Artikkelit

Tähän vajaan viisikymppisen ikään päässeenä nautin stressivapaammasta tavasta tehdä työni. Siihen löytyy kaksi pääideaa miten sen teen?

1. Tee vain mukavien kanssa työsi

Pikku Apuri tekee kahdenlaista työtä:

  • Projektityötä, jossa tehdään asia x asiakkaalle y, laskutetaan ja heilutetaan kivat jatkot
  • Teemme myös ns. vuosisopimustöitä, jolloin tietyille asiakkaille teemme joka viikko markkinoinnillisia toimenpiteitä. Asiakkaat maksavat siitä meille kuukausittaisen hinnan.

Nyt olemme onnistuneet viime ajat molemmissa ”linjoissa”: Meillä on ollut todella mukavia projektitöitä, kuten esim. Aurakoulutus ja juuri nyt työn alla oleva Sellon Katse. Vuosisoppariasiakkaista mm. Wihanto ja Midas Kultasepät ovat molemmat sellaisia, joiden kanssa on kivaa tehdä työnsä ja meistä on aidosti mukavaa edesauttaa molempien liiketoimintaa.

2. Tee työsi valovoiman avulla

Olen aiemminkin kirjoittanut tästä aiheesta.

Ideana on jakaa työnteko synkkiin aikoihin ja vapaa-aika kivampiin hetkiin.

  • Teemme hurjasti tietokoneella tehtävää työtä kun on pimeää, märkää ja surkeaa. Yleensä se väli on lokakuusta maaliskuun puoliväliin. Yhteensä 5+ kuukautta.
  • Kun aurinko on ylempänä ja lämmittää sekä valaisee, alkaa toisenlainen työnteko. Mm. ulkohommat, joista ei makseta palkkaa. Silloin vähennämme tietokonetöitä. Teemme niitä kuitenkin kesäkuulle asti (ja osin kesälläkin). Huhtikuussa muutamme puoleksi vuodeksi torpalle Taivassaloon, jossa riittää puuhaa ulkosalla.
  • Kesäkuu-lokakuu -välin teen sadepäivät tietokonetöitä joista maksetaan, ja kauniimmat kelit taas ovat ulkohommia, joissa raha puolestaan palaa kiertoon.

Jos analysoin työaikaa, se menee kutakuinkin näin:

Pimeä aika

Teen tietokoneella taitto-, kirjoitus- ja liukuhihnatöitä n. 6 tuntia päivässä, yleensä klo 7-13 -välillä. Sen lisäksi teen ajattelu-, suunnittelu- ja ideointityötä 0-6 tuntia päivässä. Se tapahtuu aamulla klo 4-7 tai iltapäivällä tai illalla.

Valoisampi aika

Kun on kaunista, ollaan ulkona. Tehdään remppahommia, kävellään, vaelletaan jne. Silloin ei vastailla kuin puhelimeen ja sähköposteihin, vauhdista. Kun on huono ilma, tehdään töitä kuten ”pimeällä ajalla” (yllä).

Mitä näistä sitten seuraa?

Jos onnistumme noudattamaan ko. sääntöjä, se tarkoittaa sitä, että:

  • nukumme paremmin,
  • voimme paremmin ja
  • parisuhteemme voi hyvin. Se taas johtaa siihen, että
  • meistä voi olla kivaa seuraa myös ystävillemme.

Täytyy muistaa, että tällainen tapa tehdä työtään maksaa. Emme saa sellaisia rahoja mitä saisimme normityöksi määriteltävällä tavalla. Mutta rahan sijaan saamme paremman mielen ja ennaltaehkäisemme omaa mielisairauttamme.

Ei se jatkuva kasvu, vaan se jatkuva kasvaminen.

 

Apple lähestyi minuakin lähinnä säälittävällä kirjeellä, jossa itketään sitä, että aidot ja HUOM!, erittäin maltilliset 12,5% verot Irlantiin pitää nyt maksaa jälkikäteen. Summa liikkuu n. 13 miljardissa eurossa.

