Artikkelit

Kävin kertomassa asiakkaastamme Boksishopista Sofokuksen blogiin. Edit Ojala haastatteli.

Boksishop tuo rautakaupat takaisin pieniin kuntiin

– Haastattelussa Jari Liitola

Boksishop on täysin uudenlainen rautakauppakonsepti, joka pohjautuu shop-in-shop-idealle. Haastattelin ensimmäisen myymälän suunnitellutta Pikku Apurin Jari Liitolaa, joka kertoo nyt, kuinka pienienkin kuntien keskustoihin voidaan saada uutta liiketoimintaa esimerkiksi rautakauppojen franchising-Boksishoppilla.

Mies Boksishopin taustalla

Jari Liitola on kokenut yrittäjä ja pitkän linjan markkinointi- ja digiammattilainen. Kahdenkymmenen markkinointialalla vietetyn vuoden aikana Liitola on toiminut eri työtehtävissä, ensin isoissa yrityksissä ja myöhemmin yrittäjänä. Vuonna 2006 hän perusti oman internet-tuotanto ja markkinointiyritys Viidakkorummun. Vuonna 2008 alkunsa sai mainostoimisto Pikku Apuri, jota Liitola luotsaa nyt yhdessä vaimonsa Pian kanssa.

Uusin Liitolan yritystulokkaista on yrittäjä Risto Kivilahden ideasta lähtenyt Boksishop-konsepti. Boksishopin toiminta pyörii ainakin vielä toistaiseksi tiiviillä porukalla ja ”pääkonttorilla” työskentelee vain kourallinen ihmisiä.

Boksishop syntyi rautakauppiaan ideasta

Idea Boksishoppiin alkoi kehittyä Risto Kivilahden päässä jo muutama vuosi sitten. Liitola tapasi Aurassa rautakauppaa pyörittäneen Risto Kivilahden alunperin aivan muissa merkeissä. Risto oli nähnyt kaupan murroksen ja sen, kuinka vaikeaa kauppa on pienellä paikkakunnalla. Vuosi sitten myös Riston kauppa joutui sulkemaan ovensa.

Mietimme, miten rautakauppa saataisiin jälleen kannattamaan pienissäkin kunnissa? Vastauksena tähän syntyi Boksishop – Jari Liitola.

Tällä hetkellä Suomessa hallitsevat suuret rautakauppaketjut, jotka sijoittuvat kaupunkien keskustoihin ja ostoskeskuksiin. Nämä myymälät ovat hallimaisia itsepalveluvarastoja, joista on usein vaikeaa saada palvelua. Koska mielestämme Suomea ei saa päästää siihen pisteeseen, että rautakauppaan päästäkseen joutuu ajamaan lähimpään suurkaupunkiin, päätimme ryhtyä Riston kanssa jalostamaan Riston jo valmiiksi miettimään rautakauppa 2.0:aa.

Boksishop – automatisointi mahdollistaa palvelun

Boksishop-konseptin ytimen muodostavat täysin uudenlainen kassajärjestelmä, kirjanpito ja minimikulurakenne. Kaupalla on niin pienet kulut, että sellaisen voi avata ja se voi toimia pienemmilläkin paikkakunnilla. Boksishop ei vaadi suurta varastoa, jota jouduttaisiin myymään alennuksella tyhjäksi, vaan myymälä perustuu shop-in-shop-periaatteelle. Vasta-avattu Auran Boksishop pitää sisällään 30 erilaista ”shoppia” eli tavarantoimittajaa.

Risto osasi vanhana rautakauppiaana valita oikeat tavarantoimittajat, jotka haluttiin Boksishoppiin mukaan. Toimittajiksi valittiin sellaisia valmistajia, joiden laadukkaita tuotteita on mielekästä myydä, mutta jotka toisaalta jättävät katetta myös kaupalle. Liitola ja Kivilahti saivat ilokseen huomata, että jokainen pyydetty tavarantoimittaja lähti ilomielin mukaan.

Tavarantoimittajien innokkuuteen vaikutti varmasti osaltaan myös Boksishoppia varten kehitetty uusi kassajärjestelmä, jonka ansiosta kaikki kaupan osapuolet saavat omansa tililleen heti kun tuotteen ean-koodi kirjataan kassaan. Päämiehet eivät siis joudu odottamaan iänikuisia tilityksiä, vaan kauppa käy sutjakkaasti.

