Artikkelit

Kävin kertomassa asiakkaastamme Boksishopista Sofokuksen blogiin. Edit Ojala haastatteli.

Boksishop tuo rautakaupat takaisin pieniin kuntiin

– Haastattelussa Jari Liitola

Boksishop on täysin uudenlainen rautakauppakonsepti, joka pohjautuu shop-in-shop-idealle. Haastattelin ensimmäisen myymälän suunnitellutta Pikku Apurin Jari Liitolaa, joka kertoo nyt, kuinka pienienkin kuntien keskustoihin voidaan saada uutta liiketoimintaa esimerkiksi rautakauppojen franchising-Boksishoppilla.

Mies Boksishopin taustalla

Jari Liitola on kokenut yrittäjä ja pitkän linjan markkinointi- ja digiammattilainen. Kahdenkymmenen markkinointialalla vietetyn vuoden aikana Liitola on toiminut eri työtehtävissä, ensin isoissa yrityksissä ja myöhemmin yrittäjänä. Vuonna 2006 hän perusti oman internet-tuotanto ja markkinointiyritys Viidakkorummun. Vuonna 2008 alkunsa sai mainostoimisto Pikku Apuri, jota Liitola luotsaa nyt yhdessä vaimonsa Pian kanssa.

Uusin Liitolan yritystulokkaista on yrittäjä Risto Kivilahden ideasta lähtenyt Boksishop-konsepti. Boksishopin toiminta pyörii ainakin vielä toistaiseksi tiiviillä porukalla ja ”pääkonttorilla” työskentelee vain kourallinen ihmisiä.

Boksishop syntyi rautakauppiaan ideasta

Idea Boksishoppiin alkoi kehittyä Risto Kivilahden päässä jo muutama vuosi sitten. Liitola tapasi Aurassa rautakauppaa pyörittäneen Risto Kivilahden alunperin aivan muissa merkeissä. Risto oli nähnyt kaupan murroksen ja sen, kuinka vaikeaa kauppa on pienellä paikkakunnalla. Vuosi sitten myös Riston kauppa joutui sulkemaan ovensa.

Mietimme, miten rautakauppa saataisiin jälleen kannattamaan pienissäkin kunnissa? Vastauksena tähän syntyi Boksishop – Jari Liitola.

Tällä hetkellä Suomessa hallitsevat suuret rautakauppaketjut, jotka sijoittuvat kaupunkien keskustoihin ja ostoskeskuksiin. Nämä myymälät ovat hallimaisia itsepalveluvarastoja, joista on usein vaikeaa saada palvelua. Koska mielestämme Suomea ei saa päästää siihen pisteeseen, että rautakauppaan päästäkseen joutuu ajamaan lähimpään suurkaupunkiin, päätimme ryhtyä Riston kanssa jalostamaan Riston jo valmiiksi miettimään rautakauppa 2.0:aa.

Boksishop – automatisointi mahdollistaa palvelun

Boksishop-konseptin ytimen muodostavat täysin uudenlainen kassajärjestelmä, kirjanpito ja minimikulurakenne. Kaupalla on niin pienet kulut, että sellaisen voi avata ja se voi toimia pienemmilläkin paikkakunnilla. Boksishop ei vaadi suurta varastoa, jota jouduttaisiin myymään alennuksella tyhjäksi, vaan myymälä perustuu shop-in-shop-periaatteelle. Vasta-avattu Auran Boksishop pitää sisällään 30 erilaista ”shoppia” eli tavarantoimittajaa.

Risto osasi vanhana rautakauppiaana valita oikeat tavarantoimittajat, jotka haluttiin Boksishoppiin mukaan. Toimittajiksi valittiin sellaisia valmistajia, joiden laadukkaita tuotteita on mielekästä myydä, mutta jotka toisaalta jättävät katetta myös kaupalle. Liitola ja Kivilahti saivat ilokseen huomata, että jokainen pyydetty tavarantoimittaja lähti ilomielin mukaan.

Tavarantoimittajien innokkuuteen vaikutti varmasti osaltaan myös Boksishoppia varten kehitetty uusi kassajärjestelmä, jonka ansiosta kaikki kaupan osapuolet saavat omansa tililleen heti kun tuotteen ean-koodi kirjataan kassaan. Päämiehet eivät siis joudu odottamaan iänikuisia tilityksiä, vaan kauppa käy sutjakkaasti.

