Artikkelit

Olen viimeaikoina herännyt tunteeseen, että juurikaan mikään ei voisi olla paremmin. 47+ vuotta se kesti huomata.

Ajatelkaas nyt jo isoa kuvaa: Jos Suomessa jättää lukematta negamediat, niin täällä on aidosti maailman 1.-4.ksi parasta elää (näkökannasta riippuen Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa voi elää vielä paremmin).

Meitä eivät uhkaa suuret luonnonkatastrofit eivätkä sodat. Täällä suurimmat pelot ovat turpaan saaminen öisellä nakkarilla ja hirvikolarit.

Meitä suojellaan valtion taholta monin seikoin. Emme juurikaan törmää myrkyllisiin tai haitallisiin ruokiin. Sähkölaitteemmekaan ei aiheuta tulipaloja, kiitos Tukesin. Saamme edelleen ilmaisen koulutuksen ja loistavan terveydenhoidon (sen voi tosin täysin sekaisin oleva sote romuttaa, ”kiitos” Kokoomuksen ja Keskustan setädiilin).

Yhä useammin tuntuu siltä, että meillä on kaikki niin hyvin, että keksimme tylsyyttämme nahisteltavaa.

Pienemmässä kuvassa sitten on eroja. Toisilla menee sikahyvin, toisilla todella huonosti. Valtaosa vaeltaa maanantaista sunnuntaihin autozombeina, kunnes viikko kelataan taas alkuun.

Tiedän että Suomessa, varsinkaan täällä Varsinaisessa Suomessa, ei saisi kertoa olevansa tyytyväinen. Se juna suistui raiteiltani jo vuonna 2006, kun aloitin yrittäjyyden.

Olen vain pikku hiljaa huomannut, etten oikein saa elämästäni enää tuunattua parempaa. Kaikki on juuri nyt paremmin kuin hyvin. Ainoa uhka on terveys. Nytkin odottelen taas labratulosta yhdestä poisleikatusta luomesta.

Kun sain vaimoni Pian mukaan Apuriin, kaikki naksahti kohdalleen.

Voimme nyt toimia yritysten markkinointiapurina mistä vain.

Työtä on tähän saakka tullut tasaisesti ja niitä on kivaa tehdä. Eli kiitos asiakkaamme, Apurin ja Rummun!

Huomaa hyvä

Arkeen on helppo hukkua. Päivät seuraavat toisiaan ja tuntuu ettei mikään muutu. Vaan huomaatko ne pienet asiat, joista tulee yhdessä suuri?

Nytkin nautin täällä tyhjässä Manillan toimistossa työstäni. Kuuntelen Black Crowesia ja teen asiakkaiden verkkosivuja. Nyt on paljon työtä. Hyvä taloudellinen tilanne on tärkeä, voi elää ilman painetta rinnassa. Eikä siihen tarvitse raharikkautta. Turvan tuo tieto siitä, että kävi mitä tahansa, läheiset pärjäävät silti. Heillä on turva pitkälle tulevaisuuteen.

Olen aina toitottanut sitä, että jos aamulla ei jaksaisi nousta sängystä, joku asia on varmaan huonosti. Onko se työ, liian vähäinen vapaa-aika, parisuhde vai joku muu? Elämän pitää olla tasapainossa, jotta siitä voi nauttia.

Arjen korjaaminen on kaikille mahdollista. Ainoa este sille olet sinä. Rohkeissa hypyissä tuntemattomaan on se hyvä puoli, että vaikkei se hyppy tavoittaisikaan sitä rotkon toista reunaa, olet ainakin koittanut. Nyt lopetan, ennen kuin Paolo Coelho tulee ja halaa.

Itse asiassa kaveri juuri nimitteli Facessa allekirjoittanutta ”digimaailman Esa Saariseksi”. Siitä on oltava ylpeä – kai? Kyllä tälläkin raapustuksella taas nakarilla turpaansa ottaa, on enemmän varsinaissuomalainen aavistus.

Ja kuten sanoin, tätä kirjoittaessa soi the Black Crowesin ne vähän tuntemattomat tsipaleet:

Maailmani tärähti noin viikko sitten. Nyt olen palautunut shokista ja katson eteenpäin: parantuminen ja sen jälkeen eletään!

Menee viikko+, että pääsen lisäleikkaukseen Vakka-Suomen sairaalaan (pe 9.9.). TYKS:ssa olisi leikkausaika ollut vasta myöhemmin. Siinä sitten tutkitaan, onko melanoomahavainto päässyt leviämään kropassa. Se oikeastaan on se iso kynnys tässäkin sairaudessa.

