Miksi en edes voi lähteä politiikkaan?

Tästä tulikin näemmä poliittinen trilogia.

Ensin pohdin, miten voimattomalta juuri nyt tuntuu nykypäätöksentekijöiden alla. Sitten oli pakko tarttua isoa puhinaa yhteisöllisessä ATK:ssa aiheuttaneeseen ”Muuttakaa täältä pois” -Uuden Suomen kolumniin. Nyt tartun siihen, mitä vanhempi sukupolvi on tolkuttanut meille aina: ”Menkää ja muuttakaa itse asioita”.

Kerron miksi se ei onnistu – ainakaan politiikan keinoin (omaa maailmaahan jo muutan mm. näiden blogien avulla).

Puolueen valitseminen

En usko että olen yksin tätä mieltä. En löydä yhtään puoluetta Suomesta, johon voisin kuvitella liittyväni. Voisin toki poimia kaikista parhaat palat, muttei se ole mahdollista.

Suurin tyhmyys, mitä puoleisiin tulee, on niiden jämähtäneisyys joskus sovittuihin arvoihin, tapoihin ja käsityksiin.

Olen tieteen fani ja seuraaja. Tieteessä on harvoin pitkää aikaa, jossa todistettu totuus pääsee olemaan vallassa (suhteellisuusteoria nyt on yksi sellainen). Tieteen saralla todistetaan aina uutta, kinataan ja keskustellaan, kunnes todistuksien taakan edessä vanhan on pakko taipua.

Politiikassa tehdään ja toimitaan usein ”kuten on ennenkin tehty ja toimittu”.

Uskontoyhteisöjä ja koko muuta maailmaa kohautti muutama vuosi sitten Dalai Laman tokaisu, jossa hän sanoi buddhalaisuuden kyllä muuttavan käytäntöjään ja tapojaan, mikäli tieteessä todistetaan asioita uusiksi. Miettikää kuinka iso juttu?

Takkia puolueet kyllä kääntävät, eli syövät lupauksensa yksittäisissä asioissa aina ennen vaaleja ja niiden jälkeen!

Jämähtäneisyyden ja sanojen syömisen yhdistelmän takia äänestysprosentit edelleen laskevat ja suuri osa nuoremmista on lopetanut kokonaan shown seuraamisen.

Lisäksi on käsitys (ei tieto), että sitoutumaton yksilö ei juuri vaalilaskentatavoista ja demokratian prosesseista johtuen pääse vaikuttamaan mihinkään, vaikka pääsisikin läpi. Puoluekurin typeryys on 3. este, mutta oma lähtö edes ehdokkaaksi torppautuu jo 1. kohtaan.

TOIMIIKO DEMOKRATIA ENÄÄ?

Toimiiko Suomessa edes nykyisenlainen demokratia?Pitäisikö poliittisen päätöksenteon prosesseja kehittää paremmin nykymaailmaan sopivaksi?

Vaikuttaa usein siltä, että esim. EK:n tai muun merkittävän taustajärjestön sanomiset ohjaavat toimia liikaa. Lisäksi suuryrityksillä on Suomessakin jo hirvittävä valta. Yrittäjänä katsoo surullisin silmin, miten pienempiä kuristetaan hengiltä suurten määrätessä laulun.

Ei saisi antaa toivottomuudelle valtaa, mutta siltä on tuntunut jo tovin.

Parhaan kaverini kanssa olemme kyllä usein pohtineet, pitäisikö perustaa kauan sitten ideoimamme puolue? Se kyllä olisi taatusti jotain uutta ja muuta.

