Liikkuva mainostoimisto Turku | Kiitos taas Pohjois-Teneriffa 2024
Elämä täällä soljuu nykyään kuin kotonaan olisi, onhan tämä jo viides vuosi, kun olemme täällä kuukauden jakson.
Olemme täällä pääosin torjuaksemme kaamosmasennusta, johon molemmat olemme taipuvaisia. Siksi marras-joulukuussa pistämme aina pennoset likoon ja vaihdamme pimeyden valoon.
Muutenkin tämä aika vaatii järjettömän paljon mielen lujuutta. Huomaan lipsuvani siitä lujuudesta lähes päivittäin, niin kammottavia asioita tapahtuu.
Joku perusroti ja solidaarisuus on kadonnut. Kaikki vaan kahmivat kaiken irtonaisen itselleen. Voimia ihmiset ja kanssakulkijat ❤️
Konemaista eloa kauneuden keskellä
Vain palkansaajilla ja suuryrittäjillä on aitoa lomaa. Kun me olemme Pian kanssa jossakin, täällä etelässä, Taivassalon torpalla tai Pohjois-Suomessa, niin joka päivä tehdään töitäkin. Meillä mikroyrittäjinä on lomaa vain ne hetket, kun meillä ei ole töitä.
Olo täällä onkin, senkin takia, konemaisen tarkkaa. Tavallisesti:
- Heräämme klo 6-7 ja teemme pikaista säätöä vaativat tietokonetyöt.
- Aamiaiselle klo 7.30-8.30 välillä. Sen jälkeen työhommia vielä tovi, kunnes
- lähdemme kolmen tunnin kuntoilulenkille ylöspäin La Orotavan kaupunkia kohti tai sivulle kohti Playa del Anconia ja banaaniviljelmiä.
- Lenkin jälkeen uimaan, päiväkahvit/välipala ja tietokonetöitä.
- Iltapäivällä pienet nokoset ja sitten lisää töitä
- Klo 17-18 kunnon ruokailu, kirjaa/ tv-sarjaa ja
- Klo 22 nukkumaan
Lähes sotilaallinen rutiini, joka täällä kyllä toimii. Kun joka lenkillä palaa yli 1000 kilokaloria, niin lepoa vaaditaankin. Lisäksi päälle tulevat suuremmat vaellusreissut.
Kerran viikossa olemmekin ottaneet täysin kuntoiluvapaan päivän, jolloin yleensä teemme vain tietokonetöitä. Siihen valikoituvat usein myös sateiset päivät, joita Puerto de la Cruzissa on (onneksi) viikottain. Lisäksi perjantai-ilta on hyvälle Riesling-viinille ja musiikille pedattuna.
Pidämme vaihtelevista keleistä, pelkkä auringon posotus on kauheaa ja vaarallistakin.
Auringonpalvojat majoittuvatkin saaren kuivempaan eteläosaan. Me suomalaiset ja saksalaiset kävelijät olelemme täällä Teiden takana, vehreässä pohjoisessa.
Kaikki suosituimmat vaellusreitit on tullut kierrettyä, osa pariinkin kertaan. Niinpä voi ottaa vähän rennommin ja liikkua lähimaastoissa ja kylissä. Anagan metsiin on joka reissulla kyllä päästävä.
Ensi vuonna nähdään taas, jos terveinä olemme!