Se mitä diagnoosi toi tullessaan, oli ajan rajallisuus. En välttämättä ole täällä kymmeniä vuosia. Ja se tieto taas kiihdyttää kaikkia niitä suunnitelmia, mitä haluaisi vielä tehdä.

Nyt, viikon kaikkea miettineenä lista päässä on seuraava:

  • Ekologinen talomalli pitää saada valmiiksi, rakennettua siitä itselle demo ja saada malli myyntiin
  • Kiinnostaisi tehdä joku iso vaellus Euroopassa, joku tältä listalta.
  • Lähdemme taatusti jossain lähitulevaisuudessa muutamaksi kuukaudeksi kiertämään maailmaa. Jaksaako kokonaan sen ympäri, se jää nähtäväksi?

Isot sairaudet pysäyttävät jokaisen. Sen jälkeen viimeistään miettii, mihin aikansa täällä käyttää. Itse olemme miettineet ja toteuttaneet suunnitelmaa jo 10 vuotta. Suuntamme on ollut täysin oikea.

Tarvitseeko siis odottaa jotain pahaa tehdäksesi sitä ajallasi mitä haluat?

EDIT:

Olen muuten saanut kymmeniä yksityisviestejä ja satoja tukiviestejä kaikilta. Yllättävän monelta, tai ainakin läheltä, löytyy vakavia sairauksia, jotka on voitettuja. Kiitos kaikille!

Aika kauan tätä hommaa sai tehdä, ennen kuin palaset alkoivat naksahdella paikoilleen siitä, miksi joku yritys pärjää hyvin ja miksi useat eivät pärjää?

Lyhyesti voi kiteyttää, että muun elämän sekä työn tausta-asiat pitää olla kunnossa, jotta myös markkinoinnissa ja myynnissä onnistuu.

  • YKSILÖ:
    • Ihmisen elämä pitää olla balanssissa. Hän tekee työtä, joka sopii arvoilleen ja nauttii siitä. Kotona asiat ovat kunnossa. Elämän suunta on oikea.
  • YHTEISÖ:
    • Puhalletaan aidosti yhteen hiileen. Parannetaan koko ajan yhteisiä toimia. Toimintaa ohjaa luottamus ja läpinäkyvyys.
  • ASIAKAS ON KAIKEN KESKELLÄ
  • PALVELU:
    • Hyvä myynti ja markkinointi on erinomaista asiakaspalvelua. Asiakas saa enemmän kuin odotti. Nyky-Suomessa ei pitäisi olla korkea rima?
  • MITEN SAAT ASIAKKAAN KIINNI:
    • Kun yhteisöllä on ammattitaito, asenne ja yhteispeli kunnossa, asiakas saapuu luoksesi! Hyvä tuote/ palvelu plussaa.
  • MISTÄ SAAT ASIAKKAAN KIINNI:
    • Verkoista, kasvoillasi ja muista medioista – Omalla työllä ja/tai rahalla. Ketkä tekevät itse enemmän, säästävät organisaation rahaa – ja päinvastoin.

MARKKINOINTI 2016: MISTÄ HYVÄ MARKKINOINTI KUMPUAA

Pääsy pois suomalaisesta hengettömyydestä on ajanut ahdistuksen pois. Olen lopettanut lähes kokonaan suomalaisten ”uutisten” (lue: tuskartikkelit, uusi sana) tavaamisen ja vähentänyt (anti-) sosiaalisten medioiden käyttöä 90%.

Sen sijaan olemme työnteon ulkopuolisen ajan ihmisten ja toistemme kanssa livenä: Nauramme, kuntoilemme, syömme ja juomme. Elämä vaan on niin paljon positiivisempaa täällä. Suomiystäviä toki kaipaa.

SUOMI ON NYT TUSKAISA

Ei sitä huomaa kuin matkan päästä, miten tuskaisa maa Suomi juuri nyt on.

Kaikki on valittamista, uhkia ja epäonnistumisia. Harvat yrittävät luoda positiivistakin henkeä, mutta se on yhtä kuin yksittäisen linnun harjaaminen Exxonin öljyonnettomuudessa. Työssäkin kiitos ja iloisuus loistaa poissaolollaan. Puurretaan vain ilman merkitysten miettimistä. Ja kaikki – KAIKKI – pyörii rahan ja talouden ympärillä.