Pikku Apuri

7 Vastausta
  1. Tero T
    Tero T says:

    Luin Blogiasi ja minusta tuntuu, että mielipiteeni eroaa vahvasti sinun pessimistisestä kuvastasi. Muutama pointti.
    1) Politiikkaan ei kannata lähteä mikäli siellä toivoo saavuttavansa poliittisia pikavoittoja ja että kaikki olisivat heti polvillaan omista hienoista mielipiteistä. Politiikka vaati pitkäjännitteisyyttä ja varsinkin kykyä yhteistyöhön. Mitään ei saavuteta yhdessä yössä. Puolueet ovat tärkeä yhteiskunnallisen keskustelun areena ja usko tai älä yleensä puolueissa on myös ihmisiä, jotka ovat miettineet näitä asioita. Kun sinne menee avoimin mielin voi jopa oppia jotain yhteiskunnasta.
    2) Kukaan ei löydä puolueista sellaista joka täydellisesti vastaisi omia käsityksiä. Vaikuttaminen aloitetaan siitä, että ensin aletaan vakuuttamaan oman puolueen jäseniä ja yritetään tehdä omasta puolueesta omannäköistä. Demokratia määritelmällisesti tarkoittaa sitä ettei yksi ihminen päätä asioista, siispä poliittinen vaikuttaminen tarkoittaa ennen kaikkea sitä, että vakuutetaan toisia ihmisiä omien ajatusten paremmuudesta. Tämä on tietenkin kaikkein tehokkainta puolueissa, jossa on ihmisiä joilla on suhteellisesti enemmän valtaa kuin tavallisella kaduntallaajalla. Toki puolueissa on vanhoja jääriä jotka vastustavat muutosta yli kaiken, mutta kuten sanottua, ne jotka etsivät pikavoittoja ovat väärässä paikassa. Sitä paitsi jokaisen jäärän tukkaa harmaantuu ja voimat vähenevät. Siinä vaiheessa kannattaa olla puhunut itsensä suosioon, että pääsee vaikuttamaan puolueen linjaan.
    3) Puolueet lupaavat ennen vaaleja sellaisia asioita joita he lupautuvat ajamaan. Se ei tarkoita että he kykenisivät samaan ne aikaan kun mikään puolue ei ole siellä hallituksessa yksin. Tämä on juuri sitä demokratiaa, päätetään yhdessä eikä niin että yksi puolue määrää. Nyt hallituksessa on kuusi puoluetta, kyse on kompromisseistä. Näin on tavallaan välttämätöntä että puolueet joutuvat tinkimään tavoitteistaan.
    4) Puoluekuri on hyvä jeesustelun kohde. Sillä on kuitenkin hyvät perustelut. Sitä sovelletaan puolueen kynnyskysymyksiin. Hyvä esimerkki siitä, että se ei toimi muualla on esimerkiksi Turun Demarien toriparkkikanta. Muutamat tulkitsivat että tässä voitaisiin soveltaa puoluekuria, useimmat eivät, niinpä Demarit äänestivät omantuntonsa mukaan, toiset vastaan toiset puolesta. Toki se, että joutuu puoluekurin alle jo edellyttää se että on menestynyt vaaleissa niin hyvin että tulee valituksi. Poliittinen vaikuttaminen alkaa jos siitä että osallistuu puolueessa yhteiskunnallisen keskusteluun. Sitä ei rajoita mikään.
    5) Lopuksi osittain aiheen vierestä, mutta kun mainitsit asiasta niin, kovien tieteiden saralla esimerkiksi fysiikassa teoriat ovat hyvin pitkäikäisiä. Jos ei otetan huomioon, että Newton oletti ajan ja avaruuden olevan absoluuttista, niin hänen mekaniikkansa on vielä täysin validia tavaraa kun puhutaan atomeja suuremmista kappaleista ja pienistä nopeuksista. Hän esitti mekaniikkansa vuonna 1687 eli yli 300 vuotta sitten. Siihen on toki tullut tarkempaa tietoa suppean ja laajan suhteellisuusteorian myötä ja klassinen mekaniikka on yhä kvanttimekaniikan erityistapaus. Ihmistieteissä muotivirtaukset sen sijaan muuttuvat ja siellä kannatetaan milloin mitäkin.

    Vastaa
    • Jari Liitola
      Jari Liitola says:

      Sitten hieman pidempi vastaus kommenttiisi:

      1) Itsestäänselvä vastaus. Tämä on juuri se hissipuhe, jonka kuulee kaikilta suomalaisen demokratian edustajilta tai faneilta. Olen hissipuheen kanssa samaa mieltä, mutten hyväksy sitä enää selityksenä jämähtäneeseen tilanteeseen: Puolueet ja niiden edustajat ovat kuin hyviä Aurajuustoja, homeisia mutta toimivia.
      2) Itsestäänselvä vastaus. Näinhän se homma toimii, olet selvästi puolueen jäsen. Kaiken tämän tiedän ja olen kokenut. Yhteistyö on avain kaikkeen elämässä, ei politiikassa.
      3) Totta. Tähän ei mitään lisäajatusta.
      4) Osaa tästä en ymmärtänyt enkä suodata. Puoluekuri ajaa lampaat karsinaan. Siellä karsinassa sitten vitutus kasvaa, koska on syöty oma moraali, ajatus ja etiikka. Tämä puolestaan aiheuttaa skismaa kaikessa siitä eteenpäin. Vain todistetun väittelyn kautta voi voittaa toisen ajatuksen, ei pakolla!
      5) Täysin turha kommentti. Puhuin tieteistä, en fysiikan yksittäistapauksesta. Kokotieteen saralla on, kuten sanoin, osa pitkään kestäneitä totuuksia, joita ei vielä ole muurrettu, mutta valtaosa kehittyy koko ajan.

