Osa II: Kun ajasta tulee rajallinen

Maailmani tärähti noin viikko sitten. Nyt olen palautunut shokista ja katson eteenpäin: parantuminen ja sen jälkeen eletään!

Menee viikko+, että pääsen lisäleikkaukseen Vakka-Suomen sairaalaan (pe 9.9.). TYKS:ssa olisi leikkausaika ollut vasta myöhemmin. Siinä sitten tutkitaan, onko melanoomahavainto päässyt leviämään kropassa. Se oikeastaan on se iso kynnys tässäkin sairaudessa.

Se mitä diagnoosi toi tullessaan, oli ajan rajallisuus. En välttämättä ole täällä kymmeniä vuosia. Ja se tieto taas kiihdyttää kaikkia niitä suunnitelmia, mitä haluaisi vielä tehdä.

Nyt, viikon kaikkea miettineenä lista päässä on seuraava:

  • Ekologinen talomalli pitää saada valmiiksi, rakennettua siitä itselle demo ja saada malli myyntiin
  • Kiinnostaisi tehdä joku iso vaellus Euroopassa, joku tältä listalta.
  • Lähdemme taatusti jossain lähitulevaisuudessa muutamaksi kuukaudeksi kiertämään maailmaa. Jaksaako kokonaan sen ympäri, se jää nähtäväksi?

Isot sairaudet pysäyttävät jokaisen. Sen jälkeen viimeistään miettii, mihin aikansa täällä käyttää. Itse olemme miettineet ja toteuttaneet suunnitelmaa jo 10 vuotta. Suuntamme on ollut täysin oikea.

Tarvitseeko siis odottaa jotain pahaa tehdäksesi sitä ajallasi mitä haluat?

EDIT:

Olen muuten saanut kymmeniä yksityisviestejä ja satoja tukiviestejä kaikilta. Yllättävän monelta, tai ainakin läheltä, löytyy vakavia sairauksia, jotka on voitettuja. Kiitos kaikille!