Konjaritusta

On elämä kummaa. Kouluttaudutaan ja tehdään hulluna töitä. Iso osa rahasta pistetään kulutukseen, koska luullaan että niin kuuluu tehdä. Sitten eräänä päivänä ymmärtää (tai ei ymmärrä), että mikään tavara ei tuonutkaan mitään, kokemukset toivat.

Työpäivän päätteeksi innostuimme Piuskin kanssa tyhjentämään yläkertamme “hobittikolon”. Ajateltiin ottaa sekin parempaan käyttöön siirtämällä Piuskin työpiste sinne. Kun molemmat työskentelemme samassa “kuutiossa”, niin molemmat saavat siten hieman rauhaa.

Tuntien raijaamisen tuloksena lähtee Priuksellinen kamaa torpalle, samanmoinen roskiin ja lahjoitukseen. Mistä tuota rompetta riittää?

Nykyään tulee paras olo siitä, kun voi luopua tavaroistaan. Vielä paremman olon saa, kun voi antaa hyvää, mutta itselle turhaa tavaraa sellaiselle, joka aidosti sitä tarvitsee ja jopa innostuu moisesta. Nörttikielellä sanottuna olo on yhtä puhdas kuin kovalevyn defragmennoinnin jälkeen.

Muuten, Torista löytyy siivoamisen jälkeen myös muutamia parempia romppeita (taulu, leviksiä, Sennheiserin langattomat kuulokkeetPatagonian takki jne.), jos kiinnostaa?

T-paidat kiertoon myös

Emme halua torpallekaan turhaa rojua, joten aina kun sinne jotain vie, sieltä pitää lähteä lahjoitukseen ja kaatikselle vähintään sama määrä.

Tällä kertaa teen vielä niin, että otan torpalle kuskaamistani t-paidoista – miehillä niitä riittää – kasan mukaani joulukuun vaellusreissulle. Ne ovat jo ns. worn wear -mallia. Reissun päätteeksi voi sitten kipata paidat roskakoriin, ennen lentoa takaisin.

Sipilän hallitukselle kysymys

Vain kasvu voi meidät pelastaa -porukalle haluaisin esittää lopuksi yhden kysymyksen:

Mitä meidän pitäisi ostaa, jotta kulutusyhteiskunta jatkaisi pyörimistään ja ikuisen kasvun oxymoron nykisi vielä inan eteenpäin, kun kaikkea on jo nyt aivan liikaa?

Eikö olisi parempi kehittää kestävämpi yhteiskuntamalli?