Miksi tyydymme huonoon tai keskeneräiseen?
Juttelimme muutaman kaverin kanssa työn tasosta. Pätee yleisestikin, mutta mietin etten itsekään ole vuosiin tehnyt projektia, jossa jokainen osapuoli olisi ollut sitä tosissaan miettimässä ja tekemässä.
Aikataulu määritetään ensin ja sen perään halpa hinta. Siksi lopputuotteet ovat täysin keskeneräistä tai ihan tuubaa.
Kun katsoin Netflixin Abstraktio -sarjasta (alla traileri) 1. osan, joka käsitteli huippukuvittaja Christoph Neimannia, hävetti. Hyvä tulos vaatii aikaa. Se vaatii sellaista miettimisen melua, että naapurihuoneessa vedetään ovi kiinni.
Esimerkkinä. Paljon jutellaan nordic noirista ja eritoten sen buumin aloittaneiden tanskalaisten tv-sarjojen menestyksestä. Esim. Vallan Linnake -sarjan (Borgen) käsikirjoittaja Adam Price, joka on ammatiltaan kokki, teki työtään oikean aavistuksen ja vision viemällä pieteetillä ja sitä seurattiin tarkasti tuotannossa. Lisäksi Tanska valtiona satsasi sitä ennen vuosia käsikirjoittamiseen. Eli takana oli vuosien työ, tukea ja rahaa. Tekijöiden annettiin tehdä, luoda, rauhassa.
10-15 vuotta sitten
Kun saimme markkinointiprojektin 2000-luvun alussa, ensimmäisenä siihen valittiin tekijätiimi. Meitä istui 2-5 suunnittelijaa huoneessa miettimässä – tunteja. Sen jälkeen jokainen mietti yksin, ehkä päiviä. Sitten kokoonnuttiin ja lyötiin yksi ideoista ritariksi, joka pääsisi valloittamaan Gallian. Ei se sitä ehkä tehnyt, mutta se johtui meistä, tekijöistä. Olisi pitänyt olla fiksumpi, parempi!
Se idea, joka nyt menee liveksi, ihan oikeasti tuotantoon, heitettiin roskikseen kuudentena ajatuksena silloin joskus. Se idea keksittiin 22 minuutissa – ja todettiin liian huonoksi. Nyt, teknologian kehityttyä, jokainen on omasta mielestään valokuvaaja, kirjoittaja ja graafinen suunnittelija. Paitsi ettei ole.
Se joka luulee olevansa, tuottaa sellaista lopputulosta, minkä kokeneempi, alaa intohimoisesti harjoittanut ammattilainen heittää 18 minuutin mietinnän jälkeen roskakoriin. Vaan ei, nyt se menee läpi “riittävän hyvänä”.
Ja hei, olemme nyt aidosti globaalissa kisassa. 10-15 vuotta sitten riitti, kun löi läpi Varsinais-Suomessa. Nyt tullaan ohi, läpi ja päin 1288 kertaa sekunnissa.
Nyt aloittaessa olet se Vehmaan Pullilan kylässä seisova, kuudes roskasäiliö, jota ei aina muisteta tyhjentää.
Jos minä tilaisin omilla rahoillani jotakin, jonka avulla olisi tarkoitus maksaa paitsi omat palkat, myös työntekijöiden palkkoja, jessus että haluaisin siitä hyvän. Kun nyt organisaatio x:n tuotepäällikkö ottaa yhteyttä, se jo määrätty budjetti ei ole hänen rahaansa. Se jo määrätty aikataulu ei ole hänen tekemänsä.
Tärkeintä on suorittaa työ siinä ajassa ja sillä rahalla, mitä johtoryhmän saksalaisautolla ajava, korkean koulutuksen ja ison excel -taulukon omistava henkilö määräsi. Tuntuu ettei kukaan mieti sitä, että jos budjetti sekä aikataulu olisikin 2 tai 10 -kertainen, tilanneella yrityksellä ainakin olisi mahdollisuus siihen, että pitäisi miettiä mihin ne vaadittavat Keski-Euroopan ja Aasian tehtaat rakennetaan?
Mieti ennen kuin teet tilauksen, että otatko menestymisen riskin, vai teetkö vain pois alta?
