Artikkelit

Tähän vajaan viisikymppisen ikään päässeenä nautin stressivapaammasta tavasta tehdä työni. Siihen löytyy kaksi pääideaa miten sen teen?

1. Tee vain mukavien kanssa työsi

Pikku Apuri tekee kahdenlaista työtä:

  • Projektityötä, jossa tehdään asia x asiakkaalle y, laskutetaan ja heilutetaan kivat jatkot
  • Teemme myös ns. vuosisopimustöitä, jolloin tietyille asiakkaille teemme joka viikko markkinoinnillisia toimenpiteitä. Asiakkaat maksavat siitä meille kuukausittaisen hinnan.

Nyt olemme onnistuneet viime ajat molemmissa ”linjoissa”: Meillä on ollut todella mukavia projektitöitä, kuten esim. Aurakoulutus ja juuri nyt työn alla oleva Sellon Katse. Vuosisoppariasiakkaista mm. Wihanto ja Midas Kultasepät ovat molemmat sellaisia, joiden kanssa on kivaa tehdä työnsä ja meistä on aidosti mukavaa edesauttaa molempien liiketoimintaa.

2. Tee työsi valovoiman avulla

Olen aiemminkin kirjoittanut tästä aiheesta.

Ideana on jakaa työnteko synkkiin aikoihin ja vapaa-aika kivampiin hetkiin.

  • Teemme hurjasti tietokoneella tehtävää työtä kun on pimeää, märkää ja surkeaa. Yleensä se väli on lokakuusta maaliskuun puoliväliin. Yhteensä 5+ kuukautta.
  • Kun aurinko on ylempänä ja lämmittää sekä valaisee, alkaa toisenlainen työnteko. Mm. ulkohommat, joista ei makseta palkkaa. Silloin vähennämme tietokonetöitä. Teemme niitä kuitenkin kesäkuulle asti (ja osin kesälläkin). Huhtikuussa muutamme puoleksi vuodeksi torpalle Taivassaloon, jossa riittää puuhaa ulkosalla.
  • Kesäkuu-lokakuu -välin teen sadepäivät tietokonetöitä joista maksetaan, ja kauniimmat kelit taas ovat ulkohommia, joissa raha puolestaan palaa kiertoon.

Jos analysoin työaikaa, se menee kutakuinkin näin:

Pimeä aika

Teen tietokoneella taitto-, kirjoitus- ja liukuhihnatöitä n. 6 tuntia päivässä, yleensä klo 7-13 -välillä. Sen lisäksi teen ajattelu-, suunnittelu- ja ideointityötä 0-6 tuntia päivässä. Se tapahtuu aamulla klo 4-7 tai iltapäivällä tai illalla.

Valoisampi aika

Kun on kaunista, ollaan ulkona. Tehdään remppahommia, kävellään, vaelletaan jne. Silloin ei vastailla kuin puhelimeen ja sähköposteihin, vauhdista. Kun on huono ilma, tehdään töitä kuten ”pimeällä ajalla” (yllä).

Mitä näistä sitten seuraa?

Jos onnistumme noudattamaan ko. sääntöjä, se tarkoittaa sitä, että:

  • nukumme paremmin,
  • voimme paremmin ja
  • parisuhteemme voi hyvin. Se taas johtaa siihen, että
  • meistä voi olla kivaa seuraa myös ystävillemme.

Täytyy muistaa, että tällainen tapa tehdä työtään maksaa. Emme saa sellaisia rahoja mitä saisimme normityöksi määriteltävällä tavalla. Mutta rahan sijaan saamme paremman mielen ja ennaltaehkäisemme omaa mielisairauttamme.

Ei se jatkuva kasvu, vaan se jatkuva kasvaminen.

 

Tämä on oikeastaan jatkoartikkeli pariinkin juttuun, mm. tähän.

Olen ollut markkinointialalla nyt 20 vuotta ja sitäkin ennen myynnissä ja markkinoinnissa melkein 10 vuotta. Olen siis nähnyt ja kuullut aikamoisia väittämiä, tehnyt itse monia ja ollut mukana sadoissa. Nyt on tietynlaisiin mitta täysi.

Tekopirteät yritykset

Eniten itseä ärsyttää yritysmaailmassa tekopirteys. Henkilöt, joilla tuntuu aina olevan aurinko nousussa ja kaikki hyvin kaikkialla. Viestintä, joka väittää yrityksellä olevan samoin. Pelkkää bullshittia siis.

En tiedä sitten toimiiko tuo silti useimpiin. Viestintä ja media on muutenkin niin täynnä negatiivisuutta, että jos maailmaa päättää katsoa tsemppikokoomuslaisin lasein, ehkä se menee läpi?

Itseä kiinnostaa eniten ihmiset ja yritykset, jotka näyttävät olevansa – ihmisiä. Välillä nauravia, itkeviä, asiakkaita menettäineitä, surullisia. Eläviä.

Esim. tosi monet peittävät isotkin YT-neuvottelut ja asiakasmenetykset. Aina menee lujaa! Jos nekin kertoisi fiksusti ulos, voisi yritys saada uudenlaista tartuntapintaa. Rosoa.

Taisi olla Duke Ellington, joka määräsi pianonsa aina viritettävän hieman väärin juuri rosoa saadakseen?

