Artikkelit

Kun kuulin Walk to the Waterin vuonna 1987, olin lopullisesti myyty. Edelleenkiin ihmettelen, miksei se mahtunut legendaariselle Joshua Tree -levylle, vaikka levy täynnä klassikoita onkin? Toki jo edellislevy the Unforgettable Fire -nimibiisinsä johdolla oli teinin käännyttänyt irkkubändin kelkkaan.

Nyt, 30+ vuotta myöhemmin (!), on toki nostettava edelleen hattua vanhalle suosikilleen siitä että jaksavat yrittää. Uuden levyn ongelma onkin se, että siinä yritetään yli.

Nykyajan turboahdetun popin ylipapit on päästetty tuottajiksi ja tulos on juuri se: ylituotettu, ei-kierrätettävästä muovista tehty stadionhoilotuskasa. Biisit eivät hengitä. Lanois-Eno -kaksikko seuravalle levylle 2030-luvulla takaisin!

Hyvää levyssä on sen tarkoitus olla optimistinen ja innostava. Tsemppiviestitkin vaan kääntyvät monesti amerikkalaiseksi itsehoito-oppaaksi vailla kosketusta.

Alku on upea, vocoder -kikkailusta huolimatta. Love is all we have left on oikeanlainen aloitus 57-vuotiailta sediltä. Zoo Stationeiden aika oli jo. Lights of homekin vielä toimii nippa nappa, mutta sitten alkaa lipsua. The little things that give you away, landlady sekä 13 (there is a light) toimivat ja Red flag day voisi olla War -levyltä.

U2 on aina toiminut parhaiten biiseissä ja levyissä, jotka ovat ns. slow buildereitä. Ne avaavat itsensä rauhassa, useiden toistojen avulla, eivätkä iske heti highfiveja. Paras esimerkki on aliarvostettu No line on the horizon -platta. Uutuukaisessa (!) 90% biiseistä koittaa iskeä, mutta ohi menee ainakin vanhan fanin.

Kipu radioasemien soittolistalle on liian kova. Mikseivät 57-vuotiaat gigamiljonäärit vain tekisi musiikkia itselleen?

Liika kunnianhimo (ja ahneus?) on aina pahasta. Setien olisi pitänyt kuunnella itseään. Olisivat got out of their own way.

5/10

EDIT 11.12.2017

Nyt kaksi viikkoa lisää kuunnelleena osa biiseistä parani ja osaa en pysty kuuntelemaan ollenkaan. Oma SOE-albumi näyttääkin siksi tältä:

Luin juuri parissa päivässä putkeen runsaan 500-sivuisen Bruce Springsteenin elämänkerran, Born to Run. Se vei Bossilta seitsemän vuotta kirjoittaa.

Bruce on yksi heistä, joka on kuulunut kaiuttimistani tai kuulokkeistani koko ikäni. Välillä olemme ottaneet vuosienkin taukoja, kuten monet ystävätkin tekevät, mutta aina tuo ”King of New Jersey”, kuten Jack Nicholson häntä kutsuu, tulee takaisin korviini raakkumaan.

Arvostan monia nyt jo vanhemman ikäpolven muusikoita. Arvostamani henkilöt ovat nousseet asteikkoni kärkeen luonteensa, ajattelunsa ja tahtonsa takia yhtä paljon kuin kykyjensä. Lisäksi, kuten olen ennenkin sanonut, otan enemmän jopa businessoppeja arvostamiltani taiteilijoilta kuin liikemiehiltä. Liikemiehet ovat usein olleet koko ikänsä vain liikemiehiä. Menestynyt taiteilija joutuu olemaan myös liikemies, jos haluaa pärjätä. Siinä on iso ero. Lisäksi en tavoittele rahaa tai hurjaa kasvua vaan tasapainoista elämää. Siitäkin oppia saa paremmin taiteilijoiden heimolta.

New Jerseyn pieni suuri mies kirjoittaa hyvin ja kirja on tasapainossa. Sen loppuosa on silti kiinnostavampi. Kun on noustu lapsuuden köyhyydestä, taisteltu hampaat irvessä ykkösriviin ja saatu Olkiluoto 3:n verran seteleitä kaappiin, mitä sitten?

On kiinnostavaa lukea siitä, että samat ongelmat ne vaivaavat siellä Välimeren aalloilla, 55-jalkaisen loistojahdin kannella, kuin märässä räntäsateessa Taivassalon torpallakin.

juttu

Rakkaus, oma vanheneminen ja mielen- ja ruumiinterveys (ja Pomolla lisäksi lapset) ovat ne pohdinnan aiheet. Maailman Springsteenit vaan voivat pohtia niitä melkoisen hulppeissa olosuhteissa, joissa leluhevoset vaihtuvat Rancheihin ja rekkalastillisiin oikeita Palomino-heppoja.

