”Kaikki työ on arvokasta”, ”Kenen työtä teet, sen leipää syöt”, jne. Työ on asia nro.1 Suomessa. Meillä on ainakin puoli miljoonaa työtöntä, laskentatavasta riippuen. Itse lasken kaikki pakkotyöllistetyt ja -koulutetutkin työttömiksi. Yksi neljästä työikäisestä on jo työtön. Se on paljon.

Työmarkkinoilla on kohtaamisongelma: työ ja tekijä ei kohtaa. Totta. On myöskin muita ongelmia, riippuen ihmisen iästä ja työelämän vaiheesta. Omasta tuttavapiiristäni löytyy useita alta löytyviä tapauksia:

Kokenut työntekijä, nyt työtön

Kokenut työntekijä, ehkä jo johtotasolle aiemmin kiivennyt. Tehnyt tunnollisesti uraansa jo vuosikymmeniä.

Valtaosa heistä kuitenkin muuttuessaan ihmisenä turhautuu ja kaipaa vaihtelua: Ehkä vähemmän vastuuta ja enemmän vapaa-aikaa, jos raha-asiat kunnossa, tai sitten alan vaihdon henkisistä syistä. Toiset jo nelikymppisinä, toiset myöhemmin.

Oletetaan että velat on jo maksettu tai ainakin loppusuoralla, joten raha ei ole enää se ykkösasia, mutta silti tärkeä, sillä ”elämän tunnit maksavat”.

Ihminen arvottaa saamansa tai menettämänsä.

  • Jos menettää illat ja viikonloput osa-aikaisena-/pätkä-/projektityöntekijänä, kuten lähes aina menettää, on niiden menetyksestä saatu palkka liian pieni. Yleensä nykytyötä tekevälle jää verojen ja maksujen jälkeen alle tuhat euroa käteen siitä, että ei näe lapsiaan tai ystäviään silloin, kun heillä olisi aikaa nähdä hänet.
  • Henkisesti voi olla myös lopeensa kyllästynyt myymään ja markkinoimaan ihmisille lisää roinaa. Täällä Suomessa valtaosalla on jo kaikki tarpeelliset tavarat. Eli kaikki kaupallinen tuntuu epämiellyttävältä. Mikä sitten ei ole kaupallista tavaran tuputusta?
  • Esim. Yhdistys- ja järjestötoiminta tai osa palveluammateista. Kertokaa mikä on sellainen yhdistys tai järjestö, joka ei sijaitse pääkaupunkiseudulla, ja mistä voisi hakea muuta kuin feissarin paikkaa ”satasien palkalla”?
  • Palveluammatti voisi kiinnostaa. Enää pitäisi löytää mitä haluaa tehdä ja kouluttautua siihen. Kun sellaisen löytää, koulutus paljastuu rahastukseksi ja tiukan kulukurin takia rahastuskoulun jatko perutaan. Henkilö voi jäädä itseopiskelemaan uutta ammattiaan kotiin.
  • Kaiken huippu on tämä kuntouttava-/pakkotyöllistymis-/ orjatyö, johon nyt työttömiä tuupataan. Kunnat ja yritykset saavat orjan ja sievoiset voitot hänen tekemästään orjatyöstä. Tällainen on siis laillista v.2015 maassa, jota pidetään yleisesti yhtenä maailman parhaista ja demokraattisimmista?
  • Yrittäjyys jäänee lähes ainoaksi vaihtoehdoksi. Sen taas torppaa Suomen joustamattomat työmarkkinat. Jos hyppää yrittäjyyden riskivaunuun, putoaa heti sosiaaliverkon läpi. Mikäli ei menesty heti, jota 99,9999998% yrittäjistä ei tee, jää rahatta, tuetta! Yrittäjyyskin jää siten pois laskusta liian suurten aloitusriskien takia.
  • Iso osa jää työttömäksi ja tekee harmaana työnä hanttihommia laajennettuun ystäväpiiriinsä. Voiko siitä syyttää?

On toki vielä muutamia muitakin vaihtoehtoja, enkä voi kaikkea nippelitietoa ottaa tähän formaattiin mukaan, mutta kertokaa arvoisa työministeriön väki, miten saisitte kokeneille mielekästä työtä ilman turvan tunteen ja itsetunnon menetystä?

Mikseivät he voi yrittää? Hoidatte vain niin, että ensimmäisenä vuonna ei tarvitse pakosta maksaa eläkemaksuja eikä alveja, jos vuositulot jäävät alle tietyn tulorajan. Ja työttömyysturva turvaa hänet samoin kuin muutkin työlliset. Eikö se kuuluisi Suomeen, yhteen maailman parhaista maista?

Pointti on tässä:

Yrittäjäksi ryhtyvä lähtee siihen todennäköisesti osaamisensa, intohimonsa tai harrastuksensa siivittämänä, jolloin se voi olla loppuiän työ – se ammatti, johon hänet on maailmaan tuotu. Antakaa ihmiselle se mahdollisuus.

Pikku Apuri