Ja sitten kruununa laiton, mutta valtion hyväksymä orjatyö. Sanattomaksi vetää.

Pahinta on se, että siellä asuessa ajautuu väkisinkin kierteeseen mukaan. Vaikka tekisi mitä ei-päätöksiä, huomaa kuitenkin kommentoivansa ja osallistuvansa tuskaan.

Koitamme nyt irtisanoutua tuskasta. Vienee pitkän ajan ja keinotkaan eivät ole vielä selvillä, mutta se on seuraavana tavoitteena. Sitä kautta saa vielä entistäkin paremman elämän. Sitä kun ei koskaan tiedä, koska se pois viedään.

Pikku Apuri

EDIT: Tuli muuten laskutoimituksena mieleen, että jos jättää kokonaan pois turhat tv:n toljottamiset sekä vielä turhemmat tietokoneen edessä nyhjöttämiset, jää päivään helposti 5-8 tuntia aikaa tehdä muuta. Sitä täällä tehdään 😉

 

Monet ovat hurahtaneet liikuntaan ja pistämään kroppansa kuntoon. Kuntoilin itsekin lujaa vielä muutama vuosi sitten, pääosin juoksua ja kuntosalia.

Noin vuosi sitten päätin keskittyä enemmän päähäni. Itsellä kun lienee tiedonjanosta, uteliaisuudesta sekä liiasta funtsimisesta johtuen lievä taipuvuus masennuskausiin. Päätin aloittaa taistelun ajoissa. Treeniin kuuluu kyllä liikuntakin, muttei enää aikataulutettuna. Tavoite on päätyä mielummin onnelliseksi kuin timmiksi.

Olen oppinut, että itselleni onnen tuovat:

  • hyvä parisuhde,
  • turvattu talous sekä
  • terveys ja
  • vaihteleva elämä.

Tuohon päälle voi sitten rakentaa pienempiä onnen hetkiä, kuten tämänaamuinen kävely oheisessa maisemassa:

Suomi häviää sittenkin?

Nyt tuntuu siltä, että Suomi on häviämässä elinpaikkakisaa. Maassamme tapahtuu nyt paljon vääriä asioita (mm. hysteerinen sääntely, yrittäjyyden lisävaikeuttaminen, yleinen pessimismi). Ehkä siksi olemme onnellisempia aina esim. Kreikassa tai Thaimaassa (Suomen kesä maaseudulla kuitenkin on yliveto).

Siksi ensi kertaa elämässäni en osaa yhtään sanoa missä olemme vuoden päästä ja mitä silloin tapahtuu? Mukana kulkeva työ mahdollistaa mitä vain. Nyt juuri Suomi ei tunnu enää pysyvältä kodilta. Toivottavasti asiat onnistutaan kuitenkin muuttamaan paremmiksi? Itsellä ei siihen enää riitä voimat.

Pikku Apuri

 

Julkaisen nyt kuvapainotteisen katsauksen vain tästä viikonlopusta. Paljon tuli tehtyä ja taas uusiakin kavereita tavattua. Huomenna otamme Pian kanssa lomaa töistä ja arkiaskareista siirtymällä pariksi päiväksi Amari -hotellin hoivaan.

Marko & Pom antoivat meille aiemmin hierontalahjat ko. paikkaan, ja päätimme hyvän tarjouksen saatuamme ottaa saman tien parin päivän lepoloman hierontojen seuraksi. Kiitos Art & Pom!

Pian hyvä ja rakas kaveri kirjoitti juuri, että arvokas elämä koostuu hienoista pienistä hetkistä, ei mistään jättipamauksista. Niin oikeassa on.

IMG_1911

Pian elämän ensimmäiset golflyönnit. Opettajana ”The great Art”, joka järkkäsi meille sen Amari-keikankin (on töissä siellä).

Marko ja minä pallojen kimpussa. Onnistui se vanhalta harrastajalta jotenkuten vieläkin.

Marko ja minä pallojen kimpussa. Onnistui se vanhalta harrastajalta jotenkuten vieläkin.

Eilen I Rice-ravintolan uutta osiota rakentamassa. ensin pantiin reunustan hiekat ja kivet paikalleen.

Eilen I Rice-ravintolan uutta osiota rakentamassa. Ensin pantiin reunustan hiekat ja kivet paikalleen.

IMG_1928

Sitten bambuaita paikalleen. Naapurikin tykkäsi, kun toiseltakin puolelta näyttää tyylikkäältä.

Illalla toimii ihan kympillä.

