Artikkelit

Sain kunnian olla tänään kuvattavana mahdolliseen videoinserttiin, joka esitetään vaikutusvaltaisille ihmisille Porin Suomi-Areenalla kuukauden päästä. Aiheena on yleisesti työmarkkinoiden toimimattomuus.

Halusin puhua mikroyrittäjyyden näkökulmasta. Se mitä kerroin oli seuraavaa:

1. Suomen työmarkkinat eivät toimi: 60-luvun säännöillä ei pärjätä 2020-luvulla.

  • Meillä on edelleen täysin joustamattomat työmarkkinat. Ihmisen pitäisi voida olla työtön, yrittäjä, palkansaaja ja opiskelija ”napin painalluksena”. Taustalla olisi aina jonkinlainen turva, ei kyykytys- ja 3. asteen kuulustelusysteemi.
  • Nykyiset lait ja säännöt perustuvat jo kuolleeseen maailmaan, jossa opiskeltiin ammatti ja oltiin siinä eläkkeelle tai kuolemaan asti.
  • 94% Suomen yrityksistä on mikroyrityksiä. Meitä, yli miljoonaa ihmistä ei kuuntele kukaan, meidän ongelmia ei kukaan ratkaise. Täysin käsittämätöntä. Parantamalla meidän mahdollisuutta palkata edes yksi ihminen, saataisiin puolesta miljoonasta työttömästä varmaan satatuhatta töihin.

2. Yrittäjäksi lähtöä pitää helpottaa kahdella asialla:

  • Tarjota epäonnistumisen sattuessa sama turva kuin palkansaajillakin.
  • Tehdä uudet, 2020-luvun yritysjaot, joiden avulla kuluja voidaan porrastaa niin, että alussa pärjää pienemmillä kuluilla: Miksi jollakin tsiljoonahenkisellä Koneella tai Nokialla on samat säännöt ja maksut, kuin 1-2 hengen mikroyrityksellä?
Perustulo ratkaisisi tosin näistä jo muutaman pääkohdan nimenomaan siksi, että olisi helpompi koittaa yrittäjän siipiään, ja jos ne palavat, saisi edes jonkinmoisen turvan, patjan josta ponnistaa seuraavaan. Ei sinne patjalle makaamaan halua jäädä yhtään sen useampi mitä nytkään.
Koska puolueet käyttävät suuren osan ajastaan paikkansa varmistamiseen nykyisen vaalisyklin takia, ei suuria lakiuudistuksia ehditä tekemään, kuten nyt nähdään soteista ja muista. Torsoja kiidätetään koko ajan ambulanssilla elvytykseen.
Koko työmarkkina ja siihen liittyvät lait pitäisi päivittää 2020-luvulle ja siihen ei tällä järjestelmällä aika riitä.
En tiedä onko muutenkaan kovin hedelmällinen järjestelmä sellainen, jossa toinen puoli vie poliittisen vaa´an toiseen laitaan ja kun se toinen sakki saapuu paikalle, vaaka viedään taas toiseen laitaan. Koska mennään eteenpäin?
Ehdottaisin, että jätettäisiin parit vaalit välistä ja koottaisiin laajempi joukko tutkijoita, yrittäjiä, virkamiehiä ja (ehkä) poliitikoita, jotka sitten lähtisivät luomaan meille työmarkkinauudistusta tulevaisuutta varten.
Olemme ainakin 10 vuotta jo myöhässä. Se on nähty, etteivät poliitikot, virkamiehet ja työmarkkinajärjestöt siihen pysty.

Joudun kuulemaan ja lukemaan useita kertoja päivässä, miten nyt joku kaiken kattava ihmemaasopimus syntyy tai ei synny. Syynä sen syntymiseen tai syntymättömyyteen on aina joku KGB tai muu kirjainyhdistelmä. Tiistaina on EK poikkiteloin, torstaina AKAVA, muina päivinä AKT jne.

osa MEISTÄ elää edelleen kansakouluajan säännöillä?

Yrittäjä tekee työnsä jos niitä on. Jos töitä on, saa ehkä palkkaa sinä kuukautena. Jos on hyvä siinä mitä tekee, ja on suhteita sekä markkinointikykyjä, töitä voi olla muutamaksi kuukaudeksi jonossa. Voi olettaa, että saa palkkaa jopa maaliskuulle asti?

