Artikkelit

Joskus sitä törmää piilossa olleeseen veljeen. Minulle niin kävi joskus vuonna 2010, kun sain kutsun osallistua uudenlaisen yhteisöasumismallin ideointiin OldMillin neukkarissa. Siellä tapasin idean isän, Riston.

Pari vuotta yritimme mallia rahoittaa mm. Tekesin kautta, mutta lopulta se kaatui siihen, ettei Tekes osannut laittaa sitä rakentamisen eikä digitaalisuuden laatikoihinsa, sillä ideassa kyse oli kummastakin.

Meinasin nauramiseltani kompastua itkunsekaisiin kyyneleihini.

No, pari vuotta myöhemmin päätimme Riston kanssa, että joskus tehdään yhdessä töitä.

Vanha rautakauppa paskaksi ja kokonaan uudenlainen idea kokeiluun

Vuonna 2016 Riston edellinen rautakauppa sai päätöksensä. Evoluutio ja stressi ajoivat sen kiinni.

Mies vaan ei ollut luovuttavaa sorttia, niin puolen vuoden hermoloman jälkeen aloimme ideoida täysin uudenlaista kauppaa. Sellaista, jossa kulut olisivat niin pienet, että sellaisen voisi avata myös ns. kuoleviin kuntiin.

….nyt alkaa tuotevyöry, jolla jokainen osasto saa oikeanlaisen ilmeensä.

Runsas vuosi sitten rankan nimirumban jälkeen nimeksi valikoitui Boksishop, koska kyse on ns. shop-in-shop -mallista, jossa tarkoin valitut päämiehet saavat myymäläänsä oman loossin, shopin. Boksishopilla ei siis ole omaa varastoa, per see.

Ja kun tilauksesta kotoani löytyi myymäläosaamisen ammattilainen. Pia otti suunnitellakseen pohjapiirroksen, toiminnallisuudet ja kaiken ulkonäön.

verkkosivuteaser ja kisa nro. 2

slogan.

logo.

Mullistava kassajärjestelmä

Samaan aikaan yhytin Riston yhteen Kuulalaakerin aikaisen työkaverini Janin, eräänlaisen neron kanssa. Jan teki tujauksessa sellaisen kassajärjestelmän, jossa ei ole mitään turhaa. Tavoitteena oli tehdä softa, joka ei tarvitse ohjekirjaa. Sellainen tuli.

Nyt kun pyyhkäisee tuotetta, rahat siitä jaetaan heti oikeisiin tileihin. Päämies ja myymälä saavat heti omansa.

5.2. ns. kevytavaus

Nyt 5.2.2018 1. Boksishop -myymälä avataan ja samalla verkkosivuversio 1.0. Nyt livenä oleva on vain teaser.

Myymälä tulee vielä olemaan osittain kesken, mutta jos kerran teemme verkkosivustojakin kevytmenetelmällä, jossa osia avataan niiden tärkeysjärjestyksessä ja kun ne valmistuvat, avataan Boksishoppikin samalla tyylillä. 30:stä päämiehestä kuitenkin yli puolella, jos rekat pysyvät aikataulussa, on tavarat tarjolla.

Samalla aukeaa haku seuraavien Boksishop -myymälöiden pitoa harkitseville. Tarkoitus on siis avata useampia hetipian.

Pikku Apuri -perhemainostoimisto Boksishopin kanssa yhteistyöhön

Viidakkorummun ohella meillä on nyt vaimoni Pian kanssa Pikku Apuri -niminen perhemainostoimisto. Ja koska olemme tehneet asiakkaalle kaiken, jatkamme sillä tiellä. Olemme konseptin vartijoita.

Työajastamme puolet siis menee seuraavatkin vuodet Boksihoppien parissa. Kuka olisi voinut ennustaa, että mukavan Merikarvialla syntyneen auralaisen rautakauppiaan takaa löytyisi peilistä näkyviä turkulaisnaamoja?

Mutta perhana kuinka mahtavaa tämä nyt on.

