Artikkelit

Niin siinä kävi, että mopo lähti keulimaan taas. Juttelimme Restartin ammattilaisten, Laurin, Erikin ja Jaakon kanssa, että tehdään nyt kaikki – kunnolla.

Kirjoittelin parisen viikkoa sitten siitä, että availin ulkoverhousta hirsien vaihtoa varten sekä hirsien kuntoa katsastaaksemme. No nyt otimme multiaislaudat ylös tuvasta, nähdäksemme missä kunnossa pohja on ja mitä pohjarakenteesta löytyy.

Ja olihan siellä kaikkea, mutta harmiksemme joku oli tunkenut pohjan täyteen kivivillaa – ja vielä maata vasten. No, ei onneksi ollut kosteutta tai märkää. Pohja oli kuiva, mutta hetken asiaa mietittyämme päätimme nostaa tässä syystalven aikana koko lattian ylös ja tehdä multipenkki uusiksi, kunnolla. Tämä siis jo päätettyjen hirsien vaihdon lisäksi.

Onneksi vanhat, jykevät lattialankut ovat 95%:sti kunnossa. Vain muutama pitää korvata Larjaman Sahan lankuilla.

Muuten: Jos et tiedä mikä multi-/multapenkki on, Saatsin blogissa on siitä hyvä selitys.

 

Pääsiäisen saunomiset tehtiin lumipyryssä ja kivaa oli.

 

Niin se vaan taas loppuu yksi puolivuotiskausi maaseudulla. Olimme ensi kertaa pääsiäisen lumisateissa torpalla ja lähtö on yleensä lokakuun puolivälissä. On aika katsoa mitä saimme tänä kesänä aikaan. Tänä vuonna päätimme hieman hellittää tahtia, sillä ensimmäisinä kahtena vuotena teimme paljon peruskorjauksia.

Laaja terassi ja ovi sinne

Isoin urakka oli n. 62m2:n kokoinen lehtikuusiterassi ja salista ovi sinne. Aiemmin oven tilalla oli ränsistynyt ikkuna, jonka lähes satavuotiaasta rungosta teemme nyt hyllyn sisälle.

Terassin rungon pystyttivät Spinkkilän taitavat pojat, mutta muu jäi meille itsellemme. Vinkkinä pohjatyön tekijöille: Luulimme tehneemme ne hyvin (nurmikko pois, estokankaat alle ja soraa päälle), mutta niin sieltä vain puskevat muutamat rikkaruohot läpi.

Ensi keväälle jätettiin perinteisten kaideristikoiden teko sekä terassin ulkoverhoustyöt.

”Mamman” korsetin kiristys ja yläpohjan eristys

120-vuotias torppamme oli päässyt muutaman sentin levahtamaan vyötäröltään, joten Spinkkilän johdolla torpan keskikohta vedetään kohtapian teräsvaijerein takaisin kasaan, jotta liitokset ja muut pysyvät seuraavatkin 50 vuotta. Kiristystä tukemaan pultataan järeä ekstrapattinki keskikohtaan.

Kun se on tehty, niin pääsemme levittämään tervapaperit pohjalle ja niiden päälle aiemmin tuttavan loppuunmyynnistä kahmimani Huntonit (puristettua puukuitua). Pitää se sitten paremmin lämpöä ja aina voi puhallusekovillaa lisätä mikäli tarvetta ilmenee, sillä yläkerta saa aina olla raakaa tilaa. 70m2 sisällä ja 62m2 terassia ulkona riittää meille ja ystävillemme.

Saliin myös Mitsun ilmalämpöpumppu

Samanlainen tulee nyt myös toiselle puolelle torppaa.

Asennutimme viime vuonna Mitsun ilmalämpöpumpun tuvan ja makuuhuoneen lämmönpitäjäksi ja järkevämpää ostosta ei ole.

Pumppu on ollut runsaassa käytössä, vaikka edelleen lämmitämme myös puulla. Kauko-ohjaus (sim-kortilla, ei WLANilla) on maailman kätevin ominaisuus. Jos haluaa kylmälläkin mennä viikonlopuksi maalle, laittaa vaan pumpun puhaltamaan torpan lämpimäksi ennen tuloa.

