Politiikasta ja uskonnosta ei kannattaisi julkisesti puhua

Kun aloitin 2006 yrittäjänä, lupasin olla oma itseni niin paljon kuin voin. Jollei kelpaa, menkööt muualle. Kyllä naamiota silti välillä on joutunut pitämään. Varsinkin jos kassavaje on vaivannut.

Poliittiset ja uskontoa koskevat näkemykset olen jakanut sosiaalisessa mediassa ennenkin, koska:

Voi kun olisin pitänyt enemmän asioita salassa -lause ei kuulu siihen harmituskasaan, jota käyn sitten läpi kuolinvuoteellani.

Nyt kun vaalit lähenevät, poliittiset mielipiteet lentelevät kaikkialla. Niinpä keräsin omat mielipiteet sekä politiikasta että uskonnosta tähän alle.

Politiikka

  • Kirjoitin ja jaoin Janne Saarikiven ajatukset jo aiemmin. Niihin uskon minäkin.
  • En ole yhdenkään poliittisen puolueen fani tai edes seuraaja. Lähimpänä minua ovat vihreät ja vasemmistoliitto.
  • Kirjoitin aiemmassa blogissa näin: Mitä tehdä, kun Vihreät ovat tyhmän ylivihreitä, Kokoomus kaksinaismoralismin airut ja suuryritysten tsuppari, Demarit vanhaa maailmaa, Vasemmisto liiankin kärkäs, Persut perusjuntteja, Kepu Kokoomuksen apupyörät ja muista ei niin väliksi?

Janne kertoo paremmin

Politiikassa on oikeastaan vain kolme kysymystä. Ensimmäinen on raha: se mistä valtio saa rahaa, ja miten raha jaetaan. Toinen on laki, siis se, mikä on kiellettyä ja mikä sallittua. Ja kolmas on valta, se kuka minkäkin asian päättää.

Haluaisin tietää, mitä poliitikot sanovat näistä kolmesta. Sen sijaan en halua tietää, ovatko he jakkujen vai villapaitojen käyttäjiä, “pehmeitä” vai “jämäköitä”. En halua tietää, mitä mieltä he ovat “fillarikommunisteista”, “cityvihreistä”, “rasisteista” tai muista ryhmistä, joihin kukaan ei itse tunnusta kuuluvansa. Varsinkaan en halua kuulla, kuka heistä on “arjen asiantuntija”, “sydämeltään suomalainen” tai “arvoiltaan punainen”.

Politiikka palaa politiikkaan silloin kun jokainen puolue on julkaissut vaaliohjelman, jossa kerrotaan mihin pannaan rahaa ja miten paljon, mistä rahat otetaan ja mitkä lait säädetään tai muutetaan.

Jokainen puolue laatikoon ohjelman, jossa sanotaan, mikä on tärkein tavoite, mikä toiseksi tärkein ja niin edelleen. Tavoitteeksi ei kelpaa “koko Suomen pitäminen asuttuna” tai se, että “pidetään kaikista huolta”. Tavoite voi olla vain konkreettinen laki, joka muutetaan tai laaditaan, tai rahan siirtäminen uuteen kohteeseen. Samalla tulee toki ilmoittaa, mikä vanha asia jätetään rahoittamatta tai mistä uutta rahaa valtion kassaan virtaa.

Laatikaa ehdokkaat budjetti, ilman sitä ei voi osallistua vaaleihin, jos on rehellinen poliitikko. Voitte vielä täydentää vaalivalmistelunne ilmoittamalla haluamanne hallituspohjan.

Nämä tavoiteohjelmat ja budjetit sitten kiinnitetään äänestyspaikan seinään nastoilla kiinni, harmaalle paperiarkille tulostettuna, ilman vastustajien tai “arvojen” esittelyä. Ja ai niin, unohdin, puolueilla ei saa olla nimiä tai tunnuksia. Ohjelmat esittää puolue numero yksi, puolue numero kaksi ja niin edelleen.

Tämä riittää. Kun saan nähdä poliitikkojen ohjelman, osaan tehdä äänestyspäätöksen. En halua enää tietää, miltä poliitikot näyttävät, tai miten he nokittelevat vastustajiaan väittelyssä.

Politiikka palaa politiikkaan ja vaaleista katoaa viihteen hurmos. Politiikka on jälleen kovaa työtä näkymättömissä, mitä sen on aina väitettykin olevan.

Politiikan palatessa politiikkaan luonnollinen seuraus on äänestysprosentin romahdusmainen putoaminen. Se on hyvä asia, sillä suurin osa äänestäjistä ei äänestä harjoitetusta politiikasta, vaan aivan muista asioista.

Uskonto

Erosin kirkosta jo parikymppisenä. Olen tieteen seuraaja, joten en voinut enää uskoa kirjaan, joka on “rikkinäisen puhelimen kuudesti rikkinäinen kopioitu huhu”.

Olen silti aina ollut kiinnostunut uskonnoista ja uskomisesta. Reissaamisvuosina Aasiaan tuli perehdyttyä enemmänkin mm. buddhismiin, joka on kyllä elämänohjeisto enemmän kuin uskonto. Buddha kehotti oppilaitaan ajattelemaan itse ja tutkimaan opetuksia kriittisesti niiden ymmärtämiseksi. Dalai Lama on sanonut, että: “If scientific analysis were conclusively to demonstrate certain claims in Buddhism to be false, then we must accept the findings of science and abandon those claims.” Tiedemiehiä siis.

Nyt olen jo kauan ollut agnostikko, tieteeseen luottava keski-ikäinen mies. En välitä uskonnoista, uskosta kylläkin. Epäilen vahvasti, että vakavan sairauden tai kuoleman lähellä uskottomuuteni väistyy. Kun ei ole mitään, kelle sitten puhuu?

Yksi mihin uskon on eräänlainen luonnon kunnioitus uskontona.

Kun saavun hiljaiselle metsäaukiolle tai vuorten ympäröimään laaksoon, on se minun kirkkoni. Alkuperäiskansojen opit kolahtavat: Kohtele Äiti Maata kuin siskoasi. Cree-intiaanien sanonta: “Kun viimeinenkin puu on kaadettu, viimeinen kala syöty ja puro myrkytetty, ymmärrämme ettemme voi syödä rahaa.” (“When the last tree is cut down, the last fish eaten and the last stream poisoned, you will realize that you cannot eat money.”)

Olen ymmärtänyt luonnon tärkeyden vasta vanhemmiten. Vielä kolmekymppisenäkin olin työn ja rahan perässä juoksija. Täysi pösilö mitä tulee elämään yleensäkin.