Tavarantoimittajat saavat myös ajantasaisesti raporttia tuotteiden liikkumisesta ja osaavat näin lähettää uutta tavaraa tarpeen mukaan. Boksishopin pää toimitusketjusta onkin pitkälti automatisoitu.

Tällä alalla väärä tuote väärässä paikassa voi aiheuttaa suurta harmia. Vaaditaan osaamista ja palvelua. – Jari Liitola.

Kun kulut on minimoitu, on Boksishopissa voitu nostaa kärkeen asiakaspalvelu, joka on merkittävä kilpailuvaltti. Alalla, jota säätelevät tiukat säännökset ei voida olettaa, että asiakkaat tuntevat tuotteet läpikotaisin tai edes riittävän hyvin. Boksishopissa paikalla onkin aina kaksi myyjää, joiden ainoa tehtävä on asiakaspalvelu.

Asiakkaat ensisijalla

Asiakkaan näkökulmasta Boksishop erottuu erinomaisella asiakaspalvelullaan. Myyjät eivät ole liikkeessä purkamassa kuormaa tai päivittelemässä raportteja, vaan tarjoamassa vanhaa kunnon asiakaspalvelua. Boksishop panostaa erityisesti rekrytointiin, sillä sosiaalisen persoonan lisäksi Boksishopissa työskentely vaatii rautaista ammattitaitoa ja tuotetuntemusta.

Boksishop ei tarjoa vain tuotteita, vaan menee arjen ratkaisut edellä pyrkien auttamaan ja edistämään asiakasta kodin tarpeissa. – Jari Liitola.

Lisäksi Boksishop pyrkii erottumaan markkinointiviestinnällä. Viestintä asiakkaiden kanssa tulee olemaan mahdollisimman avointa ja sitä käydään keveällä kielellä. Sosiaalisen median ja blogin kautta asiakkaille tarjotaan säännöllisesti opettavaisia tietoiskuja uusista tuotteista ja tuotesarjoista.

Benchmarkki ruokakaupasta

Saksassa on muutamia benchmarkkeja, mutta samankaltaista shop-in-shop-järjestelmää ei alalta löydy toista. Tästä syystä Boksishop herätti myös Tekesin eli nykyisen Business Finlandin mielenkiinnon, ainutlaatuisella konseptillaan, jolla on mahdollisuudet toimia myös kansainvälisesti.

Yhtenä mainittavana benchmarkkina toimi ruokakaupan puolelta Lidl. Lidl on tekemisessään äärimmäisen ketterä ja keveä sekä rajaa tuotesegmenttinsä fiksusti. Ei tarvita 68 hyllymetriä eri lajeja meetvurstia, vaan muutama laatuaan riittää. Boksishopissa on sama ajatus, asiakkaille tarjotaan laadukkaita tuotteita kapea määrä.

Tavoitteena uusia Boksishoppeja ja verkkokauppa

Ensimmäisen vuoden tavoitteena on saada pystyyn vielä toinen ja ehkä jopa kolmas Boksishop. Se, mihin aika ja resurssit riittävät, määrää paljon. Viestinnästä riippuu, miten idea saadaan kommunikoitua kuntapäättäjille. Pitkällä tähtäimellä olisi mahtavaa nähdä Boksishop-liikkeitä Suomen rajojen ulkopuolellakin.

Lisäksi projekti on vielä siltä osin kesken, että mukaan on tulossa myös verkkomyynti. Kun perusasiat ja perustoiminta on hiottu kuntoon kivijalassa, yrittäjät aikovat paneutua täysillä myös verkkokauppaan. Liitolan vahvan digitaustan myötä, digitalisoidaan kaikki mitä suinkin voidaan. Markkinointi ja viestintä tulee olemaan pitkälti digitaalista. Suunnitteilla on myös kanta-asiakasjärjestelmä.

Tutustu Boksishoppiin paremmin!

Julkaisen Pikku Apurissa muidenkin kirjoituksia, sellaisia, jotka iskevät lujaa aivokuoreen. Tämä sen taas teki. Kiitos Janne! Lue alkuperäisiltä sivuilta.