Tavarantoimittajat saavat myös ajantasaisesti raporttia tuotteiden liikkumisesta ja osaavat näin lähettää uutta tavaraa tarpeen mukaan. Boksishopin pää toimitusketjusta onkin pitkälti automatisoitu.

Tällä alalla väärä tuote väärässä paikassa voi aiheuttaa suurta harmia. Vaaditaan osaamista ja palvelua. – Jari Liitola.

Kun kulut on minimoitu, on Boksishopissa voitu nostaa kärkeen asiakaspalvelu, joka on merkittävä kilpailuvaltti. Alalla, jota säätelevät tiukat säännökset ei voida olettaa, että asiakkaat tuntevat tuotteet läpikotaisin tai edes riittävän hyvin. Boksishopissa paikalla onkin aina kaksi myyjää, joiden ainoa tehtävä on asiakaspalvelu.

Asiakkaat ensisijalla

Asiakkaan näkökulmasta Boksishop erottuu erinomaisella asiakaspalvelullaan. Myyjät eivät ole liikkeessä purkamassa kuormaa tai päivittelemässä raportteja, vaan tarjoamassa vanhaa kunnon asiakaspalvelua. Boksishop panostaa erityisesti rekrytointiin, sillä sosiaalisen persoonan lisäksi Boksishopissa työskentely vaatii rautaista ammattitaitoa ja tuotetuntemusta.

Boksishop ei tarjoa vain tuotteita, vaan menee arjen ratkaisut edellä pyrkien auttamaan ja edistämään asiakasta kodin tarpeissa. – Jari Liitola.

Lisäksi Boksishop pyrkii erottumaan markkinointiviestinnällä. Viestintä asiakkaiden kanssa tulee olemaan mahdollisimman avointa ja sitä käydään keveällä kielellä. Sosiaalisen median ja blogin kautta asiakkaille tarjotaan säännöllisesti opettavaisia tietoiskuja uusista tuotteista ja tuotesarjoista.

Benchmarkki ruokakaupasta

Saksassa on muutamia benchmarkkeja, mutta samankaltaista shop-in-shop-järjestelmää ei alalta löydy toista. Tästä syystä Boksishop herätti myös Tekesin eli nykyisen Business Finlandin mielenkiinnon, ainutlaatuisella konseptillaan, jolla on mahdollisuudet toimia myös kansainvälisesti.

Yhtenä mainittavana benchmarkkina toimi ruokakaupan puolelta Lidl. Lidl on tekemisessään äärimmäisen ketterä ja keveä sekä rajaa tuotesegmenttinsä fiksusti. Ei tarvita 68 hyllymetriä eri lajeja meetvurstia, vaan muutama laatuaan riittää. Boksishopissa on sama ajatus, asiakkaille tarjotaan laadukkaita tuotteita kapea määrä.

Tavoitteena uusia Boksishoppeja ja verkkokauppa

Ensimmäisen vuoden tavoitteena on saada pystyyn vielä toinen ja ehkä jopa kolmas Boksishop. Se, mihin aika ja resurssit riittävät, määrää paljon. Viestinnästä riippuu, miten idea saadaan kommunikoitua kuntapäättäjille. Pitkällä tähtäimellä olisi mahtavaa nähdä Boksishop-liikkeitä Suomen rajojen ulkopuolellakin.

Lisäksi projekti on vielä siltä osin kesken, että mukaan on tulossa myös verkkomyynti. Kun perusasiat ja perustoiminta on hiottu kuntoon kivijalassa, yrittäjät aikovat paneutua täysillä myös verkkokauppaan. Liitolan vahvan digitaustan myötä, digitalisoidaan kaikki mitä suinkin voidaan. Markkinointi ja viestintä tulee olemaan pitkälti digitaalista. Suunnitteilla on myös kanta-asiakasjärjestelmä.

Tutustu Boksishoppiin paremmin!

