Artikkelit

Enkä tarkoita fyysistä, vaan henkistä kuntoa. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä mukavampaa on kannustaa muita löytämään itsensä ja oikeaa tekemistä josta nauttii.

Vaan kymmenen+ vuotta sosiaalisen median eri kanavissa pyörineenä ja työtä siellä tehneenä suhdeluku on silti surullinen:

Vain joka kymmenes huomioi toisen hyvän.

Satoja erilaisia asiakasblogeja ja yli 2500 omia sellaisia kirjoittaneena tuo suhdeluku pysyy. Yhdeksälle kymmenestä on ylivoimaista kannustaa tuttua tai ystävää. Siinä meillä on suuri parantamisen vara. Eikö se vain ole hyvä, jos ympärillä menee kivasti? Silloin se saattaa tarttua sinuunkin. Saat tarmoa ja hyvää oloa, mikäli olet itsetunnoltasi ja asenteeltasi kunnossa.

Vaan olen kuullut hurjia juttuja, varsinkin ns. Varsinaisen Suomen alueelta, jossa naapurin aidan takana kytätään, jos pihaan on ilmestynyt uusi auto tai traktori, niin ”siltä ei sitten varmaan osteta mitään”. Aika harva meidänkään alan toimijoista kannustaa toistaan. Kyräilyä kyllä riittää.

On mahtavaa myöntää ja elää mukana, kun lähes samalla kentällä työtään tekevät pärjäävät hienosti. Taisteen menoa on huikeaa katsella vuodesta toiseen, samoin Aucorin kollegoiden.

Mukavuus on tärkeää

Monet hakevat vain pirun hyvää jälkeä, vaikka tekijät olisivatkin täysiä kusipäitä.

Maksetaan maltaita ja tapellaan itsepäisten besserwissereiden kanssa 20€:n sashimirullat suussa.

Itse tykkään mukavista ammattilaisista. Siksi hieman omien tekojen vierestä Kui Designille toivon lisää kauppaa ja Simeliuksen pariskunnalle, Twistedille sekä Valotuksen J-P:lle paljon kivaa kuvattavaa. Veli-Jaakko on niin mukava mies, että enemmän saisi hällekin työtä tulla. Groundin sakilla käsittääkseni meneekin hyvin, mutta kaikkea parasta myös niin mukaville.

Ja kun vielä lavennetaan, niin iso kehu menee Laivurinkadun asuntomme alakertaan, KopioNiinin Seijalle, joka hoitaa kaikki pikatilaukset aina hymy asenteessaan. Samoin tekee Herr Holmström Mainoskohosta.

Muitakin toki Turun alueelta löytyy, mutta jääkööt seuraavaan postiin.

Pistetäänkö mukavien rinki kiertämään? Eiköhän silloin tartu kivoja asiakkaita itse kunkin hihataipeeseen?

Jos johonkin ihmiseen tässä maailmassa voi eniten vaikuttaa, se on oma itse. Siksi oman mielen ymmärtäminen, myötätuntoisuuden löytäminen ja itsensä viisas ohjaaminen ovat mitä tärkeimpiä tehtäviä ihmiselämässä. Ja mitä paremmin itseään käsittää, sitä sujuvampia ihmissuhteitakin osaa rakentaa. – Maaret Kallio

Kivaa uutta vuotta ja tee vain mukavien kanssa hommia vuonna 2018.

Seitsemän vuoden yrittäjyyden aikana yksi asia on tullut selväksi: Jos on työtä (tilauksia), olo on mahtava, aurinkoinen ja rento, töissä ja kotona. Jos ei ole, murehtii ja märehtii koko ajan.

Sekin on varmaa, ettei pienyrittäjällä ole juuri koskaan sopivasti töitä. Niitä on liian vähän tai paljon.

Itselle ei myöskään sovi ns. kasvuyrittäjyys. Työntekijöiden määrä 1-2:sta 3-4:ään lisää stressiä potenssiin 10. Jollakin on aina joku vinossa. Ellei kotona, niin sitten palkka-asiat, kateus, työmäärä, -kaveri tai liian tehoton kone. Oma työ muuttuu psykologiksi ja lasten kaitsemiseksi.

