila, ravintola sekä kansallispuiston museo. Bussipysäkiltä on yhteys mm. Chaniáan. Korkeus merenpinnasta n. 1 230 m. Matka Neroútsikoon n. 1,7 km (n. 50 min).

2. Neroútsiko (35°18′29″N, 23°55′29″E )

Lähde ja levähdyspaikka. Matka Sykiáan n. 1,2 km (n. 30 min).

3. Sykiá eli Ríza Sykiás (35°18′23″N, 23°55′40″E )

Lähde ja levähdyspaikka. Matka Ágios Nikólaokseen n. 0,9 km (n. 30 min).

4. Ágios Nikólaos (35°18′25″N, 23°56′11″E )

Pyhän Nikolaoksen kirkko ja levähdyspaikka. Paikka on ollut kulttipaikkana mahdollisesti jo minolaisella ajalla. Antiikin aikana, jolloin lähellä sijaitsi Kainon kaupunki, kirkon paikalla oli Apollonille omistettu temppeli. Korkeus merenpinnasta n. 650 m. Matka Vrýsiin n. 1,5 km (n. 40 min).

5. Vrýsi (35°18′12″N, 23°56′35″E )

Lähde ja levähdyspaikka. Matka Samarián kylään n. 1,5 km (n. 60 min).

6. Samarián kylä (35°17′29″N, 23°57′31″E )

Autio kylä ja levähdyspaikka. Kylässä on kirkkoja sekä muutama kunnostettu vanha talo, jotka toimivat metsänvartijoiden asemapaikkana. Korkeus merenpinnasta n. 340 m. Matka Christókseen n. 3,6 km (n. 60 min).

7. Christós eli Aféntis Christós (35°16′04″N, 23°57′48″E )

Kristuksen kirkko. Korkeus merenpinnasta n. 170 m. Matka Rautaportille n. 0,5 km (n. 10 min).

8. Rautaportti (Pórtes eli Sideróportes) (35°15′22″N, 23°58′06″E )

Rotkon kapein kohta, jossa rotkon leveys on vain kolme metriä ja seinämien korkeus n. 300 metriä. Matka Palaiá Agía Rouméliin n. 1,3 km (n. 15 min).

9. Palaiá Agía Rouméli (35°14′24″N, 23°57′55″E )

Vanhan Agía Roumélin kylän paikka. Antiikin aikana paikalla sijaitsi Tarran kaupunki. Varsinaisen rotkon päätepiste ja kansallispuiston portti on hieman ennen kylää. Matka Agía Rouméliin n. 3,0 km (n. 45 min).

10. Agía Rouméli (35°13′48″N, 23°57′44″E )

Agía Rouméli kylä toimii vaellusreitin eteläisenä päätepisteenä. Kylässä on satama, josta on laivayhteys Chóra Sfakíoniin ja Palaióchoraan.

Kuvagalleria

Eilinen oli yksi mukavimpia päiviä koskaan. Eksyttiin ja humalluttiin Haniasta, Haniassa, Kreetalla.

Yesterday was one of the best days ever. We got slightly drunk and lost in Chania, Crete.

 

Juttelimme juuri Pian kanssa, että meille, kuten tuhansille muillekin ikäisillemme, viime viikolla tapahtunut Chris Cornellin masennuspohjainen mielenhäiriö ja itsensä tappaminen jätti yllättävän ison jäljen.

Rumban Kimmo Vanhatalo puhui sukupolvikokemuksesta ja se tuntuukin tutulta. Nyt viimeistään olemme siirtyneet pois nuoruudesta. Rich Larson kirjoitti vielä paremmin samasta aiheesta blogissaan.

Nyt kun itsellä on yhden Tekes-projektin loppusuora, ja kohta sen loppuraportin aika sekä muutenkin paljon töitä, tuon ko. rockaatelisen äkkikuolemaa ei olisi tarvittu. Huomaan, etten saa töitä nytkään tehtyä kuten pitäisi.

Kaikkein pahinta on se, että tiedän itsekin kärsiväni lievästä depressiosta aika ajoin.

Kun on saavuttanut kaikki tavoitelemansa asiat, elämä muuttuukin yllättäen merkityksettömämmäksi.

Kreetalta nousuun

Ensi viikonloppuna lennämme kreikkalaistuttuja tapaamaan tuttuihin maisemiin, Kreetalle. Viivymme kaksi viikkoa ja koitan sinä aikana saada loppuraportit kasaan, kun en kuumimassa UV-säteilyssä (klo 11-16) voi kuitenkaan oleilla (eikä muuten kannattaisi kenenkään muunkaan). Toki kävelemme taas Samarian rotkot läpi ja nautimme Lefka Ori -vuoriston maisemista, mutta tällä kertaa hieman iisimmin.

Palataaan siis muihin työasioihin taas 12.6. alkaen.

IMG_5327

Parvekkeelta aamulla.

Linnut laulavat ja aurinko nousee verkkaisesti pilveettömälle taivaalle. Kello on 7+. Olen jo runsaan tunnin näpytellyt töitäni aamun pimeydessä. Kreetan rauhaisa aamu onkin siihen yksi parhaita. Pieni perhehotellimme sijaitsee turistialueen ulkopuolella, paikallisasutuksen suojissa.