Sain kunnian olla Vakka-Suomen Sanomien ”viikon henkilö”. Tosin en tiedä miksi, mutta kuitenkin erittäin mukava toimittaja ajeli torpallemme ja joimme sumpit sekä turisimme elämästä runsaan tunnin. Jutusta tuli sitten tällainen. Linkki Vakka-Suomen Sanomiin tästä (tarvitset lukuoikeuden).

 

Turkulainen viestintäalan yrittäjä Jari Liitola viettää puolisonsa Pia Nolvi-Liitolan kanssa ensimmäistä puolivuotiskauttaan Taivassalon kesäasukkaana. Onnikmaalla sijaitsevassa 120-vuotiaassa torpassa pariskunta elää lähellä onnea. Työ ja vapaa-aika kietoutuvat toistensa lomaan ilman selkeitä rajoja.

– Otimme 17 vuotta sitten kolmikymppisinä yhteiseksi tavoitteeksemme, että kumpikin voisi jonain päivänä työskennellä ilman fyysistä työpaikkaa. Toukokuussa saavutimme sen, kun Pia siirtyi omaan yritykseemme. Mottomme on yrittää elää sellaista elämää, ettei ikinä tarvitsisi miettiä lomia, vaan vapaa-aika ja työ olisivat jatkuvasti tasapainossa, Jari Liitola kertoo.

Kun aurinko paistaa, torpan isäntä ruopsuttaa pihamaata ja antaa asiakkaidensa projektien levätä. Sadesäällä on aikaa istua läppärin kanssa tupakeittiön pöydän ääressä. Onni syntyy tasapainosta.

– Onni on sitä, että vapaa-aikaa on riittävästi, saa nukkua riittävästi ja elämässä on riittävästi rakkautta. Mutta myös työ on tärkeää. Ihmisellä täytyy olla jokin mielenkiinto herätä aamulla, jotakin sellaista, missä pääsee toteuttamaan asioita ja joista on oikeasti kiinnostunut, eikä vain palkkalapun vastineeksi. Ainakin tietotöissä pitäisi jo olla päästy eroon siitä, että suoritetaan tietty työaika eikä työtä itsessään.

Yhdessä puolison kanssa valittu elämäntapa ei ole aina ollut itsestäänselvyys. Vielä kolmikymppisenä Liitola ahersi isossa mediayrityksessä ympäripyöreitä päiviä silkasta tekemisen ja uuden oppimisen riemusta. Pahimpaan aikaan Liitola ahmi kaiken työn mitä tarjottiin.

– Se oli ihan hullua, ei silloin elämässä tehty mitään muuta. Menin puoliltaöin nukkumaan ja heräsin aamukolmelta miettimään työasioita.
Eräänä aamuna Liitola heräsi tunteeseen, ettei saanut happea. Kroppa kertoi, ettei se enää jaksa.

– Pelästyin tietysti, mutta lääkäri ei löytänyt minusta mitään vikaa. Tuosta tapauksesta asti olen uskonut siihen, että kroppa kertoo meille asioita, ja se on fiksumpi kuin me luulemme.

Liitola selvisi burn outista vähentämällä rajusti työmääräänsä. Hän perusti muutaman hyvän ystävänsä kanssa oman yrityksen, Viidakkorummun, jonka arvoihin kuului alusta asti kohtuutalous.

– Me emme halua kasvaa. On hätkähdyttävää, millaisia reaktioita se on saanut aikaan. Jos tyytyykin siihen, että muutama ihminen saa yrityksestä voita leivän päälle, se on monelle järkytys.

Väljemmällä työtahdilla on hintansa, mutta Liitola on valmis sen maksamaan. Ihmiselle riittää lopulta vähä.

– En ole enää kuluttaja vaan ihminen. On edellisen sukupolven ajattelua, että jos varantoa tulee hiukan lisää, pitää vaihtaa aina isompaan asuntoon ja kalliimpaan autoon.

Toisten ihmisten odotusten vastaisesti eläminen vaatii rohkeutta. Pariskunnalta, joka aikoinaan valitsi lapsettomuudenkin osin ekologisista syistä, se onnistuu.

