Kuka niitä shakkilautoja nostaa?

Joskus työelämässä tulee hetkiä, jolloin oikullinen tuulenvire kaataa shakkilaudan kesken pelin tiimellyksen. Siinä sitä sitten istuu katsomassa, että mihin mikin nappula mahtoi kuulua? Ja joka kerta silti on joku sen laudan nostanut takaisin pöydälle, asetellut nappulat uudelleen täydellisesti, jotta peli voisi jatkua.

Nyt on taas se hetki. Paitsi tällä kertaa niitä shakkipöytiä ja -pelejä on kolme vierekkäin. Niissä kahdessa muussa on jo lauta nostettu pöydälleen, vain palikat uupuvat.

Viesti kai on tämä: Sen minkä elämä sotkee, sen se myös korjaa, kun vaan luottaa eikä panikoi.

SUOMI KAATUU MYÖS

Vaikka elämä korjaakin, olen entistä vakuuttuneempi siitä, että tällä konservatiivisella oikeisto- ja säästölinjalla jatkaessaan Suomi näivettyy säästöihin ja valitukseen. Tässä YLEn artikkelissa asia on hyvin sanottuna.

Kun katselee ja kuuntelee ympäriltään, yrittäjät pistävät pillejään pussiin ja muut pienituloiset taistelevat kynsin hampain, että edes jaksaisivat elää.

Moni katsoo jo muualle (myös me). Löysin muuten tämän loistavan verkkosivuston, jossa voi verrata eri maita keskenään.

Kuten Alf Rehn kirjoitti, me tuhannet osaajat kartutamme koko ajan vaihtoehtoja asua muualla. Suomi näyttää juuri nyt alistuneelta hevoselta, jota ajuri piiskaa kovempaa.

VAIN PERUSTULO VOI SUOMEN PELASTAA

Me tarvitsemme nyt paljon radikaalempia uudistuksia, jos Suomi haluaa pitää osaajistaan kiinni.

Niistä radikaalein on hyvin toteutettu perustulo. Se on markkinatalous 2.0.

Se voisi jopa korjata maailmanlaajuisestikin tunnetun ongelman, jossa ihmiset ruuhkauttavat kaupungit. Osa ihmisistä ei kuitenkaan pysty kaupungeissa elämään ihmisarvoista elämää ja alkaa slummiutuminen. Samalla upeat maaseudut autioituvat.

Jos esim. jokaisella suomalaisella olisi perusturva niillekin kuukausille kun “kauppa ei vaan käy”, sitä voisi asua maalla. Ainakin me asuisimme.

Mutta nyt takaisin katsomaan sitä maassa makaavaa shakkilautaa. Pitääkö se ihan itse nostaa?