Nyt investoimme myös toiselle puolelle samanmoisen, sillä torppamme keskikohta on ns. puolikylmä sisäänkäynti, jolloin emme voi yhdellä pumpulla puhaltaa koko torppaa lämpimäksi.

Muut

Pia on tietysti istuttanut isojakin kukka- ja pensasalueita tontille, ja se urakka jatkuukin jokaisena vuotena. Samoin kaikkea muuta pientä on tullut tehtyä, muttei niitä jaksa edes listata 😉 Ensi vuonna sitten uudet kujeet.

  • Kaupungistuminen on teollisen ajan tuote. Eläminen kallistuu niin, että niissä voivat asua vain rikkaat.
  • Globalisaatiokehityksen huippu on kohta ohi, koska voimme tehdä tavarammekin itse.
  • Logistiikka ja kuljetukset robotisoituvat, joten jokainen voi asua kauempana kaupungeista.
  • Nykyiset tietotyötkään eivät vaadi enää fyysistä työpaikkaa.
  • Energiantuotannon voi jokainen hoitaa itse tai yhdessä.
  • Luonnon keskellä ihminen voi hyvin.

Siinä muutamia lähtökohtia, jotka johtavat ajatukseen, jota olen itsekin pyöritellyt viimeiset vuodet. Nyt törmäsin Karen Harrisiin, joka itse asiassa on puhunut asiasta saman ajan (täällä toinen artikkeli).

150 vuotta sitten alkaneelle teolliselle vallankumoukselle oli tärkeää, että saatiin mahdollisimman paljon ihmisiä samaan paikkaan, mutta nyt urbanisaation jatkumisen perusteet horjuvat.

Muutos on hänen mukaansa jo alkanut. Informaation liikkumisen hinta on jo romahtanut ja kahden seuraavan vuosikymmenen aikana romahtavat myös ihmisten ja tavaroiden liikuttamisen kustannukset.

New Village, eli Uusi kylämalli

Karen antoi mietinnöilleni otsikon, New villagen. Jos saisin päättää, mitä loppuelämäni tekisin, haluaisin luoda yhdestä Suomen kuolevasta kunnasta, joita muuten riittää, kohteen, jota tultaisiin katsomaan joka puolelta maailmaa. Keräisin ympärilleni innostuneita henkilöitä, jotka osaisivat katsoa asioita boksin ulkopuolelta.

”Miksi oletetaan yleisesti, että ihmiset jatkaisivat edelleen asumista ja työn tekemistä suurissa kaupungeissa, ahtaudesta ja asumisen kalliista kustannuksista huolimatta”, Harris kysyy. Hänen mukaansa muuttoliike ulos suurista kaupungeista on jo alkanut esimerkiksi USA:ssa, Ranskassa, Kanadassa ja Australiassa.

Omassa mielessäni uudenlainen kylämalli sisältäisi mm. seuraavia juttuja:

  • ”Kylänraitin”, jonne houkuttelisin ruokakauppaketjujen lisäksi erikoisliikkeitä ja yrittäjiä, joille raha ei olisi se ykkösjuttu, vaan hyvä ja tasapainoinen elämä.
  • Kylänraitin ulkopuolelle, halvan tonttimaan alueille, kehitämme jo itseasiassa talomallia, joka on ekologista sekä kustannustehokasta asumista parhaimmillaan.
  • Vanhusten-, eläinten- ja lastenhoidon keskittäisin samaan yksikköön, johonkin toimivaan ja hengittävään hirsitalo-kokonaisuuteen (isolla atriumpiha-alueella), jossa olisi mahdollisuus omaan aikaan (huone), mutta myös yhteisiin hetkiin, jossa lapset ilostuttaisivat vanhuksia ja vanhemmat voisivat opettaa lapsia. Eläimet toisivat molemmille seuraa, sympatiaa ja voimaa.
  • Koko uusi kylä saisi energiansa uusiutuvista energianlähteistä. Kylän asukkaat lisäksi omistaisivat itse sähköyhtiönsä, kuten Tanskan Samsössä, josta olen aiemmin kirjoittanut mm. täällä.
  • Yhteismalleja voisi olla muitakin, kuten yhteiset peltoalueet ruokatuotantoja varten, yhteiset kulkuneuvot ja työkalukeskukset jne. jne., menemättä kuitenkaan liian lähelle kommunismin ajoilta tuttuja kolhoosijuttuja 😉