Apple on maksanut irlantiin n. 2-3% veroa ja alla näkyy kaavio siitä, miten se (ja muut jätit) sen tekevät:

Apple

Jäteille 2%, mikroyrittäjille 33%

Olen itse kahden yrityksen (Viidakkorumpu ja Pikku Apuri) mikroyrittäjä, ja maksan n. kolmanneksen tuloistani veroa, eli 30-33%. Saan joka vuosi verottajalta aivan järjettömän suuret ennakko-ennakkoverot, koska verottajahan olettaa minun ylittävän ja kasvavan tuloksellisesti joka vuosi. Ennakkoveron korjaamiseen järkeväksi menee joka vuosi tovi.

Ja siis: mikäli verot käytetään kaikkien hyvinvointiin, maksan veroni ilolla Suomeen.

Yrityksellemme maksaisi n. 2000-3000€ palkata verovälttelyyn erikoistunut yritys ja pääsisimme suuresta osasta veroja. Voisin myös siirtää yritykseni vaikka heti esim. Viroon, jolloin taas alentaisin verojamme. Keinoja on monia niin kauan, kun verovälttelyä katsotaan läpi sormien.

Nyt EU:n linja ensi kertaa – ja väittäisin, että kansan paineesta, alkaa rangaista jättejä verovälttelystä. Se on hyvä asia.

Suomessa katsotaan ihaillen – ja aiheesta,  esim. Supercelliä, joka tienaa satoja miljoonia, mutta maksaa kiltisti veronsa tänne. Täällä, uudessa start-up -kulttuurissa, kannustetaan ”kasvamaan ja lähtemään maailmalle”. Valtion tukikone TEKES:kin rahoittaa vain kasvua ja kansainvälistymistä.

Sitä mitä ei sanota on se, että useimmat tosiaan lähtevät maailmalle. Sen jälkeen veroja Suomeen ei tule.

Olisiko korkea aika luokitella yritykset koko- ja liikevaihtoluokiltaan uusiksi?

Itse suosin politiikkaa, jossa tuettaisiin yrittämisen aloittamista ja turvaa, vaikkapa perustulolla.

Jos saisimme olemassaolevien 200 000 mikroyrityksen määrän nousemaan vaikka tuplaksi, 400 000:een, työhönsä tyytyväisiä yrittäjiä riittäisi jatkossakin maksamaan veroja ja ilahduttamaan muita.

Nyt suunta on ihan toisenlainen (pakotus, kiristys, turvattomuuden lisääminen), joka on itselläkin herättänyt sen suuren kysymyksen uudelleen: Onko Suomi jatkossakin kotimaani?

45 -vuotta lähenee. Näillä geeneillä ja elämäntavoilla olen reippaasti yli puolenvälin. Olen puolieläkeläinen ilman eläkeikää. Onnistunut – lapseton – onnellinen – valkoinen – mies. 99,99977665%:lla maapallon asukeista on asiat huonommin. Silti on motivaatiot vähissä, koska:

Meidät opetetaan kuluttamaan ja elämään velaksi. Velalla ja kulutusrahoilla rajattu alueemme nimeltä valtio pyörii. Ilman velkoja ja kulutusta se ei pyöri. Niin se nyt vaan on rakennettu. Kysykää miksi, niin kukaan ei osaa vastata.

Vaan meillä täällä Pohjolassa on pitkään olleet asiat niin hyvin, että yhä suureneva joukko havahtuu kolmeen asiaan: a) kaikkea on jo liikaakin, b) asunto, kulkuvälineet jne. voivat olla maltillisempiakin ja c) ei sille naapurille, sukulaiselle tai tutulle kannatakaan kehuskella.

Mitä moisesta sitten seuraa? Motivaatio ottaa lisävelkaa tai halu kiivetä urarappusia, jotta saisi aina vain enemmän ja parempaa, katoaa. Vuosikymmeniä rakennetut portaat olivatkin sokerista, ne eivät enää kanna.

Sitten alkaa valtiokin piiputtaa, kuten se juuri nyt tekee.

Nyt seuraa oudoin ja sairain apteekkikäynti. Nimittäin lääkkeiksi määrättiin lisäveroja ja raippaa sekä enemmän työtunteja????!!

Seuraa seuraavaa: 1700 km/h:ssa pyörivällä planeetalla, juuri merestä kömpinyt ihminen on ihmeissään.

