Saimme taas etuoikeuden ystäviltämme tulla hoitamaan heidän kahta suurta Bernin paimenkoirapoikaansa Oriveden ja Kangasalan rajamaille. Taisi taas käydä niin, että koirat hoitivatkin meitä.

Koirista Elvis on vasta 6kk nuori, vaikka onkin jo yli 30kg:n painoinen. Romeo on jo vanha tuttu ja spesiaali tapaus.

Eräs ominaisuus on erikoishyvillä koirilla: He saavat sinut tuntemaan aina itsesi megatärkeäksi. Lisäksi on hetki, jota täällä erityisesti rakastan: Aamut.

Romppu nimittäin läähättää ja “maukuu” meidät hereille. Hän tietää, että niin tekemällä se onnistuu. Salen ja Minnan kodin vierashuoneessa on lasiovi ja olemme päättäneet pitää sen kiinni, jotta saamme paremmin nukuttua. Romppu tietää sen ja tietää myös keinot millä ovi aukeaa.

Kun nostan pääni sängystä, näen joko Rompun (tai molempien) pellenaamat lasissa, tai sitten Rompun heiluttavan isoa häntäänsä ja venyttelevän, kuten kuvassa.

Aamun herätys.

Ja kun avaan oven, molemmat pojat kohtelevat minua kuin yleisö kohteli Beatlesia vuonna 1962 Liverpoolissa, kun pojat aloittivat Love me do -biisinsä. Kuin ei olisi koskaan tavattu ja se kaikki pitää nyt näyttää pomppimalla, nuolemalla naamaa ja vinkumalla täysillä.

Siitä sitten menen yleensä antamaan pojille naksukipot mieheen ja aamukahvin tekoon.

Kun Pia kömpii hieman myöhemmin samoista lasiovista, kohtelu on taas kuin Backstreet Boysin Backstreets back -hitillä Tokyo Domessa vuonna 1998.

Järvielämää

Ymmärrän hyvin miksi Sale ja Minna ovat paratiisinsa juuri tänne rakentaneet. Ei täältä tarvitse lähteä luontoreissuillekaan, koska kaikki on jo lähellä. Koirat hihnaan ja tietä pitkin maastoon, tai sitten koirat vapaana järven rantaan katselemaan lintuja ja muuta elämää.

Teimme vain kauppareissun Orivedelle ja kävimme nopsaan Palantojen luona Tampesterissa, mutta muun ajan vietimme tiiviisti poikain kanssa täällä. Ei ole parempaa elämää.

Kiitos taas Sale ja Minna luottamuksesta!