Artikkelit

Kun vuonna 2015 sain yllätysdiagnoosina melanooman, alkushokin jälkeen remontoin koko toimintani. Päätin että elämä on liian lyhyt tiettyihin asioihin. Kuten kuvan Buddhalainaus kuuluu: Prove yourself to yourself, not to others.

Suurin lupaus itselleni oli ammattiin liittyvä: En enää halunnut tehdä työtä josta en pidä, tai joka häiritsee elämistä. Työnteon ei pidä olla kivaa -sanonta on täyttä sontaa. Juuri sitä sen pitää olla.

Jos siis heräilen klo 3 yöllä työasioiden takia, se työ tai harmitus katkaistaan heti. Sellaista rahaa ei olekaan, joka vitutukseen tehoaisi.

Eritoten projektöissä kohtaa välillä töitä, jotka eivät vaan asetu ns. jengoilleen. Joko ei natsaa toisen osapuolen kanssa tai yhteistyö ei ole yhteistä työtä. Olen huomannut, että kun operoidaan ”jonkun muun rahoilla”, asenne saattaa lipsua. Kun taas tekee työtä esim. yrittäjille, jotka sijoittavat projektiin omat rahansa, asenne menee usein jopa yli. Nopea ja edukas projekti muuttuu helposti ”Iisakin kirkoksi”.

Kiittämättömyys voi olla maailman palkka, mutta Suomessa se ainakin on lähes vakiokamaa

Olen nyt tehnyt yli 30 vuotta työtä ja siitä 20 vuotta viestintäalalla. Mielestäni suurin korjaamisen tarve työnteossa täällä Suomessa on kiittämättömyys. Paskaa ja korjauksia kyllä sataa niskaan tasaisesti, mutta kiitosta ei osaa sanoa 99 sadasta. Myöskään kiitollisuutta ei huomata. Se, että joku luottaa sinuun niin paljon, että haluaa sinut tekemään työnsä on kiitollinen hetki – ainakin pienyrittäjälle.

Vaimo kävi juuri Mäntymäen terveyskeskuksessa verikokeissa. Sielläkin sanoivat, että koko ajan heitä kohdellaan kuin roskista. Haukutaan ja syytetään jopa asioista, joihin heillä ei ole osaa eikä arpaa. Hävettää ko. henkilöiden puolesta.

Ole esimerkki muutoksesta

Itse koitan ainakin noudattaa nykyään näitä tapoja työelämässä:

  • Kiitä aina kaikesta työstä mitä sinulle tehdään. Kiitos lämmittää eniten maailmassa, rakkauden lisäksi.
  • Ole kiitollinen siitä, että sinulla on työtä. Se tarkoittaa, että joku luottaa sinuun isosti.
  • Älä petä itseäsi. Jos joku ei tunnu hyvältä, lopeta se.
  • Älä petä läheisiäsi. Jos sinulla on paha olo, se tarttuu. Myös hyvä olo tarttuu.
  • Ole avoin ja rehellinen: Kerro vastapuolelle jos sinua harmittaa. Kerro myös mikä harmittaa ja miten sen voisi korjata.

 

Nyt oli pakko pysähtyä ja kiittää, paitsi asiakkaitaan, myös itseään. Olemme saaneet Pian kanssa piskuisen perhetoimistomme sellaiseen vaiheeseen, että se tuo meille molemmille riittävän elannon.

Ja kun Viidakkorummunkin puolella hommat pelaavat ja Ranillakin on tasaisesti työtä, mikäs sen kivampaa? Täytyy toki muistaa, että tilanne ei välttämättä pysy, mutta juuri nyt oli hyvä aika tovin pysähdykseen.

Aivan liian usein työssä väistetään hyvät hetket, eikä nautita niistä.

Ennen syöksyin itsekin projektista projektiin ilman, että sain siitä muuta kuin rahallisen palkkion. Nyt osaan nauttia aivan eri tavalla tekemisestä ja tuloksista. Tykkään kun tekemämme kampanja tai mainonnan linja toimii. Nautin enemmän itse työstäni – en kaahaa ja ahmi.

Suuremmassa toimistossa, palkollisena, ei ehtinyt tätä tehdä, kun piti hankkia lisää pohjattomalta tuntuvaan kaivoon. Next. Next. Ja itse asiassa ihan sama rumba oli Viidakkorummun yrittäjänä silloin, kun työväkeä oli enemmän. Toivottavasti nyt suuremmissakin pajoissa tai kasvuyrityksissä malttavat nauttia. Muistatteko vielä kun alalla kuin alalla pidettiin harjakaisia? Se oli hyvä tapa kiittää.

Kiitos siis asiakkaillemme, että luotatte meihin sekä osaamiseemme. Meillä on nyt kiva hetki juuri siksi. Ja ollaan me itsekin oltu, edes välillä, hyviä.

Ensishokin ja tiedon ahminnan jälkeen seuraa rauha. Kirjoitan tätä melanoomatrilogiaa kaikkia teitä varten, joiden lähelle ko. tauti pääsee. Uskoisin, että oma juttusarjani toimii monella samalla kaavalla (juttu 1. tässä ja 2. tässä). 