Kävelemme aina matkoillamme paljon. Siitä on tutkimuksen kertoman hyödyn lisäksi sekin etu, että uni maittaa jo ajoissa. Ollessamme ulkomailla nukahdamme alkuillasta, jolloin herää myös aikaisin virkeänä työhön. Olen jo hoitanut yrityksen laskutuksen ja budjetit kuntoon sekä korjannut paria rakenteilla olevaa verkkosivustoa. Seuraavaksi pitäisi saada ”isolle liiketoimintakonseptille” keksittyä myös vaihtoehto b, jos asiakas ei pidäkään jo tehdystä a-vaihtoehdosta.

AURINGOSTA VOIMAA

Olemme aiemmin työskennelleet 1-2 kuukautta kaamosaikaan pääosin Thaimaassa, mutta nyt condon myytyämme pitää miettiä vaihtoehtoja.

Suomi näyttäytyykin nyt erityisen kamalana siksi, että media suoltaa jatkuvaa kärsimystä ja toistaa poliitikkojen yhdentekeviä mantroja. Kaikilla on oma näkemys, joka on paras. Kukaan ei kuuntele toista. Siihen päälle kohta alkava märkä pimeys, niin ei ihme, että suomalainen näyttää tältä:

12112337_1164607580220729_5943528230526809282_n

Moni tietotyötä tekevä nomadtyöntekijä toimii nyt niin, että hakee itselleen talonvahtimiskeikan jostakin aurinkoisesta maasta. Tässä yksi sivusto, jossa etsitään eläinrakkaita talonvahtijoita. Voisi olla meillekin jatkossa ideaaliratkaisu?

Aurinkokeskeinen työntekomalli on aidosti win-win kaikille: Asiakkaat saavat taatusti inspiroivempia ideoita ja toteutuksia, ja me tekijät taas – no nautimme elämästä monin verroin enemmän märän pimeyden tavoittamattomissa.

Olemme päättäneet kuitenkin koittaa kärsiä Suomen kaamosta. Jos oppisi ottamaan sen ajan kuin karhu – tekemällä mahdollisimman vähän, sisällä kotona? Oma veikkaus on, että pääsemme nipin napin joulun yli.

Mutta nyt aamukävelylle ja ehkä mereen pulahtamaan, vielä kun se on mahdollista.

401818_188618784624260_1327154545_n

Näitä tauluja näkee joka päivä esim. Facebookissa. Ihan kiva.

Olen nyt 20 vuotta yrittänyt selvittää mitä se eläminen sitten on? Asiat ovat paremmin kuin 99,89%:lla maapallon väestä – ja silti askarruttaa päivittäin, että mitä NYT pitäisi tehdä?

Siitä dilemmasta on hieno kuvaus upealla Daft Punkin uudella levyllä Random Access Memories. Kappaleen nimi on: Within.

Seitsemän vuoden sykli

Itsellä tuntuu olevan n. seitsenvuotinen sykli työelämässä. Sen jälkeen pitää Shake up the citizens, kuten Frank Sinatralla oli tapana tokaista. Nyt on seitsemän vuotta siitä kun perustimme Viidakkorummun ja aloitimme yrittämisen. Nyt mietin laajemmin mitä tehdä seuraavaksi, jahka saadaan tuo Rannykin pois asuntolainalaisista.

Haluamme vaimon kanssa ottaa luonnon ja käsillä tekemisen (pienviljely, nikkarointi, jne.) mukaan elämän yhtälöön.

Talo vai mökki maalta – ja miltä maalta?

Kuten edellisessä jutussa kerroin, olemme nyt pari vuotta katsastaneet eri vaihtoehtoja Varsinais-Suomen alueella.

Työ sallisi asumisen kauempanakin, mutta valitako Kakskerta, Vehmaa vai Parga tai Kreeta? Thaimaan viisumikäytännöt pelaavat sen ulos valinnoista, ainakin vielä.

Eräs vaihtoehto on jakaa asuminen kahteen, tai jopa kolmeen eri paikkaan: Turku talvella, muu maa pimeällä ja maalaismökki kevät-kesällä.

Kun asuminen on hoidettu – mitäs sitten?

Jos on lapsia, tehtäväsi on tehdä heistä hyviä ihmisiä. Siihen kuuluu pari asiaa (mitä saa, ei saa, pitää ja ei pidä tehdä) ja se ottaa lopun ikäsi. Jos taas ei ole jälkikasvatettavaa, tila pitää täyttää muilla asioilla.

Valitettavan usein tuo tila täyttyy omien ja läheisten aivojen käsittelystä ja defragmennoinnista. Niiden johdosta viistetään usein läheltä masennusta aiheuttavia vesiä. Omaan tai muiden päähän ei kannata jäädä asumaan. Kurkkia vaan ikkunoista.

Opittava ja haasteet vievät elämää eteenpäin

Olen oppinut 43-vuotisen elämäni aikana paljon markkinoinnista ja kaupankäynnistä. Nyt on aika ottaa lisäoppia mm. siitä, miten ruokaa ja energiaa tehdään itse. Sen opiskelun aloitin jo vuosi sitten kirjoista. Nyt on käytännön aika.

Jos siis osaat lukea mitä itsekään emme vielä tarkasti näe, ilmoita esim. kaunis satavuotias hirsitalosi tai muu vastaava osoitteeseen jari(at)pikkuapuri.fi. Tiedä vaikka osaisimme sen?

Pikku Apuri