Juttelimme muutaman kaverin kanssa työn tasosta. Pätee yleisestikin, mutta mietin etten itsekään ole vuosiin tehnyt projektia, jossa jokainen osapuoli olisi ollut sitä tosissaan miettimässä ja tekemässä.

Aikataulu määritetään ensin ja sen perään halpa hinta. Siksi lopputuotteet ovat täysin keskeneräistä tai ihan tuubaa.

Kun katsoin Netflixin Abstraktio -sarjasta (alla traileri) 1. osan, joka käsitteli huippukuvittaja Christoph Neimannia, hävetti. Hyvä tulos vaatii aikaa. Se vaatii sellaista miettimisen melua, että naapurihuoneessa vedetään ovi kiinni.

Esimerkkinä. Paljon jutellaan nordic noirista ja eritoten sen buumin aloittaneiden tanskalaisten tv-sarjojen menestyksestä. Esim. Vallan Linnake -sarjan (Borgen) käsikirjoittaja Adam Price, joka on ammatiltaan kokki, teki työtään oikean aavistuksen ja vision viemällä pieteetillä  ja sitä seurattiin tarkasti tuotannossa. Lisäksi Tanska valtiona satsasi sitä ennen vuosia käsikirjoittamiseen. Eli takana oli vuosien työ, tukea ja rahaa. Tekijöiden annettiin tehdä, luoda, rauhassa.

10-15 vuotta sitten

Kun saimme markkinointiprojektin 2000-luvun alussa, ensimmäisenä siihen valittiin tekijätiimi. Meitä istui 2-5 suunnittelijaa huoneessa miettimässä – tunteja. Sen jälkeen jokainen mietti yksin, ehkä päiviä. Sitten kokoonnuttiin ja lyötiin yksi ideoista ritariksi, joka pääsisi valloittamaan Gallian. Ei se sitä ehkä tehnyt, mutta se johtui meistä, tekijöistä. Olisi pitänyt olla fiksumpi, parempi!

Se idea, joka nyt menee liveksi, ihan oikeasti tuotantoon, heitettiin roskikseen kuudentena ajatuksena silloin joskus. Se idea keksittiin 22 minuutissa – ja todettiin liian huonoksi. Nyt, teknologian kehityttyä, jokainen on omasta mielestään valokuvaaja, kirjoittaja ja graafinen suunnittelija. Paitsi ettei ole.

Se joka luulee olevansa, tuottaa sellaista lopputulosta, minkä kokeneempi, alaa intohimoisesti harjoittanut ammattilainen heittää 18 minuutin mietinnän jälkeen roskakoriin. Vaan ei, nyt se menee läpi ”riittävän hyvänä”.

Ja hei, olemme nyt aidosti globaalissa kisassa. 10-15 vuotta sitten riitti, kun löi läpi Varsinais-Suomessa. Nyt tullaan ohi, läpi ja päin 1288 kertaa sekunnissa.

Nyt aloittaessa olet se Vehmaan Pullilan kylässä seisova, kuudes roskasäiliö, jota ei aina muisteta tyhjentää.

Jos minä tilaisin omilla rahoillani jotakin, jonka avulla olisi tarkoitus maksaa paitsi omat palkat, myös työntekijöiden palkkoja, jessus että haluaisin siitä hyvän. Kun nyt organisaatio x:n tuotepäällikkö ottaa yhteyttä, se jo määrätty budjetti ei ole hänen rahaansa. Se jo määrätty aikataulu ei ole hänen tekemänsä.

Tärkeintä on suorittaa työ siinä ajassa ja sillä rahalla, mitä johtoryhmän saksalaisautolla ajava, korkean koulutuksen ja ison excel -taulukon omistava henkilö määräsi. Tuntuu ettei kukaan mieti sitä, että jos budjetti sekä aikataulu olisikin 2 tai 10 -kertainen, tilanneella yrityksellä ainakin olisi mahdollisuus siihen, että pitäisi miettiä mihin ne vaadittavat Keski-Euroopan ja Aasian tehtaat rakennetaan?

Mieti ennen kuin teet tilauksen, että otatko menestymisen riskin, vai teetkö vain pois alta?