Illalla toimii ihan kympillä.

"Täh! Ai mää vai?"Kissat asustelevat I Ricen portaiden alla, jossa saavat olla turvassa kulkukoirien kiusaamisesta.

”Täh! Ai mää vai?”
Kissat asustelevat I Ricen portaiden alla, jossa saavat olla turvassa kulkukoirien kiusaamisesta.

Parhaat kaverit täällä "yhes koos", miinus Pom, joka tod. näk. tekee meille jotain hyvää snäksiä keittiössään ;). Good times! (Anthony, Dennis, Marko, Allison ja miehensä sekä toinen Allison).

Parhaat kaverit täällä ”yhes koos”, miinus Pom, joka tod. näk. tekee meille jotain hyvää snäksiä keittiössään ;). Good times! (Anthony, Dennis, Marko, Allison ja miehensä sekä toinen Allison).

Pikku Apuri

 

 

 

 

 

Nyt ollaan maalaisasunnon ostamisen hetkellä. Pelko ja pahat ennustuskyvyt nousevat esiin kun raha pitää kaivaa: Talojen ja mökkien arvo tulee varmasti tipahtamaan! Oma työllisyystilanne on myös pienen hämärän takana yleisen taloustilanteen vuoksi. Miten meidän käy jos nyt sijoitetaan tähän?

Tähän olemme kuitenkin matkanneet jo vuosia:

  1. Ensin vuosia älytön määrä ylitöitä, burn-outit ja tiukka säästökuuri.
  2. Sitten lainojen maksu ja työelämän ruuvin höllentäminen.
  3. Hyppy pois kerskakulutuksesta.
  4. Nyt olisi aika astua seuraavalle portaalle. Vaikka on terve, niin nynnyttää.

Aiomme toistaiseksi pitää turvana nykyisen asuntomme. Ja kyllä puristit, tiedämme kuuluvamme siihen promilleen maailmassa jolla on yltäkylläisyydessäkin mietittävää. Hei, kakkaamme juomaveteen!

Ko. ostokohde on täysin talviasuttava, hyvin varusteltu. Siksi se ei ole halvin mökki. Siksi se epäilyttää. Riittäisikö halvempi, riisutumpi?

Miksi?

Halu muutoksen on nykyelämä kaupungissa. Miettikää, että osa meistä kaupunkilaisista merkkaa foursquareen sen missä käy, jotta saa esim. metsäkäynnistä supermajavamerkinnän!?!?

Kun emme osta enää turhaa tavaraa, käymme kävelyllä, kahvilla ja urheilemme. Kerrostaloasukkaalla ei ole arjessa oikeaa tekemistä. Kaupunki on kuitenkin tehty pääosin kuluttamista varten.

Tekee mieli tehdä jotain konkreettista: kaataa puita lämmitykseen, tehdä heinäseiväsaitaa ja saunoa puusaunassa. Valaa kivigrilli. Opetella ruuan kasvattamista. Juoksuttaa koiraa pihalla. Istua kalliolla ja katsoa auringon laskevan peltojen taa. Kuunnella mitä ei kuule.

Työ?

Jotta osittainenkin elämä maalla onnistuu, olisi hyvä olla työ jota voi tehdä kotoakin käsin. Itsellä se jo on, vaimolla vielä ei. Tosin ydinjuttuhan on pienet menot, ei suuret tulot, eli jos pystyy lainattomuuteen, pystyy myös elämään pienillä tuloilla. Toki kulut nousevat jos omistaa kaksi kiinteistöä eikä vuokraa niitä säännöllisesti. Rahaa pitää saada tietty määrä vain pitääkseen ne.

Toinen vaihtoehto on löytää ja tehdä työtä lähialueella. Näihin perhedymme täysillä, jos uskallamme kohteen ostaa.

Elämä ja mitä saat lisää

Mitä sitten saa lisää? Täysin erilaisen variaation elämiseen. Voi tutustua paremmin itseensä ja oppia millainen elämä miellyttää. Onko maalla asuminen jopa pysyvä vaihtoehto, vai oletko sittenkin kaupunkilainen velttoperse?

Elämä. Se tuli taas mieleen eilen, kun katsoi Jouko Lehtolasta kertovan, todella pysäyttävän 25 minuuttisen dokumentin. Elämä voi pysähtyä koska tahansa. Oletko silloin elänyt täyteläisen, haluamasi elämän? Oletko onnellinen kun valmistaudut lähtemään?