Onko siinä mitään mieltä, että rakennetaan lujempaa vauhtia niitä sokerisia portaita? Jos rakennetaan niin lujaa, että kun kaksi askelmaa saadaan valmiiksi, vain yksi sulaisi? Niinkö tässä pitäisi nyt toimia?

Samaan aikaan, tyhmyytemme seurauksena, jalkojemme alla oleva maa oirehtii. Ihminen tukehduttaa sen tyhmyydellään. Se alkaa jo oireilla. Ja jos se haluaa, voi se pyyhkäistä KAIKEN tieltään hetkessä.

On se niin ennenkin tehnyt. Ja taas se hetki lähestyy.

MIKSI?

Kuluttaminen ei ole monelle meistä enää verbi eikä arki, eikä velka ole enää motivaattori. Mitä nyt? Mitä enää? Pitääkö tässä teeskennellä loput 1-50 vuotta? Kantaa valoa säkillä pimeyteen. Tappaa maa?

Suomalainen kasvaa, opiskelee ammattiin, aikuistuu, kuluttaa, (monistuu), velkaistuu, maksaa velkansa, hiihtää lapissa, ryyppää auringossa ja kuolee.

Harva kysyy, tai miettii toviakaan: Miksi?

(kuva: Onkohan Sultan Kösen kasvanut 251 cm:n pituuteensa väkisin?)

Suomessa on kasvuyrityspakko. Kaikkien yritysten pitäisi kasvaa ja työllistää siksi, että työttömiä on paljon. Muita ei edes noteerata. Se on lyhytnäköistä ja tyhmää.

Vaan poliitikko pitää hypestä. Ja kasvu on suurin hype-sana nyt. Poliitikot ajattelevat, että sillä sanalla saa ”yhdellä klikillä eniten ääniä”. ”Menkää ja täyttäkää maa kasvuyrityksillä!” -sanoi Jeesuskin.

Olen aina mieltänyt asian niin, että kasvu tulee orgaanisesti jos siihen on edellytys.

Kuten (ihmis)eläimenkin kasvu. Geeniperimä ja oikea ravinto antavat hyvät edellytykset mahdolliselle kasvulle – pituudelle. Yritysmaailmassa se edellytys vaatii hyvän tai ylivertaisen tuotteen/ palvelun. Ei väkisin voi kasvaa menestyksekkäästi.

Kasvu ei saisi olla tavoite eikä maali, vaan seuraus oikeasta toiminnasta.

Normaali yritys

Suomesta löytyy n. 185 668 kpl:tta yrityksiä, jotka eivät halua kasvaa väkisin.

Esim. Viidakkorumpu on jo yhdeksän vuotta tarkoituksella pitänyt itsensä pienenä. Se päätös antaa enemmän vapaa-aikaa, yrityksen on mahdollista kääntää strategiaansa heti, byrokratian ja johtamisen määrä pysyy minimaalisena, jne. On vain hyviä puolia.

Silti olemme aina ajatelleet, että jos keksitään loistava tuote tai palvelu, siitä tehdään oma yrityksensä jos tuote/ palvelu menestyy – ja se yritys saa sitten kasvaa. Vissi ero.

Pikku Apuri

 

6207251898_185683592e_zJuuri esille tuotu ns. hallituksen kehysriihi antaa meille lisäraippaa, koska yritykseni ei ole kasvuyritys. Muuten mielestäni onnistuivat päätöksissään kohtuullisesti.

Taustaa

Koko länsimainen yhteiskuntamme perustuu edelleen kasvuun ja kuluttamiseen, lisää sitä ja tätä. Kaikki järjestelmät on rakennettu sille mallille.

Siksipä kaikki päätökset tehdään tuohon samaan muottiin, ”koska niin on aina tehty”. Kokonaisen taustaideologian muuttaminen järjestelmineen on kaikille liian työläs edes ajateltavaksi.

Start up -ikä, burn out ja terveys

On hienoa, että kotikaupungistani ja muualta löytyy koko ajan enemmän start-up -yrittäjiä, joiden suuntana on ”valloittaa osa maailmaa”. Globaali tietoverkko mahdollistaa sen. Ja siksi on hienoa, että heille uudistukset kääntyvät plusmerkkisiksi.