 

12106800_1479072258822538_5954046445566339749_n

Siinä ne, maailman menestyneimmät liikeideat parilta viime vuodelta. Kaikille niille yhteistä on se, että ne toimivat ”välittäjinä tai yhdistäjinä” kysynnän ja tarjonnan välissä, toteutustapana digitaalinen pyöröovi.

Valtaosassa digifikseripalveluista on hylätty suuret kiinteät kulut (tilat, varastot, palkolliset) ja tilalla ovat ketteryys, tehokkuus sekä sähköinen palveluketju.

Maailmassa on vielä tilaa usealle pienemmälle idealle. Nyt kannattaa muuttaa se liiketoiminta, josta tiedät tarpeeksi.

Välittäjäideaan kun yhdistää mahtavan palvelun, ainakin Suomen sisämarkkinoilla pärjää jo ylivertaisesti. Siitä voikin sitten ponnistaa muualle, jos halut kasvaa ovat kovat.

Suomessa uusin tulokas tähän ketjuun lienee Suppilog, josta oli juuri juttu Kauppalehdessä.

Otahan yhteyttä, jos kaipaat sparraria ideaasi!

Suomi on sairas.

Mm. Meidän koko työelämää koskevat rakenteet ovat vanhentuneita. Ne eivät enää auta ja tue, vaan tuhoavat ja rankaisevat. Ja niitä ”paikkaamaan” keksimme koko ajan lisää kaikkea järkevää toimintaa jarruttavia säädöksiä ja sääntöjä!

Graphserver

Ihmiset ovat koventuneessa työelämässä sairaampia kuin koskaan, vuonna 2012 76 000 jäi työkyvyttömyyseläkkeelle uupumuksen tai masennuksen takia (pelkästään 23 000 sinä vuonna). Koko luku oli lähes 200 000. Työkyvyttömiä. Loppuun asti. Out.

Olemme pahoinvointivaltio, vaikka kaikilla mittareilla olemme yksi maailman parhaista valtioista. Miten tähän on päästy?

Omakin usko on mennyt ns. vanhaan demokratiaan. Jos nyt keksin lääkkeitä johonkin valtion vaivaan, minun kai pitäisi lähestyä alueeni kansanedustajaa? Hänen avustajansa sitten päättää, pääseekö kirjeeni edes edustajan silmille. Ja mitä sitten jos pääsee? Näyttäkää minulle edustaja, joka on vienyt yksittäisen kansalaisidean ne lukemattomat portaat ylös asti (oma puolue, eduskunta, työryhmät, valiokunnat, laki), niin näytän teille onnellisen kansalaisen.

Professori Eero Paloheimokin sanoi Ekopolis-dokumentissa: ”Demokratia on aivan liian hidas järjestelmä kriisitilanteisiin”.

On toki tullut mm. hieno kansalaisaloite.fi, mutta senkin käytännön tulokset ovat vielä heikkoja. Ja miettikää tätä määritettä:

Suomen kansalaisilla on perustuslaissa turvattu oikeus tehdä eduskunnalle aloite lain säätämiseksi. Tämän valtiollisen tason vaikuttamiskeinon käyttäminen edellyttää, että aloitetta kannattaa vähintään viisikymmentätuhatta äänioikeutettua Suomen kansalaista kuuden kuukauden kuluessa.

50 000 puolessa vuodessa! Vaikuttamiskeino jokamiehille ja -naisille. ”Siinäpä keräävät, hah, hah”. Demokratiaa?

MITÄ PITÄISI TEHDÄ?

Lukuisista lukemistani opuksista ja artikkeleista sekä käymistäni keskusteluista tiedän, että on jo tapahtunut iso arvopohjainen muutos.

Ihmiset ovat jo hiljaisessa kapinassa. Muodikkaasti puhutaan hiljaista signaaleista, what’s bubbling down under. Kokemuksistaan fiksuuntuneet kehäketut ja varsinkin nuoremmat globaalit kansalaiset elävät ihan eri maailmaa kuin päättäjät. Poliittinen valta on kärjistetysti enää vanhempien kansalaisten huvi ja kiinnostuksen kohde. Ennen niin pieni joukko, johon lasken itsenikin, on kasvanut ilahduttavasti koko ajan. Se kaipaa ihan muuta kuin mitä on aina ollut tarjolla.

