Luonnossa liikkuminen oli salaisuus parempaan elämään
Teemme työtä jotta saamme elämäämme sisältöä. Materiaa kerättiin aluksi, mutta nyt jo vuosia olemme hamuneet kokemuksia. Kreetan rotko, Samaria, sytytti meissä vahvan luontokokemuksen. Se tulikin käytyä viidesti läpi. Siitä se sitten lähti.
Vuosi sitten päätimme kiertää Suomen kansallispuistot. Toki kaikki polut ja luonnonpuistot ovat mahtavia, mutta joku tavoite on hyvä olla. Jokaisessa pitää kiertää vähintään yksi merkitty reitti, joten piipahdus portilla ei riitä. Nyt täällä Rukalla saamme ruksittua kolme lisää listaan: Oulangan, Riisitunturin ja Hossan.
Kun ikää kertyy, alkaa kertymään muutakin. Meidän pitää syödä vähemmän ja liikkua enemmän, jos haluamme pysyä entisissä mitoissamme.
Meille kuitenkin luonnossa liikkuminen on psykologisen hyvinvoinnin peruste. Kutsunkin sitä pääläskin hävittämiseksi.
Voimme Pian kanssa molemmat paremmin kun olemme olleet happirikkaassa metsässä tai ihan vaan ulkona. Kääntäen, jos joudumme työn takia olemaan päivän kaksi vain sisällä, koneen äärellä, alkaa keittää. Tiuskimme ja äyskimme pahaa oloamme. Olemme jo tulleet riippuvaisiksi ulkoilmasta.
Miksi nouset aamulla?
Olemme aina miettineet paljon sitä miksi olemme täällä?
Perinteinen syy, eli lisääntyminenkään ei oikein innostanut, kun maapallo hukkuu jo nyt meihin ihmisiin ja aiheutamme vain tuhoa sille. Mammonan keruun jälkeen jäi luonnon ihmettely jäljelle.
Täällä Rukalla on pari viime päivää olleet kuin satukirjasta. Aurinkoa ilman pilven häivää, kirpeä pakkaskeli, jolloin puusta leijuvat lumihippuset muuttuvat valossa timanteiksi. Hiljaisuus ympäröi. Olet mikrohippu osana luomakuntaa. Muistat elää.