Hankin toukokuussa itselleni maltillisen liikuntaruoskan, Polar Loopin. Kolmen kuukauden käytön jälkeen voi kerrata kokemuksia.

Loop

Kyllä se toimii, sillä seuraan paljonko liikun keskimäärin.

Jos on paljon töitä, huomaa, että liikunta jää alle säätämäni 14 000 päiväaskeleen. Usein heilutaan siellä 70%-80% välillä. Kun taas ollaan mökillä, lukemat voivat helpostikin olla 130%-160% välillä, eli reilusti yli päivän liikkumistarpeen.

Niin, siihen siis asetetaan aluksi omat tiedot, joihin se sitten vertaa asettamaasi liikuntamäärää. Liikun aika paljon, joten asetin itselleni päivittäisen liikuntatavoitteen melko korkealle.

Alta näkee, miten kesä-, heinä- ja elokuu ovat nyt sujuneet. Luvuissa jokaisen viikon keskimääräinen liikuntaprosentti. Eli hienoa on 100% ja yli. Kulutetut kalorimäärät ovat melko tasaisia, 20 000 – 25 000kcal/ viikko. Tekee siis n. 3000 – 3500kcal päivässä.

Kesäkuu

Kesäkuu

Heinäkuu

Heinäkuu

elokuu

elokuu

 

Laitteen ylivoimaisesti huonoin ominaisuus on akkukesto.

Ei millään jaksa taas yhtä laitetta ladata joka kolmas päivä, varsinkin, kun idiootit ovat taas keksineet yhden originaalin liittimen, jolla laite liitetään USB:n kautta tietokoneeseen. Eli sitä samaa piuhaa pitää raahata paikasta toiseen. Miksi helvetissä? Se juuri estää laitteen suosion.

Hyvää:

  • Laite näyttää hyvältä, eikä paina paljoa
  • Se oikeasti pistää seuraamaan paljonko liikut

Huonoa:

  • Akku kestää kolme päivää
  • Taas yksi oma ”usb-liitin/ johto”!!!!?!?!?

Toyota pakattiin tällä kertaa kohti Iittalaa, jossa thaiperheemme jo odotteli tuttavavahvistuksiensa kanssa.

Muutama bisse alle ja Iittalan maalaiskirppikseltä tilausbussilla kohti Kantolan tapahtuma-aluetta Hämeenlinnassa, jossa Australian vientirytmiorkesterin olisi tarkoitus pyörittää 55 000 ihmiseltä sukat jaloista (minkä se teki!).

Koko reissu oli taas aivan mahtava ja ACDC:kin oli parempi kuin odotin – se oli itse asiassa kaksi kertaa parempi nyt, kuin viimeksi Olympiastadionilla. Alla kuvasarjaa ja muutama videonäytekin keikalta.

ACDC Hämeenlinna 2015 – Thunderstruck (snippet) from Viidakkorumpu 2.0 on Vimeo.

ACDC Hämeenlinna 2015 – Hells Bells (snippet) from Viidakkorumpu 2.0 on Vimeo.

ACDC Hämeenlinna 2015 – Whole lotta Rosie (snippet) from Viidakkorumpu 2.0 on Vimeo.

ACDC Hämeenlinna 2015 – Highway to hell from Viidakkorumpu 2.0 on Vimeo.

ACDC Hämeenlinna 2015 – For those about to rock (snippet) from Viidakkorumpu 2.0 on Vimeo.

Vettä vihmoi taivaalta tuplanopeudella ja lämpöä 14-astetta. Jaa, tästäkö pitäisi vääntäytyä talvitakein ”Poriin Jazzailemaan”? 63,50€/hlö antoi sen verran motivaatiota, Mr. Plantin lisäksi, että autosta kuitenkin itsemme löysimme.

Onneksi, sillä luvassa oli musiikin ystävän erikoismannaa.

Alla muutamia kuvia ja videopätkiä illan kattauksesta: Buena Vista Social Club, Kool and the Gang ja tietysti kruunuleijonana Roope Kasvi avaruusaikajatkumoineen.

Pori näyttäytyi kuitenkin asteen kirkkaampana kuin Taivassalo.

Pori näyttäytyi kuitenkin asteen kirkkaampana kuin Taivassalo.

Runosielutkin olivat saaneet kukkia.

Runosielutkin olivat saaneet kukkia.