En tiedä olisiko tällaisen jättiprojektin aloittamiseen intoa missään kunnassa? Voisi kuvitella, että tukea moiseen saisi vaikka EU:lta, SITRAlta, ehkä TEKESistäkin?

New villageissa asuminen on halvempaa kuin isoissa kaupungeissa, joten ihmisillä jää kuluttamiseen myös aiempaa enemmän rahaa. Harrisin mukaan hänen kuvaamalleen kehitykselle ovat otollisimmat olot juuri Pohjois-Euroopassa. Suomi, Ruotsi ja Norja ovat vauraita maita, jossa tilanpuute ei myöskään ole ongelma.

Enää pari kuukautta, niin pääsee taas muuttamaan maalle. Tänä vuonna yritämme ottaa iisimmin, mutta meidät tuntien se on tuomittu epäonnistumaan.

Ainoa suurempi urakka on viime vuonna rakennetun terassipohjan päällystystyöt (yllä). Päälipuuksi valitsimme Siperian lehtikuusen, 145mm leveänä lankkuna. Samasta puusta rakennetaan myös portaat ja ristikkoaita terassin ympärille. Puut tilaamme tietenkin 3km:n päästä ammattilaisilta, Larjaman Puutavaraliikkeestä, jonka logon, ilmeen ja sivuston olemme saaneet suunnitella ja tehdä.

Urakka alkaa huhti-toukokuun vaihteessa ja (note so self!) viikossa saisi tietenkin olla valmista, jotta 60+m2:n terdestä pääsee kunnolla nauttimaan. Se melkein tuplaa sisällä olevan tilan, joten nyt alkaa olemaan ruhtinaallisesti ajanviettopeittoa torpalla.

Ja torpan selkärankaankin (kuva yllä) ”pistetään titaanivahvike”, eli Spinkkilän ammattimiehet tulevat ja torppa ”vedetään n. 3-4cm kasaan” ja paksuimman tukihirren kaveriksi tulee samanmoinen megapattinki. Runsas satavuotinen rouva kun oli päässyt takapuolestaan hieman jo levahtamaan.

Perinnerakentamista, sen säilyttämistä ja kestävää kehittämistä. Itse sanomme tekevämme kulttuurityötä. Tulisi jo huhtikuu.

Olemme parisen vuotta kehitelleet hiljaisella tulella uudenlaista ekologista talomallia. Nyt paperille menossa on versio 3.0 ja olemme itse innoissamme. Vaan korruptoituneet lobbarit ampuvat jo kehitysvaiheessa ideat alas.

Kaikki Suomessa tietävät, kuinka huonoja taloja täällä on rakennettu jo kauan. Täällä on yhdistetty ahneus (kiire) lisääntyviin eristevaatimuksiin sekä koneohjattuun ilmaan. Lopputulos on hirveä määrä uutena homeisia taloja – täyttä sekundaa.

Suomi tulkitsee EU:n tulevia tavoitteita taas mallioppilaana – kaikki säädökset tappiin, vaikka niissä ei olisi mitään tolkkua.

Kun taas hirsitalossa, jossa on painovoimainen ilmanvaihto, on hyvä ja terveellistä asua. Sen päästöt ovat pienemmät kuin minkään passiivitalon, kun otetaan huomioon rakennuksen ja tarvikkeiden koko elinkaari. Siinä on vain yksi vika: Painovoima ei tarvitse konetta – se toimii itsestään kun talo on hyvin suunniteltu. Sinne ei ahne tahmatassu saa myytyä turhaa kilkettä.

