Viimeisiä päiviä taas Hua Hinissa. Ollaan tutustuttu jälleen moniin uusiin tuttuihin eri puolilta maailmaa. Hua Hin tuntuukin aidosti jo siltä toiselta kodilta.
Silti Suomi on the kotimaa. Tämä reissu oli lahja, sillä olin työstressissä kun tänne saavuttiin. Alkaa jo helpottaa, mutta kyynärvarren hermopinne vaivaa edelleen ja kaksi sormea vielä osittain tunnottomia. Vasenta kättä on pakko pitää suorana valtaosa päivästä. Lienee huonoa työergonomiaa?
No, alkutalvesta taas tullaan, sillä kertaa pidemmälle reissulle. Myös pieniä työvirityksiä täällä on koko ajan, joten kiva edistää niitäkin ajan kanssa.
Kuka sanoi, että Suomessa pitää kuolla työpöydän ääressä? Voi sen täälläkin tehdä, ruskettuneempana 😉
Kotiseutua kuvina:
-
- Rannalta perusnäkymää.
-
- Hua Hinin pääkatu, Petchakasem road illalla.
-
- Perusaamiainen: Paistettua riisiä, kasviksia ja kanaa – 1,2 euroa, vissyllä.
-
- Kodin lähellä olevasta risteyksestä, auringon laskiessa.
-
- Chatsila marketpaikka, aivan läheltä meitä.
-
- Pojat futaamassa keskellä yötä.
-
- Kahden neliömetrin kioskissa drinksuja myyvä perheenäiti. Vakiotuttuja.
-
- Yazkan pää näkyy kunkun saattuetta odotellessamme.
-
- Täältä tuli hankittua paljon t-paitoja – 1,5euroa zipale. Ihan kodin lähellä, paikallistorin kulmilla.
Pikku Apuri
Kommentoi?
Osallistu ja levitä sanaa.Osallistu.