—-

Essee: Rikas ja köyhä

Korkein päämäärämme ei ole työ ja tuottaminen vaan ystävyys, viisaus ja mielekäs elämä. Siksi tulee luoda toimettomuuden ja laiskuuden politiikka, Suomi laskuun -puolue, kirjoittaa Janne Saarikivi.

 

On lama, velkaannumme. Kipeitä ratkaisuja on tehtävä. Näin sanoo hallitus ja pääministeri, ja varmaan presidenttikin. Tilanne on vakava, kertaavat media, audio ja visio monona ja stereona.

Mietitään siis, mikä on vakavaa ja mikä ei niinkään. Kuvitelkaa, että pysäyttäisitte kadulla sata ihmistä kysyen, mikä heille on tärkeää. Tutkimusten perusteella tiedämme, että vastaukset kuuluisivat suurin piirtein näin: terveys, lapset ja läheiset, elämän mielekkyys.

Jos sadalle poliitikolle esitettäisiin sama kysymys, vastaukset olisivat muuta. Puhuttaisiin velkaantumisesta, hyvinvointivaltion turvaamisesta. Siitä, miten talous täytyy saada kasvu-uralle.

Poliitikot haluavat talouskasvua. Mutta tutkimusten mukaan valtaosa suomalaisista ei halua kasvua vaan turvallisuutta. Rikastuminen ei mahdu edes kymmenen yleisimmän tavoitteen joukkoon.

Tavallisesti vaurauden kasvuun pyritään jonkin tavoitteen saavuttamiseksi. Halutaan asunto tai velat maksettua, lomamatka, lapsille turvaa. Vain politiikassa kasvu on päämäärä sinänsä. Siitä kiistellään, miten kasvu saadaan aikaan ja jaetaan, mutta kasvua sinänsä ei kyseenalaista juuri kukaan.

Miksi meidän pitää kasvaa?Ehkä kasvu on tarpeen köyhyyden hoitamiseksi? Mutta talouskasvu, joka on nostanut satoja miljoonia köyhyydestä kehitysmaissa, ei ole ratkaissut köyhyysongelmaa Yhdysvaltojen kaltaisissa jälkiteollisissa yhteiskunnissa.

Onko joku todella nähnyt taruolennon, joka esiintyy Libera-ajatuspajan ja Tuomas Enbusken kolumneissa. Köyhän, joka toivoo talouskasvua?

Talouskasvu ei kuulu köyhän sanastoon. Hän tuntee vuokran, keskikaljan hinnan ja pikavipin koron, mutta talouskasvu on kuin arvokeskustelu. Sitä vaativat huono-osaisille ne, joilla menee hyvin. Ne taas, joilla ei ole rahaa tai joita syrjitään väärien arvojen tähden, vaativat muuta, nimittäin oikeudenmukaisuutta.

Ehkä kasvua tarvitaankin velkaantumisen pysäyttämiseksi? Mutta valtio luopuu vapaaehtoisesti tuloistaan. Se on esimerkiksi alentanut yhteisöveroa noin miljardilla. Tänä vuonna pörssiyritykset jakoivat tuloksestaan 85 prosenttia osinkoina. Suuri osa summasta on entisiä verotuloja, joilla voisi maksaa velkaa. Valtio saa lainaa negatiivisella korolla, ja sitä käytetään risteilyjen ja kaivosten tukemiseen. Maanviljelijää tuetaan keskimäärin 80 000 eurolla vuodessa.

Rahasta ei siis näytä olevan pulaa. Eikä ihme, sillä poliittinen eliitti olettaa itsestäänselvyytenä, että kaikki haluavat yhteiskunnan, jossa talous ja työllisyys kasvavat.

Kauanko kasvu on ollut tavoitteenamme?

Jo 1700-luvulla laskettiin kansojen varallisuutta akateemisissa piireissä. Bruttokansantuotteen käsite kehitettiin kuitenkin vasta 1930-luvulla. 1950-luvulla se alkoi ohjata ensin Yhdysvaltain ja sittemmin muidenkin maiden politiikkaa. Keskeistä roolia tässä näytteli taloudellisen yhteistyöjärjestö OECD:n harjoittama talousvertailu.

