Huomioita kaukaa Suomesta (vuosi 2016) – lopeta valittaminen

1,5 viikkoa vasta oltu Hua Hinissa ja Koh Taolla (Thaimaassa). Olen aiemmilta vuosiltani reissujen päältä aina kirjoittanut raporttia ja tämä noudattaa jo nyt samaa kaavaa.

  • Totaalikielto Suomen mediaan toimii. Luen vain Jatkoajan jääkiekkoaiheiset uutiset ja tulokset, en mitään muuta. Ja kappas: Mikään ei vituta enää.
  • Huomaa, ettei ainakaan täällä ketään tunnu kiinnostavan esim. 24/7 uutisointi jostain nippelinäpertely-yhteiskuntasopimuksesta. Me tarvitsemme demokratia 2.0:n, jotta asiat muuttuisivat riittävästi. Yrittäjänäkökulmastakin ay-liikkeen ja hallituksen välinen vääntö on niin naurettavaa, että se lähinnä säälittää.
  • Ihmiset ovat täällä iloisia ja ystävällisiä toisilleen, riippumatta kansallisuudesta, väristä tai puhekielestä.
  • Kukaan ei juurikaan “elä Facebookissa”, vaan ihan livenä.
  • Vieraiden tervehtiminenkin on kivaa.
  • TV-kielto toimii myös hienosti. Nukahtaakin paremmin, kun nukahtaa kirjan ääreen.
  • Maiseman vaihtaminen on kallista. Kun hyppii hotellista toiseen, kaupungista saarille jne., valtaosa matkabudjetista menee majoitusmaksuihin. Keskihyvä hotelli (Suomessa ei edes loistava ole keskihyvä täällä, toim. huom.) aamiaisineen kahdelle maksaa jo Thaimaassakin 30-70€/yö.
  • Nettiyhteydet eivät ole riittävän hyviä saarilla työn tekemiseen. Onko se sitten hyvä vai huono asia? Nytkin pitää odottaa vielä viikon päähän, että Hua Hinista voi tehdä tarvittavat työt.
  • Katuvaloja, toimivia putkistoja, eli infraa yleensä arvostaa vasta kun niitä ei ole, kuten huomataan monasti mm. täällä Thaimaassa.
  • Ei täälläkään enää superhalvalla elä, vaikka me pidämmekin kohtuullisen niukkaa budjettia. Keskimäärin meillä kuluu yhteensä 800-1200 bahtia/ päivä majoitusten ulkopuolista rahaa, eli n. 20-28 euroa. Suomessa elämme halvemmalla. Toki täällä syö ulkona tajuttoman hyvää ja terveellistä ruokaa 1-2 kertaa päivässä tuolla summalla.
  • Täällä on edelleen “se toinen elämä, kavereineen ja perheineen”. Sekin vaihtelu rikastuttaa elämää suunnattomasti. Tutuista tuli vuosien myötä ystäviä.
  • Kaiken kaikkiaan sitä on äärettömän kiitollinen tästä elämästä, vaikka itsehän tämä tilanne tehty onkin.

Sama yleishavainto siis, kuin aiemmin: Kun Suomesta pääsee pois, jatkuvan valittamisen aiheuttama tuska hellittää heti. Kun sinne palaa, imeytyy itsekin mukaan taas, vaikkei haluaisi.

P.S. Työtä voi tehdä myös hyvällä mielellä, vaikka papukaija olkapäällään, kuten tämä ihastuttava Pinnacle Resortin puutarhuri täällä Koh Taolla 🙂

gardener