Pikku Apuri

Kesälomalla tuli tavattua muutamia kollegoitakin mainos-/it-alalta. Ensimmäinen kysymys heiltä oli: ”Mitäs töissä, mitä juuri nyt puuhaatte?”. Vastasin olevani nyt lomalla.

Yli kuuden vuoden ajan olemme Viidakkorumpuna toimineet. Pikku Apurina olen ollut jo kolmisen vuotta.

Kaiken sen ajan olemme reagoineet hyvin nopeasti alan kysyntään ja sopeutuneet henkilöstövaihdoksiin sekä omistajuusmuutoksiin. Pienyrittäjän on pakko. Olen saanut kuulla muutamalta palkkatyöläiseltä olevani tuuliviiri sen takia. Lauseen paino sanalla palkkatyöläinen.

Itsellä on järjen päähän tultua ollut selvää, että tavoite on elää mahdollisimman hyvä elämä. Elämä, jossa työ, perhe, kaverit, harrastukset ja vapaus ovat tasapainossa. Mikään ei saa valtaa toisesta. Edellisessä kirjoituksessani esiintynyt Lennon-lainaus kiteyttää tavoitteen: “When I went to school, they asked me what I wanted to be when I grew up. I wrote down ‘happy’. They told me I didn’t understand the assignment, and I told them they didn’t understand life.”

Marginaalivähemmistössä

Läheisimpien kavereiden kanssa huomasimme jo armeijassa, että kuulumme marginaalivähemmistöön. Tuntui kuin olisi ollut nelikymppinen teinibileissä.

Nykyään olen huomannut ilokseni, että yhä useampi vanha työkaveri siirtyy tälle polulle, josta tuleekin mieleen suositun suomalaisiskelmän sanoituspähkinä: ”Mä näitä polkuja tallaan kai viimeiseen asti, jos sä rakkaani seisot mun vieressäin”. Toinen kulkee, toinen seisoo, mutta matkaa tehdään rinnakkain?

Niin … tutut yrityksien johtohenkilöt ovat vaihtaneet rennompaan asemaan. Mitä järkeä on taistella yhä suuremmasta vastuusta, kun vastineeksi saa vain lisää jo ennestään ylivalunutta työtä? Osa haluaa silti kalifiksi kalifin paikalle. Onnea heille!

Rennompi työ antaa vapauden muuhun. Lapsien kanssa on kiva olla kun he vielä ovat pieniä. Puolisoakin on mukava rakastaa pelkän tervehtimisen sijaan.

Vapaus

Vapaus toki maksaa. Rahaa ei ole tuhlattavaksi, mutta silti sitä jää säästöön Euron kaatumista varten. Asunto on pienempi ja auto vanhempi.

Kateutta saa niskaansa. Ei se kivaa ole lukea vapaudesta, kun itse odottelee kellokortin täyttymistä kahdeksaan tuntiin? Tässä kohtaa yleensä sanon, että kaikilla on mahdollisuus muuttaa elämäänsä. Vain rohkeus ratkaisee. Tolkienin Hobitissa Bilbon päätelmä asiasta oli suurin piirtein: ”Ensimmäinen askel kotiovelta on ratkaiseva. Koskaan ei tiedä mihin tie sen jälkeen vie”. Yrittäjä on nimensä mukainen.

Ei yrittäjyys kaikille sovi. Turvallinen palkka on monelle numero 1. Tänään se tosin ei pitkää turvaa lupaa.

Oikeanlainen elämä itselle

Olen tarkoituksella kirjoittanut vuosia auki omaa tietäni. Muutamalta olen kuullutkin kirjoituksieni olleen ratkaiseva tuki omaan hyppyyn pois palkkatyöstä. Hyvä! Avuksi tekstit tehtiin.

On myös hauskaa lukea kuuden vuoden takaisia kirjoituksia, kun uuden yrittäjän pelko puski läpi joka kappaleesta.

Yrityksen näkymät ja taloustilanne aiheuttavat kyllä edelleen öisiä huolia, mutta nyt niitä vastaan osaa jo taistella. Auttaa kun on hyvä vaimo, ja kavereita joille puhua. Vain huolien jakaminen auttaa.

Huolet ovat silti vähemmistönä. Nytkin on kytkin kohti Saaristomerta. Vain yrittäjällä on vapaus veneillä torstaina kun aurinko paistaa. Kun vaan astuu sen ensimmäisen askeleen.

