Putinkin elää muistoissa tunteja ja sitten joskus häiveen silloin tällöin

Aika paljon maailman menosta helpottuisi, jos “ylöspäin” pyrkivät muistaisivat olevansa aika nopeaa tuhkaa. Memento mori.

Mietin mitä esimerkiksi kuuluu Putinin päässä, jos hän, kuten omassa päässäni mietin, istuu jonkun toisen tekemän takkatulen ääressä jossakin liian isossa kiinteistössä. Jos hänen tahtotilansa on ja oli tsaarien muinainen glooria, niin hän ei onnistu. Tsaarienkaan glooria kun ei onnistuisi enää muiltakaan.

Muistatko Fredin? Upea ihminen ja laulaja kuoli joku viikko+ sitten. Tästä vuoden verran lukemattomilla terasseilla mietitään, onko Fredi vielä vai vain muistoissamme?

Ja jos Fredi hiipuu, mitä meistä taviksista jää? Läheisille varjoja, kenties joku ääni, naurunremakka tai sanonta. Niin minulle jäi Lammelan Markosta, kaverista joka kuoli 22+ vuotta sitten. Muistan täyden naurun, myhäilyn Pöytäviinapullo sylissään ja jatkuvan jalan jytkytyksen. Hän antoi minun voittaa NHL96 -pelissä 13-12, koska tiesi häviön olevan silloin liian suuri juttu. Buddha-Marko.

Pointti on siis se, että olemme täällä turisteja, käymässä vain. Meidän jälkeen muut kantavat soihtua. Pieni tuikku ehkä meistäkin liittyy siihen valoon. Isompi suru jää lähelle. Todella lähelle.