Miten edetä nyt? Osaan hyvin vain verkkopalveluiden teon. Ainoa siis mitä minä voin tehdä on verkkopalvelu, joka yhdistäisi:

  • työelämästä ulos heitetyt 40-60 -vuotiaat (kyllä, mm. Manpower -rekryfirmaa kielletään lähettämästä yli 40-vuotiaiden hakemuksia yrityksiin! Ei palkata.)
  • työelämään sisälle pääsemättömät alle 30-vuotiaat nuoret (ns. pätkätyöelämän edustajat, syrjäytyneet, jne)
  • uudet keinot työelämän rakenteiden helpottamiseen (yrittämisen aloituksen helpottaminen, vero- ja maksuporkkanat, kansalaispalkka tmv. perustulo, jne.)

Palvelun lopputulemana tulisi ulos:

  • iso lista kannatettavimpia korjauksia normityöelämästä vieraantuneille päättäjille
  • yhdistäviä liikeideoita keskustelijoiden ja foorumin jäsenten keskuudessa (sielunkumppanit löytäisivät yhteisiä intressejä)
  • fyysisiä tapaamisia ja keskusteluita jäsenten kesken
  • iso lista KÄYTÄNNÖN TOIMISTA, joilla avataan nykytyöelämän rakennelukkoja

Toki tuo palvelu yhdistetään kaikkiin toimiviin sosiaalisen median kanaviin ja sen yksittäisille kokonaisuuksille avataan omat Facebook-ryhmät.

Toisaalta mietin, että moisen foorumin pitäisi saada iso massa ihmisiä, jotta se alkaisi oikeasti toimia. Onko toisinajattelijoita kuitenkaan tarpeeksi? Jaksaako tarpeeksi heistä osallistua, sillä perinteinen jakohan menee 90% lukee, 10% kirjoittaa?

Mitä olette mieltä? Kannataisiko moista alkaa suunnittelemaan? Olisiko joku muukin kiinnostunut rakentamaan sellaista? Muita ideoita?

Pikku Apuri

Luettuani tuon edellisen postauksen jutun Suomen kuvalehdestä, oli pakko tehdä edes jotakin. Nyt tarvitaan 50 000 ihmistä kirjoittamaan tämä avoimen ministeriön idea alle!

Meidän maksamat ammattilaiset saavat sitten tutkia ja luoda tästä entistä paremman käytännön – mielellään ilman ”työryhmiä”.

Kiitos avustasi.

Yrittäjän työttömyysturva palkansaajan tasolle

Suomessa yrittäjä tippuu pois turvaverkosta. Hänellä ei ole työttömyysturvaa, ellei hän pura ja tuhoa kaikkea kovalla vaivalla rakentamaansa, ja silti päätös saada työttömyyden turvaksi tukea on usein mahdottomuus.

Miksi yrittäjä on Suomessa paria-luokan eliö ja samalla valtionjohdon juhlapuheiden kuningas?

Tosielämän kertomus:http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/talta-tuntuu-olla-koyha


Tällä aloitteella pyritään nostamaan yrittäjä samaan kategoriaan kuin palkansaaja.

Jos yrittäjän liiketoiminta tyrehtyy (yleinen taloustilanne, sairaus, muu syy), hänellä olisi oikeus saada lain mukaan samaa työttömyysrahaa kuin palkansaajakin.

Rahan voisi saada todistamalla yrityksen todellisen rahaliikenteen ja kassatilanteen. Ei purkamalla koko yritystä atomeiksi (jolloin uudelleen aloittaminen jää taatusti unohduksiin).

Läpi mennessään tämä maksaa, mutta toisaalta mahdollistaisi yhä suurenevan työttömien henkilöiden yrittämisen. Yrittämistä uskallettaisiin kokeilla, mikäli turvaverkko säilyisi alla.

Onnistuessaan se generoisi lisää yrityksiä, työpaikkoja ja veroeuroja!

Pikku Apuri