Se ikä milloin valloitetaan maailmaa, on 0-35 vuotta. Kaikki se kunnianhimo ja tarmo käytetään itsensä ja yrityksen hyväksi. Sen jälkeen moni pelaa jo enemmän ns. ”safetypossua”, eli himmaa tahtia.

Sitä teen nyt. Elämä ensin, työ sitten. Asiakkaita tosin tulee koko ajan enemmän verkon kautta, mutta koitamme pitää pintamme ja tehdä työt silti tällä nelihenkisellä miehityksellä. Se jo auttaa, että kaikki meistä osaavat nykyään tehdä verkkotuotantoja, minäkin.

Minulle onkin jonkun yli-innokkaan ihan turha tulla rutisemaan ”vanhanaikaisesta yrittämisestä”, ennen kuin on kokenut burn outin. Sain sen 10 vuotta sitten, 33-vuotiaana, kun en siihen asti ollut juuri muuta tehnyt kuin töitä – ja kovaa. Eräänä iltana toinen keuhkoni vain päätti sulkeutua. Oli se sen verran kova herätys, että muutin koko elämäni sen takia. Nyt pääosassa on terveys ja ennen kaikkea henkinen hyvä olo.

Sellaisia terveisiä hallitukselle antaisin, että ne tulevat Himasen sinikirjat ja muut kannattaisi suunnata myös siihen kasvavaan kansanosaan, joka ei suostu uhraamaan terveyttään kasvun alttarille.

Pikku Apuri

Elämäntilanteemme on sallinut muuttaa myös työntekoamme. Olemme 2011 loppuvuoden (talousjumittuneille: Q3&Q4) skaalanneet emoyrityksemme toimintaa, palkkoja, kuluja, ymv. pienemmiksi ja joustavammiksi.

Ja kuulkaas, työ tuntuu mukavammalta kuin koskaan tämän kuuden vuoden yrittäjyyden aikana.

On oikeastaan outoa, että digitaalista työtä tietokoneilla tekevä (pieni) yritys pitää kiinteää toimistotilaa. Jos joku pyytää tapaamista, se onnistuu hetkessä asiakkaan tiloissa. Omistamme jalat ja polkupyörät, yhden pienen autonkin!

Kaipaamme tosin välillä työyhteisön ”sosiaalista höpöttämistä muusta kuin töistä”, mutta ei se liity millään tavoin varsinaiseen työmme tekemiseen.

Itse olen jo miettinyt sellaistakin, että työtä voisi tehdä välillä eri paikoissa, esim.

  • mikäli kesäksi osuu joku suurempi työ, niin sen voisi tehdä porukalla esim. Utön majakkasaarella, josta on mantereelle nopeat verkkoyhteydet.
  • Osulan kehitystyötä voi tehdä Vehmaan mökillä, tai jopa Hua Hinissa Thaimaassa?

Suurin syy monelle pienelle toimijalle toimiston pitämiseen lienee kuitenkin se, että osa asiakkaista haluaa ”sisäänsä” tai lähelleen ne, joiden kanssa työtä tehdään. Tuo on v.2012 hieman vanhanaikaista, jos jo muutenkin tekijät löytyvät alle 5km:n säteeltä?

Hub Turku

Olen ollut Turun Hubin taustajoukoissa alusta asti, ja kohtapian toivomme löytävämme sille kodin Turun keskustasta. Nykytyöllemme joku 1-2 päivää Hubissa/ viikko -paketti on juuri passeli. Pääsee välillä turisemaan muiden kanssa, muttei kuitenkaan maksa siitä satoja tai tuhansia euroja kuukaudessa.

=

Pienemmäksi skaalaamisen clue on silti tämä: Kun kulumme ovat tipahtaneet 50%, voi myyntikin tilapäisesti tipahtaa. Lopputulos: Pienempää, hitaampaa, rennompaa, kivampaa.

Onnea silti teille kaikille, jotka haluatte kasvaa ja komistua. Meille pienempi on todistettavasti juuri nyt parempi.

Pikku Apuri