Mitä Suomen pitäisi olla – sisältä ja ulkoa katsottuna

Viikolla ilmestyi kaksi loistavaa artikkelia, joissa summataan hienosti kaikki se, mikä nyt on päättäjiltämme kadoksissa. Tässä referaatit ja linkit juttuihin.

Anna-Stina Nykänen kiteyttää Hesarin jutussaan jo alussa, mikä demokratiassamme on pielessä:

EN LAKKAA ihmettelemästä, miten demokratia toimii. Joka vaalien alla kansa tekee selväksi, mitä se haluaa. Että pitää huolehtia vanhuksista ja lapsista hyvin. Eikä koulutuksesta tule tinkiä. Ja mitä tapahtuu? Juuri niistä tingitään.

Yli puolet kansasta maksaisi lisää veroja, jotta vanhuksista ja lapsista huolehdittaisiin hyvin. Ja miten käy? Vanhuksilta ja lapsilta leikataan lisää. Veroja lasketaan.

Jos kansanvalta toimisi, mentäisiin ihan toiseen suuntaan.

Heidi Lemmetyinen katsoo Suomea USA:sta ja teksti on kuin omasta kynästä:

Suomen suurimpia kilpailuvaltteja minulle henkilökohtaisesti ovat hyvä työntekijänsuoja sekä sopiva tasapaino yksityiselämän ja työn välillä. Työpäivät ovat britteihin tai jenkkeihin verrattuna melko lyhyitä ja lomat pitkiä. Yhteiskunta on rauhallinen ja arkielämä helppoa.

Paitsi että eipä taida olla enää. Itsensä työllistävien työttömyysturvaa on heikennetty ja pienipalkkaisia kehotetaan osallistumaan palkanalennustalkoisiin.

Innovaatiohehkutus on pelkkää tyhjää länkytystä, kun koulutuksesta leikataan samalla satoja miljoonia. Taskulaskimen sydämen paikalla omistava pääministeri on avoimesti ilmaissut arvostuksen puutteensa korkeaa koulutusta kohtaan, eikä vieläkään ymmärrä ettei valtiota voi johtaa kvartaalitaloudessa.

En oikeasti ymmärrä, kuinka tähän on tultu ja miksei demokratia enää toimi? Jos joku viisaampi sakki (vaikkapa työryhmä) nyt pitäisi asettaa, olisi sen kiireesti ehdotettava korjausta koko demokraattiseen valintajärjestelmäämme. Vaan ei laput silmillä oleva halua poistaa itseään jalustalta.