Yleisöä alkoi kerääntyä lavan eteen Kuubavieraita katsomaan.

Yleisöä alkoi kerääntyä lavan eteen Kuubavieraita katsomaan.

Lavakin oli Akun Tehtaan jannujen osalta hyvässä perusfestarivedossa.

Lavakin oli Akun Tehtaan jannujen osalta hyvässä perusfestarivedossa.

 

Buena Vista Social Club, Kuuba

Suomalaislanteet alkoivat keinua sen 5-6cm (maksimi), kun lattarisalsasedät (ja diva!) alkoivat pelimannisointinsa. Yleisön ja bändin vei kuitenkin sfääreihin ikinuori legenda, Omara Portuondo, joka heilui lavalla kuin pikkutyttö, 85-vuotiaasta iästään huolimatta.

Salsasakki jakoi kunniaa upean kuvatykityksen säestämänä yläkerran Social Clubiin siirtyneiden muistoksi.

Salsasakki jakoi kunniaa upean kuvatykityksen säestämänä yläkerran Social Clubiin siirtyneiden muistoksi.

The Diva, Omara Portuondo, sai katsojalta ihka-aidon Suomipuskankin, josta lady oli ilmiselvän iloinen.

The Diva, Omara Portuondo, sai katsojalta ihka-aidon Suomipuskankin, josta lady oli ilmiselvän iloinen.

Hieno ele sediltä oli tulla tunniksi kirjoittamaan faneille nimmareita keikkansa jälkeen.

Hieno ele sediltä oli tulla tunniksi kirjoittamaan faneille nimmareita keikkansa jälkeen.

 

Videota vielä, niin saatte edes häivän swengistä:

Buena Vista Social Club (snippet), Pori Jazz 2015 from Viidakkorumpu 2.0 on Vimeo.

 

Kool and the Gang, USA

Viileä kängeineen soitti ruotsinlaivasoftista (yäk!) ja muutaman tiukemman funkvedon (yes!). Bändi osasi toki soittaa, mutta itselle lievät Korg80lukusynasoundit tekivät välillä tiukkaa. Funkvedosta silti videota alla:

Koll and the Gang (snippet) Pori Jazz 2015 from Viidakkorumpu 2.0 on Vimeo.

 

Robert Plant and the Sensational Space Shifters, UK

Tunnin verran seistiin hyvillä 3. rivin paikoilla Piuskin kanssa, ja kuunneltiin maestron itsensä valitsemaa blues-kokoelmaa, kunnes soimaan pärähti Link Wrayn ikinuori Rumble. Siitä tiesi, että kohta jytisee muuallakin kuin syrämmessä.

Btw, olin juhlan kunniaksi valinnut kostyymiksi Led Zeppelinin, vuoden 1977 kiertuepaidan.

Btw, olin juhlan kunniaksi valinnut kostyymiksi Led Zeppelinin, vuoden 1977 kiertuepaidan.

 

Ja ”lo and behold”, Roope tuli lavalle ja kirjaimellisesti talloi yleisön allensa Trampled Underfootista lähtien. Olkaa hyvät, tässä kännykkäsoundein pätkiä keikasta, joka omien 30-vuotisten keikkamuistojen saralla meni kirkkaasti kärkipaikoille. Robert itse oli mahtavassa vedossa. Vanhat korkeat Zepuvedotkin menivät hienosti läpi, mjutta, mjutta se bändi:

… väitän, että parempaa BÄNDIÄ et näe tällä hetkellä, jos rockafrikkairkkulähi-itämassiveattackblues -kiinnostaa. Edelleen sanaton.

Robert Plant – Trampled Underfoot (snippet) Pori Jazz 2015 from Viidakkorumpu 2.0 on Vimeo.

Robert Plant – Black Dog (snippet) Pori Jazz 2015 from Viidakkorumpu 2.0 on Vimeo.

Robert Plant – Dazed and Confused (snippet) Pori Jazz 2015 from Viidakkorumpu 2.0 on Vimeo.

Robert Plant – The Lemon Song (snippet) Pori Jazz 2015 from Viidakkorumpu 2.0 on Vimeo.

Robert Plant – Whole lotta love (snippet) Pori Jazz 2015 from Viidakkorumpu 2.0 on Vimeo.

Robert Plant – Rock’n Roll (snippet) Pori Jazz 2015 from Viidakkorumpu 2.0 on Vimeo.

Siinäpä se raportti. Seuraava kohde on kahden päivän päästä Hämeenlinnassa esiintyvä, Ankkalinnakielelläkin tunnettu Vaihtovirta/ Tasavirta.