Seuraavaksi odottelen taas suurta askelta tuntemattomaan, jos Tekes sen suo. Myös reissu Thaimaaseen taas odottelee. Siellä olisi nyt tarkoitus edistää omaa kirjaa, jonka kirjoittamisessa on revennyt liian suuri tauko.

Pikku Apuri

 

 

 

 

En sen enempää puutu Steve Jobsiin, mutta kerron mitä mieleeni tuli, kun kuulin hänen hävinneen seitsemän vuoden taistelun haimasyövälle.

Steve oli 49-vuotias saadessaan diagnoosin. Raha hänelle ei ollut hoidoissa este, vaan parhaalla hoidolla sai seitsemän, toivottavasti hyvää vuotta perheen (ja toisen perheen, Applen) parissa.

Olen 41+ -vuotias. Steven haimasyöpään on 7,7 vuotta. Elänkö itse kuten haluaisin? Pitäisikö vaan kirmata rannalla? Olla tekemättä työtä ja reppureissata katselemassa maailman ihmeitä?

Ei ja kyllä. Ihmisellä pitää olla tahto tehdä asioita, viedä kapulaa eteenpäin, edes itselleen. Parhailla meistä on ammatti ja koti jota rakastaa, ja jotka rakastavat takaisin. Jos elämä on ihanteellista, se joustaa niin, että voi myös katsoa ihmeitä, takapihallaan ja kaukana kotoa.

Median mukaan maailma on murtumispisteessä, ellei jo katki. Eikä ole.

Pikku Apuri

 

 

 

Olen tulossa taas yhteen työelämäni y-risteyksistä.

Vuonna 1998 päätin hypätä myymäläpäälliköstä copywriteriksi. Siitä ajauduin pikkuhiljaa vetämään suuriakin projekteja markkinointi- ja mainosmaailmoissa.

Vuonna 2006 aloitimme yrittäjinä Viidakkorummussa. Siellä olemme 5+ vuotta tehneet mainostoimistojen digihommia, yhteensä useita satoja verkkosivuja, -kampanjoita, presentaatioita ja multimediaa.

Nyt vuoden 2011 kääntyessä iltaan edessä on taas risteys: Lähteäkö aktiivisesti hakemaan Viidakkorummulle uusia suoria asiakkuuksia, siirtyäkö 100% Pikku Apurin ja sen tulevien tuotteiden (mm. Osula) taakse, kirjoittaako kirja pienyrittäjän kokemuksista, tehdä jotain ihan uutta, vai vähän kaikkea noita?

Edellisen postaukseni johdosta raha on, jos mahdollista, vielä mitättömämpi syy jatkosuunnitelmissani. Pienemmätkin tulot riittävät.

Kirja kiinnostaisi, mutta kokemusperäisen sellaisen kirjoittaminen johtaa väkisinkin 200+ ”Facebook-kaverin” poistumiseen ja ammatilliseen itsemurhaan, mikäli siitä haluaa tehdä  sellaisen, josta olisi aloittavalle yrittäjälle apua.

Hub Turun ydinporukkaan liityin jo. Se on mielenkiintoinen hanke, ja innoissani odotan mitä se tuo tullessaan. Hubin ajatuksesta voit lukea mm. täältä, Tampereen Hubisivuilta.

Osula on toki nyt ykkönen. Se nousee Beta-testaukseen syyskuun loppupuolella. Silloin alkaa jo kaikki markkinointi sekä pienyrittäjien vakuuttaminen. Jahka saisimme sinne muutamia satoja pienyrittäjiä, voimme aloittaa mainonnan tilaajien houkuttelun.

Viidakkorumpu on aina ollut digituotantolaitos. Nyt koen, että on paljon enemmänkin annettavaa lähes 13 ammattivuoden johdosta. Edelleen suurimman osan digitöistä voi suunnitella ja ideoida paremminkin. Ja usein asiakkaalle voisi sanoa myös ei, älä haaskaa rahojasi nyt siihen. Keskity mielummin tähän.

Pikku Apuri on pienyrittäjän ja Turun Yrittäjien apu. Kehitän heille tuotteita, koska tunnen pienyrittäjyyden jo kaukaa, mm. isäni kultasepänliikkeen kautta. Vieläkin olen mukana ko. liikkeen markkinoinnissa, vaikka isäni jäi jo melkein kaksi vuotta sitten siitä eläkkeelle.

Ehkä kuitenkin teen vähän tuota kaikkea? Yleensä tie kertoo mihin menet. Ei sitä tarvitse risteyksessä vielä päättää, eihän?

Pikku Apuri