Kasvu on siis suhteellisen uusi tavoite. Mutta onko se arvokas päämäärä? Mitä hyvää tapahtuu, jos talous kasvaa mainiosti?

Olen nähnyt talouskasvun hedelmät. Sattumoisin olen elänyt Euroopan rikkaimman pääkaupungin rikkaimmassa kaupunginosassa, Oslon Frognerissa. Siellä talous on kasvanut mitä pulleimmaksi ja pörröisimmäksi.

 

Asuttuani alueella kuukauden törmäsin ensi kertaa naapuriini. Hän mittaili asuani ja sekarotuista koiraa, joka oli kiinnitetty minuun huteralla hihnalla. Pitkään vaiettuaan naapuri lopulta tervehti. Asutko sinä todella täällä, hän tuhahti, sekoittaen sanoihinsa loukattua ylpeyttä ja kireyttä.

Sellaisia olivat kontaktini kaupunginosassa, jossa oli Michelin-tähditettyjä ravintoloita ja kaupunkimaastureita. Kapakan pöydässä istuin yksin. Tilasin toisen ja kolmannen tuopin, joiden hinnalla bangladeshilainen perhe olisi elänyt viikon. Olisin halunnut puhua nuorelle naiselle, joka näytti miellyttävältä, mutta ei siitä mitään tullut. Tuon maailmankolkan naisille ei näet voi noin vain puhua.

Olen nähnyt köyhyyttäkin. Muistelen matkojani Pohjois-Venäjällä 1990-luvun puolivälissä, kun neuvostotalous oli romahtanut. Kenelläkään ei ollut rahaa. Silti minne hyvänsä menin, ihmiset tarjosivat yösijan, vihanneksia, rahkaa ja kotipolttoista, keittivät kuumaa teetä.

Tuolloin opin, että köyhyys on eri asia kuin kurjuus. Ja myöhemmin Oslossa opin senkin, että rikkaus on eri asia kuin onni ja tyytyväisyys.

Ihminen voi tienata esimerkiksi 3 135 euroa kuussa, suomalaisen mediaaniansion. Yksi kokee itsensä köyhäksi, toinen rikkaaksi. Vain tällä kokemuksella on merkitystä. Mutta poliitikot, kuten OECD on heitä opettanut, eivät ole kiinnostuneita kokemuksesta vaan kasvusta, joka mitataan numeroin ja käppyröin.

Ja ai niin. Klassisessa sosiologisessa tutkimuksessa eniten rahanpuutetta kokivat korkeimman tuloluokan ihmiset. Mistä kumpuaakaan upporikkaiden Björn Wahlroosin ja Jorma Ollilan marmatus veroista, synkkien aikojen manailu ja maaninen kasvun vaatimus?

Mitä jos kysyisimme tärkeistä asioista sadalta nobelistilta?

 

He sanoisivat varmaankin, että tärkeintä on tavalla tai toisella pelastaa ihmiskunta, voittaa ekologiset kriisit ja ydinsodan uhka.

Kaikki tietävät, että ilmastonmuutos, luonnonvarojen loppuminen ja ekologinen kriisi johtavat jatkuessaan elämäntapamme romahdukseen. Ja normaalisti uhkiin tietysti varaudutaan. Esimerkiksi melko epätodennäköistä Venäjän hyökkäystä Suomeen torjutaan miljardien puolustusbudjetilla. Paljonko rahaa siis pannaankaan maailmanlopun torjuntaan?

Kumma kyllä, ei paljoa. Sen asemesta hallitus hoitaa vientiteollisuuden kilpailukyvyn ja valtiontalouden kestävyysvajeen ongelmia. Näille on alistettu ympäristönsuojelu, kehitysapu, kansainvälinen vastuu ja elonjäämisen mahdollisuuksien tutkimus.

Kun kerromme tästä sadan vuoden päästä henkiin jääneille, he haukkovat ihmetyksestä henkeä. Miten he saattoivat? kysytään. Ja vastaukseksi puistellaan päitä. Se oli sitä aikaa.

Valtiontalouden kestävyysvaje on periaatteessa samanlainen ongelma kuin ekologinen kriisi. Se on osin jo läsnä, ja jos nykyinen kehitys jatkuu, elämäntapamme käy mahdottomaksi. Mutta sisällöltään kestävyysvajeen ongelma on naurettavan mitätön. Mitä väliä, jos valtion rahat loppuvat joskus tulevaisuudessa, kun myös tuntemamme ihmiselämä uhkaa loppua?