Nyt on ollut jo kaksi vuotta ihannetilanne. On mahtavaa kun työkavereina on aikuisia, tasapainoisia ihmisiä, joihin voi luottaa. Meillä on myöskin suuri määrä vapautta tehdä työtämme. Näemme toisiamme kerran viikossa, jos silloinkaan. Homma hoituu.

Harjoittelijat ja hakijat

Saan useita työharjoittelupyyntöjä sekä -hakemuksia. Valitettavasti mallissamme ei voi harjoittelijaa ottaa, koska olemme jo 50% virtuaalinen yritys. Emme siis istu toimistolla, ellei ole pakko. Harjoittelijaa kun pitää ohjata.

Uutta työntekijääkään emme ota, sillä kokemukset eivät ole olleet rohkaisevia. Lisäksi pienyrittäjälle naurettavan suuri TyEL on suuri este. Onneksi siitä olemme päässeet irti. Voi kun tuolla päättäjäringissäkin tajuttaisiin se.

Vaihtelu virkistää

Uudet työt Thaimaasta ovat auttaneet leipääntymiseen. Olen tehnyt työtäni kauan ja tiedän siitä paljon. Siksi se muuttuu välillä tylsäksi rutiiniksi. Tulee kyllästymisen vaara.

On mahtavaa tehdä töitä toiseen kotimaahan ja aloittaa yrittämistä siellä. Siinä on nyt kokonaan uutta lisätavoitetta. Samoin uudet, itse kehitetyt palvelut piristävät oloa. Siinä auttaa vuoden vaihteessa perustamamme osuuskunta EJMO.

Talvikin alkaa taittua ja aurinko valtaa taivasta. Mikäs tässä ollessa – niin kauan kuin tilauksia riittää.

Pikku Apuri

Nyt kun maan uunot ja helmit taas pällistelevät julkisia verotietoja, ehdotan tällaista lievän Bhutanilaista muutosta:

  • Jokaisen maan kansalaisen on kuun lopussa annettava julkiseen GPH (Gross Personal Happiness, eli Yhteinen yksittäinen onnellisuus) -järjestelmään onnellisuusarvo.
  • Mikäli arvoa ei anna, kansalaiselta evätään pullopanttirahat seuraavalta kuulta (mikään muu ei tehoa syviin riveihin paremmin).
  • Arvomittari on julkinen käppyrä, jonka voi katsoa järjestelmän verkkosivuilta, tilata automaattisesti sähköpostiinsa, SEKÄ pukata kavereidensa sähköposteihin.
  • Vuoden lopussa, näihin aikoihin, voidaan aloittaa julkinen keskustelu siitä, pitäisikö liian onnellisia tukistaa ja miten? Esim. liian onnellisilta vähennetään kellokortin lukemista onnelliset hetket? Amerikkalainen muovivalmistaja voisi Kiinassa teettää ziljoona naamanvakauttajaa, joita sitten saisi Minihinnoista eurolla?
  • Itsenäisyyspäivän rautakankiselkärankajuhlat saisivat rinnalleen onnellisuustanssit, joiden jyrkästi vaihtelevaa vaatesatokuvastoa voisi sitten joukkovoiman avulla arvostella. Housut puolitangossa tanhuava jantteri on aina katsojan omaa mieltä kohottava kokemus!
  • Järjestelmän voisi konsultoida ja tehdä jompi kumpi Suomen valtion virallisista it-taloista. Sama kummalta pyytää, omaa tuotetta se suosittelee! Luulisi tuon Olkiluoto-3:n hinnalla irtoavan! Toisaalta me voidaan myös Viidakkorummussa tehdä tämä 10 000€:lla jos halutaan? Saatais siitäkin lisähymyä naamaan!

Kas, en ollut ensimmäinen ehdottaja!

Pikku Apuri