– Oman yrityksen perustamisen jälkeen vei vuosia olla pelkäämättä, mitä ensi kuussa tapahtuu. Tällaiselle ihmiselle, joka on tarkka että projektit menevät hyvin ja budjetit pitävät, on iso askel heittäytyä pois oravanpyörästä. Mutta se klisee tuntuu pitävän paikkansa, että kun uskaltaa heittäytyä, jotenkin asiat vaan lutviutuvat hyvin.

Saara Huovinen

Tässä nyt suoraa livepuhetta yrittäjyydestä, josta toivon mukaan on jotain avaavaa siitä keskusteleville ammattijyrille, poliitikoille ja muillekin.

Paitsi että vietämme 25:ttä kihlajaispäivää nyt Vappuna, meille tapahtuu yksi suurimmista muutoksista sitten sen päivän. Vaimoni Pia tulee mukaan Pikku Apuriin! Mahtavaa päästä tekemään työtäänkin lahjakkaan vaimon vierellä.

Pelottava sairastumishälytys viime vuonna ja saman tapahtuminen myös tuttavapiirissä teki asiat lopullisesti selväksi. Ei täällä ole yhtään aikaa tuhlattavaksi! Sitkut helvettiin ja nytku kehiin. Kaikki on tehtävä heti.

Rakas vaimoni Pia on kouluttautunut, opiskellut ja ahertanut itsestään myös varsin hyvän graafisen suunnittelijan. Nyt on aika siirtää hänet yrittäjäksi, puolikkaaksi Pikku Apuria.

Pian taustasta johtuen Pikku Apuri kykenee nyt tarjoamaan laajempia palveluita asiakkailleen

Uusin Apurinpuolikas on ammatiltaan visuaalinen myymäläsuunnittelija, kaupan alan ammattilainen ja myymäläpäällikkö. Pitkä ura ruotsalaisissa Lindex, H&M ja IKEA -konserneissa opetti mitä tehokkuus on äärimmilleen vietynä. Olemmekin molemmat nopeita työssämme.

 

Mutta suurimman opiskelutyön hän on tehnyt graafisen suunnittelun saralla – itsenäisesti. Pari peruskurssia alkuun ja sen jälkeen harrastellen koneen ja YouTubesta löytyvien satojen oppituntien äärellä.

Pia siis elvytti rakkaimman nuoruuden harrastuksensa, piirtämisen, mutta nyt hän kuvittaa koneella graafisia kuvituskuvia (esimerkkikuvat), suunnittelee erilaisia kuoseja sekä toimii graafisena suunnittelijana 1.5.2017 alkaen Mainostoimisto Revolverille, Viidakkorummulle ja Pikku Apurille. Harrastamisesta tulee nyt ammatti.

Ja nyt Pia on valmis rinnalle yrittäjäksi.

Ensimmäinen asiakas on uudenlainen suomalainen franchising-myymäläketjumalli, jonka konseptoijaksi Pia on palkattu vuodeksi! Sen lisäksi hän suunnittelee Apurin kautta asiakkaille graafisia ilmeitä ja avaa syksyllä globaalin graafisten kuosien sekä vektorigrafiikan verkkokaupan!

Eli nyt saat meiltä, aidolta perhemainostoimistolta, Pikku Apurilta:

  • Mainostuotannot kaikkiin medioihin
  • Verkkosivutuotannot
  • Tekstityöt
  • Myymälöiden visuaaliset suunnittelut, ulos ja sisälle
  • Kuvitukset ja graafiset kuosit

Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa (kuuntele). Mahtavaa olla pariskunta myös työpuolella. Kilauta meille!

Jari ja Pia 🙂

positiivinen-na%cc%88yte

Turkulaisen kolumni.

Olen 10 vuotta mekastanut netissä. Nyt viimeisen vuoden olen kyseenalaistanut molempien, mekastamisen ja netin, voimaa.

Tiedän toki saaneeni työtä ja lukijoita 2500 blogikirjoituksen ja ziljoonan muun jutun takia, mutta kaikki ”hallitus on huono” ja ”tämäkin on paskaa” -kirjoittelun jakaminen vaan musertaa.

Suomimedia tosin ON aidosti masentava. Kun Suomi kokeilee sovituskopissa ahdistuspaitaa ja masennushousuja, kaikki koot sopivat valettuna. Osaamme kieriä ja nauttia piikkihöyhenistä ja huonosta tervasta. Ja täällä Turussa jopa aloitamme monet lauseet kieltosanalla, ”Et sää mittä mihinkä lähtis?”.