Muualla Suomessa syntyy poru, jos palkka nouseekin vain 70 senttiä huhtikuusta 2017 eteenpäin. Kuinka sekaisin te olette?

Maksan kaikesta enemmän valtiolle kuin työntekijä. Enkä koskaan rikastu työlläni. Toivon, että saan siitä pienen palkan vielä jatkossakin. Sitä varten minun on opiskeltava ja ahmittava uutta joka päivä. Se on se standardi. Näin toimien ehkä saan toiminnalleni tulevaisuuden?

Tuntuu siltä, että elän ulkopuolella, vaikka meitä samanlaisia on lähes 300 000. Olemme suurin ”ammattiliitoista” Suomessa, mutta meillä ei ole liittoa.

Meillä ei ole kuin oma pää, joka pitää eduistamme kiinni, siinä kuitenkaan onnistumatta. Valtio kuppaa meiltä joka vuosi lisää, muttei anna juurikaan mitään. Onneksi tästä tykkää.

Taloustilanne puhuttaa. Olen jutellut monen pienemmän ja suuremman yrittäjän kanssa Suomen nykylamasta. Yhteinen näkemys on todella pelottava:

Kaikki myyvät, mutta kukaan ei osta.

Puhelimeeni soitetaan kymmeniä kertoja päivässä. 90% soittajista myy pankki-, vakuutus-, ja muita palveluita. Vastaan puheluun ja sanon: ”Kiitos, en tule toimistoonne kuuntelemaan tunniksi, että voisit myydä minulle jotakin”. Mikseivät tule asiakkaalle myymään, jos jotakin haluavat myydä? Eikö niin tee muutkin myyjät?

Suomi pysähtyi äkkiä

On luonnollista ja järkevääkin, että perheet ja yritykset tiukentavat kukkarojaan lama-aikana, mutta nyt huomaa ensi kertaa täydellisen pysähdyksen. Asiakkaat peruvat jo tilattuja töitään, eivät pysty ajallaan maksamaan tehtyjä ja tarjouspyyntöpuoli kuihtuu.

Nyt viimeistään yritysten pitäisi siirtää markkinointiaan omavaraiseksi!

Yritysten pitää rakentaa sivuistaan kotipesä ja mediahub, josta sitten ohjataan viestejä lukuisiin eri kanaviin. Oppia sisäisesti uudenlaiset prosessit ja varata oppimiseen aikaa. Ja ennen kaikkea: Teot pitää mitata ja parantaa mittareiden kertomana jatkotoimia!

Meitä ammattilaisia voi käyttää opettamaan ja suunnittelemaan nuo toimet.

Koska valtiolta parannuksia?

Totuus on, että kaikki vaan pahenee loppuvuotta kohden.

Nyt puolueet alkavat vaalitaistonsa, tuon aikuisten SM-liigan. Sen jälkeen seuraa hallitusneuvottelut ja kuukausien kesälomat. Parannuksia on odotettavissa aikaisintaan vuodeksi 2016.

Siihen asti yritykset saavat jatkaa kaatumistaan ja taisteluaan yksin.

 

 

Kuulen usein, että miten uskallat noin avoimesti kertoa asioistasi? Yksinkertaista: Luovut osasta yksityisyydestäsi tai et luovu. Älä kerro jos rohkeutesi ei riitä, tai et halua muiden tietävän asioistasi. Jos ystävä tekee, sinun ei tosiaan tarvitse!

Olen valintani tehnyt jo kauan sitten. Tiedän kyllä, että jos oikeasti haluaisi pärjätä Suomessa, olisi  ”ikitsemppaava Kokoomuslainen, isänmaallinen ja siisti sekä viisas”. Olen minä välillä niitäkin. Usein en.

Kun en vaan välitä tai kuulu mihinkään puolueeseen, en välitä myöskään enää siitä, mitä asiakkaat minusta henkilökohtaisesti ajattelevat. Todennäköisesti jäisin työtä vaille, mikäli työni olisi vain paikallista. Ihmiset ovat usein hyvinkin pintapuolisia. Ei uskalleta tai viitsitä katsoa ihon alle. Tuomitaan yhdessä.