Velkaannumme todellakin huolestuttavaa vauhtia, mutta ei siten, kuin hallitus sanoo. Huhtikuussa oli ylikulutuspäivä. Suomalaiset olivat silloin käyttäneet vuosittaisen osuutensa maailman uusiutuvista luonnonvaroista. Loput elämme velaksi, mutta emme pankeille vaan yhteisen planeettamme toisille asukkaille, joilta olemme varastaneet.

Mikä pahinta, kaikki tietävät tämän, eikä se kiinnosta ketään.

Meitä ei kiinnostaa maailman pelastaminen vaan helppo elämä. Paradoksaalista kyllä, tämä voisikin olla ratkaisu myös ekologisiin kriiseihin. Kuinka monia nimittäin todella innostaa poliittisen eliitin tavoite Suomi nousuun?

 

Katsoin eräänä päivänä hajamielisenä televisiota. Siellä puhui Esko Valtaoja, tontun näköinen edistyksen puuhamies. Kohta tässä mennään tähtiin, hän paasasi. Itsekseni ajattelin, että kuka muka haluaa tähtiin, ja miksi. Mutta ymmärrän, että tietty osa ihmisistä aina ostaa kaiken uuden ja sortuu uusiin tähtikultteihin.

Minä en kuitenkaan halua tähtiin. Haluan luostariin. Tai edes joogaamaan. Tai mökille ja saunaan. Hiljaisuuden retriittiin.

Sekä idän että lännen kulttuuritraditiot tuntevat ajatuksen, että hyvän elämän löytää luopumalla siitä, mitä koulu, media ja politiikka opettavat tavoittelemaan. Euroopassa vapaaehtoisen yksinkertaisuuden ihannetta ovat edustaneet luostarilaitos, yliopistot ja boheemi taidemaailma, nuo keskinäisen veljeyden vapaat yhteisöt, joissa rakastetaan totuutta enemmän kuin rahaa.

Korkein päämäärämme ei ole työ ja tuottaminen vaan ystävyys, viisaus ja mielekäs elämä. Ne ovat asioita, joita ihmiset jo nyt arvostavat, mutta joita poliitikot eivät osaa politisoida. Siksi tulee luoda uusi toimettomuuden ja laiskuuden politiikka, Suomi laskuun -puolue.

Naistenlehdet ovat täynnä tarinoita ihmisistä, jotka ovat onnellisia hypättyään oravanpyörästä. Ihmiset pyrkivät massoina oppialoille, joilta valmistuneiden tulot ovat kaikkein surkeimpia, esimerkiksi näyttelijäntyön, kuvataiteen ja antropologian koulutusohjelmiin. Mutta kurjat johtajamme niin oikealla kuin vasemmalla puhuvat vain siitä, miten tulee paiskia työtä, nostaa taloutta.

Pannaan heidät vaihtoon. Suomi laskuun nyt!

On aika panna valtiontalous paikalleen yhteiskunnallisessa keskustelussa, muiden pikkuasioiden joukkoon, teatterien ja kansallispuistojen valtionohjauksen seuraksi.Talous on johdos sanasta talo. Hyvä talo ei kasva joka vuosi kolme–neljä prosenttia. Se pysyy kunnossa, antaa suojaa melko samanlaisena kuin viime vuonna. Sitä voi kohentaa, laajentaakin, mutta ei rajattomiin, koska ei kukaan tarvitse rajattoman isoa taloa.

Ennen kaikkea: talon kokoa tärkeämpi on elämä talossa, pitkään ja onnellisena.

Kirjoittaja on kielitieteen 
tutkija Helsingin yliopiston 
tutkijakollegiumissa ja 
vapaa kirjoittaja.

Yksi simppelein esimerkki on juuri Hua Hinin Golf Shopille tekemäni kamppis, jossa kirjoitin blogikirjoituksen liikkeen pitäjästä, Kari Männiköstä, suomeksi ja englanniksi. Blogi julkaistiin hänen sivuillaan ja sieltä edelleen linkkinä Hua Hin Golf Shopin Facebook-sivuilla.