Päätyseinä vilahti – aivot kilahti

Kesän loputtua saatu ja poistettu melanooma muutti miestä. Arvot olivat jo aiemmin hakeutuneet kohdilleen, mutta nyt ne naksuivat lukkoon. Ei elämää oikeasti kannata käyttää murehtimiseen vaan lähimmäisiin, rakastamiseen, iloon ja nautintoon.

Itse asiassa en edes tiedä mitä tästä vielä seuraa, mutta tunnen kuinka aivot päivittyvät ruksutellen ja mieli työstää uutta elämänvaihetta. En vain vielä saa/ osaa pukea uutta minää päälleni. Olen hiljaa ja hiljainen, koska ”käyn”. Tuleeko kuinka vahva seos, sen näkee sitten joskus?

Sekin on muuttanut kaupunkilaista, että vanhalla torpalla saa asua kesät. Nautinto vyöryy yli, kun vain seuraa luonnon ja sen eläinten menoa, touhuaa puutöitä tai rupsuttelee maata. Kuin ihmeen kautta maa antaa vielä ruokaakin pöytään.

Ilon kautta

En silti ihan pahimpaan start-up -pöhinä-positiivisuuteen meinaa sortua. Kuten muutamat niissä piireissä touhuavat kaverini ovat sanoneet: ”Siellä kyllä pidetään kauheetä fiilistä yllä, suunnitellaan ja strategioidaan, mutta aika harva oikeasti tekee mitään”.

Opettelen pikku hiljaa ajattelemaan positiivisia asioita heti aamusta. Elinikäisen uteliaalle uutisnarkkarille se jo on iso prosessi, josta voi vain hiljaa oppia pois. Ensin pitää katsoa mistä uutisensa meinaa lukea tai katsoa. Sitten varovasti kurkkia konepellin alle. Sosiaalisen median rajoitin on pakko laittaa päälle. Facebookin algoritmi pitää automaattisesti seinävirrastani pois ne, jotka eivät sen mielestä sinne sovi.

Kun muistaisi joka päivä sen, että täällä (ainakin vielä) kelpaa elellä. Meitä ei ammuta mistään, maa ei järise alta eikä tulivuori ryömi päälle. Diktaattori ei kahmi rahoja ja hakkaa vääräpäisiä. Ja ainakin päiväsaikaan uskaltaa vielä kävellä melkein missä vaan.

Kai se viisastuminen hiipii liberaalimmankin kaverin ihon alle? Vaikka sitten pakkopysähtymisen kautta. Veikko Lavin sanoin:

”Ota löysin rantein, älä jännitä,

ota vastaan mitä tarjoo elämä.

Eihän suremalla maailmasta

mitään saa

päivä päivältä vaan lähestyypi maa.

Ota löysin rantein, älä jännitä,

ota vastaan elämä!”

Jari Liitola, pikkuapuri ja elämän opiskelija

HuaHinUusimassa Turkulaisessa on tekemäni juttu tutuista suomalaisyrittäjistä Hua Hinissa.

Harmi kun ei ollut kuin 3000 merkin tila, mutta saa siitä peruskäsityksen. Näet jutun tarkemmin näköislehden sivuilla 12.

EDIT: Tässä juttu tekstinä:

HUA HINISSA YRITTÄJÄ SAA ARVOSTUSTA

Haastattelin ja vietin aikaa kolmen suomalaisyrittäjän kanssa, kun tammi-helmikuussa kävimme toisessa kotikaupungissamme, Hua Hinissa, Thaimaassa. Kaupunki sijaitsee 230 kilometriä pääkaupunki Bangkokista etelään.

Hua Hin Golf Shop

Kari Männikkö on perustanut kaupunkiin Hua Hin Golf Shop -nimisen yrityksen. Asiakkaina hänellä ovat luonnollisesti kaikki golfista kiinnostuneet ja sitä harrastavat ihmiset.

Miten Kari päädyit yrittämään Thaimaahan ja Hua Hiniin?