FINZEB -lobbariryhmä

Samuli Paltsola kirjoittaa asiasta erittäin hyvin päivän Hesarissa.

”PÄÄTÖKSENTEON avoimuudesta puhutaan nykyään paljon. Onkin perusteltua vaatia tietoa siitä, kuka päättää, millä tiedoilla ja mitkä ovat päättäjien intressit. FinZeb-hankkeessa ihmetyttää arkkitehtikunnan rajaaminen pohdintojen ulkopuolelle.

En ole salaliittoteorioiden ystävä. Mutta kun talotekniikkateollisuuden kaltaiset tahot ovat mukana laatimassa ohjeita siitä, millaisia rakennuksia Suomeen tulisi rakentaa, ja ratkaisuna on talotekniikan roima lisääminen, tulee mieleen vanha sananlasku pukista kaalimaan vartijana.”

YMPÄRISTÖMINISTERIÖ, Rakennusteollisuus RT ja Talotekniikkateollisuus ovat toteuttaneet FinZeb-hankkeen, jonka lopputuloksena on kehitetty ”lähes nollaenergiatalo”, joka kuluttaa hiukan vähemmän energiaa nykyisiin taloihin verrattuna. Toteutuessaan rakennuslain muutos määrää, että kaikki Suomessa rakennettavat talot ovat lähes nollaenergiataloja vuoteen 2020 mennessä. Laki vaikuttaa myös siihen, mitä ei rakenneta. Käytännössä se kieltää yksiaineisen hirsirungon rakentamisen ja painovoimaisen ilmanvaihdon käytön.

Taisteluun!

Juttu kulkee lähettämänäni nyt mm. Facebookin Pelastetaan vanhat talot -ryhmässä, jossa on vajaa 20 000 jäsentä. Vastaanotto on vastavoimalle osuva – täysi tyrmäys ja suuri ihmetys: Kenen perkeleen aivopieru tämä taas on? Siellä sitä nyt jaetaan, ja kohta jutun on lukenut aika moni suomalainen. Laitoin jutun myös Vihreiden puheenjohtajalle, Ville Niinistölle. Saatteeksi vieno pyyntö: Ottakaa asia eduskunnassa esille avoimesti.

Hankkeeseen muuten ei juuri perinteisemmän rakentamisen tai arkkitehtuurin osaajia valittu. Onneksi lobbarisakin tavoitteissakin pyritään avoimuuteen. Sitä he nyt saavat:

  • Hankkeen tuloksille pyritään saamaan mahdollisimman laaja konsensus. Avoin, aktiivinen viestintä (www.finzeb.fi) ja osallistava työskentely.

Niin, on sitä onnistuttu muutakin tekemään, kuin kiukustumaan hallitukselle ja Kokoomukselle.

Heinäkuun alussa pääsimme käsiksi maaseututorppaamme, ja siellä onkin paiskittu töitä kaikki varsinaisen työn ulkopuolinen aika. Nytkin taas lähdetään viikonlopuksi levyttämään seiniä. Kuvilla on paras kertoa, joten tässä tarinaa:

Pikku Apuri

Loma alkoi vauhdilla. Perjantaiaamun sähköpostivahti pullautti verkkokalvoille sen hirsitorpan, jota olimme vuosia jahdanneet. Taivassalosta se sitten löytyi. Soitto välittäjälle ja väänsin väkisin meille näytön iltapäivään. Tarjous jätettiin heti ja kummastukseksemme se meni illalla heti läpi (hinta oli alunperinkin oikea, ei liian suuri). Ei sitten ollut välittäjälläkään enää tarvetta maanantain ensinäytölle.

Löytö oli sopivan kokoinen, eteläsuuntainen ja aurinkoinen tontti, paljon ulkorakennuksia ja ennen kaikkea: talo ja sauna rakennettu 1800-luvun loppupuolella. Eikä mitään niistä pilattu huonoilla remonteilla tai väärillä materiaaleilla. Salin puruista löytyi kristinuskoa tuputtava kirja vuodelta 1842! Paljaita hirsiseiniä, pellavarivettä, suora kivirossipohja, lankkulattiat, jne., käsin saumattu peltikattokin löytyy. Ja vain kolme kilometria keskustaan.