      Vastaa
      • Tero T
        Tero T says:

        Minusta tuntuu, että et ole, etkä koskaan ole ollut puolueen jäsen, koska tietosi puolueen toiminnasta on kovin yksipuolinen. Mietin jo nyt ihan lähtökohtaisesti, että sanana puoluekuri on virheellinen. Ei ole olemassa mitään puoluekuria, koska puolue ei sanele eduskunta-, valtuusto-, tai lautakuntaryhmille miten äänestetään. Ryhmät päättävät itse omista äänestylksistään, toki ne on oltava suurinpiirtein puolueen linjan ja ohjelman mukaisia, koska eihän puolueissa muuten mitään järkeä olisi. Käytännössä ryhmäkuri ei rajoita yksittäisen edustajan toimintaa. Nykykäytännön mukaan ryhmälinjauksia vastaan äänestämien kirjataan ylös ja tuodaan järjestön tietoon. Jos edustaja on toistuvasti äänestänyt ryhmän linjan vastaisesti se näkyy seuraavissa vaaleissa kun jaetaan luottamuspaikkoja jne, mitää rangaistuksia ei jaeta. Yleensä vastarannankiisket ovat tässä vaiheessa jo ymmärtäneet että he ovat väärässä paikassa. Joskus harvoin näkee, että edustajat erotetaan ryhmästä kuten nämä kaksi vasuria, Mustajärvi ja Yrttiaho vähän aikaa sitten. Tässäkin tapauksessa oli useampia erimielisyyksiä ryhmän kanssa. Joka tapauksessa erottamiset ovat hyvin harvinaisia ja erimielisyyttä siedetään kuitenkin. Mutta on varsin ymmärrettävää, että ryhmän muut jäsenet eivät halua ajaa sellaisen tyypin ideoita, joka ei suostu tukemaan sellaisia asioita jotka ovat muille tärkeitä. Ryhmäkuri on siis yhteistyönmuoto josta voi aivan hyvin kieltäytyä, kunhan muistaa että se on kieltäytymistä yhteistyöstä.
        Ryhmät ovat yhteistyönmuoto ja ne tarvitsevat yhteistyötä ajaakseen asioita. On täysin ymmärrettävää, että ryhmät eivät pidä vapaamatkustajista jotka noukkivat ryhmän tuomat edut, mutta eivät suostu panostamaan siihen, silloin kun asiat eivät miellytä itseä. Tällä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä pakottamisen kanssa, kukin saa tehdä päätöksensä itse kunhan ymmärtää että yhteistyöstä kieltäytyminen vaikeuttaa yhteistyötä muiden kanssa tulevaisuudessa. Lienee varsin selvä juttu yritysmaailman puolella, Populistinen asian käsittely antaa koko ryhmäkurista varsin yksipuolisen kuvan, joka näkyy sinunkin kirjoituksessasi.
        Tieteeseen liittyvän pointin selvitin ehkä hieman huolimattomasti. Tiede on luonteeltaan kumuloituvaa, hyvin harvoin siellä kumotaan yleisesti hyväksyttyjä asiantiloja vaan uusi tieto tulee vanhan päälle. Sanon asiantiloja, koska todistettuja totuuksia tieteessä ei ole lainkaan. Mutta on siis virheellistä sanoa, että ”Tieteessä on harvoin pitkää aikaa, jossa todistettu totuus pääsee olemaan vallassa (suhteellisuusteoria nyt on yksi sellainen). Tieteen saralla todistetaan aina uutta, kinataan ja keskustellaan, kunnes todistuksien taakan edessä vanhan on pakko taipua.” Tieteessä ollaan erimielisiä lähinnä sellaisista asioista joita ei olla vielä selitetty ja hyväksytty yksimielisesti, ei siis ”totuuksista”. Taipuminen tarkoittaa, että yksi selitysmalli selittää asiantilan parhaimmin ja lopulta tiedeyhteisö hyväksyy sen lähes yksimielisesti. Tämä on hyvin pitkä prosessi, koska useinmiten tiedemiehet eivät eläessään muuta enää kantaansa vaan tämä tapahtuu uuden sukupolven kautta. Järjestelmänä tiede on hyvin paljon jäykempi kuin esimerkiksi politiikka

        Vastaa
          • Tero T
            Tero T says:

            Mielenkiintoista alkuperäisessä kirjoituksessa tulkitsin, että kutsumasi nk ”puoluekuri” oli erittäin merkittävässä roolissa. Ehkä haluat keskustellakin vain omista stereotypioistasi etkä todellisuudesta kun viime kirjoitukseni ei enää liittynytkään siihen. No, tästä lähin tiedän, ettei keskustelu ole turhaan arvostettua tässä blogissa ja ymmärrän pysyä pois. Kiitän kuitenkin tästäkin vuorovaikutuksesta. Näkemiin.

  2. Jari Liitola
    Jari Liitola says:

    Olisit kommentoinut siihen pääsyyhyn: miksi minä eikä moni muukaan löydä nykydemokratiasta edes puoluetta? Ja mitä siitä seuraa? Tunnin paasaus puoluekurista meni oikeasti liikaa ohi pointin, jotta jaksaisi jankata siitä aiheesta.

    Vastaa

Kommentoi?

Osallistu ja levitä sanaa.
Osallistu.

Kommentoi?