Miten etuoikeutettu voi parantaa hyvän loistavaksi?

Ihmisen pitäisi kai parantaa itseään koko ajan? Ja jos Lennonia on uskominen, siihen voi mennä tovi: “How can I go forward when I don’t know which way I’m facing?”

Ensimmäinen askel oli vanhan torpan osto ja parantaminen

Torppa

Olemme nyt saaneet 1,5 kesää olla ulkona ja tehdä fyysistä työtä. Nautimme suunnattomasti, kun opimme perunan- ja kasvisten kasvatuksesta, puutarhaan liittyviä asioita, perinnerakentamisen saloja jne.

Torppa on antanut kaupunkilaistuneille maalaisille paluun takaisin perusasioihin. Se on opettanut pois siitä, mihin meidät ajetaan tuhansilla päivittäisviesteillä: Osta, osta, velkaa, velkaa, lisää, lisää, materiaa, materiaa! Ei tuonut se tie auvoa.

Toinen askel on tulevaisuus-stressin vähentäminen

Kuva otettu 2.10.2014 klo 10.27 #2

Tässä olen edelleenkin huono, mutta jo 50% parempi kuin viime vuonna. Suomi kuihtuu ja sen myötä kuihtuu myös yrittäjien liikevaihto. Ennen olisin saanut paskahalvauksen, jos ei varmaa työtä olisi kuin seuraavaksi kuukaudeksi. Nyt se on vain elämää.

1,5 vuotta asumista Hua Hinissa ja lukuisat paikalliset ystävät ovat myös opettaneet elämistä hetkessä. Olennaista on se mitä teet tänään.

Oma heikkous on myös ristiriidan hyväksyminen hurjasti muuttuvan arjen ja työelämän sekä maamme poliittisten toimijoiden toimien välillä. Antaisin olla, mutta kun ei. Aivan kuin he eläisivät vielä toisessa Suomessa. Siinä, jonka perusteollisuus puunkaatoineen ja rautapajoineen kohta taas kukoistavat, vienti vetää ja kuluttajat taas hulluina kuluttavat. Entisessä kiinni. No, he ovat setiä.

Viimeinen on se vaikein ja tärkein: rakastamisen opetteleminen

me

Olen ollut rakkaan vaimoni kanssa nyt kauemmin kuin ilman häntä, 23 vuotta. Meillä on ollut vaikeitakin hetkiä, kuten kaikissa pitkissä liitoissa, mutta nyt elämä on seestynyt. Se on seitsenpäiväinen torstai-iltapäivä. Tavoite onkin siirtää elo ensin perjantaiksi, sitten sunnuntaiaamuun.

Mitä kauemmin on toisen puolikkaansa kanssa, sitä helpommin hänet asettaa vakioksi – aina hän siinä on ja tulee olemaan. Ei ole.

Arkihuomioita lisää, kuuntelua lisää, oppimista toisesta ja itsestä. Olen ihan noviisi vielä. Toivon vanhempana tekeväni itsestäni vähemmän pökkelön.

Muuten, ojankaivuun taustalla, kuuntelimme aiheesta hienon podcastin. Älä pelästy, vaikka sen Herr Sarasvuo esittääkin. Miehellä on fiksu järjenjuoksu.

Hyvä muistaa

Itse olen koittanut aina pitää nämä kuolevien viisi toivetta mielessä kun elän elämääni.

Kun kaikesta tulee liian rutiinia, seitsenpäiväinen torstai valuukin maanantaiaamuiksi, silloin elämä pitäisi “sekoittaa”. Tehdä jotain toisin. Jos maailman suurin ja kaunein yrityskin pistää kaiken uusiksi, ettei heistä vain tule yksi megajätti lisää, ehkä sen voi pariskunta tai perhekin tehdä?

I wish I’d had the courage to live a life true to myself, not the life others expected of me.

I wish I hadn’t worked so hard.

I wish I’d had the courage to express my feelings.

I wish I had stayed in touch with my friends.

I wish that I had let myself be happier.