Karin kamppis

Ostin kaksi kampanjaa Facebookista, toisen rajattuna Hua Hinin ”suuralueella” golfaaviin 30-80 -vuotiaisiin, toisen suunnattuna puolestaan golfaileviin bangkokilaisiin.

Pienelläkin satsauksella (n. 100€) saatiin valtava näkyvyys Shopille suomalaisten ja muiden expatien (ulkomailla asuvat ja työskentelevät) keskuudessa. Ko. joukko kun tuo Karin liikevaihdosta suuren osan.

Vertailun vuoksi: Hua Hinin lähialueilta tavoitimme varovasti arvioiden joka toisen, (jotka vielä näin turistikauden taittuessa loppuunsa täällä ovat).

Eikä Karin tarvinnut tehdä kuin yksi peruskauppa, niin kulut kampanjasta peittyivät.

Jos haluat kokeilla pientä testiä omallekin yrityksellesi, otahan yhteyttä.

EDIT: Ja tietysti itse blogikirjoitus jää tiedon valtaväylille väijymään potentiaalisia asiakkaita vuosiksi!

Pikku Apuri

Olemme tehneet paljon verkkosivuja, jotka ovat jääneet siihen tilaan mihin me ne aikoinaan jätimme. Asiakas ei halua, uskalla tai ehdi päivittää sivujaan. Tällöin niillä juurikaan ei ole tarkoitusta. Rahat menivät osaksi hukkaan.

Laskin, että minulla olisi aikaa ottaa kolme asiakasta, jolle tarjoaisin kuukausimaksullista palvelua, jossa huolehdin asiakkaan näkyvyydestä verkossa. Pääkanavina tietyt some-kanavat, Google sekä asiakkaan blogi. Enempää ei ehdi kunnolla hoitamaan.

Olisi tuloksekkaampaa, mikäli Pikku Apuri tai Viidakkorumpu on tehnyt sivut WordPressillä ja sivut ovat meidän hallussamme. Tietysti voimme ensin suunnitella ja tuottaa yrityksellesi sivut, ja sitten tilaat sisältömarkkinoinnin kuukausisetin?

Jos olet kiinnostunut moisesta, pukkaappa viestiä meille tästä:

Joka kerta kun puutun täällä blogissa johonkin (yrittäjäelämän) epäkohtaan saan varsinkin vanhemmalta lukijataholta viestiä, että voisi olla enemmän (lue: vain) positiivinen.

Kaikki jotka minut tuntevat, tietävät että olen positiivinen ja iloinen veikko. Se ei kuitenkaan tarkoita, että sulkisi silmät ja näppäimistön, jos huomaa tyhmiä epäkohtia esim. laeissa tai säännöissä. Koen sen tärkeäksi, että tuon esille myös korjaamista vaativia seikkoja. Niin ne joskus ehkä korjataan? Mm. Yrittäjyyteen liittyviä asioita olen kerännyt Yrittäjä on yhtä kuin -Facebook-ryhmään.

Kuva otettu 27.5.2014 klo 10.58

Mikäli haluatte vain iloisia ja positiivisia juttuja, lukekaa vaikka Stubbin blogia tai muuta yli-ihmistä? Itse aion olla ennen kaikkea läpinäkyvä ja rehellinen. Välillä vitutus näkyy, välillä näkyy nami-nami. Iloinenkin voi välillä möksöttää.

Pikku Apuri

 

Muutama on kysynyt että miksi kirjoitan? Siihen on lyhyt vastaus ja pitkä.

water

Tältä näyttää hyvä päivä.

Lyhyt vastaus on: Puhdistan kirjoittamisen avulla vettä.

Ilman kirjoittamista sairastuisin suurella todennäköisyydellä depressioon tai muuhun ajatusperäiseen sairauteen.

Pitkä vastaus on seuraava: Rakastan kysymystä Miksi? Vahinko, että yritykset joille teemme työmme rakastavat eniten kysymystä, Koska?

Esimerkkejä:

Haluan oppia ja elvyttää uudelleen ruotsinkielen puhumisen.

Miten? Esimerkiksi ajattelin lukea säännöllisesti Åbo Underrättelserin nettiversiota ja uskaltaa väkisin sönköttää kieltä ruotsin sukulaistemme kanssa.