Eilen minulta leikattiin vasemman kainalon tienoilta iso siipipala Vakka-Suomen sairaalassa, Uudessakaupungissa. Siitä saan vajaan 2 vkon kuluttua lopullisen tiedon siitä, onko pahis päässyt leviämään. Kirurgin manuaalitutkimuksessa mitään sellaista ei ollut havaittavissa.

ukissa

Palvelu ja ammattitaito oli huikeaa, ja sainpa iloisilta hoitajilta lopuksi vielä kahvit konjakillakin (kuva). Samalla voisin kerrata vähän tätä parjattua perusterveydenhoitoamme:

  • Outo näppylä todettiin Turun Mäntyniemen terveyskeskuksessa toukokuussa 2016.
  • Se poistettiin samassa paikassa elokuun puolivälissä.
  • Tiedon melanoomasta sain viikkoa myöhemmin,
  • ja laajempi poistoleikkaus oli siis 2,5 viikon päästä pahasta uutisesta, 9.9.2016
  • Tieto näytepalasta tulee 22.9.

Joten koko operaatioon meni 4+ kuukautta ja pahan poistoon vain 3 viikkoa! Rahaa paloi ensin 18,70€ (luomen poisto) ja sen jälkeen 121€ (lisäleikkaus + hoitopäivä Ukissa). Uskon entistä vakaammin, että verovarani ovat tärkeitä (ainakin vielä, ennen sisällisotea).

Toki isolla rahalla pääsee nopeammin, mutten näe omassa aikataulussani mitään valittamista. Ja palvelu joka tasolla oli siis huikean hyvää. Kiitos siitä koko hoitohenkilökunnalle.

MITÄ AJATTELEN NYT?

Lopullista ”vapautusta” en siis ole vielä saanut, mutta myllerryksestä on jäänyt mieleen se, mitä monet ”self help -kirjatkin” rummuttavat (esim. Eckhart Tollen Power of Now): Pitäisi kyetä vapautumaan turhasta ajattelemisesta, varsinkin murhesellaisesta ja ottaa päivä kerrallaan.

Lukemistani neuvoista paras on ollut se, että koittaa katsoa itseään ulkopuolelta aika ajoin: ”Siinä se nyt murehtii menneitä tai tulevaa – niin turhaa energian hukkaa”.

Eli koitan tästä päästyäni tehdä juuri niitä juttuja mistä saan iloa ja tyydytystä, ja välttää puolestaan kaikkea turhaa paskaa sekä energiaa vieviä eliöitä 😉 Siskonpedin Sielu -jaksosta se olisi jo pitänyt tajuta aiemmin.

Hyvää syksyä kaikille lukijoille. Pysykää terveinä.

Mietin eilen, kun ripustin Viidakkorummun verkkosivulle ”olemme täynnä” -lapun, että tämä ihan itse rakennettu elämä on kyllä mahtavalla mallilla. Kaikki on maailman parasta. Olen muuten jo syntynytkin puhtaan sattuman kautta maailman huipulle. Niin olet sinäkin.

the-worlds-best-countries_5029147d28f35_w1500

Ajatelkaas, että:

  • Saa tehdä työtä jonka on itse oppinut, yrityksessä jonka on itse rakentanut, parhaiden kavereiden kanssa. Ja joku maksaa siitä.
  • Kotiin ei sada sisään, siellä on aina lämmin eikä rotat juokse jaloissa.
  • Kaupasta voi ostaa hyvää ruokaa ja sitä saa sieltä ihan joka päivä – liikaakin.
  • Kukaan ei ammu meitä kadulla. (Jääkiekkomailasta voi aina 6.12. saada, jos on ikkuna eikä ihminen)
  • Olemme hyvin terveitä ja sairaanakin pääsemme lääkäriin.
  • Ilmamme on puhdasta ja hengitettävää. (Kokeile käydä oikeassa suurkaupungissa joskus, missä ei näy taivasta)
  • Maksamme itse oman peruskoulutuksemme ja terveydenhoitomme. (Valtaosa maailman kansasta unelmoi, jotta pääsisi joskus kouluun!)

Hei miettikääs, että osa meistä kulkee autolla isoon taloon, vaihtaa urkkakamat ja maksaa kympin sisään, että pääsee juoksemaan betoniseinää vasten kumimatolle?

Tuollaista tuli tällä kertaa mieleen. Aina nuo unohtaa.

P.S. Kun hain dataa tähän juttuun, törmäsin myös tällaiseen: Naisille turvallisimmat maat -karttaan:

Best_Worst_Places_Women

Pikku Apuri

HS:n Seija Sartin loistava juttu kiireestä muistutti ajoista, jolloin itselläkin oli ”aina kiire”. Silloin ei vielä ollut herännyt elämään.

Toista on nykyään. Kun kerää osan kesän tapahtumista kuvasarjaksi, näkee kuinka mahtava kesä kaikilla on ollut. Pelkästään heinäkuussa oli 17 hellepäivää Suomessa. Yhteensä aurinkoista keliä on jatkunut jo toukokuun puolivälistä asti, eikä loppua näy edelleenkään.

