Tänään on se päivä, kun kävelen Nordean Kauppatorin konttoriin (ehkä) viimeistä kertaa.

Projektimme alkoi 2006, kun yhdessä vaimoni kanssa päätimme, että jos oikein tsemppaamme, niin saamme asuntolainamme maksettua viidessä vuodessa. Tavoite täyttyi ja siihen päälle saimme vielä maksettua Thaimaan kotimme.

Se on tosin vaatinut helvetin kurinalaista elämistä, eli joka kuukausi on pitänyt säästää paljon rahaa. Mutta tänään klo 13.45 se on ohi. Ihmisen elämän suurin ostos on maksettu.

Ei tässä tosin nyt tuhlaamaan aleta, päinvastoin. Kun menot pienenevät rutkasti, voi tulotkin pienentyä. Eloon siis lisää aikaa, ei tuhlaamiseen.

Olen tässä miettinyt, että ajoitus on aika hyvä kun katselee EU:n ja USA:n tukalia tilanteita. Meille on nyt sama mitä tapahtuu, joten voi keskittyä auttamaan muita.

Rani-veli sanoi lainansa maksettuaan ostavansa pitkän piipun ja jäävänsä Repunperänsä ovensuuhun sauhuttelemaan paikallista Pitkänpojan Pehkua. Itse en vielä tiedä tulevaisuudesta muuta kuin Osulan julkaisun ja markkinoinnin, Pikku Apurin uusien palveluiden myynnin sekä kirjan kirjoittamisen. Aikeena on kertoa pienyrittäjän tarina, mutta aikeen näyttää tuleva aika.

Keveimmin askelin eteenpäin joka tapauksessa. Vehmaalla aukeaa sitten tänään vanhalta pomoltani ja ammatilliselta oppi-isältä häälahjaksi aikoinaan saamamme Dom Pérignon Vintage 1993. Cheers!

Pikku Apuri

0 Vastausta

Kommentoi?

Osallistu ja levitä sanaa.
Osallistu.

Kommentoi?

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.