Mitä työministeri Jari Lindström joukkoineen tekee?

Kaivurikuski kaivaa, kirjastonhoitaja hoitaa kirjastoa ja lääkäri auttaa sairaita. Meillä on työ ja oikeusministeri, jonka alla on kaiketi satoja avustajia ja tekijöitä. Haluaisin tietää tekeekö se porukka jotakin, joka tuntuu parannuksena työttömien, yrittäjien tai silpputyöntekijöiden arjessa?

Nimittäin luin taas Zygomatican loistavan kirjoituksen 2,7 vuoden takaa, jossa kuvataan aika tarkasti, kuinka työtön ei Suomessa saa tehdä mitään, muuten tulee rangaistus tai tulkitaan yrittäjäksi:

Suomessa on vain kaksi mahdollista tapaa olla: palkansaaja, tai yrittäjä. Mitään välimuotoa ei ole. Yrittäjä tippuu välittömästi kaiken sosiaaliturvan ulkopuolelle. Palkansaaja taas ei saa olla liian oma-aloitteinen, tai hän muuttuu yrittäjäksi.”

Tilanne ei vaatisi kovinkaan suuria muutoksia. Itse asiassa riittäisi, että työttömälle suotaisiin sellainen oikeusturva, joka kaikissa muissa instansseissa suodaan jokaiselle kansalaiselle. Oikeus saada edes jollakin tavalla pitäviä ennakkopäätöksiä; oikeus saada päätöksiä joista voi valittaa; ja oikeastaan mitään muuta ei tarvittaisikaan. Viranomainen itsekin hyötyisi tuosta valitusoikeudesta, vaikkei siltä välttämättä ensi alkuun tuntuisikaan.

Kirjoittaja on kirjoittanut aiheesta myös osan 2, joka käsittelee työskentelemistä osuuskunnan kautta (ei onnistu), osan 3, yrittäjyys ja osan 4, uusi lakiehdotus. Niihin linkit jutun alimmaisena.

KYSYMYS JARI LINDSTRÖMILLE: Mitä työministeriössä tehdään?

Minullakin on ystäväpiirissä muutama työttömänä ja sain heiltä vahvistuksen näihin seikkoihin. Asia on vain pahentunut, sillä nyt on tullut pakko- ja orjatyöt (ns. kuntouttava työtoiminta) vielä mukaan kuvioon.

On aikamoinen suoritus, että meillä on jo vuosia ollut täydellinen lukkotilanne työttömyysmarkkinoilla. Ei kai se ole ihme, jos mm. pitkäaikaistyöttömien määrä on kasvussa, jollei mitään saa tehdä?

Maailma on samalla jo liukunut silpputyömalliin, jossa pitkäaikaiset palkkatyöt katoavat. Silti Suomessa työttömällä ei ole kuin mahdollista vetää itsensä henkisen paineen alla jojoksi tai saada palkkatyö.

Herää siis kysymys, mitä työministeriössä tehdään, jos ei siellä murreta näitä tärkeimpiä esteitä ihmisten työnteon suhteen?