MyRy ry:n sivuilta | Tarvitsemme Suomeenkin toivoa levittävän aallon
MyRy ry:n sivuilta | Tarvitsemme Suomeenkin toivoa levittävän aallon
Kävin vierailemassa oman järjestön blogissa 😉
Epätoivo on vallannut maan. Juttelen yrittäjäkollegojen kanssa ja moni taistelee tällä hetkellä kuoppaamistaan vastaan.
Ei riitä että pienyrittäminen on muutenkin vaikeaa, vaan pitää lätkiä valtio -nimistä herhiläistä koko ajan vasurilla etäämmälle. Alvit ylös, YEL-maksut mielikuvitustyötulolla taivaaseen, ostovoima kyykkyyn ja työvoima kortistoon. Kaiken lisäksi velkaa otetaan koko ajan enemmän kuin ennen, vaikka juuri se nosti nykysakin valtaansa.
Toivon viesti
Katson tyytyväisenä USA:n demokraattien heräämistä eloon Theodenin unestaan.
Pariskunta Harris -Waltz on valjastanut kampanjakseen viestin toivosta. Unohtakaa eripurat. Tehdään yhdessä tilaa tavalliselle, hyvälle elämälle. Republikaaninen trumppilaissakki on luonut vain vihaa ympärilleen.
Täällä annan nykyiselle hallitukselle nimen: Hutkimushallitus. Mitään ei tutkita kunnolla, pääasia että vaan tehdään jotakin. Tieteen vankkumattomana ihailijana ja tukijana tämä on suurinta myrkkyä.
Ei mutulla saa toivon kipinää aikaiseksi. Se tarvitsee tuekseen tietoa ja tutkimusta. Kuten esim. sellaista, että työpaikoista valtaosa syntyy pieniin yrityksiin.
Yksikään puolue ei ole pienyritysten auttaja
Toivon suurin vihollinen on apatia. Kun katsotaan oppositioon, Vasemmistoon, Vihreisiin, Keskustaan tai Demareihin, aivan yhtä tyhjää kumisee pienyrittämisen gongi. Tilanteemme ei tunnu kiinnostavan ketään. 300 000+ ihmistä tuuliajolla.
Mistä se toivon sävel sitten saisi kipinää?
Riittääkö MyRy ry.:n kasvava voima? Tuhat jäsentä kesässä antaa jo toivoa. Mutta onko siitä tuuleksi tai aalloksi asti? Koska kukaan muu ei auta, niin itse sitä ääntä on kovennettava. On saatava alle kunnon ”massakausi”. Treenattava ketteryyttä ja räjähtävyyttä. Resilienssiä tarvitsee ainakin tämän kirjoittaja, koska hermot eivät kestä enää kuten nuorempana.
Luonnosta voimaa
Saara Kankaanrintakin hyvässä IS-kolumnissaan:
”On vaikea viritellä valon ja innon ilmapiiriä. Nolottaa ja ankeuttaa hyväosaista optimistiakin. Ainoa vastalääke, minkä keksin, on luonto ja entistä raivokkaampi kulttuurin kulutus.
Siis lisää metsää, polkuja, rantoja, kallioita ja kukkia ympärille. Multaa kynsien alle
ja tekoja luonnolle. Lisää kirjoja, runoja, sarjakuvia, taidetta, säveliä, esityksiä.
Sielu tarvitsee ravintonsa.”
Eipä tuota paremmin voi tiivistää. Lähdenkin tästä vaimoni kanssa pyörälenkille
ihailemaan kauneinta varsinaissuomalaista maaseutua.
Kun ajamme takaisin torpan pihaan, odotan toiveikkaana toivon ensimmäisen aallon jo iskevän pihakoivujen latvaan. Mistä se sitten saakin alkunsa?
Jari Liitola, mikroyrittäjänä 18+v.