Me2014

Tiedän hyvin kuuluvani Suomessa pieneen vähemmistöön, luultavasti alle 10% osaan.

Olen liberaali maailmankansalainen, joka on kohdannut vuosien saatossa laajaalta skaalaalta ihmisiä. Kiitos siitä, sillä sieltä ovat tulleet ne suurimmat opit.

En totta vieköön ole parempi. Olen masennukseen taipuvainen ja usein laiska nautiskelija. Saamatonkin. Olen vähemmistö, jota on kautta historian aina pidetty … vähemmistönä. Tunnen sen kyllä, varsinkin liiike-elämän pyörteissä. Kun ei vaan jaksa pitää naamaria enää.

En toivo muuta kuin sitä, että kuunnelkaa joskus sitä, kuka on hiljaisin palavereissa ja ulkona. Arvostakaa kaikkia ihmisiä. Antakaa kaikille sama ihmisarvo. Eläkää elämän ihanuudessa. Itsekin yritän, usein epäonnistuen.

Pikku Apuri

 

 

 

 

Kirjoitin eilen jutun siitä, miten Thaimaahan voi saada yrityksen. Sain muutaman veropakolainen -kommentin, kuten odotinkin. Siksi avaan nyt asiaa laajemmin.

  1. Ei minulla vielä ole yritystä Thaimaassa.
  2. Olen taistellut Suomen pienyrittäjien puolesta vuosia, koska olen itse triplasellainen. Tilanne muuttuu koko ajan vain huonommaksi.
  3. Meillä on vaimon kanssa ollut 15 vuotta tavoitteena unelmaelämä meille.

Suomen nykyhallitus ja sen toimet kauhistuttavat. Oikeistopopulistinen nukketeatteri esittää asioita enää vain itselleen. Pienyrittäjien tukeminen heillä on housuissaan, ei missään muualla. En jaksa enää. Ajakaa kaikki pienyrittäjät täältä pois. Kuunnellaanko sitten?

TAVOITE

Kun ensi kerran pääsimme omilla säästöillämme Kreikkaan 90-luvulla, totesimme vaimon kanssa, että meidän elämään voisi kuulua yrittäminen aurinkomaassa joskus. Siitä lähtien olemme työskennelleet sitä unelmaa kohti.

Tavoitteeseen tai unelmaan pääse vain askel kerrallaan.

  1. Piti kouluttautua ja saada hyvät työpaikat, joissa viihtyy ja joista sai kohtuullisen palkan – CHECK!
  2. Ostettiin asunto. Myytiin se. Ostettiin parempi, ilman lisälainaa – CHECK!
  3. Piti uskaltaa hypätä yrittäjäksi ja onnistua siinä – CHECK!
  4. Hankittiin pieni condo Thaimaasta – CHECK!
  5. Säästettiin sitkeästi, kunnes kesällä saimme myös unelmoimamme vanhan torpan Taivassalosta – CHECK!

Kaikkea tuota taustoitti jäätävä budjetointi ja kulukuri, josta olen kirjoittanutkin usein.

Nyt seuraavaksi mietitään keinoja, millä voisi työskennellä ja saada pieni palkka Thaimaassa silloin, kun ei olla Suomessa.

Ajatuksena olisi siis elää Thaimaassa Marras-Huhtikuun väli. Taivassalon torpassa Touko-Lokakuu. Saisi olla ekomaalainen kesät ja muuttolintu talvet. Monen unelmaelämää, joka on mahdollista ihan helvetillisellä kurilla, onnella ja työllä.

Ja siis yrittäjänä sekä vero- ja eläkemaksajana eletään sitten ei yhteen, vaan kahteen maahan. Se on kaukana Wahlrooseista se.

Pikku Apuri

lobbaajaruokaa?

lobbaajaruokaa?

Joskus 90-luvun alussa oli pakko erota kirkosta, koska tiede ja tieto söi kristinuskon uskottavuuden. Nyt viime vuosina on se pienikin usko demokratiaan rapisemassa. Isot päätökset tehdään EU-parlamentissa ja pienemmät täällä eduskunnassa.