”Muutin Hua-Hiniin vuonna 2004 tietämättä mitä teen! Golf on lähellä sydäntäni, joten luontainen ratkaisu oli perustaa golfkauppa. Saatuani Titleistin ja FootJoyn edustukset, ovat visiot tulevaisuutta varten selvät. Koitamme kehittää palveluitamme asiakkaiden tarpeiden mukaan, mutta ilman turhia paineita. Täytyyhän itsekin päästä pelaamaan!”, Kari naurahtaa.

I Rice

Marko Laine ja vaimonsa Tassanee Laine ovat pitäneet I Rice -ravintolaansa Hua Hinissa nyt kohta neljä vuotta. Ravintolan suosio on kasvanut koko ajan ja nyt ruuhka-aikaan alkavat pöytätilat loppua kesken.

Alkuvaiheessa yritys levitti sanaa läheisen Tira Tiraa -condon asukkaiden avulla. Sana levisi ja nyt I Ricesta on muodostunut ns. vakiolomailijoiden ja -asukkaiden ”olohuone”, jossa vietetään aikaa hyvän ruuan, juoman sekä tietysti ystävien kanssa. Vakiovieraita ovat paikalliset thait, englantilaiset, suomalaiset, tanskalaiset ja ruotsalaiset.

Miten päädyitte yrittäjiksi?

”No itse olen viikot töissä Nokia Siemens Networksilla Bangkokissa, joten vaimoni kaipasi tekemistä. Ja koska hän on ikänsä toiminut ravintolakokkina, oli ravintola luonnollinen valinta”, Marko kertoo.

”Rahoitin alkupääoman, ja ravintola startattiin liikkeelle. Vaimoni yksinkertainen motto menestymiseen oli: kun teen hyvää ruokaa, ihmiset tulevat kyllä sitä syömään. Ja oikeassahan hän oli!”.

I Rice tekee myös hurjasti ns. sosiaalista hyvää työllistämällä suuren joukon sukulaisia, sekä jakamalla ruokaa ja apua sitä tarvitseville, mm. asunnottomille paikallisille. Kaikissa teoissa näkyykin buddhalaisuuden auttava ydin.

Sabai Sabai Golfpalvelut

Heikki ja vaimonsa Apple (suomalaisille Omppu), ovat yrittämisen konkareita Hua Hinissa. Kohta lähestytään jo kymmenettä vuotta golfmatkojen järjestäjänä.Yritys on kovalla työllä rakennettu menestys ja jos golfkenttiä pullollaan oleva Hua Hinin seutu kiinnostaa, todennäköisesti sinäkin varaat pelireissut ja ehkä majoituksenkin heidän kauttaan. Saat vielä 19. reiällä juodaksesi suomalaista lonkeroa.

Helpolla homma ei pyöri, vaan työpäivät ovat 2-3 hiljaisempaa kesäkuukautta lukuunottamatta 15-17 tuntisia. Varsinkin enemmän perustoiminnan pyörittämisestä vastuuta ottanut Omppu venyy hurjiin työsuorituksiin.

”Minun pitää tarkistaa kaikki – koko ajan. Onko klo 5.30 sovittu asiakashaku ajallaan ja kuski tehtäviensä tasalla? Tietääkö x ja y, pelaavatko he tänään 18 vai 27 tai 36 reikää? Ei ole päivää, jolloin kaikki vaan rullaisivat automaattisesti maaliin, ilman tiukkaa valvontaa”, Omppu sanoo.

Summaus

Yrittäminen on Thaimaassa arvostetuin ammatti. Jos työnnät hedelmäkärryjä kadulla, olet paikallisten silmissä arvostetumpi, kuin läheisen Hilton-hotellin johtotehtävissä oleva henkilö. Yrittäminen Hua Hinissa on myös pitkiä päiviä, jopa tuplasti suomiyrittäjiä pidempiä.

Suuri ero tulee kuitenkin tavassa tehdä työtä. Kun Suomessa rutistetaan mailaa naurettavuuksiin asti, Hua Hinissa yrittäminenkin otetaan löysin rantein. Työpäivää katkotaan rentoutumiskeinoin, eli elämästä nautitaan työssäkin. Siinäpä oppia Suomeen.

Jari Liitola

Pikku Apuri