Koska olemme molemmat taipuvaisia kaamosmasennukseen jännäsimme miten kestämme ensimmäisen ”mörönperseajan” (lokakuu-tammikuu -väli) täällä Varsinais-Suomessa. Olemme aiemmin, 12 vuoden ajan, sijoittaneet rahaamme tuona aikana 3-4 viikon vaellus- ja muihin reissuihin, aurinkoisiin paikkoihin. Nyt edessä olisi pimeä Turku ja Taivassalo, joiden päällä vielä koronapandemia, joka ajaa meidät erillemme ystävistä.

Vaan turhaa oli huoli. Kaksi isoa lääkettä pitivät meidät poissa masennuksesta: runsas työn määrä ja mahtavat valaistukset, joita Turun Kaupunki sekä paikalliset yrittäjät olivat hienosti lisänneet.

Ihastelimme viime vuosina Teneriffan Puerto de la Cruzin ja Madeiran Funchalin upeita ledvalomeriä ja juttelimme, että juuri näin pitääkin toimia kun ilmastonmuutos vie pois luonnon valon, lumen. Ja ehkäpä Turku ja sen yrittäjät ottivat itsekin noista oppia, sillä kaupunkimme on ollut yhtä valomerta tänä pitkänä syksynä.

Upeaa ja kiitos Turku, että piditte mielemme korkeana. Toivotaan että tammikuussa jo tännekin saataisiin lunta. Oma mielen kalenterini on painovoimainen, joten minulle viisarin kääntyminen tammikuulle tekee jo sen avulla olon kevyemmäksi. Raskas nousu joulukuun loppuun on ohi. Valoisaa mieltä kaikille.

0 Vastausta

Kommentoi?

Osallistu ja levitä sanaa.
Osallistu.

Kommentoi?

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.