Tontilta löytyvät niin kunnan sähkö ja vesikin, joista tosin molemmista päästään (lähes) pois, sillä kaivosta tulee hyvää vettä ja aurinkopaneelit hoitavat jo ensi vuonna sähkön. Vessana uusi kompostoiva sellainen. Lisäksi makuuhuoneen kakluunin ja keittiön puuhellan kaveriksi on olemassa Porin Matti olkkarin puolelle.

Turku-Taivassalo -linjaa joutunee vielä pari kertaa viikossa suihkimaan, joten moottoripyörä ja hybridiauto menivät myös myyntiin. Moottoripyörä puhtaasti turvallisuusasioiden takia ja hybridi sen takia, ettei siihen saa vetokoukkua.

Smart YarisVerso

Tilalle otettiin pitkän harkinnan jälkeen lähes uusi Smart for Two, avomallina (kulutus 3,5l/100km) ja työkaluksi upeakuntoinen Toyota Yaris Verso, josta saa takapenkit taitettua pohjan alle, jolloin autosta saa lähes pakettiauton. Molemmat automaattivaihteilla ja herkuilla.

KAIKKI KÄYTETTYNÄ JA ITSE REMPATTUNA

Nyt päät kihisevät kaikesta mitä tuonne tarvitaan. Päätimme jo, että huonekalut tulevat olemaan täyspuuta, ei siis Ikeahöttöjä. Ostetaan vanhoina ja tuunataan itse. Strömssötetään. Pari poikkeusta kuitenkin. Jääkaappi-pakastin pitää olla A++:aa ja grilli kunnollinen kaasuvehje (Weber?).

Kuitenkin: Jahka saamme töllin, ensireissulle otetaan patjat, viiniä, vähän ruokaa, pallogrilli ja kynttilöitä. Niilläkin pärjää kesäillassa jo pitkälle.

Pikku Apuri

Olemme runsaat kaksi vuotta hakeneet ennen 1930 rakennettua hirsitorppaa, kuitenkaan oikeaa löytämättä.

vanha talo

Tässä listaa hakuominaisuuksista, eli jos tiedät jonkun ystävän tai tutun suunnittelevan sellaisen myyntiä, pistä meidät kohtaamaan. Vinkkipalkkio.

  • Aito ”punamultainen” hirsitalo ja piharakennuksia (vierashuone/sauna, varasto/autotalli, navetta ymv.
  • Etsimme siis kohtuukokoista omakotitaloa (n. 100m2), emme mökkiä
  • Ei pilattu remonteilla vuosien saatossa (ainakaan pahasti)
  • Sijainti Varsinais-Suomessa: mielellään Vehmaa, Lokalahti, Taivassalo, Rymättylä, Sauvo
  • Saisi olla suuri tontti, jossa ehkä jopa omaa metsää?
  • Meri lähellä, muttei välttämättä omaa ranta – veneilymahdollisuus tarvitaan
  • Hinta järkevä

Otahan yhteyttä jos natsaa!

Pikku Apuri

 

cottage

Olemme huomanneet sitä vanhaa hirsitorppaa hakiessamme, että kieroja keinoja on paljon käytössä. Toki talon pitää olla terve ja ryhdissä sekä tontin sopiva, mutta niiden ulkopuoleltakin löytyy monta tärkeää seikkaa.

Omakotitalo eikä mökki!

Esim. Moni välittäjä myy talviasuttavaa hirsitaloa omakotitalo-statuksella, vaikkei se sitä paperilla olekaan. Ja sehän on ratkaiseva seikka.

Nimittäin, mökkiin et voi koskaan siirtää kirjojasi, etkä tällöin voi käyttää mitään kunnan tarjoamia palveluita, kuten mm. terveyskeskusta. Jos joskus myyt mökin, etkä omakotitaloa, veroa riipaistaan myyntivoitosta heti 30%. Jos taas ostat aidon omakotitalon ja asut siinä kaksi vuotta, et maksa sitä 30%:a myyntivoittoveroa.