Guardianin juttu EU-päätöskoneistosta kertonee tarpeeksi tällaiselle House of Cards -fanillekin. Jokaista europarlamentikkoa kohden löytyy 40 lobbaajaa, pääosin energia (öljy, kaasu ymv.), tupakka, alkoholi, jne. ongelma-aloilta.

Ja ”parasta” lobbaajissa on se, että he ovat entisiä edustajia, jotka parlamenttieläkkeet saatuaan voivat vaan hypätä jonkun megayrityksen valhekoneiston lisäsuuksi:

The most effective lobbying in Brussels centres on the gamekeepers-turned-poachers, the revolving door of senior commission officials, diplomats, and MEPs who retire or quit public office and instantly take up offers to translate their contacts and inside knowledge into lucrative lobbying work, often by moving to an office across the street.

 

Lobbajien vallasta kertoo varovainen arvio: He vaikuttavat jopa 3/4 -osaan kaikista säädettävistä laeista.

Usko tässä sitten demokratiaan? ”Muista äänestää vaaleissa”.

Pikku Apuri

KIINTEÄT TOIMITILAT HÄVIÄVÄT JA TYÖNTEKIJÄ MAKSAA LIIKAA

 

Meille tulee Apurin ja Viidakkorummun sivujen kautta kerran viikossa kyselyjä työpaikoista sekä harjoittelupaikoista.

Mitenköhän opetusministeriö on varautunut siihen, että muutkin kuin me (tietotyöläisinä) emme tarvitse enää kiinteää toimistoa?

Emme siis voi jo siksi ottaa harjoittelijoita, koska vanha maailma (koulut) vaativat ”pysyvän paikan” ja ”olan takaa kontrollin”?

Uusia työntekijöitä meilläkään ei ole varaa palkata, koska se on tehty Suomessa liian kalliiksi ja epävarman tulevaisuuden takia ei voi riskiä ottaa.

Työnantajan ja työntekijän välinen työsopimus pitäisi olla niin joustava, että kun työtä ei ole tarjota, tekijä ei maksaisi yritykselle maltaita.

 

ELÄMÄLIUKUMAT TOIMIMAAN!

 

Ei ole enää työntekijää, yrittäjää, opiskelijaa ja työtöntä. On vain ihmisiä noiden tilanteiden välissä. Välissä työttömiä yrittäjiä, toisaalla opiskelevia pätkätyöntekijöitä (ja paljon).

Mitenköhän valtio saa kerralla korjattua yhden Suomen suurimmista rakennevioista, sillä nyt kaikki kärsivät päivittäin?

Jokainen juoksee superjäykän byrokratiakoneiston armoilla, eikä kukaan oikeasti tiedä, miten toimia rajatilanteissa. Yksittäisen virkamiehen päätöksistä kärsivät kymmenet perheet.

 

YRITYKSET JAETTAVA ERI LUOKKIIN

 

Yrittäjät joutuvat täysin idioottimaisesti maksamaan mm. etukäteen hyvän vanhan vuoden aiheuttamia ennakoveroja, vaikkei työmäärästä tulevaisuudessa tiedä kukaan? Lisäksi itsensä työllistäjiä kohdellaan samoin säännöin kuin suuryrityksiä. Ja pakolliset, huimat työeläkemaksut kuristavat jo nyt kymmeniä yrityksiä hengiltä.

Kuka ottaa vastuun yrityselämän oikeasta ja nopeasta korjaamisesta, kun yrittäjät ovat jatkossakin niitä ainoita työllistäjiä maassamme?

Nyt laitetaan laastareita märkiviin haavoihin. Kuka antaisi antibiootit, sillä yrittäjät harkitsevat jo nyt muuttoa pois Suomesta.

Pikku Apuri

 

En lähde luettelemaan yksittäisiä kohtia, koska lakimme ja asetuksemme ovat jäämässä päivä päivältä vuosia jälkeen. Maailman muutos monella rintamalla on nyt niin lujaa, että Suomi on jo jäänyt kyydistä.

Perussääntöjä pitää nopeammin panna kokonaan uusiksi. Virkamieskoneisto pitää viheltää pelirangaistukselle tai pitkälle jäähylle.