Meillä oli hirveä viikko, kun kaupunkielämään taas totutellessa ei saatu nukuttua kuin 1-4 tuntia/ yö. Ei jaksanut mennä ulos, nipin napin toimistolle. Työssä sitten pussit silmien alla ja harmaa sumu iiriksissä hoidettiin kuitenkin viisi asiakaspalaveria sisulla läpi, joista silti kaikista taitaa tulla kauppaa kotiin.

Apuri puki syksyyn

Elämää eri kirjoissaan pyrimme tuomaan entistä rohkeammin sekä tänne Pikku Apuriin että Viidakkorumpuun. Jollei kiinnosta, ei kiinnosta meitäkään. Lukijamääristä päätellen yhä useampia kiinnostaa.

Kyllä mekin tyyliä silti pyrimme vaalimaan, kuten nyt syysilmeemmekin kera. Mun kuvassa ei edes silmäpussit näy 🙂

 

Vaihtelevaa syksyä,

Jari ja Pia

 

Pääsy pois suomalaisesta hengettömyydestä on ajanut ahdistuksen pois. Olen lopettanut lähes kokonaan suomalaisten ”uutisten” (lue: tuskartikkelit, uusi sana) tavaamisen ja vähentänyt (anti-) sosiaalisten medioiden käyttöä 90%.

Sen sijaan olemme työnteon ulkopuolisen ajan ihmisten ja toistemme kanssa livenä: Nauramme, kuntoilemme, syömme ja juomme. Elämä vaan on niin paljon positiivisempaa täällä. Suomiystäviä toki kaipaa.

SUOMI ON NYT TUSKAISA

Ei sitä huomaa kuin matkan päästä, miten tuskaisa maa Suomi juuri nyt on.

Kaikki on valittamista, uhkia ja epäonnistumisia. Harvat yrittävät luoda positiivistakin henkeä, mutta se on yhtä kuin yksittäisen linnun harjaaminen Exxonin öljyonnettomuudessa. Työssäkin kiitos ja iloisuus loistaa poissaolollaan. Puurretaan vain ilman merkitysten miettimistä. Ja kaikki – KAIKKI – pyörii rahan ja talouden ympärillä.

Ja sitten kruununa laiton, mutta valtion hyväksymä orjatyö. Sanattomaksi vetää.

Pahinta on se, että siellä asuessa ajautuu väkisinkin kierteeseen mukaan. Vaikka tekisi mitä ei-päätöksiä, huomaa kuitenkin kommentoivansa ja osallistuvansa tuskaan.

Koitamme nyt irtisanoutua tuskasta. Vienee pitkän ajan ja keinotkaan eivät ole vielä selvillä, mutta se on seuraavana tavoitteena. Sitä kautta saa vielä entistäkin paremman elämän. Sitä kun ei koskaan tiedä, koska se pois viedään.

Pikku Apuri

EDIT: Tuli muuten laskutoimituksena mieleen, että jos jättää kokonaan pois turhat tv:n toljottamiset sekä vielä turhemmat tietokoneen edessä nyhjöttämiset, jää päivään helposti 5-8 tuntia aikaa tehdä muuta. Sitä täällä tehdään 😉

 

Jatkuva uutistulva lannistaa. Scoopinionin ja muiden palveluiden päivittäinen lukeminen opettaa toki, muttei kevennä tuskaa.

Ennen riitti, kun luki Hesarin tai paikallislehden nasevan kolumnin. Tuli niitä joskus itsekin rustattua. Nyt tämä globaali idea- ja juttuvyörytys musertaa alleen. Ja sitä paitsi ei juttuja juurikaan lueta, tissejä vaan katsellaan netistä.

TEKOJA

Olen pyrkinyt tekemään kuten kirjoitan. Maaseutukoto valmistunee ensi kesänä, ja saamme jatkossa nauttia puoli vuotta energiaomavaraisesta elosta. Sen jälkeen pitää ratkaista, miten se toinen puoli vuotta hoidetaan?

Jatkossa kerron vain omista teoista työ- ja vapaa-ajalla sekä ajatuksista niiden takaa. Jätän täysin idioottimaiseen suuntaan kulkevan suomipolitiikan muiden harteille. Sancho Panzan viittoja kun kantaa moni muukin. Keskityn iloisempaan ja jätän masennusta aiheuttavat aineet muille.

Just sayin´.

Pikku Apuri

Joka kerta kun puutun täällä blogissa johonkin (yrittäjäelämän) epäkohtaan saan varsinkin vanhemmalta lukijataholta viestiä, että voisi olla enemmän (lue: vain) positiivinen.

Kaikki jotka minut tuntevat, tietävät että olen positiivinen ja iloinen veikko. Se ei kuitenkaan tarkoita, että sulkisi silmät ja näppäimistön, jos huomaa tyhmiä epäkohtia esim. laeissa tai säännöissä. Koen sen tärkeäksi, että tuon esille myös korjaamista vaativia seikkoja. Niin ne joskus ehkä korjataan? Mm. Yrittäjyyteen liittyviä asioita olen kerännyt Yrittäjä on yhtä kuin -Facebook-ryhmään.

Kuva otettu 27.5.2014 klo 10.58

Mikäli haluatte vain iloisia ja positiivisia juttuja, lukekaa vaikka Stubbin blogia tai muuta yli-ihmistä? Itse aion olla ennen kaikkea läpinäkyvä ja rehellinen. Välillä vitutus näkyy, välillä näkyy nami-nami. Iloinenkin voi välillä möksöttää.

Pikku Apuri