Kaavoitettu alue vai korpi?

Kannattaa myös kiinnittää huomio alueen yleiseen kaavaan. Onko se esim. haja-asutusalue, kaavoittamaton vai kaavoitettu? Kaavoittamattomalle alueelle kun voi tulla vaikkapa kuusikaistainen moottoritie tai joku turha elämöintikeskus muutaman vuoden päästä.

Vesiasiat?

Kirkkaisiin ja harmaisiin vesiin liittyvät ratkaisut on myös tarkkaan setvittävä. Onko alueella vesiosuuskuntaa suunnitteilla? Missä kulkee kunnallistekniikka ja vesiputki? Miten jätevedet hoidettu? Kaikista noista on luvassa helposti 10 000€:n lisälasku, jos asiat ovat rempallaan.

Verotekniset asiat

On myös iso liuta asioita, joista et saa verotuksellista tai esim. kotitalousvähennykseen oikeuttavaa tukea, jos omistat mökin omakotitalon sijaan.

Näistä johtuen olemme luopuneet kokonaan mökin etsinnästä. Torpan pitää olla omakotitalo, koska tarkoitus on asua siellä osa vuodesta, ehkä jopa vuosia, ehkä jopa loppuelämä? Tai jos mieli muuttuu, talon voi myydä mökkiä monta kertaa helpommin.

P.S. Hyvää tarjontaa ei juuri nyt edes ole, mutta lähellekään pääsevät ovat joko a)30% tähän yleiseen taloustilanteeseen liian kalliita tai b)niissä on ratkaisevasti jotain hämärää?

EDIT: Ja tarkennuksena: Mökkiinkin toki saa KT-vähennettäviä töitä teetettyä, muttei laisinkaan niin laajalti kuin taloon (thanks kaima tarkennuksen tarpeesta, ilmaisin asian hieman epäselvästi).

Pikku Apuri

Otsikko on taannoisesta Rakentaja -lehdestä. Lienee tahallinen?

Niin se vain meidänkin jo yli vuoden kestäneessä pohdinnassa alkaa olemaan se ratkaisu. Siis hirsi. Ehkä suurin päätös kuitenkin lienee se, ettemme osta mökkiä vaan taloa. Voipi olla siis, että muutto maalle kutsuu.

Nyt ollaan tutkittu kaikkea mahdollista:

  • tarjolla olevia maatalokohteita Vehmaa-Taivassalo -akselista,
  • valmispaketteja, ja viimeksi
  • vanhan hirsikehikon ”päälle” rakentamista.

Ensihavainnot ovat:

  • Kiinteistövälittäjät ovat kiinteistövälistäjiä. Kun kysyy lohkotun tontin kokoa, tai muuta olennaista, harva tietää. Pitää siis perustaa itse hyvä nettipohjainen palvelusetti.
  • Valmispaketit ovat kalliita, liian suuria ja liian vaikeita. Mistä maallikko voi arvailla tai tietää mitä ne puuttuvat palat maksavat? Pariskunta (ja ehkä tuleva koira) ei tarvitse 200m2 tölliä!
  • Rakentamisprojekti, edes vanhasta hirsikehikosta, ei huvittaisi. Kauheeta säätöä, urakka kusee ja raha palaa. Täältä (Navetta.com) löytäisi kyllä kehikot, mutta tämä sivusto kertoo siitä rakentamisesta kaiken. Kymmenen vuotta and counting…

Ai niin, ja se pääjuttu. Pari hyvänoloista maatilakokonaisuutta ollaan löydetty, mutta jeesus tuota yleis-suomalaista sisustusmakua! Joo-o, remppaa on tehty ja rahaa palanut. 1920-luvun punainen hirsitalo on sisältä sininen, Dynastia -tv-sarjan näköinen!!??

Carrington sentään!

Pikku Apuri