Esimerkki:

Meillä on viimeiset 50 vuotta ollut työsäännöstö, joka on perustunut kolmikantaan: Työnantaja – palkansaaja – yrittäjä. Digitalisoituneessa maailmassa koko asetelma pitää vetää vessasta nopeasti. Nopea, ketterä, innokas ja osaava ihminen voi haluta olla kaikkia noita!

Ei ole enää yhtä uraa ja tietä Suomessa. On kymmeniä uria ja tuhansia teitä globaalisti.

Pitäisi sallia projektikohtainen yrittäminen. Aleksi Valavuoren esimerkki toi itselle tietoon mm. sen, ettei innokas fanijoukko pysty järjestämään yhtä matkaa Suomessa, koska säännöstö on homeessa.

Kaikille pitäisi sallia yrittämisen kokeilu ilman saatanallista byrokratiaa ja maksuja. Saisi koittaa siipiään x ajan, jolloin tutustuisi ja näkisi tulisiko tästä tapa! Hyvä esimerkki, jossa yrittämiseen lähtemisen kynnys on poistettu, on Australia.

-Tietenkin myös valtioilla on eroa: Australiassa yrityksen perustaminen on ilmaista ja elinkeinonharjoittaja saa tienata 80 000 aud vuodessa ennen kuin 10% ALV astuu mukaan kuvioon. Suomessa elikeinonharjoittaja yrityksen perustamisesta vaaditaan käsittelymaksu ja yli 8500 euron liikevaihdon jälkeen yrittäjää lyödään kirjaimellisesti turpiin 24% arvolisäverolla ja 22,5% yrittäjän eläketurvamaksulla.

”Neuvosto” perustettava!

Pitäisikö päättäjien kylkeen perustaa neuvosto eri tulevaisuuden alojen ammattilaisista, jotka syöttäisivät jumiin jääneille dataa? Tiedän, että heillä on jotain siteitä ajatushautomoihin ja mm. Yliopistojen tulevaisuuden tutkimusyksiköihin, mutta sekään ei enää riittä.

Nyt pitäisi olla säännöllistä vuoropuhelua uuden ja vanhan maailman mallin välillä.

Digitaalisten alojen kehitysnäkymien puolesta voisi edustaa Digitalist Network? Yleisnäkymiä esim. Demos?

Pikku Apuri

Tämä Taloussanomien artikkeli kokoaa oivasti kaiken sen, mistä olen koittanut sivuillanikin paasata.

yritysjakaumaEi-kirosanat loppuvat kesken lukiessa tuota kolumnia. Oheisesta kuvasta muuten näkee ehkä miksi – liikevaihtoa tuottavat eniten suuryritykset.

Tässä Risto Pennasen kirjoittama artikkeli kokonaisuudessaan:

Suomi tarvitsee yrittäjyyttä, heh heh

Kaikki poliitikot rakastavat yrittäjiä puheissaan. Puheet unohtuvat kuitenkin lakeja säädettäessä.

Suomi tarvitsee uusia yrityksiä. Tätä mieltä on suunnilleen 200 kansanedustajaa. Pari poikkeusta joukosta varmasti löytyy, mutta joka tapauksessa ”yrittäjäpuolueen” ylivoimalla saisi läpi kaikki mahdolliset lait yrittäjyyden edistämiseksi.

Uusia yrityksiä tarvitaankin, sillä konkurssien määrä kasvoi vuoden yhdeksän ensimmäisen kuukauden aikana 31 prosenttia edellisvuodesta. Konkurssifirmoissa työskenteli yli 11 000 suomalaista. Samaan aikaan työttömyys lisääntyy kovalla vauhdilla, kun yritykset lomauttavat ja irtisanovat väkeään.

Yrittäjyys syntyy
ahdingosta

Yrittäjyyden edistäminen tuntuu kuitenkin tapahtuvan Suomessa erikoisella tavalla. Yrittäjyyden arvellaan ilmeisesti syntyvän pahasta ahdingosta.

Koska Suomi tarvitsee yrittäjyyttä, tulee maahan uusi verotilijärjestelmä, joka tiukentaa yrittäjän maksuaikataulua. Lisäksi verottaja rankaisee yrittäjää laiminlyönneistä kovalla kädellä ja nopeasti. Jos yrittäjä ilmoittaa veronsa liian myöhään, tulee myöhästymismaksua 20 prosenttia, vaikka vero maksettaisiin ajoissa. Jos vero maksetaan liian myöhään, tulee päälle 11,5 prosentin veronkorotus.