Koska? Pian.

Miksi? Minua nolottaa, että ymmärrän täysin ruotsia kun sitä puhutaan. En vain uskalla puhua sitä, koska aikoinaan koulussa vain kielioppi oli tärkeää, ei itse kielen puhuminen. Tukholman snagarillakin sanon mielummin thanks very much kuin tack så mycket. Puhumisen pelkopaniikissa saatan sanoa tosin tack very snäll tmv.

Eniten maailmassa rakastaisin oppia kunnolla soittamaan kitaraa ja muita instrumentteja.

Miten? Tv:n katselun ja kirjojen lukemisen sijaan tarttumalla soittimeen ja harjoittelemalla sinnikkäästi.

Koska? Pian.

Miksi? Koska musiikki on aina ollut elämäni muusa, kaikissa muodoissaan. Se yhdistää kaikkia meitä, riippumatta sijainnista, uskonnosta, politiikasta tai vaikkapa ihonväristä. Ainoa asia maailmassa (tai no, mm. rakkauden, kateuden ja empatiakyvyn lisäksi).

Miksi -sana selittää maailmaa ja sitä on kiva selittää.

Esimerkeistä huomaa esteen unelmani ja sen saavuttamisen välillä. Se on vastaus koska -kysymykseen. Koska olen kuitenkin koko ajan mukavuudenhaluisempi, todennäköisyys saavuttaa unelma karkaa vuosi vuodelta kauemmas. Ehkä jään vain puhdistamaan vettä?

Pikku Apuri

Olen nyt kahdeksatta vuotta blogin kimpussa, itse asiassa useamman sellaisen.

Parhaimmillaan olen saanut yhdelle kirjoitukselle yli tuhatkin lukijaa. Silti millään mitä kukaan netissä, tai ainakaan minä, ei ole mitään jakoa, kun vertailuun isketään eläinvideo.

Video on Kaoh Takiabin vuoren takaa Hua Hinista, eräästä lempiravintolastamme, jossa asustaa Suzy, kesy gibbontyttö.

Tätä Joulukuussa 2010 lataamaani minuutin videoklippiä on katsonut jo 150 000 ihmistä ja kommentoinutkin monia satoja. Pitänee vaihtaa näppis kameraan?

Pikku Apuri

Nyt tuli aika tehdä Pikku Apuristakin aito yritys. Se keskittyy pääosin markkinoinnin suunnitteluun ja kehittämiseen, mutta toki tuotantoakin täältä saa.

Olen koonnut Apurin vierelle sellaisen 30 alan ammattilaisen joukon, jolta saa kaikkia markkinoinnin palveluita.

Uudet sivutkin ponkaistiin pystyyn ja niitä jatkokehitetään lennossa. Sivut pitäisi näkyä huomiseen mennessä kaikille osoitteessa Pikkuapuri.fi.

Nämä vanhat pikkuapuri.com -sivut siis lakkaavat toimimasta aktiivisesti ja uudet kirjoitukset sekä muut jatkavat elämäänsä pikkuapuri.fi -osoitteessa.

Kiitos kaikille lähes 300 tilaajalle sekä tuhansille kuukausilukijoille. Olisi kiva jos siirtyisitte mukanani uuteen aikaan 😉

Jos haluat heti kysyä jotain liittyen muutokseen tai tuleviin palveluihin, ole hyvä:

Jari Liitola = Pikku Apuri

Koska pienyrittäjille suunnattu Osulamme lähenee valmistumistaan, kerron omista kokemuksistani pienyrittäjien markkinoinnissa sekä muutamista suosituksista miten sitä ehkä kannattaisi tehdä.

Yrittäjä esiin!

Pienyrittäjien paras ase on yrittäjä itse. Mulkulta kun ei kukaan osta, vaikka tuote olisi miten hyvä. No, toisaalta tuo väittämä ontuu heti siinä, että maailman suurin ja suosituin yritys juuri nyt on Apple. Sen tuotteet ovat niin hyviä, ettei yrityksen epäeettisyys, moraalittomuus, asiakaspalvelun puuttuminen ja yleinen ”kylmyys” haittaa. Ja tässä tapauksessa kylmyys ei ole sama kuin ”cool”.

