Silmät eivät vieläkään avaudu. Olen 55% hereillä. Kello on 04.02 piiiiiitkänä perjantaina. Tulimme illalla Hua Hinista takaisin Suomeen. Aikaero herättää minut aina klo 03-04 välillä, koko ensimmäisen viikon.

Kun lähdimme sinne kuukautta aiemmin, olin jo päättänyt, että myyn vaikka väkisin pienen thaikotimme siellä. Olen nimittäin myynyt aina asuntomme, automme ja muut, ilman vaikeuksia.

Olen aivan loppu. Normityön ja asunnon myynnin jälkeen taisi kuukaudesta jäädä 1-2 päivää lomaan?

Alku oli lupaava.

Kun saavuimme Hua Hiniin, kirjoitin ennestään tutuille välittäjille sähköpostin, jossa kerroin nopeasta tilaisuudesta tehdä rahaa.

Laskimme nimittäin, kauppaa vauhdittaaksemme, asunnon hintaa 200 000 bahtilla. Sillä meille bahtit eivät nyt merkanneet, koska bahtin ja euron välinen kurssi oli sellainen, että vähälläkin määrällä bahteja teki ison määrän euroja.

Heti seuraavana päivänä tärppäsi. Arvasinkin sen, sillä välittäjillä on aina muutamia “rikkaita kyttääjiä”, jotka odottavat tilaisuuttaan.

Thaikaverukset tulivat katsomaan asuntoamme, totesivat sen ostettavaksi, mutta sitten ulos kulkiessaan tokaisivat: Käsiraha 10% heti tilille, MUTTA loput 90% toukokuun puolivälissä. Se ei meille käynyt, sillä riski oli liian iso. Mitä jos kurssimuutokset pienentäisivätkin euromääräämme liiaksi?

Uuteen yritykseen: Kirjoitin 4-5 välitysfirmalle, joista emme tunteneet ketään. Päivää myöhemmin tuli viesti: Minulla on asiakas. Toinen. Kolmas.

Lopulta valitsimme ensimmäisen kontaktin Engel & Völkersiltä, sillä pidimme heti molemmat Aomista, thaivälittäjästä.

Skoolasimme illalla myynnin kunniaksi ja söimme hyvin. Vähänpä tiesimme.

Suomibyrokratiaa moititaan. Kerropa se 20:llä, niin olet thaibyrokratian tasolla. Seuraavat kaksi viikkoa elimme jess-vittu -aikaa. Joka toinen päivä kaikki oli varmaa, joka toinen toi projektin kaksi askelta taaksepäin. Lopulta kuitenkin teimme kaupat ja ostaja maksoi käsirahan heti thaitilillemme.

SE VAIKEIN OSUUS

N. 5-6 päivää ennen lähtöämme kuitenkin selvisi, että asunnon myynti ei ollutkaan se vaikein osuus. Vaikeinta on saada rahat thaitililtä suomitilille, koska valtio yrittää karsia rahan pesua rajusti.

Viisumimme eivät joustaneet siihen mitä kaikki pankit vaativat. Kun loput 90% maksetaan ja rahat siirretään suomitilillemme, meidän molempien pitää seistä sen siirtäjän vierellä. Vaan kun me olemme jo kotona, Suomessa. Mitä nyt?

Taas 4-5 postia tutuille. Tiedättekö muita keinoja? Tiedättekö The Keinoa?

Hetken päästä taas tärppäsi: Bangkok Bank suostuu siirtoon myös ilman henkilöiden läsnäoloa. Emme silti iloinneet, sillä olimme jo opineet maanis-depressiivisen prosessin.

Päivää ennen lähtöä juoksimme pankeissa. Avasimme Bangkok Bankiin tilin, siirsimme rahoja vanhasta “ei niin palvelualttiista” Kasikornbankista sinne, ja teimme kun teimmekin vaadittavat paperiniput. Kyllä, niput. Kaikki onnistui 20 tuntia ennen lähtöä Bangkokiin.

Laskin, että olin allekirjoittanut nimeni nyt n. 15 cm korkeaan nippuun n. 140 kertaa kahdessa viikossa, vaikka olimme antaneet nykyiselle ystävällemme Aomille (jopa välittäjäihmiseen tutustuu äkkiä, kun viettää puolet kaikista päivistään hänen kanssaan livenä, puhelimessa tai sähköpostiyhteydessä) Power of Attorneyt!

Stressitasot laskivat, kun kolminkertaisen tarkistuksen jälkeenkin kaikki oli selvää.

Jos siis haluat apua thaiasunnon ostamiseen tai myymiseen, olen käytettävissä. Mutta varaudu helvetilliseen prosessiin.

Välittäjäystävämme Aom kertoi meille, ettei hän ole 15-vuotisella urallaan koskaan tehnyt yhtään kauppaa 2,5 viikossa, myynnistä rahojen ulosviemiseen. Keskivertoaika on kuulemma 3-6 kuukautta!

Rahat tulevat ensi viikolla. Vai tulevatko?

Pikku Apuri