HS: Unohda hallituksen vanhentuneet keinot, ota tiede avuksi

Julkaisen aina erittäin fiksut jutut suoraan myös omassa blogissani. Tällä kertaa nauretaan kikyille ja muille 70-luvun hallituskeinoille tieteen avulla. HS:ssa 13.3 julkaistu artikkeli kertoo lisää.

Raataminen töissä on turhaa – tällaista työn pitäisi olla, jos tiede saisi päättää

Digitalisaatio ja globalisaatio pakottavat meidät suhtautumaan työhön ja tuottavuuteen toisin, kirjoittaa Pekko Vehviläinen.

KESTÄVYYSVAJE. Yleissitovuus. Työ on työlästä, mutta vielä kamalampaa on työttömyys; mene laiska muurahaisen tykö, katso sen menoja, ja viisastu. Otsasi hiessä sinun pitää syömän leipäsi.

Protestanttinen työetiikka ja sosiaalidemokratia nostivat maamme maailman eturivin hyvinvointivaltioksi, mutta digitalisaation aikana kurttuotsaisuus tuottaa työelämässä enemmän haittaa kuin hyötyä. Muurahaiset toteuttavat evoluution niihin ohjelmoimaa keonkasausalgoritmia. Jos niiden taaperruksesta jotain opittavaa on, niin opetus on se, että kuningatar kerää koko potin.

JOS tyydymme tekemään pelkästään muurahaisten työtä, emmekä pysähdy miettimään, kenelle ja miksi työtä teemme, nielaisee digitaalinen globalisaatio työmme hedelmät kuin talviunilta herännyt karhu muurahaispesän. Meille jää vain hiki- ja itkukarpaloita kerättäväksi.

Digitalisaatio ja globalisaatio pakottavat meidät suhtautumaan työhön ja tuottavuuteen toisin. Sen sijaan, että miettisimme miten teemme nykyistä työtämme enemmän ja nopeammin, voimme miettiä toisia, tuottavampia vaihtoehtoja. Kannattaako työtä tehdä lainkaan, jos se tehdään muualla tai koneen toimesta nopeammin, paremmin ja halvemmalla? Miten työtä pitää tehdä, jos sitä ylipäätään tehdään.

Hikoilun, raatamisen ja puurtamisen sijaan vastauksia kannattaakin hakea päinvastaisesta suunnasta. Tutkimukset näyttävät osoittavan, että lepo, luovuus ja leikki tarjoavat parhaat edellytykset menestyä ja kehittyä uudessa taloudessa. Ja näyttö on vahvaa.

TORONTON YLIOPISTON JÄRJESTÄMÄSSÄ TUTKIMUKSISSA havaittiin tuotteliaimpien työntekijöiden noudattavan tiettyä rytmiä: 52 minuuttia työtä, 17 minuutin tauot välissä.

Työ oli noin jaettuna keskittynyttä ja häiriötöntä, ja lepotauot yhtälailla häiriöttömiä: aivot saivat levätä keskittymisjaksojen välillä. Stanfordin yliopiston tutkimus havaitsi koripalloilijoiden heittotarkkuuden kasvavan yhdeksän prosenttia, kun heidän annettiin nukkua 10 tuntia yössä. Sama yliopisto havaitsi, että luovan työn tehokkuus oli jopa 60 prosenttia parempi kävellessä.

Vuorokausirytmimme tekee meidät uneliaiksi, mutta Harvardin yliopiston tutkimus osoitti, että iltapäivän yli tunnin kestävät torkut palauttivat työkyvyn ennalleen. Warwickin yliopiston tutkimus havaitsi onnellisten työntekijöiden olevan 12 prosenttia tuottavampia kuin vertailuryhmä.

Googlen sisäinen tutkimus osoitti, että kaikkein tuottavimmat tiimit olivat ne, joissa ihmiset kokivat olevansa turvassa ja tasa-arvoisia. Melbournen yliopiston tutkimus totesi yli 3 000 työntekijän työviikon pituuksia ja tuottavuutta vertailtaessa, että paras tuottavuus saatiin työskentelemällä 30 tuntia viikossa. Maailman työjärjestön ILO:n raportti osoittaa joustavan työajan ja työaikapankkien käytön parantavan huomattavasti työn tuottavuutta.

ELI miltä tämä tieteen viitoittama, ja samalla erittäin tuottava uusi työ sitten kuulostaisi?

Paikallisesti sovitut ja joustavat työajat. 30 tuntinen työviikko. Kuusituntinen työpäivä, jaettuna viiteen keskittyneeseen jaksoon häiriöttömässä, turvallisessa ja tasa-arvoisessa työympäristössä. Välissä pitkät tauot, kävelylenkit, ja mahdollisuus ottaa kunnon torkut iltapäivällä. Työ, jossa työntekijöiden onnellisuus ja hyvinvointi ovat etusijalla.

PRINCETONIN yliopiston antropologi Gregory Clark muuten hämmästyi omassa laajassa maailman taloushistoriaa koskevassa tutkimuksessaan.

Metsästäjä-keräilijäyhteisöiden ”työhön” käyttämä aika on vain 2–4 tuntia päivässä. Mutta he eivät syökään leipää, vaan riistaa, kalaa, hedelmiä, marjoja – ja niin – muurahaisia.