Kun pää räjähtää ja et usko ammattilaisapuun, mitä tehdä?
Otsikko kertoo tilanteen ja premissin. Oma pääni on nyt täynnä. Ihotautilääkäri sanoi melanoomahoidoissa, että koko iän altistus auringolle “täyttää maljaa”. Kun malja on täynnä, se purkautuu ihomuutoksina. Ohitin 1. varoituksen ihon osalta, mutta se varsinainen vika on nyt päässä. Olen päättänyt hoitaa sitä vikaa julkisesti, kuten tein melanoomankin osalta.
Olen saanut aiemmin apua kirjoittamalla tuskia ulos. Kuten olen kertonut, pari kusipäätä nuoruushistoriasta käytti sitä hyväkseen, joka aiheutti sen, etten enää jatkanut. Se puolestaan aiheutti lisärikkoa päähäni.
Nyt mietin, josko avaisin pääajatuksia -blogijuttusarjan salasanan taakse? En halua mitään someryhmiä, kun ne voivat sulkeutua parin jenkkimiljonäärin oikuista.
Eihän tuossakaan liene järkeä, mutta kun tietynlainen järjen tie on sulki. Ammattilaisapu nauratti, niin en pystynyt siihen. “Kerrohan mikä mieltäsi painaa?”. 30 vuotta työpaskaa, nieltynä. Kusipäisiä, narsistisia, omahyväisiä, etuoikeutettuja mulkkuja liikaa päässäni. Malja heille ja laisilleen on täysi. Hypoteesini on se, että tämä maailman tila tekee meitä pelottavasti lisää. Melanooma ok, päänooma ei.
Ja ongelma on se, että tautini purkautuu väärille ihmisille.
Tiedän että teitä on muitakin. Ehkä sittenkin perustan myös Facebook-ryhmän, jotta saamme purkaa päätämme? Sellainen lienee jo olemassa? Mutta siis ensin blogi. Ehkä tällaisiakin on sata, tuhat sataa?
“Mulkkujen kanssa en töitä tee”
Sanoin joskus, että “mulkkujen kanssa en tee töitä”. Moni tuttukin on saman totuuden ottanut omakseen.
Harmi vain, että olen syönyt sanani viime aikoina. Joskus asiakkaallamme on ihan omia mulkkuja asiakkaita, niin joudun pokkuroimaan niitä. Nielen ja “otan maljaani” heidän puolestaan. Nyt alkaa sekin tie olla käyty. Narsistinen, kusipää mies (99% se on mies), pysy kaukana. Olen vaarallisella alueella. Burnoutia itse diagnosoin.
Onhan tämä viimeistään ammatillinen itsemurha. Mutta en jaksa välittää siitä juuri nyt. Olen tehnyt niitä aiemminkin, mutta yhtään ei tullut. Ehkä empatia voittaakin tuskan? Ehkä minulta tilaa työtä joku, joka ei myöskään jaksa paskaa? Voi olla ettei. Voi, voi.
Miksi tällaista edes lukea? Lyhyt syy: Kaikkien meidän on syytä suojata päätämme. Mulkut Venäjällä, ilmastonmuutos, maapallon tuhoutuminen, jne. Syitä kyllä löytyy, vaan harvassa ovat lääkkeet.
Ainoa syy lukemiseen ja osallistumiseen on se, että olet itsekin samassa jamassa, tai menossa tänne. Itselle melanoomaryhmä oli aikanaan iso tuki. Samanlaisessa tilanteessa olevat pääsivät puhumaan keskenään. Tiedän, että kuolemanuhkarymiä on muitakin, jokaiselle omansa.
Jos moinen kiinnostaa, pyydä salasana (jari@pikkuapuri.fi). Aloitan ja jatkan omahoitoa niin kauan kuin jaksan. Muille: Olkaa onnellisia, tai kuten äitini sanoo: “Menkää onneksenne”.
Ole muille kiltti – jos vaan jaksat. Kaikilla meillä on omat taistelumme taisteltavana.
EDIT 17.7. Avaan väylän meille. Sähköpostissa oli useita kirjeitä samassa jamassa olevilta kavereilta.
