Ei sitä ihminen enää voi olla kiitollisempi. Taas on yksi pidempi thaielo takana ja valmistaudumme henkisesti (Varsinais-) Suomeen. Perjantaiaamuna tulee lähtö.

Pitääkö jo mutristaa suita ja kerätä taas selkäytimeen se hieman negatiivisempi maailmankuva: Vieläkö Eurooppa on pystyssä? Koska se sitten romahtaa? Mitä ovatkaan julkkikset tehneet tällä välin? Missä on JJ?

Positiivisuus ei ole perseestä

Paljon on töitä edessä, mutta se on kiva asia. Olen tehnyt täällä päätöksen, että koitan olla se oudon positiivinen kyyppari. Pitäkööt hulluna.

Täällä elämänkatsomus on yleisesti hyvinkin valoisa. Asiat murehditaan vasta kun ne ovat edessä tai päällä, ei koskaan ennen. Juontuu buddhalaisuudesta. Siinä viisaus, jonka soisi kyllä leviävän. Vaikeaa se on toteuttaa käytännössä. Itse olen tähän asti ollut juuri se päinvatsainen: Kaikki on pitänyt murehtia ja budjetoida jo valmiiksi, ja se meinasi hajoittaa minut vuonna 2011.

Tärkeintä ovat rakkaus ja terveys. Niiden jälkeen katto, seinät ja ravinto. Loput on bonuksia. Tosin eräs vanhus tokaisi kerran kuolinkirjeessään rakkauden ja terveyden ylistyksen jälkeen, että “buy more crap you want”. Miksei niinkin?

Kiire no more

Kiire jolla ei ole oikeata tarkoitusta, on vuoden 2012 turhake. Muistaakseni koskaan ei työssäni ole ollut kiirettä jolla olisi ollut tarkoitus? Kaikki on aina ollut keinotekoista vauhtia. “Middlemanin” toiselle sanelemaa. Olkoon sellainenkin ohi. Ainakin kysyn syytä sille.

Muita lupauksia en tee. Jokainen päivä kertokoot mihin se johtaa.

Pikku Apuri

 

 

 

 

 

0 Vastausta

Kommentoi?

Osallistu ja levitä sanaa.
Osallistu.

Kommentoi?

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.