Kiitos kesä 2013.

 

 

Joskus eteen tulee niin hieno kirjoitus, että se on pakko jakaa mahdollisimman monen luettavaksi. Usein kirjoituksen taustalta löytyy heräte, jonka kirjoittaja on kokenut. Mikael Jungnerinkin kirjoitus on sellainen.

Unohtakaa siis kaikki downsizingit ja shiftingit. Kyse on elämän onnellisuudesta ja kiitollisuudesta. Oman elämän muokkaamisesta aina paremmaksi, sellaiseksi, että se hyödyttää ja innostaa myös läheisiä.

Pieni vaaleanpunainen pilleri

Kirjoittanut Mikael Jungner

Vakava sairastuminen nostaa mieleen asioita. Tai ehkä syynä on vuorokausien joutenolo sairaalan sängyssä. Nuo ajatukset kuitenkin haihtuvat kuin aamuinen usva järveltä, jollei niitä kirjaa muistiin.

Viimeiset sanat kannattaa pohtia etukäteen. Kivut ja kriisitilanteessa suoneen työnnettävät kemikaalit puurouttavat ajatukset keskinkertaiseksi mössöksi. Jos et halua että lähipiirisi toistelee nimissäsi Salatut Elämät -henkisiä latteuksia, mieti loppusanat valmiiksi jo hyvissä ajoin. Tai avaa itsesi rakkaille jo arjessa, jolloin et tarvitse mitään erityistä loppupuheenvuoroa. Täyden elämän päätöskaneetiksi saattaa riittää pelkkä katse.

Kuolemassa ei ole mitään pelättävää. Elintoimintojen hiipuminen on yllättävän arkipäiväinen tapahtuma. Tietoisuuden järjestelmät vain sulkeutuvat yksi toisensa perään kuin valot määränpäähän päässeen lentokoneen ohjaamossa. Poismeno pakottaa läheisesi kohtaamaan oman elämänsä rajallisuuden. Se voi olla heille hyvinkin herättävä ja arvokas palvelus. Lähtiessäsi myös jätät paikkasi muille ja annat uudelle sukupolvelle tilaa mellastaa. Kunkin meistä on vuorollaan kuoltava, jotta muut voisivat elää. Kuolema luo elämälle merkityksen.

Elämään kannattaa tarttua kaksin käsin. Suurissa tarinoissa Sormuksen Herrasta aina Harry Potteriin ja Liisaan Ihmemaassa kohtalo ohjaa tarinan sankaria. Sankari selviää mistä vain, koska niin on kirjoitettu. Haasteita ei tarvitse etsiä, sillä ne etsivät sankarin. Nuo tarinat taitavat ovat lööperiä. Meillä on vain tämä hetki ja siihen kannattaa tarttua. On äärimmäistä tuhlausta jäädä odottelemaan, mitä elämä ehkä meille joskus mahtaa tarjota, jos sille päälle sattuu. Yhtä turhaa on odottaa, että joku tulee ja korjaa elämäsi. Ei tule eikä korjaa. Sinun on itse rakennettava ihmissuhteesi, löydettävä elämällesi tarkoitus, parannettava elintapasi tai muutettava, mitä muutettava on. Sinä olet vastuussa omasta elämästäsi.

Älä kanna huolta sattumasta. On turha murehtia asioista, joille et voi mitään. Usein kerrotaan, miten joku taistelee syöpää vastaan. Mitä se käytännössä tarkoittaa? Miten syöpää vastaan oikein taistellaan? Solutason biologisia ilmiöitä ei selätetä uholla. Taistelunäkökulma myös vihjaa, että kuolleet olisivat jotenkin vähemmän taisteluhenkisiä kuin selvinneet. Ei se noin mene. Päätökset ja sattuma ovat keskenään umpisolmussa. Sinä vastaat siitä, että yrität. Loppu on kiinni sattumasta. Sinä et voi päättää, mitä tapahtuu, mutta sinä voit päättää, miten siihen suhtaudut.

Elokuvaohjaaja Tony Scott hyppäsi sillalta maatessani sairaalassa. Kyseessä taisi olla tietoinen päätös lopettaa elämä. Sydämessäni on titaaniputki. Joudun nappamaan aamuisin pillerin, jotta tuo putki ei aiheuttaisi komplikaatioita. Jos jätän pillerin syömättä, maallinen vaellukseni voi päättyä parissa vuorokaudessa. Tämä avaa maailmaan täysin uuden näkökulman. Minä en ole täällä vain siksi että minä nyt satun olemaan täällä. Minä olen täällä koska minä teen joka aamu tietoisen päätöksen jatkaa elämääni. Minä haluan elää juuri tämän päivän, minä haluan tehdä juuri näitä asioita ja minä haluan keskustella juuri tuon ihmisen kanssa. Pieni vaaleanpunainen pilleri ei pelkästään huolla sydäntäni. Se antaa vallan omaan elämääni, vapauttaa minut holhuunalaisuudesta, kirkastaa mielen, täydentää arjen ja sytyttää sielun.

Aikamoinen sattuma tämä sydänkohtaus.