Myöhästynyt ilmoitus ja maksu yhdessä poikivat siis 31,5 prosentin sakon. Verottaja itse maksaa veronpalautukselle korkoa 2,5 prosenttia.

Koska Suomi tarvitsee lisää yrittäjyyttä, yrittää valtiovarainministeriö torpata kaikin keinoin työ- ja elinkeinoministeriön ehdottaman verokannustimen, joka tukisi uusiin yrityksiin tehtäviä riskisijoituksia. Aloittavien yritysten rahoitus on ollut suuri ongelma Suomessa, koska pääomasijoittajatkin ovat keskittyneet lähinnä keskisuuriin yrityksiin.

Taantuman aikana ongelma on vain pahentunut, koska pankit ovat jälleen alkaneet hinnoitella riskin realistisella tavalla. Silloin aloittavat yritykset ovat luonnollisesti huonossa asemassa, koska niiden riskit ovat yleensä suuret.

Koska Suomi tarvitsee lisää yrittäjyyttä, on eduskunta päättänyt, että pk-yritykset joutuvat rahoittamaan Ylen toimintaa pakollisella mediamaksulla, vaikka yrityksessä tehtäisiinkin töitä eikä katsottaisi televisiota.

Koska Suomi tarvitsee lisää yrittäjyyttä, ei hallitus huomioinut yrittäjien toivetta tappiollisten yritysten maksuvalmiuden parantamiseksi verojärjestelmää muuttamalla. Sen sijaan yrittäjiä kaipaavassa maassa keskustellaan kovasti pääomatuloverotuksen kiristämisestä. Ainakin yrittäjien verovapaat osingot pitäisi kuulemma panna kuriin.

Suurista firmoista
lisää löylyä

Myös suuret yritykset pitävät yrittäjyyttä erittäin tärkeänä, koska hyvät alihankkijat tuovat nopeutta, osaamista ja joustoa toimintaan. Koska pienet yritykset ovat tärkeitä suurille, suuret yritykset ovat alkaneet maksaa myöhässä laskujaan pienille alihankkijoilleen. Ovatpa jotkut suuret yritykset ilmoittaneet pidentävänsä maksuaikoja yksipuolisella sopimuksella.

Koska Suomi tarvitsee yrittäjyyttä, ei yrittäjien edunajaja Suomen Yrittäjät pääse edes työmarkkinapöytään keskustelemaan palkoista ja muista työehtosopimuksen kohdista.

Koska yrittäjyys on erittäin tärkeää, kysyy mediakin mieluiten yrittäjiä koskevista asioista mielipiteen EK:lta tai SAK:lta. Monet toimittajat eivät edes tiedä, missä Suomen Yrittäjät pitää majaansa.

Kun siis seuraavan kerran kuulet poliittisen puheen yrittäjyyden tärkeydestä, älä poista varmistinta, mutta muista kuitenkin nauraa hyvälle huumorille.

Get ready to rumbbbbleeeee! Ollaan eduskunnan keskustelutilaisuuden 3. erässä. Peli on ailahdellut Espanjan tukipaketin laitamilla. Hallituksen ensimmäisen erän jyräyksestä toipunut oppositio pistää hanttiin, kuten sen pitääkin. Toinen hyökkää, ja kun se ei sitä voi tehdä, se puolustaa.

Tarkkaavaisemmat katsojat, joilla ÄO on yli 35, ovat huomanneet tämän olevan suurempaa viihdettä kuin miljoonilla dollareilla luodut 90-luvun Amerikkasarjan seitsemännet uusinnat, tai Salattujen Eläimien jaksot 598-734. Sateinen kesä saa arvoistaan viihdettä.

Älkää te siellä pelin tuoksinnassa meistä kansalaisista välittäkö – me tullaan kyllä vastaan! Alvi heti 29%:iin, pienyrityksiltä lisää TyELlejä ja YELlejä! Täysjyväinen e-kanalla maustettu nuudelipaketti maksaa vain 46 senttiä. Sillä elää kyllä.

P.S. Ihan oikeasti. Pitäisikö noiden pitää meistä huolta?