Persoonat markkinoivat itsensä, mutta olisi hyvä kuitenkin, jos olisit alasi asiantuntija. On kuitenkin monia yrittäjiä, jotka eivät osaa vastata edes peruskysymyksiin. Asiakas palaa silloin luoksesi tahmeammin. Pitää opetella koko ajan, ja olla omasta alastaan utelias.

Internet on täynnä opetusvideoita ja asiantuntija-artikkeleita, aiheesta kuin aiheesta. Pitää vain osata ja tietää seuloa mönjästä timantit. Youtube on jo nyt maailman kattavin opaskirja kaikkeen, ja samalla toiseksi suurin hakukone heti Googlen jälkeen.

Blogi rocks!

Asiantuntijuudesta olisi myös hyvä kertoa muille. Ei kannata luottaa pelkkään viidakkorumpuun, vaikka se hyvä keino onkin.

Paras keino kertoa on blogi. WordPress– tai Blogger-blogin saa auki hyvin nopeasti, jos omaa perustason tietokone- ja kirjoitustaidot. Blogi tosin kannattaisi liittää tiukasti yrityksen verkkosivustoon, vaikka sen pääosaan. Ja ei haittaa, vaikka sen liittäisi myös Facebookiin ja/tai Twitteriin. Siinä taas apua saa monelta alan yritykseltä, itsellä siihen on oma pienyrittäjille suunnattu tuotekin myynnissä.

Olen itse pitänyt blogeja kohta kuusi vuotta, ja väitän, etten olisi yrittäjä enää ilman niiden antamaa markkinointivoimaa.

HUOM! Jos et halua, keksi, tai jaksa miettiä mitä kirjoittaisit, eli se on sinulle heti vastenmielistä, älä missään nimessä avaa blogia, sillä asenne näkyy.

Erotu!

Persoonat muistetaan, vaikka myisi leipää ilman sirkushuveja. Älä seuraa kilpailijoiden esimerkkiä, vaan tee omalla, eri tavalla. Muista silti, että Nasse-setäkin erottuu, muttei se välttämättä vie nenää pidemmälle.

Jos olet kivijalkamyymälä, mieti mitä ja miten laitat ikkunasi? Kannattaako pistää ne tuotteet silkkilakanan päälle kuten naapurikin, vai pitäisikö toteuttaa jotain ihan ”out-of-the-box”? Itse suosin jälkimmäistä.

Luonnolliset verkostot apuun

Jokaisella on sukua, ystäviä, kavereita ja tuttuja. Kerro heille mitä teet työksesi. Lupaa vaikka pikku ”rabatti”.

Voi miettiä myös viidakkorummun valjastamista asiakkaille. Kun asiakas tulee ostamaan sinulta, lupaa myydä myös asiakkaan tutuille alennuksella, jos asiakas viitsisi sen tiedon välittää?

Kannattaa myös liittyä yrittäjäjärjestöihin, jos meinaa olla siellä aktiivinen. Passiivijäsen harvoin saa suuria markkinointihyötyjä. Hänelle tarjolla on koulutusta ja vinkkejä harrastuksiin. Itse kuulun Turun Yrittäjiin, jossa olen hallitusjäsen, sekä Pienyrittäjiin, jossa olen passiivisena. Osulamme tulee toimimaan Turun Yrittäjien kanssa tiiviissä yhteistyössä.

Ole avoin, rehellinen ja läpinäkyvä!

Kirjoita ja kerro kun sinulla meni joku pieleen. Älä ilmoita pelkistä tarjouksista ja onnistumisista. Kaikki epäonnistuvat. Siitä on hyvä kirjakin myynnissä. Ole aina rehellinen asiakkaillesi, vaikka se tekisi hetken kipeääkin. Se tulee kyllä lisätilauksina takaisin.

Vältä kaikissa teksteissäsi ja mainoksissasi loppuun kulutettuja superlatiiveja. Kerro suoraan mitä myyt, mutta vielä tärkeämpää, kerro miksi myyt. Se ei olekaan niin helppoa.

Next

Seuraavassa kirjoituksessa käydään hieman läpi perusmarkkinoinnin ostamista ja median hintoja. Ne kun ovat pienyrittäjien kukkarolle yleensä liian kalliita.

Pikku Apuri